Lavvantai

Menin aamulla pienimmän kanssa jousiammuntaan, lähinnä hän halusi näyttää taitojaan ja samalla reissulla kävi selväksi, että kyllä tuo osaa itsekin sinne kulkea :) Saa nyt alkaa mennä itsekseen keskiviikkoisin, lauantaisin voimme ehkä mennä mukaan.

Ohjaaja jutteli kanssani harjoitusten jälkeen ja sanoi, että ovat alusta asti kiinnittäneet huomiota siihen, että pienimmällä on luonnostaan oikea ampuma-asento. Varmistin myös lapselta moneen kertaan, että haluaako hän sitoutua tähän hommaan ja tuo on varma asiasta. Kai se pitää sitten liittymislomake täytellä.

Jousiammunnan jälkeen ajelimme ratikalla Stockalle ja sain sen uimapuvun. Huhhuh.. kokeilin heti kotona ja se on ihana, jopa olkaimet käyttäytyivät nyt.

Jatkoimme matkaa Kamppiin, jossa kävimme syömässä. Sain hurjat pointsit nuorelta kundilta, joka esitteli Hollantipyöriä, kun kerroin polkevani 14m suuntaansa vanhalla Nishikillä, jonka runko painaa tonnin :D Olen pohtinut akkukäyttöistä pyörää jo muutaman vuoden, mutta ne on tosi kalliita ja lisäksi kuulemma niihin ollaan miettimässä veroa(!).

Tämän kaiken jälkeen löysimme itsemme Tennarista katsomasta Kaunotarta ja Hirviötä, joka oli oikeasti hyvä. Tykkäsin paljon, kuvaus oli kaunis ja 3D-efektit todella upeat ja näyttelijät tosi hyvät. Todella nautinto katsoa hyvin tehtyä Disney-satua :)

Osaisinpas päättää

Hiukan ärsyttää nyt. En mennyt eilen pilatekseen, koska olin aivan julman väsynyt. Sen sijaan menin Stockalle Katsomaan ja kokeilemaan uima-asua. Vanha rannalle kelpaava uikkari on nimittäin jo noin viisi vuotta vanha ja kangas on joistain kohdista virahtanut aika pahasti. Onneksi se ei vuorin kanssa juuri näy, mutta itse tiedän ja ahdistaa.

No, löysin muutaman kivan kokeiltavaksi. pari tankinia ja pöksyt ja sitten ihanan uimamekon, sellaisen pikkumekon ja kokouikkarin yhdistelmän. Mutta. Hinta oli aika suolainen ja toisekseen koska olkaimet saa 'kivasti' pois tai ristiin jne niin ne tuppasivat aukeamaan jo kopissa. Eli e pitäisi ommella muutamalla pistolla kiinni, minua ei haittaa olkainrajat mitenkään.

Tankinit oli muuten kivat, mutta toinen oli lerppa edestä, edes olkainten säätö ei auttanut, ja toinen oli pieni (en jaksanut hakea suurempaa kokoa). En uskaltanut edes kokeilla, koska saumat tuntuivat sille, että ratkeaisivat justiinsa. Lisäksi aloin miettiä millä ilveellä pääsisin ulos siitä jos saisin sen edes ylleni.. huokaus.

Joka tapauksessa päätin sitten antaa kaikki takaisin eli en ostanut mitään. Pääsin kotiin ja kerroin miehelle, että olin koetellut uikkareita ja mikä suosikissa oli vikana. Mies naurahti. Tunteehan se jo mut.

Nimittäin tän päivän olen haikaillut sen onnettoman uimapuvun perään. Päätin, että huomenna käyn sen hakemassa, kun ensin käymme pienimmän kanssa jouskariharkoissa ja sitten menemme keskustaan. Voi jeesus mun kanssa. Olen varalta jo katsonut, että sen ehtii vielä saada netin kautta jos sitä ei olekaan rekissä.

Punk

Mun viidenkympin villitys alkaa etuajassa. Tänään vihdoin tein sen, mitä olen jo jonkin aikaa harkinnut eli hankin helix-lävistyksen korvaan. Ensimmäinen kysymys työkavereilta ja muilta oli, sattuiko? No ei sattunut. Olin jo etukäteen valmistautunut kipuun nipistelemällä kys. kohtaa voimakkaasti, jotta osaisin varautua eikä se itseasiassa sattunut juuri ollenkaan. Pahempiakin kipuja on tässä elämässä tullut koettua.

Kunhan se paranee, niin laitan siihen kissan tassua kuvaavan napin. Oli kivan tuntuinen tatuointi- ja lävistysliike, jossa kävin tuon laitattamassa. Työ-ystävän tytär oli käynyt siellä ja tykännyt.

Tein Wilman kautta loma-anomukset peruskoululaisille matkaa varten ja siitä juutuinkin sitten pienimmän kanssa katsomaan Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä, jonka alkuperäisjäsen pienimmän reksi on. (Ihan sivuhuomautuksena; tuollaiset uber-seksikkäät reksit pitäisi kieltää jossain laissa.. uuh.)

Pienin oli tänään miehen kanssa jousiammuntaseuran jäsenten treeneissä ja on entistä ihastuneempi lajiin. Kuulemma nämäkin enemmän treenanneet olivat kovasti ihastuneita pienimmän taitoihin, hän ampui mm. seinään kiinnitettyyn pieneen teipinpalaan aika matkan päästä. Jousi oli myös parempi ja jäykempi (120 paunaa=n. 10 kg). Minäkin pääsen ihailemaan tuota ensi lauantaina, kun lupasin mennä miehen puolesta aamutreeneihin :P

HY. Toivotaan, että nukun vaikka korva valuisikin..

Väsy-ahdistus

Olin töissä ja kävin leffassa katsomassa Loganin ystävän kanssa. Elokuva oli ihan ookoo ja tykkään kyllä Wolverinesta (Hugh Jackman ei ole hassumpi), mutta väsähdin aika totaalisesti.

Kotimatkalla metro jäi yli viideksi minuutiksi Kalasatamassa pysähdyksiin eikä tiedotettu mitään. Oletan, että jokin rakennushomma jumitti. Uudestaan odotimme Itäkeskukseen pääsyä. Tässä vaiheessa olin jo aika hiilenä ja soittelin miehelle, meidän oli tarkoitus nähdä kaupassa ja kauppahan menee kiinni klo 9... No ehdin kuitenkin kauppaan ja löysin miehen pienimmän kera hyllyjen välistä. Karkkihyllyllä aloin jo ratketa liitoksista, olin niin väsynyt että aloin melkein itkeä ja eräs nainen katseli vähän pitkään.

Halusin ihan vain kotiin ja rauhaan. Nyt olen hetken (tunnin) saanut istua itsekseni ja alkaa vähän helpottaa. Voisin vaikka mennä nukkumaan nyt.

AINIIN! Olemme tänään olleet miehen kanssa 25 vuotta yhdessä. Herran pieksut. Alla yksi sen vuoden hiteistä Suomessa, oli aika mielenkiintoinen lista piisejä :P

Hip!

Täällä ollaan taas. Hyvin menee, kaikesta huolimatta.

Esikoisella alkoi yo-kokeiden rutistus. Kuulemma ihan hyvin sai aineen kirjoitettua, oli valinnut aiheeksi tekniikan kehittymisen ja sen hyviä ja huonoja puolia. Hyvä niin.

Tänään vihdoin pitkä odotukseni palkittiin ja lähdemme jossain vaiheessa kevättä kauas pois, kauas.. No kyllä me vielä palaammekin sieltä :) Tuskin maltan odottaa, että pääsen sinne turkoosiin veteen ja noin +30 asteen paisteeseen. Ah!

Kävin hakemassa lähikirjastosta keskimmäiselle Antti tuurin Talvisodan, olivat valinneet sen äikässä. Olin varannut kirjan ja sen lisäksi näin parikin vanhaa tuttua virkailijaa. Oli tosi mukava vaihtaa pikaiset kuulumiset (mies odotteli autossa). Toinen heistä oli mies, joka tuli aiempaan työpaikkaani työllistettynä ja on nykyään vakinainen ja kertoi vain, että elämä on muutenkin mallillaan, on menossa naimisiin kesällä. Tuli todella hyvä mieli, koska ystävystyin hänen kanssaan silloin vanhassa paikassa. Toinen virkailija on mukava naishenkilö, joka on joskus matkojemme aikana käynyt hoitamassa Sysikkiä ja juttelimme tietysti myös kissan voinnista. Oli mukava nähdä heitä kumpaakin.

Olin lauantaina pienimmän sekä työ-ystäväni kanssa elokuvissa katsomassa Arrival-leffan, se oli oikein hyvä. Tosin arvasin juonen suht aikaisin, luultavasti siksi kun olen lukenut 'liikaa' scifiä :P Huomenna menen saman ystävän kanssa katsomaan Loganin (ilman pienintä).

Pitää vielä laittaa evässalaatti valmiiksi ja sitten kellahdan petiin. Aamulla heräsin ajoissa kuuntelemaan, että yo-kokelas nousee. Kaikenlaista pitääkin stressata, nyt väsyttää.

Röpelö

Eksyin töissä sellaiseen vessaan, jossa olen muistaakseni viimeksi käynyt viime kesänä. Siksi olinkin varsin yllättynyt, kun menin siellä aivan tukkoon. Pukiessani katselin sitten seinää pöntön takana ja näin tämän:

Varsin terveennäköinen seinä, eikö vain? Näytin kuvaa työkavereille, jotka järkyttyivät. Oikeasti.

Menin takaisin kirjastoon ja vetäisin kortisonilääkkeet henkeen, helpotti hiukan. Ääni meni silti ja kurkku tuntui paksulta ja myöhemmin päivällä tuli humahdus-väsy. Soitin kuitenkin jo lääkkeenoton jälkeen työterveyteen pyytääkseni lääkärin lähetteen Allergiasairaalaan uusiin histamiinikokeisiin. Viimeksi pari vuotta sittenhän se jäi karvan verran vaille astmasta, mielestäni tilanne on kuitenkin huonontunut. Sairaanhoitaja oli tosi mukava ja sain ajan lääkärille parin viikon päähän. Kyseinen lääkäri on lisäksi sellainen, joka suunnittelee esim. pitkien poissaolojen jälkeen paluut ja kuulemma oikein mukava ihminen.

Loppupäivä meni itseasiassa humahdus-väsyn jälkeen aika hyvin ja jaksoin mennä jopa pilatekseen. Jostain kumman syystä tämä tunti ei tuntunut ihan niin tuskaiselta, kuin edellinen (ennen hiihtolomaa). Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut? Näin kevätpuolella ihmisten vähitellen muistaessa toisensa alkaa taas olla pukuhuoneessakin enemmän juttelua kuin ennen. Puhuin pitkään yhden nuoren naisen kanssa alhaisesta verenpaineesta ja sanoin, että mulla on aina salmiakit mukana jos tuntuu, että alkaa pökertyä :)

Loppuun video, "todella vanha". Muistan tykänneeni tästä yläasteella, jolloin se oli uusi :P

Ällötys

Ellei suorastaan oksetus. Nimittäin päivän uutinen "vantaalaisesta musiikinopettajasta", joka hyväksikäytti poikaoppilaitaan. Tuli oikeasti ihan paha olo, kun ajattelin että olen ollut samalla keskustelupalstalla useamman vuoden tämän ihmisen kanssa. Ei hän mielestäni vaikuttanut pedofiililtä vaan ihan tavalliselta perheenäidiltä, mutta ilmeisesti aivot niksahtivat pahan avioeron myötä. En vain ymmärrä, miten hän pystyy elämään itsensä kanssa tuhottuaan niin monta elämää. Enkä tarkoita vain näitä uhriksi joutuneita lapsia vaan myös hänen omia lapsiaan, käy niin sääliksi tyttäriä. Ikuinen stigma.

Naistenpäivän kunniaksi sain metroasemalla ruusun käpälääni ja vein sen sitten töihin. Aika huonossa kunnossa se oli jo aamulla, mutta hyvä kun päivän kesti. Viesti ruusun mukana oli kiva, vaikka mainostikin jotain kauneushoitolaa työpaikan lähellä.

Tyrmistys

Tiedättehän sen tunteen, kun luulet, että tuttavasi on sivistynyt ihminen ja sitten hän sanoo jotain sellaista, ettet pysty hetkeen edes ajattelemaan mitään, kun aivot vain kertakaikkiaan pysähtyvät ihmeen edessä? Minulle kävi niin tänä aamuna, kun olin linkannut faseen uutisen Trumpin uuden kiinteistö/asumisministerin mielipiteen siitä, että orjatkin olivat maahanmuuttajia. Eräs tuttu äiti kommentoi uutista sanomalla, että varmaan osa orjista oli tullut Amerikkaan parempien työolojen perässä.. Siis anteeksi kuinka? Oikeasti korkeakoulutettu ja vielä itse Amerikassa vaihtarina ollut ihminen sanoo näin? Huhhuh.

Keikauskakku

Juu. No se siitä. Iltapäivällä soitin veljelleni, ihan vain kun emme ole hetkeen jutelleet. Hän kertoi, että oli ollut mahtava hetki tänään aamukahvilla, kun saivat eilen juotua loppuun Äidin kahvivaraston (tosin mökillä on vielä pari pakettia) ja saattoivat vihdoin juoda jotain parempaa :D Sen lisäksi hän mietti, kuinka sanoa toiselle vanhemmista veljistämme, ettei hän voi/saa tulla mökille lomailemaan itsekseen. Kimmo ei nimittäin halua mitään leirikeskusta, minkä hyvin ymmärrän, ja lisäksi me molemmat tiedämme, että tämä veljemme kyllä tulee mielellään, mutta ei maksa osuuttaan ja saattaa lomailla rankastikin. Olen tosi kiitollinen, että mökki on Kimmon nimissä eikä minun tarvitse olla vastuussa siitä.

Tultuani kotiin tein itselleni pinaattimunakkaan ja huomiseksi evääksi härkiskastiketta. Lisäksi leivoin keikauskakun. Jostain syystä se ei meinaa millään onnistua yhtä hyvin, kuin silloin teininä sitä tehdessäni. Räyh.