Pikapäivitys

Eilen olimme koko päivän autoretkellä ja kiersimme saaren eri paikoissa. Aloitimme päivän kahviplantaasilla, jossa joimme kissankakkakahvia ja ihailimme sivettikissoja, jatkoimme hindutemppelien ja vesiputouskävelyn kautta kuumavesilähteille uimaan.

Päivä vilahti iloisesti ja iltaysiltä olimme takaisin hotellihuoneella hellepäivä-väsähtäneinä.

Pura Ulun Danu

Vesiputoukselle mentäessä tapasimme ihanat pikkukisut

Olen hyvä

Hyppään nyt yhden tarinan yli, koska aikojen alusta en keksi sanottavaa. Siirryn siis kertomaan, että olen hyvä lukemisessa.

Luen mitä tahansa ja milloin tahansa, osaan myös lukea lahjakkaasti (ja pysyvästi) väärin erilaisia asioita. Yksi sellaisia on kirja nimeltään 'Pianomiehen tytär', josta aina ja ikuisesti tulen unohtamaan ensimmäisen i-kirjaimen ensikerralla sen unohdettuani. Muuttaa oletusta kirjasta melkoisesti yhden pienen vokaalin puuttuminen.

Tällä hetkellä minulla on uima-allaskirjana viimeinen osa aikoinaan kuuluisasta kirjasarjasta, jossa pikkutyttä joutui perheensä menettyään adoptoiduksi neandethalinihmisten liikkuvaan joukkoon. Tämä viimeinen osa on odotellut suunnilleen vuoden hyllyssä vuoroaan, mutta enpä tiedä jaksanko kahlata loppuun asti. Yleensä en jätä kirjaa kesken, kirja saa olla huonokin mutta tämä alkaa olla jo sitä luokkaa, että evvvk. Olen hypellyt muutamia satoja sivuja eikä tarina juurikaan edisty, joten aion katsoa homman pikaluvulla loppuun ja jätän tänne. Ilahduttakoon jotakuta onnellista. Onneksi on monta kirjaa mukana ja ostin kentältä vielä pari lisääkin.

Loppuun kuva Om-tavusta, joka symboloi Brahmania ja universumia. Erityisesti Pepposta muistaen.

PS Vielä täytyy sanoa, että Luojan kiitos omat mukulat on jo itseohjautuvia. Älkää huoliko, pidän kyllä kummipojasta, mutta olin jo niin autuaasti unohtanut alle 2-vuotiaiden ongelmat (tai kehityksen). Ensimmäistä kertaa ikinä huomasin kyllä äitinsä hermojen olevan aika tiukilla myöskin. Hah.

Minä

Minä olen monia asioita, mutta juuri nyt en jaksa paneutua niihin.

Sen verran voin kertoa, että nyt alkaa näkyä rusketusrajat. Aurinkorasvaa on pakko läträtä ja tänään oli ensimmäinen todella aurinkoinen päivä. Mikä ihana lämpö. Pienin tauolla altaasta.

Illan kuva olkoon meidän ulkohuoneesta.Tähän 'huoneistoon' kuuluu siis normivessan ja suihkun lisäksi tällainen kylpyläosio, josta aina aamuisin pelastamme sammakoita.

Karkeloin

Otsikko valehtelee, en ole ikinä koskaan milloinkaan eläessäni karkeloinut. En ole virvatuli enkä keijukainen, enkä sellaiseksi koskaan tule.

Sen sijaan saatte kuvan paikallisista 'rukouksista', kuten niitä vuosi sitten pienimmälle selitin. Minusta ne ovat kauniita.

PS. Flunssatilanne: räkä alkaa valua.

Tuhti

Ensiksikin hurjan tuhdit kiitokset aiemman kirjoituksen kommentoijille. On hauska kirjoittaa, kun tietää jonkun lukevan näitä horinoita.

Täällä eteläisellä pallonpuoliskolla on ilta. Meillä kaikilla on ns. lentokoneflunssa, mutta onneksi täällä on lämmintä ja paikalliset lääkkeet toimivat. Minulla ja pienimmällä on tuhti nuha ja minä olen melkein äänetön, kuten aina ilmastoinnin kanssa yhteen ottaessani.

Illan ratoksi kuva-arvoitus. Kuva on naapurihotellin rantaosiolta. Kuva on otettu luurilla, koska oikean kameran piuha jäi kotiin :P

Eilen

Tapasin eilen ystävän. Tutustuimme aikoinaan istuessamme kaksi vuotta samoilla tunneilla opiskelemassa kirjastoalaa. Silloin en vielä tuntenut häntä hyvin, hän on kymmenen vuotta minua vanhempi.

Sitten tutustuimme uudestaan työskennellessämme samoissa kirjastoissa ja aloimme käydä silloin tällöin yhdessä kahvilla ja satunnaisesti elokuvissa. Olemme käyneet myös kuuntelemassa 30 Sekkaa Marsiin yhdessä, jopa kahdesti. Ystävyytemme käynnistyi hiljalleen.

Sittemmin hänestä on tullut minulle Hyvin Tärkeä Ihminen. Hän on minulle enemmän isosisko kuin 'oikea' isosiskoni ja ainoa ns. tyttökaverini, jonka kanssa keskustelemme meikeistä ja koruista ja sen sellaisesta. Ymmärrämme toisiamme hyvin puolesta sanasta ja meillä on aina hauskaa. Luulen, että hän myös tuntee minut paremmin kuin kukaan muu.

Tutustuimme eilen ja tänään hän on ystäväni. Toivottavasti huomenna vierailemme toistemme luona rollaatoreinemme. Kiitos Ystävä, että olet.

Nyt sanon heipat teille maaliskuun alkuun saakka. Voin kertoa sen verran, että jos lompakossa on kolme miljoonaa niin lompakko ei taivu kiinni. Nähdään!

Nuotio

Muistelen joskus lukeneeni artikkelin, jossa verrattiin televisiota nuotioon. Samalla tavalla se kokoaa ihmiset ympärilleen jakamaan iltaa ja pimeää. Pohdiskelin, mikä olisi tämän hetken nuotio. Ihan itsekkäästi ajattelin, että sehän voisi olla vaikka netti, sillä meillä ei olla katsottu tv:tä enää vuosiin. Toki käytämme laitetta elokuvien katseluun, mutta tv-lähetyksiä emme pysty vastaanottamaan ilman antennia.

Partioajoilta muistan, kuinka hauskoja olivat iltanuotiot. Varsinkin johtajien ohjelmat olivat ihan parhaita, ne olivat usein sekä fiksuja että hauskoja huumoripläjäyksiä. Monta hienoa hetkeä on tallentunut muistiin juuri iltanuotion ansiosta.


Loppuun tämä Ismon piisi, jota olen kauan kaivannut Juutuupiin. Sanat ovat ihanat :)

Neliö

Tänä aamuna töissä vein tulleita lehtiä rekisteriin. Yksi lehdistä oli Kuntalehti, jonka kannessa illisteli Jutta. Minusta Jutta oli taas oma itsensä, sellainen suoraan navetasta reväisty ja yllään vanhasta lakanasta tehty ryppyinen paita. Tukan väri hämmensi, sillä se oli melkolailla valkoinen ja gildatyylinen kampaus.

En oikein päässyt perille, onko Jutta neliömäinen vai pyöreä. Tosin politikka on kai enimmäkseen neliömäisten asioiden survomista pyöreisiin reikiin tai toisinpäin. Huvittavinta minusta on edelleen se, että politiikka terminä tarkoittaa yhteisten asioiden hoitoa.

Sain äsken hallitsemattoman naurukohtauksen erään amerikkalaisen blogikaverin valentine-päivityksen vuoksi. Tai lähinnä kuvan takia. Sikäli kiva, että migreenin jälkimainingeissa pystyin moiseen suoritukseen. Tai ehkä sen takia.

Loppuun Mellunmäen suolakurkut :)