Kolme yötä jouluun

Jotenkin olen suht hyvin onnistunut välttämään tuon otsikonnimisen laulelman. Eräänä vuonna ex-työpaikassa eräs työkaveri kertoi soittavansa sen joka joulu pianolla näihin aikoihin, kunnes lapset olivat kasvaneet tarpeeksi isoiksi protestoidakseen. Eivät olleet kuulemma koskaan pitäneet perheen perinteestä, äitiparka :) Tämä tarina nousi taas mieleeni, kun luin Hesarista päivän Fingerporin:

Imuroin tänään talon, jotta olisi ollut siistiä edes maailmanloppuun asti. Se ei sitten toteutunutkaan. Säästin hämähäkitkin imuroinnilta kaiken varalta. Aattona pitänee vielä ottaa pienet valssit imurin kera, mutta muuten saa olla.

Esikoisen todistus oli oikein hyvä ollakseen kasiluokkalaisen todistus. Kymppi tuli mm. ruotsista, jota kuulemma inhoaa yli kaiken, mutta oli siellä pari kasiakin. Mies sanoi, että toivottavasti kukaan pojista ei koskaan näe hänen vanhoja todistuksiaan. Minä olen jo paljastanut olleeni keskinkertainen koulussakin. Isäni sanoi joskus, että jos lukisin yhtä paljon koulukirjoja kuin muita, niin voisin päästä mihin vain. Toistaiseksi olen päässyt juuri sinne, mihin olen itse halunnut sillä keskiverrollakin. Minusta sellaiset täyden kympin oppilaat olivat aina hieman epäilyttäviä, hieman kuin psykopaatit tai narsissit.

Keskimmäinen ei vielä saanut todistusta, se jaetaan meidän alakoulussa aina ennen hiihtolomaa. Sen sijaan hän oli saanut luokanvalvojalta (neekerin)pusun ja laittanut sen takin taskuun... Onneksi möhnä irtosi pesussa. Raukka oli ihan maassa. Muutenkaan ei ollut ihan paras päivä keskimmäisen suhteen, nukkumaan mennessään huomasi kissan yökänneen peiton päälle.

Loppuun yksi mieleiseni piisi, tätä olen kuunnellut tänään paljon. Video on myös erinomaisen hyvä.

Tassi

Alkaa olla meikäläisen joulunalsuajan kestävyys koetuksella. Ahistus- ja ketutuskäyrä nousee ja toivon todella, ettei se katkea juuri aattona. Mieluiten ennen tai jälkeen. Tänään oli jo katastrofin ainekset ilmassa.

Selviydyin tästä viimeisestä työpäivästä ihan hyvin, ei tarvitse mennä enää Puljuun ennen kuin Loppiaisen jälistä. Menin suoraan töistä miehen kyydittämänä ja kahden nuoremman kera koulun joulujuhlaan, mies meni tukkuihin esikoisen kera nauttimaan jouluräyhästä. Tänä vuonna enkelit olivat ihan rauhallisia, eivät repeilleet kuten viime jouluna. Muutenkin tunnelma oli aavistuksen vaisuhko, en tiedä miksi.

Kahvipöydässä mies laittoi oman kuppinsa ja kakkulautasensa väärin päin pöydälle. Siis niin, että kahvikuppi oli vasemman käden puolella eikä oikean, kuten kuuluu olla. Oli tipalla, etten tulostanut avioeropapereita samantien. Siihen on syynsä, miksi se kuppi ja tassi ovat niinpäin kattauksessa. NIH!

Loppuun video, jossa kuulemma esiintyy eräs työkaverikin. Pidin viittomista. Neljästä Ruususta en niinkään, Ilkka Alanko ei ole veljensä ;)

TTT: Salarakas nro1 oli vastannut 'työ'meiliini, pohdin puoli päivää lähetänkö sen myös kotipostiin. En lähettänyt, koska se kärähti kovalevylle kokonaisuudessaan. Pitäisiköhän tämä ottaa pois... olkoon.
 (TTT= TäysinTurhaTieto)

Halipäivä

En ole kova halaamaan ihmisiä. Kuitenkin iän myötä olen jonkin verran aktivoitunut silläkin saralla ja nykyään halaaminen sujuu jo suht luontevasti. Aistin kyllä ihmisestä, milloin hali ei ole hänelle mieleen jo ennen halaamaan ryhtymistä. Saatan nykyään myös kevyesti koskettaa toista ihmistä, jos tunnen hänen tarvitsevan sitä. Tämän olen oppinut siltä työkaverilta, jonka kanssa minulla on suhde :D

Tänään olen halannut kolmea ihmistä, mikä alkaa olla jo melkoinen saavutus. Minulle siis. Työpaikalla oli ns. joululounas, tosin välimerelliseen tapaan, ja siellä oli entinen luokanvalvojani, joka on nykyään meidän viraston työsuojelupäälliköitä. Melkoisen hauska sattuma. Ruokajonossa hän huomasi minut ja tuli halaamaan, toivottelimme jouluja.

Myöhemmin eräs vahtimestareistamme tuli tervehtimään meitä, hän on ainut naispuolinen vahtimestarimme, ja taas halattiin. Keskustelimme myös siitä, onko seksuaalista häirintää, jos työtoverit pyytävät riisuutumaan (ulkovaatteista). Päättelimme, ettei olisi.

Töistä lähdettyäni kipitin tapaamaan erästä keskustelupalstaystävää ja koska viime tapaamisesta oli aikaa, halasimme. Oli hauska nähdä hänet, vaikkakin hyvin pikaisesti, sillä molemmilla oli kiire kotiin joulupuuhiin. Juttelemme varmasti enemmän seuraavassa palstatapaamisessa :)

Oikeasti halaaminen on mukavaa, enkä enää ihmettele kun niin moni nuori halaa ystäviään heitä tavatessaan. Halaamisesta saa energiaa :)

Loppukevennyksenä erään aiemman työkaverini FB-seinältä bongattu päivän kysymys: 'Voinko kuivattaa pyykkini kirjastossa?'. Vastaus kuului: 'Valitettavasti ei'. Kaikkea asiakkaat keksivätkin kysyä :D

Loppuun piisi, joka on alkanut vainota. Se soi päässä ja ties missä.

 

Joulumieltä

Kuten olen aiemminkin sanonut, notkun eräällä keskustelupalstalla aika paljonkin. Näin joulun alla lähinnä lueskelen jouluhöyrähtäneitä höpinöitä, mutta koska muutama erittäin hyvä ystäväni on helpoiten tavoitettavissa sitä kautta, piileskelen siellä 'puskissa'.

Äsken sitten satuin lukemaan, kuinka erään äidin lapsi oli kertonut ystävästään oikein joulutarinan. Ystävän äiti oli sanonut, että lapsi ei saa joululahjoja jos enkunkokeesta ei tule ysiä tai parempaa. Lapsi oli itkenyt koko enkuntunnin ajan. En voi kuin ihmetellä, mitä tällaisen ihmisen (aikuisen?) päässä liikkuu. Siis ihan aikuisten oikeasti? Että hyvää joulua vain siihenkin perheeseen (myös tulevina vuosina).

Alkoi nyppiä kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Onneksi mies pelasti varaamalla meille hiihtolomareissun.

Loppuun ihana kevyt höpsötys, josta saa hyvän mielen.

Kakkutikkari

Eli cake pops ameriikaksi. Sellaisia jouduin/pääsin tänään töissä väkertämään. Meillä oli nimittäin hallinto- ja kehittämisosaston kokous ja jokavuotiseen tapaan teemme joulukuun kokouksessa jotain teemaan sopivaa.

Koskapa taikina oli hieman liian lämmintä, lötkähtivät muutamat popsit pöydälle, mutta eipä se makua haitannut. Näyttää siltä, että monessa ohjeessa neuvotaan tekemään massa kuivakakusta. me teimme jauhetuista kekseistä ja hyvin onnistuivat nekin. Kannattaa kuukkeloida joko cake pops-hakusanalla tai Cookie pops'illa. Ei niitä monta syö silti :P

allekirjoittanut

Joulun ohimenoon on enää seitsemän päivää, vaikkei se varsinaisesti piisiin liitykään :D

Kirkossa

Käväisin kirkossa pitkästä aikaa. Nimittäin esikoinen aloittaa riparitaipaleensa ja hänen piti käydä nyt joulun aikaan jossain kirkollisessa tapahtumassa. Pitkän miettimisen jälkeen päätimme mennä nuorten messuun lähikirkkoon. No ei ihan lähimpään, mutta meidän srk:n nuorten tapahtumia järjestävään paikkaan, joka sattumoisin on purku-uhan alla emmekä ole siellä vierailleet. Minä uhrauduin lupauduin sitten tuon teinin seuraksi suden suuhun.

Hauskaahan siellä oli, vaikka tunsin itseni melkein kummajaiseksi. Olin nimittäin luultavasti toiseksi vanhin paikallaolijoista, sillä arvelen olleeni jopa teinin tulevaa rippi-isääkin vanhempi. Minua vanhempi taisi olla vain suntio tms jokapaikanhöylä, joka meitä ensimmäisenä sisällä tervehti. Vaan eipä se haitannut. Vanhana isosena tunsin oloni oikein kotoisaksi siellä nuorten joukossa :D Ja kerrankin selvisin kuivin silmin 'Varpusesta', vihaan sitä joululaulua yli kaiken. Oikeasti.

Keväällä jatkuu sitten esikoisen rippikoulutie.. huhhuh. Toisaalta toivon, että hän viihtyisi yhtä hyvin noissa nuorten jutuissa kuin itse viihdyin isoshommissa rippikoulun jälkeen. Se oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa, toisin kuin oma rippikouluni, joka oli suorastaan jostain syvältä tässä mainitsemattomista syistä. Ensi kesänä esikoinen menee Saariselälle vaeltamaan, toivon hänen oppivan siellä rakastamaan Lapin avaruutta.

Juuri ennen kirkkoonlähtöä onnistuin rikkomaan pyykkikoneen käynnistysnapin, mutta onneksi enkelit auttoivat ja mies sai sen korjattua. Tosin siten, että nyt se toimii heti kun laittaa töpselin seinään. Pääasia, että toimii. Onhan sekin jo vanha, esikoisen ikäinen. Kertaalleen siitä on moottori vaihdettu, kun toimintasavut pääsivät karkaamaan.

Iltapuhteena rakensimme vielä talon, pojat koristelivat sen.

Tähän on pakko laittaa yksi kaunis joululaulu, josta todella oikeasti pidän.

Kauneudesta

En useinkaan huomaa ihmisten kauneutta tai rumuutta, minulle riittää kun on suunnilleen puhdas ja käyttäytyy hyvin. Hieman joskus saattaa säälittää paha aknetapaus. Sen sijaan minua inhottavat useinkin lävistykset. Ne useimmiten pilaavat muuten siedettävän ulkonäön aivan totaalisesti. Lisäksi kun ihminen joskus kasvaa ulos lävistysvillityksestään, saattaa niistä jäädä rumat arvet. Itselläni on sen verran muheva arpeutumistaipumus, etten moista ottaisi.

Viime kesänä tukussa istui kassalla nuori nainen, jonka hymykuopissa oli lävistykset. Sen verran elämäänsä kyllästyneeltä tuo vaikutti, että oli ihan tipalla, etten kysynyt josko hän hymyilee pujottamalla langat lävistyskoruista ja vetämällä langanpäistä. Onneksi sain hillittyä itseni, olisin luultavasti saanut nitojasta otsikkoon.

Tämän purkauksen aiheutti seikkailuni blogistanian nuoremman ikäluokan blogeissa. Kaikkea voi tällainen keski-ikäinen täti-ihminen ihmetellä.

Muistan lisäksi erään ystäväni miehen joutuneen varsin arkaan tilanteeseen kielilävistyksen vuoksi välilaskulla Pakistanissa, kun koko matkustajiston piti kulkea metallinpaljastimen läpi. Hänet oli loppujen lopuksi viety pieneen koppiin ja käsketty polvilleen teloitusasentoon, 20 kalashnikovia sojottamassa kohti päätä. Onneksi kaveri sai sitten jotenkin selvitettyä kieli ulkona suusta roikkuen, että lävistyshän se vain piipittää... Paluumatkan lävistyskoru teki matkalaukussa eikä enää sen jälkeen palannut alkuperäiseen paikkaansa.

Kissamaista menoa

Totesin jälleen olevani puuma. Sikäli se ei minua haittaa, koska sehän vain pitää mehut liikkeessä, mutta ehkä vähän ihmettelen välillä kuinka voinkin ihastua aivan päättömästi ja nopeasti ties kehen.

Viimeisin ihastus on nyt eräs kääpiö. Siis elokuvakääpiö. *huokaus* Kuten olen joskus sanonut, voisin niin mielelläni muuttaa Keski-Maahan... Mutta palatakseni kääpiöihin, nämä veljekset ovat elokuvan parasta antia ja erityisesti tuo vaalea Fili. Hänellä on se tietty pilke silmissään ;)

Katsokaa vaikka, eikö vain olekin tässäkin? Onneksi en kuulu tuon alan ihmisiin eikä ole pelkoa, että koskaan häntä tapaisin. Se voisi olla noloa. Pyyhkisin kuolaa rinnuksiltani ennen kuin ehtisin sanoa mitään järjellistä.

*huokaus* Taidan mennä kylmään kylpyyn. Lähetin eilen Salarakas nro1:lle jouluntoivotukset. Tosin naamioin sen työasiaksi. Voi itkut.