Tunnustan; olen fanityttö. Fanitan suht moniakin asioita, mutta nyt on kyseessä eräs ihanista miehistäni :) Menen huomenna erään hyvän tyttöystäväni kera katsomaan Judge Dredd-leffan. Sen pääosaa esittää Karl. Tosin kypärä päässä, hänestä näkyy vain hurmaava komea leuka ja suloinen mutrusuu. Oi. Nyt jo sukat pyörii jalassa.
Sen sijaan voin jo arvata, että ensi kesänä tänne kotoSuomeen karauttavat Rammstein Tilleineen ja 30 Sekkaa Marsiin Jaredeineen juuri kesälomani aikaan, joita en nyt sitten näe. Joka ikinen kerta olen ollut pois kotoa, kun Rammstein on vieraillut täällä. Jaredi olen kyllä nähnyt jo kahdesti. Joskus pohdin, vieläkö hän mahtaa käyttää neulomiani lapasia. *punastelee*
Faneiluuni liittyen minulla on myös Lucius-figuuri seisoskelemassa ikkunalaudalla edessäni tälläkin hetkellä. Sekä Jason-kalenteri. Ehkä pitäisi olla jo hiljaa.. :D
Lopuksi vielä yksi suosikkivideoni. Jasonista/lta :)
Sori vaan. Tiedän, että tällaiset postit on vähän liikaa. Mutta joskus on pakko :)
Parisen viikkoa siinä meni, ennen kuin se meille rantautui. Vesirokko. Jälleen kerran. Tällä kertaa nuorimmalle perheenjäsenelle.
Nyt sitten seurailemme, mihin se kehittyy. Tuleeko samanlainen kuin esikoisella (ja minulla), jolla oli pari pientä näppyä eik kuumetta vai tuleeko keskimmäisen versio, jossa näppyjä löytyi sekä nenän että silmäluomien sisäpuolelta. Huh.
Olin jo tänään itse pois töistä flunssan vuoksi, nyt olen vielä huomisen ja torstaina on miehen vuoro. En oikein pysty nyt keskittymään kirjoittamiseen, päässä tuntuu pahalta.
Saamme iltavuoroistamme iltalisää, työkaveri saa sen rahana ja minä olen vaihtanut sen plussaminuuteiksi. Puhumme siis päätähuimaavista lisistä. Niin päätähuimaavista, ettemme työkaverin kanssa edes ole tajunneet koko vuonna, ettemme ole moisia lisiä saaneet.
Ne kun pitää erikseen anoa. Siis henkilöstösihteeri lähettää työajanseurantalomakkeen meille, siitä pitäisi itse laskea kys. tunnit ja ilmoittaa joko taloushallintoon (=rahaversio) tai henkilöstösihteerille (=aika). Tätä ei oltu meille kerrottu, vaan elimme siinä ihanassa uskossa, että kaikki työt on meille maksettu, kunnes viime viikolla työkaverini valaistui.
Tämän iltavuoron aikana olen laskenut koko kuluneen vuoden iltalisä-minuutit. Niitä tulee sen verran, ettei minun tarvitse joululoman vapaapäiviä varten tehdä kuin kaksi päivää sisään. Niillä saan sitten pidettyä kaksi viikkoa 'lomaa'. ('Lomaa' siksi, että saan oikeasti kuunnella kaksi viikkoa poikasten kitinää.) No ei vaan ihan kiva oikeasti :)
Tämän tuulipäivän kunniaksi yhden suosikkiyhtyeeni Wind-kappale.
Kävin ystäväni kanssa Käden taidot-messuilla Pasilassa. Samaan aikaan siellä oli myös Metsä-, Elma ja Lemmikkimessut. Ihmisiä oli kuin pipoa jo kymmeneltä, kun messut avattiin. Tosin ihmisiä oli vielä enemmän muutaman tunnin päästä, voin kertoa ihan empiirisen tutkimuksen pohjalta.
Kiertelimme ja kaartelimme ympäri messuja. Aloitimme päivän nauttimalla englantilaisia cheddar-juustoja, jotka olivatkin todella maukkaita. (Kurvasin ennen kotiinlähtöä sen kojun kautta ulos.) Sitten löysimme erilaisia helmiä, ystäväni harrastaa korujen vääntelemistä, ja samalta kojulta löysin ihanaa silkkilankaa, jota tehdään Intiassa sarikankaiden kudonnasta ylijäävistä silkinpätkistä. Langat kimaltavat kuin korut. Aion tehdä huivin sekä itselleni että ystävälleni.
Kävimme myös lemmikkimessuilla. Näimme siellä frettejä ja koiria sekä marsuja ja joitain kaloja. Muistaakseni. En ihan hirveästi jaksanut keskittyä enää siinä vaiheessa.
Matkallamme takaisin juustokojulle näimme todella upean ja mahtavan metsätyökoneen. Ehdotin ystävälleni, että hän voisi ostaa sen isälleen isänpäivälahjaksi. Nauroimme kuvitellessamme isän ilmettä hänen nähdessään koneen pihamaalla. Hulluilla on halvat huvit.
Kotiin raahauduttuani oli vielä tehtävä pakollinen ruoanhankkimisretki. Koskapa en ollut koskaan käynyt tutustumassa meitä lähimpänä sijaitsevan Rihmakaupan tarjontaan, ryykäsimme sinne muitten sekaan. Nyt on murkinaa viikoksi. Sielläkin oli sikana populaa, se ahdistaa sekä minua että miestä ja kiitimme onneamme, että voimme käydä useimmiten tukussa, jossa käytävät nitisevät tyhjyyttään. Mikä rauha ja autuus.
Riittipä taas varmasti vuodeksi nämä messuilut nyt. Ensin kävin viime kuussa Kirjamessut ja nyt tämä, enempään ei erakkoluonteinen asiakaspalvelija pysty venymään. Kaupan päälle vielä Stockan Pöljät päivät ja jouluostokset.
Ihmettelin äsken, että mikä ihmeen hämähäkinseitti heiluu ruudun reunassa. Siis sehän ei olisi mitenkään omituista edes, mutta kuitenkin. Otin sen näppeihini ja huomasin sen olevan esikoisen hius.
Esikoisella on meidän perheen pisin tukka, sellainen surffaritukka. Seitsemännen luokan alkuun asti hiukset sai leikata ihan lyhyeksi, mutta sitten alkoi teinix-elämä ja ajattelimme, että olkoon. Pitäköön. Eksyin aiheesta eli esikoisen hius oli ruudun päällä roikkumassa siksi, että hän majailee parvella minun tämän kirjoituspaikkani yläpuolella. Meillä on huoneiden korkeus kolme ja puoli metriä yläkerran makkareissa, hyvin mahtuu parvet (ja taas mentiin ohi aiheen).
Oman hiuksistoni kävin leikkauttamssa eilen kotimatkalla. Parturini on sopivasti puolivälissä töistä metrolle, joten poikkeaminen ei ole iso askel. Lisäksi seikka, jota arvostan; hän on nopea. Yleensä leikkaukseen menee puolesta tunnista kolmeenvarttiin pesuineen ja föönauksineen. Nyt meni vähän kauemmin, kun lätkittiin uusi väri päähän.
Hiusten lisäksi siivosin muuta karvastoa tänään pienimmän ollessa eskarissa. Pidän eniten sokerihommista, mutta nyt kokeilin vahaa. Juu, ei ole mun juttu. Minä ja vaha ei sovita samaan huusholliin :P
Ajattelin kirjoittaa hiukan kissoista, kun en muuta nyt keksi.
Olen kissaihminen (ylläri?). En ole koskaan ollut erityisemmin koirien kanssa tekemisissä ja hieman pelkään niitä. Pelkoon on syynä erään mökkinaapurin puudeli, joka näykki pari kertaa minua kädestä kun olin alle 10-vuotias. Muistan kyllä halunneeni alle kouluikäisenä aina silittää kaikkia kadullakulkevia koiria, kuten lapset yleensä, mutta meillä oli aina kissa. Mökillä ja kotona.
Mökillä otimme kesäkissan läheisestä maatalosta, josta haimme kananmunia ja maitoa. Ennen kuin sanotte mitään kesäkissoista, kerron että veimme kissat takaisin maataloon kesän lopussa kun lähdimme takaisin kaupunkiin. Opin luopumaan jo pienenä.
Ollessani lukiossa sain kissan, pitkän kaipauksien jälkeen. Se raukka jäi alkukeväästä auton tönäisemäksi ja oli varmaankin kuollut välittömästi. Itkin kaksi päivää, myös koulussa. Rakastin sitä eläintä.
Saatuamme talon valmiiksi, siis asumiskuntoon, otimme kissan. Tällä kertaa haimme sen Hesystä mieheni kanssa. Jokin aika sen jälkeen kissa sai vahtia ulkonanukkuvan vauvan vaunuja ja vauvan itkiessä se tuli kertomaan minulle, että poikanen huutelee. Hyvä emo.
Sysi Nokisuu Kattiainen on nyt yli 16-vuotias vanha rouva. Vähän kankea ja huononäköinen, mutta varsin kovaääninen. Se nimittäin kuuroutuu ja tietysti pitää sitten jutella meille sellaisella volyymilla, että itsekin kuulee mitä on sanomassa.
Eläinlääkäri olisitä mieltä, että kattirouva kyllä jaksaa vielä muutaman vuoden elävän ravinnon ja lämpimän kodin turvin. En pysty ajattelemaan elämää ilman sitä. Olen jo parin vuoden ajan yrittänyt valmistaa itseäni siihen, ettei se elä enää kovin kauan.
Loppuun kuitenkin koiravideo vaihteeksi. Internethän on nimittäin kissavideoiden ja -kuvien jakamista varten kehitetty verkko :P
Makuasiat ovat hankalia. Usein ihmisten väliset riidat perustuvat pitkälti juuri eriäviin makuihin. Joskus saattaa jopa loukata toista kommentoimalla 'väärin'. Varsinkin nettimaailmassa on helppoa ymmärtää väärin toisen sanomiset, sillä (muistaakseni) jopa 83% ihmisten välisestä viestinnästä perustuu muuhun kuin puheeseen/tekstiin.
Onnistuin tänään kommentoimaan eräälle ihmiselle hänen ihastellessaan uusia saappaitaan, että ne ovat rumat. Minun mielestäni siis. Tosin sama ihminen rakastaa Guessin laukkuja, jotka ovat minusta niin rumia, että minulle saisi maksaa aika kovan hinnan, jotta moista suostuisin käyttämään. En siis ole ihan hirveän huolissani nyt tästä loukkauksesta (ikävä kyllä?).
No joka tapauksessa makuja on monia, yksi tykkää tyttärestä ja toinen äidistä :P
Tästä tulikin jotenkin mieleeni se, kun miehen töipaikalla oli hollantilainen vieras ja lounaan jälkiruokana oli salmiakkijäätelöä. Vieras oli ihastunut ikihyviksi ja manaili, ettei kotimaassa ymmärretty moisen herkun päälle :) Sen sijaan amerikkalaiset ystävämme eivät oikein ymmärtäneet salmiakkia, vaan kommentoivat kohteliaasti 'mielenkiintoista' :D
Lopuksi vielä meikäläisen musiikkimausta sen verran, etten juuri kuuntele kotimaista (ellei se ole hevimpää kamaa) ja rakastan kitarasooloja. Myös hyvät rumpusoolot on pop. Allaolevassa yksi parhaita Brian Mayn kitarasooloja (BM on mulle samalla jaetulla ykkössijalla Princen kanssa).
Nyt kun ei oikein mikäänlainen ajatus liiku pään sisällä (ulkopuolesta en tiedä), niin tuli mieleeni puhua vähän vedestä.
Minä pidän vedestä. Erityisesti sisäisesti nautittuna se auttaa pitämään verenpaineet tarpeeksi ylhäällä, etten pökerry pitkin. Myös janonsammuttajana se on ykkösvaihtoehto. Pidän vedestä myös uidessa, se on erinomaisen mukava siihen hommaan. Dyyneillä voisi olla hankala uida. Lisäksi olen huomannut uidessani, että ajatukset tuntuvat myös virtaavan jotenkin kevyemmin ja ongelmat (jos sellaisia joskus on) selkiytyvät.
Joskus pikkutyttönä lukiessani Peppi Pitkätossuja päätin, että kastan varpaani kaikkiin seitsemään mereen jos se vain mitenkään onnistuu tämän elämän aikana. Nyt on käynyt niin mukavasti, että ne seitsemän merta ovatkin kutistuneet kolmeen. Ja ne olenkin jo suorittanut :P Tosin niiden lisäksi olen uinut Välimeressäkin ja kahlannut Meksikonlahdessa. Pohjoinen jäämeri jäi kastautumatta, mutta sen voi varmaan korvata tunturijärvellä?
Minä en pidä vedestä silloin, kun sataa. Olen sen verran kissaluonne, että mieluiten katson (kuivista) sisätiloista sadetta enkä mene sinne ehdoin tahdoin itseäni kastelemaan. Tosin vihaan sadetakkeja ja sateenvarjoja, joten mieluiten sateen sattuessa ja joutuessani ulkotiloihin, puen päälleni jonkin muun vettäpitävän varustuksen kuin sadetakin.
Pitääkin vissiin soitella mies hakemaan minut metrolta tänään, sade-ennustus näytti aika mojovalta.
Loppuun vielä mielestäni paras versio sen yhden pellen piisistä. Kannattaa katsoa :)
