Minä nimittäin. Pienimmän luokka + rinnakkaiset olivat Linnanmäellä ihan tilausajolla, joten kysyin luokanvalvojalta jos pääsen kyydissä kotiin ja se sopi. Ehdin käydä myös Vuoristoradassa, kesä alkoi <3
Bussin lähtö myöhästyi hieman, koska kuski oli vähän kypsä: muutama poika oli onnistunut tulomatkalla irrottamaan jonkin reunapalan sellaisesta pöydästä (neljänistuttava looshi, jonka keskellä pöytä) ja sitä selvitettiin, lisäksi osa lapsista oli heittänyt rannekkeiden tarrataustat lattialle. Ymmärrän, että se kiukutti kuskia nyppiä moisia lipareita lattialta. Enemmän kuitenkin säälitti yksi poika, joka itki aiheuttamaansa vahinkoa. Onneksi pienimmän luokanvalvoja on järkevä ihminen ja sanoi vain, että tottakai harmittaa, kun oli kiva päivä ja sitten sen lopuksi tulee tällaista. Olin pöyristynyt kuullessani, kuinka toinen rinnakkaisluokan ope sanoi luokkalaiselleen, että häntä harmittaa niin, että aikoo mennä kotiin sohvalle itkemään koko illaksi, koska lapset olivat sotkeneet ja rikkoneet paikkoja bussissa. (Arvaatte varmaan, kuka opettajista tämä oli..)
Olen pyöräillyt töihin maanantaina ja tiistaina ja eilen menikin ensimmäiset 100 km rikki. Olen aika tyytyväinen. Huomenna on viimeinen pilateskerta, sekin jää kesätauolle.
Nyt kellistyn petiin. Tässä teillekin kiva korvamato sitä ennen :P
Sirius siirtyi raakaruokaan tänään eli esitteli meille ensimmäisen saaliinsa kovasti naukuen naapurin pihalla. Onneksi naapuri ei ollut vielä kotona mökkireissultaan, joten hiivin sinne kehumaan kattia. Päästäinen oli jo aika hengetön ja Sirius leikki sillä hetkisen ja taisi haukata palasen, vaikak yleensä kissat eivät päästäisistä tykkää niiden pahan hajun vuoksi. Kutsuin myös jälkikasvun ja miehen pihalle kiittämään kissaa.
Pari tuntia myöhemmin olimme nauttimassa grilliruokaa pihalla koko perheen ja keskimmäisen tyttöystävän kera, kun eräs naapuri tuli pihaan Sirius sylissään ja sanoi, että onneton katti tunkee sisälle. Laitoimme kissan toistaiseksi (illaksi) arestiin, oli kyllä aika valmis tapaus jo. Saa nähdä, miten Siriuksen harharetket jatkuvat.
Aloitin tänään Yaa Gyasin kirjan Homegoing ja olen positiivisesti yllättynyt. Usein paljon kehutut kirjat ovat olleet pettymyksiä, mutta tämä on kyllä hyvä.
Äitienpäivän kunniaksi pari kuvaa minusta ja äidistäni joskus kauan sitten.
Joutsassa
Raumalla
Pian pääsee nukkumaan ja aamusella fillarin selkään. Ainakin alkuviikko pitäisi olla ihan hyvät fillarikelit :)
Tai ehkä Kesäinen iltapäivä runouden parissa voisi kuvata tämänpäiväisiä juhlia.
Kuten edellä kerroin, oli työtuttavan 60-vuotispäivät. Koska kyseinen herrahenkilö on yksi maan tunnetuimmista lausujista, olivat juhlatkin runopainotteiset. Ihan hakemattakin muistui mieleeni miehen runoilijatädin häät keskimmäisen ollessa kolmeviikkoinen.
Onneksi siellä oli ihan oikeitakin ihmisiä, jotka tunnen jo useamman vuoden ajalta enkä ollut kuin orpo piru vieraassa helvetissä. Työparin lisäksi paikalle olivat tulleet mm. entinen esinaiseni, josta kovasti pidän sekä pari muuta mukavaa ihmistä. Lisäksi päivänsankarin vaimoke oli tuttuja töistä hänkin, myöskin lausujaihmisiä.
Päivänsankari on kotoisin Raumalta, joten kuulimme myös raum kiält ja loppuvaiheessa vaihdoin muutaman sanan parin sellaisen ihmisen kanssa, jotka tunsivat serkkujani sekä muistivat tätini. Tulipa kauhea Rauman-kaipuu, pitäisi ehkä mennä kesällä käymään.
No, eniveis... mansikkakakun jälkeen livistimme samoin kuin suurin osa vieraista. Ihan mukavaa oli, mutta siltikin olisin mieluummin nauttinut aurinkoisesta päivästä ihan kotipihalla. Onneksi huomenna on sunnuntai.
Loppuun uusi biisi Florencelta. yritin katsoa Euroviisuja, en jaksa/pysty/kykene. Siirryn siis Agentti Carterin seuraan.
Torstaina kävimme miehen ja pienimmän voimin katsomassa The Death of Stalin-elokuvan. Täytyy sanoa, että se oli aika ravisuttava ja lopussa hetken mietin itkisinkö vai nauraisinko. Mietin koko iltapäivän ja illan sitä, miten hyvä oikeasti oli, että saksalaiset olivat aseveljiä Toisen Maailmansodan aikaan, vaikka sittemmin menikin sukset ristiin.
Eilen olin pienimmän kanssa asioilla eli kävimme Itiksessä ensin lääkärissä hakemassa siitepölylääkkeet hänelle ja sitten optikolla molemmat.
Koulussa olisi ollut ulkoilupäivä (Unicef-kävely), en päästänyt lasta kouluun ja lääkäri kehui päätöstä. Saimme melkoisen määrän lääkkeitä, toivottavasti ne nyt auttavat. Nuhasuihke on sama, jota itse käytän koko työkauden. Puhuin lääkärirouvan kanssa mysö esmes lasten työpaikan saamisesta armeijan jälkeen sekä opinnoista ja myös sivusimme Jan Vapaavuorta ja hänen mahdollista urakehitystään. Oli aika erilainen lääkärikäynti.
Optikko oli pienimmän kummitäti, joten vaihdoimme kuulumisia samalla. Pienimmän näkö on erinomainen, ilmeisesti näköhäiriöt johtuvat vain aivojen hitaasta kalibroitumisesta näytön tuijottmisen jälkeen. Minä sain uudet lasit, vanhat ovatkin jo jotain 20 vuotta vanhat. Vieläkään en periaatteessa tarvitsisi muuten, mutta näyttö on tarkempi lasien kanssa kuin ilman.
Optikon jälkeen katsastimme shortsitarjonnan huonolla menestyksellä ja samalla ostin sitten Akateemisesta lahjakortin ihmiselle, jonka 60-vuotispäiville olen lähdössä kohtapuoliin työparin kanssa edustamaan. Tein kortinkin.
Illalla keskimmäisen oli tarkoitus tulla kotiin Lontoosta siten, että lento olisi puolenyön maissa täällä. Lapsi soittaa kuuden jälkeen, että olivat olleet check-in'iä tekemässä ja huomanneet, että matkatoimisto olikin ottanut lennot seuraavalle päivälle.. No, opettajat hoitivat homman kotiin ja saivat kaikki kotiin. Keskimmäinen tuli tuntia myöhemmällä lennolla. Kuulemma koneet oli ylibuukattuja, mutta hyvin olivat silti pääseet. Lapset vissiin on etusijalla kuitenkin.
Nyt menen maalaamaan silmät päähän. Kiinnostaisi huomattavasti enemmän mennä pihalle aurinkoon lukemaan, kuin lähteä puolitutun juhliin. No ei auta.
Esikoinen tulee huomenna lomille ja lähtee tiistaina. Vähiin käy ennen kuin loppuu.
Eilen eräs entinen työkaverini jakoi fasessa mielipidekirjoituksensa Hesarista ja kyseli, mitä mieltä ystävänsä ovat asiasta. Asia on siis lentomatkailun rajoittaminen lisämaksuilla. En viitsinyt kommentoida mitään, vaikka mieli teki.
Se, mitä en ymmärrä, on tämä keskustelunpätkä:
Niinkuin että mistä helvetistä se pakokaasunjämä/polttoainepäästö siellä pilvessä tietää, minkä maan ilmatilassa se on? Ihan aikuisten oikeasti hei, voisko joku kertoa?
Kun keskustelu on tätä tasoa, niin ei viitsi vaivautua. Sitä paitsi se lisämaksu tulee kuitenkin, koska sehän on helppo lätkäistä siihen loppusumman päälle plus nyt media muokkaa ihmisten mieliä hyvää vauhtia.
Katselin nyt iltasella kotona Euroviisukappaleita juutuupista. Mun Top3:ssa on Unkari, Norja ja Israel. Hyviä olivat myös Albania ja Tsekki. Unkarin biisissä erityisesti lämmitti se, että tavallaan he näin kunnioittavat oman maansa proge ja heavy musiikkiyhtyeitä, joita maassa on lukuisia. Ehkä raskaampi musa on joku suomalais-ugrilainen juttu?
Eilen istuin työpöytäni ääressä iltapäivällä neljän jälkeen, kun puhelin soi. Katsoi, että numeroa ei löydy ja mietin, vastaanko - ettei olisi puhelinmyyjä. No vastasin sitten ja siellä olikin mukavan kuuloinen naisääni.
"Saakohan teidän kissa olla yksinään ulkona?"
"Ööh.. joo? Poika päästi sen tultuaan koulusta." (mietin, onko kissa käynyt hiekkalatikolla tms..)
"Juu, kun se tuli meille sisälle vaikka oma kissa on pihalla." (.."niin, olet sinä sellainen ihana kisu" kuului puhelimen toisesta päästä)
"Aijaa, sepä hassua."
"Niin, missäs te asutte? Kun me ollaan tässä S-tiellä" ..(suunnilleen parinsadan metrin päässä meiltä, ensimmäinen poikkitie.)
"Siinä R-tiellä, ei kovin kaukana. Se on varmaan tullut pihojen läpi. Laittakaa vain takaisin ulos, kyllä se kotiin löytää."
Se siitä puhelusta, mukava täti oli kyllä. Soitin sitten pienimmälle, että menee pihalle huutelemaan Siriusta kotiinpäin. Pienin sanoi, että Sirius oli mennyt sadevesiviemärin kautta tien alitse ja ilmeisesti jatkanut siitä sitten suoraan eteenpäin pihojen läpi, kuten olin arvellutkin.
Illalla Sirius vielä puolusti reviiriään kovin äänekkäästi sitä yhtä isoa harmaata kissaa vastaan, joka tässä on vileksinyt. Hyvä kisu :)
Olen eilen ja tänään pyöräillyt töihin, kahden päivän saldo on n. 53 kilometriä. Ihan mukavasti ja kaikkein parasta on, että satula on aivan mahtava. Ostin siis pari viikkoa sitten sellaisen memory foam-satulan ja se on kyllä hintansa arvoinen jo nyt. Toivon saavani tänä kesänä ajettua parin kesän takaisen 300km ainakin ja ehkä ylikin.
Viikin arboretumin laitamilla
Istuin parvekkeella nauttimassa sen käytettävyydestä nyt. Käyttöaste remontin jälkeen on kasvanut noin 100%.
Mutta nyt menen silittämään yhden paidan itselleni huomiseksi ja sitten varmaan kaadun petiin.
Ajattelin pari riviä kirjoittaa. Taas on hetki vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta aina ei vaan jaksa. Lisäksi tänään on kaksi vuotta siitä, kun laskimme Äidin uurnan Porvoon hautausmaalle. Sekin vähän laskee mielialaa.
Torstai-illan poetry open mic-illan jälkeiset ruusut, kuva otettu luurin macro-toiminnolla
Vappu oli ja meni, tuntuu kuin siitäkin olisi jo suunnilleen kuukausi eikä vasta viikko. Töissä ei tapahtunut mitään ihmeitä, ellei siksi lueta yhden kokouksen peruuntumista. Keskiviikkoiltana kävin työ-ystävän kanssa leffassa katsomassa Ready Player One'n uudelleen, koska hän ei ollu sitä vielä nähnyt ja minusta se kesti toisenkin katsomisen. Torstaina oli toiseksiviimeinen pilateskerta ja perjantaina töiden jälkeen kävin kampaajalla. Nyt on taas lyhyt ja vaalea fleda.
Lauantaina menin miehen kanssa katsomaan Grease-musikaalia keskimmäisen koululle, keskimmäinen oli esityksen rumpalina ja hyvin veti. Salaa meiltä oli opetellut, mutta ainakin ura keikkamuusikkona on mahdollinen jos ei muuta löydy.
Sanoin miehelle sekä keskimmäisen parhaan kaverin vanhemmille, että hiukan on muuttuneet nämä päiväkodin esitykset tässä vuosien varrella. Heidän keskimmäinen poikansa esitti valmentaja Calhounia MAGA-lippis päässä :P Olemme tosiaan tutustuneet jo päiväkotiaikoina, sillä heidän vanhin poikansa oli esikoisen hyvä ystävä koko alakoulun ajan.
Totesimme kaikki esityksen päätteeksi, että on sitä nähty huonompiakin esityksiä ihan Kaupunginteatteri-tasolla. Nuoret lauloivat tosi hyvin ja tekemisen ilo välittyi. Keskimmäisen tyttöystävä oli myös mukana, tanssi ja lauloi taustajoukoissa oikein kivasti.
Sirius kävi ensin kissanminttupuskassa, sen jälkeen oli hyvät hyppelyt
Tänään keskimmäinen lähti koulun retkelle Lontooseen, josta tulee perjantaina kotiin. Tiedossa siis suht hiljainen alkuviikko vain nuorimmaisen ollessa kotona. Esikoinen tulee keskiviikkoiltana ja lähtee torstai-iltana takaisin, on viikonlopun kiinni ja tulee ma-ti taas kotiin.
Menen katsomaan viimeisen jakson Star Trek Discoverystä, olen tykännyt tosi paljon.
On mennyt suunnilleen koko loppuviikko, Jared pisti pään ihan sekaisin :P
Oikeastaan syytän kyllä väsymystä, sillä ke-to-välisenä yönä nukuin alle 6 tuntia. Olin kotona keikan jälkeen vasta puoli 1 ja aina kestää hetken, ennen kuin pääsee petiin. Torstaina kävin kuitenkin pilateksessa, joka oli ihan törkeän rankka ja meninkin illalla nukkumaan jo 9:n jälkeen. Perjantai olikin huomattavasti helpompi päivä riittävien unien ansiosta, mutta illalla menin leffaan ystävieni ja pienimmän sekä hänen ystävänsä kanssa.
Uusi Avengers : Infinity War jätti täysin pöllämystyneeksi. Ilmeisesti emme olleet ainoita, koska ainakin twitterissä ihmiset ovat toivoneet leffan jo nähneitä olemaan spoilaamatta. Aika hyvin on ilmeisesti onnistuneetkin. Ainakin yksi tuttava kysyi multa fasen mesessä, että mitä ihmettä leffan lopussa tapahtui :D No, onneksi seuraava Avengers tulee jo ensi keväänä ja sitä ennen Ant-Man ja Wasp-leffa, jossa on ihana Evangeline Lilly. Täytyy vielä sanoa, että parrakas Kapteeni Amerikka on aika ihq.. *löyhyttelee viuhkalla kasvojaan*, Buckysta en sano mitään myöskään.
Tänään olen ollut pihalla touhuilemassa. Kävimme myös viemässä keskimmäisen sekä tyttöystävänsä koululle, sillä on musikaalin ensi-ilta :) Menemme katsomaan sen tässä jonain päivänä, nuorison toiveesta emme menneet vielä tänään.
Mies ja minä jatkoimme sitten matkaa hautausmaille, Malmille isäni haudalle ja siitä Honkikselle miehen isän haudalle. Lisäksi kävimme shoppailemassa kissanhiekkaa ja kesäkukkia Tokmannilta, löysin myös ihanat piikkipallot itselleni sieltä. Kotiuduimme, söimme ja menin vielä istuttamaan kesäkukat laatikkoon oven eteen. En ole vielä koskaan laittanut kukkia vielä tähän aikaan ulos.
Saatte taas käännellä päitänne. Hemmetin blogger.
Ihan Suden kiusaksi laitan loppuun yhden suosikkibiiseistäni 30STM:n pojilta.
