tiistai 6. helmikuuta 2018

Tiistaita

Eilen en mennyt uimaan, vaan sen sijaan tein juutuupi-joogan ja nyt on kyljet kipeänä. Löytyi ilmeisesti joitain lihaksia, jotka eivät ole pilateksessa saaneet huomiota.

Oli tylsähkö iltavuoro, mutta sentään hyvä työkaveri kävi juttelemassa niin oli sentään jotain elämää.

Aamulla löysin tällaiset kirjat kierrätyskärrystä, oli pakko ottaa kuva. Varsinkin tuo oikean laidan opus vaikutti meistä työparin kanssa jokseenkin metkalta ja pohdimme, pitäisikö se lukea vai onko liiankin hurja tarina.

Tänään oli pienehkö tiimikokous uuden esimiehen kera, oli ihan mukavaa. Saimme erilaisia asioita jonkinverran eteenpäin.

Päivä sujui suht nopeasti. Olin luvannut eräälle asiakkaalle palauttaa yhden hänen väärään paikkaan tuomansa kirjan oikeaan kirjastoon (ei kaupungin-) ja lähdinkin sitten ajoissa viemään sitä. Samalla matkalla ehdin käydä hakemassa keskimmäiselle pari uutta kirjaa kouluun ja sitten kiirehdin kampaajalle ollen siellä ihan ajoissa, vaikka ensin arvelin myöhästyväni. Tunnissa ehtii monenlaisia joskus.

Tulin kotiin ja laitoin pyykit pyörimään, söin ja leivoin perunarieskoja uusimman KK:n ohjeella muussintähteestä. vaihdoin puolet jauhoista ruisjauhoiksi, kun muuten tulee liikaa vehnää. Onnistuivat ihan kivasti, mutta en jaksa syödä niitä enää. Onneksi säilyvät ehkä huomiseen.



Siirryn vielä hetkeksi tv:n ääreen, mutta sitä ennen pitäisi ripustaa ne pyykit.

Yritin saada perjantaiksi lippuja uudistettuun Maximiin, mutta ei taida onnistua. Ehtiihän sen teatterin nähdä toistekin, nyt siellä on kaikki kiihkeimmät :)


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Kuvia viikolta

En jaksa nyt kauheasti kirjoitella ihan siksi, ettei oikeastaan ole mitään järkevää sanottavaa. Olen ollut kotona koko loppuviikon eli ke-su ja huomenna pitäisi päästä töihin. Toivottavasti metrot kulkee jotenkuten JHLn ylityö- ja vuoronvaihtokiellosta huolimatta.

Torstaina tuli lunta täälläkin.

Maapähkinävoi-kaurakeksi

Linnut.

Kevättä.

Perjantain ruoka Lucky Bastardissa, miehellä etätyöpäivä.

Aurinko tänään, ja ne linnut.

Ruuneperit tänään, koska esikoisen kummitäti ja kummipoikani olivat syömässä.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Ystävä

Eilen, palauttaessani kirjoja uimareissun jälkeen entiselle työpaikalleni, sovin pikaisesti ystäväni kanssa tälle illalle ruokatapaamisen. Hänellä oli synttärit eilen, enkä keksinyt muutakaan lahjaa. Tämä on se ystävä, jonka kanssa olimme Richardia tapaamassa muutama vuosi sitten :P

Tänään menimme sitten Neroneen syömään. Ystävä halusi pizaa ja minä jotain hyvää ja kuumaa ruokaa :P (Kuvan lisäys ei onnistunut..)

Juttelimme kaikenlaista. Ystävä haki talon sisäiseen työpaikkaan (hankintaan) ja pääsi haastatteluun. Uusi homma alkaisi maaliskuussa ja toivon, että hän saa sen paikan. Juttelimme myös hänen äidistään, joka on saanut hiukan lisää painoa. Alzheimerin vuoksi äiti painoi vuosi sitten 37 kiloa, mutta nyt vähän päälle 40 sentään.

Tämä ystävien ja heidän vanhojen vanhempiensa seuraaminen vierestä on aika raskasta tavallaan. Samalla olen jollain lailla tyytyväinen siitä, että oma äiti sai nukkua pois, vaikkakin yllättäen, eikä hänen tarvinnut kärsiä eikä meidän riidellä hoitovuoroista tai hoitopaikan saamisesta.


***

Sunnuntaina leivoin banaanileipää mustista banaaneista. Se oli oikein hyvää.


***
Hassuja kysymyksiä on asiakkailta tullut näinä kahtena päivänä, ilmeisesti johtuu kuun asennosta, sillä ystävällä oli ollut samanlaisia kysymyksiä.

  • Eräs vanhempi rouva kyseli, mistä voisi hankkia kirjastokärryt, kun hän haluaa laittaa lastenlasten kirjat siihen.

  • Toinen (vakimummo) kyseli, miten hän saa pankin sijoitustilin lopetettua, kun pankkivirkailija pelkää häntä eikä palvele. 
***
Eilen otin osaa työsuojelukokoukseen. Vasta siellä minulle selvisi, että yksi työpaikan tiloista (samassa talossa) suljettiin puolitoista vuotta sitten ts-valtuutetun toimesta, koska hän katsoi tilan olevan hengenvaarallinen. Ilmanko saan oireita sillä käytävällä.

Tänään on ollut taas huonohko olo. Päänsärky alkoi yöllä ja jatkui koko päivän, jyllää edelleen. Olen myös palellut nämä kaksi päivää ja tuntuu kuumeiselta. Saattaa olla, että jään huomenna suosiolla kotiin.



sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Löyly

Kävin sitten Löylyssä eli siinä Jasper Pääkkösen ja Antero Vartian Hernesaarenrantaan rakentamassa puukiulussa parin hyvän ystävän kanssa ja lisäksi mukana oli kutsujan naapuri sekä eräs kutsujan ystävä, jota olen viimeksi nähnyt noin kaksikymmentä vuotta sitten. 

Kokemus oli ihan hyvä, vähän sellainen kylpylämäinen, mitä varmaan sillä on haettukin. Pukuhuone (ainakin naisten) oli suht pieni ja pesuhuone samoin. Saunoja oli kaksi, tavallinen ja savu-, sekä lisäksi privaatisti vuokrattava sauna. Lisäksi oli muutama suihku ilmeisesti sitä varten, että kun tulee merestä niin voi huuhtoa ja sitten oli ns. lounge eli olohuone, jonka keskellä oli lasiseinäinen takka. Siellä saattoi istuskella ja seurustella ystävien kera lasi kädessä mukavasti.

Näkymä ravintolasalista

Saunomisen ja avannossakäynnin jälkeen menimme syömään ravintolan puolelle. Sekin oli ihan mukava tila, takka keskilattialla ja paljon puuta sisutuksessa. Istuin sohvalla, mikä oli ehkä vähän hankala ruokailun kannalta, mutta ihan hyvin selvisin. Ruoka oli aika hintavaa ja annokset kauniita, mutta pieniä. Söin hirvenlihapullat (3 kpl), annokseen kuului pullien lisäksi tuorepuolukkasurvosta sekä keiteyt perunat valmiiksi tilsittynä, ei minkäänlaista salaatintapaista. Seurueestamme kaksi söi pihvit (listan kallein annos), yksi ahventa ja yksi kasvisruoan, kaikki olivat oikein hyviä.

Otimme vielä jäkiruoat, kolme tilasi suklaajälkkärin ja minä otin lakritsa-vadelmajälkiruoan. Jälkiruoat tulivat tarjottimen kokoisilla lautasilla ja annos itsessään oli suht pieni. Hyviä olivat nekin kyllä.

Lakritsa-vadelmajälkkäri
Lähdin kymmenen aikaan kotia kohti, koska en jaksanut jäädä seuraamaan Pekka Haavisto-showta enkä muutenkaan jaksa nykyään olla kovin kauan missään illanvietoissa. Bussi oli juuri mennyt ja seuraavaan olisi ollut vartin odottelu, joten kävelin Kamppiin metrolle. Päästessäni sinne näin bussin tulevan perässäni, joten aika ei mennyt hukkaan. Muutenkin oli makava kävellä, koska kaupunki oli aivan kuollut.

Kutsuja-ystävän naapuri kysyi, mistä tunnemme toisemme. kerroin, että ollessamme kolmannella luokalla oli J:n koulu tullut meidän kouluumme evakkoon sillä aikaa, kun heille rakennettiin uusi koulu. Olemme siis tunteneet noin 38 vuotta, hän on myös esikoisen toinen kummitäti ja hyvinkin tärkeä ihminen vaikkemme kovin usein näekään.

Tänään kävimme äänestämässä miehen ja esikoisen kera. Palattuamme kotiin ulkoilin hetken Siriuksen kanssa pihallamme.

Jännää!
Loppuun biisi, jonka nimi sopii päivän teemaan.

Ultramariini - Vaalipäivä


perjantai 26. tammikuuta 2018

Korso

Olen selkä. Eli siis takaisin, hyvin meni reissu.

Matkalta jäi pari ihmetyksenaihetta ja mietinkin, ovatko nämä vantaalaisia erikoisuuksia.

1. Bussissa seuraavalla pysäkillä jäävä henkilö painaa pysäytysnappia heti, kun renkaat kääntyvät pois edelliseltä pysäkiltä. Tällaiseen en ole törmännyt vielä missään, ex-helsinkiläisenä olen tottunut painamaan pysäytysnappia vasta, kun pysäkkini on näkyvissä. Samoin käyttäytyivät aiemmin mummot Porvoonbusseissa.

2. Olen aiemmin (virheellisesti) luullut, että vain naisten kassit (=käsilaukut, reput, yms.) tarvitsevat oman penkin. Näköjään Vantaalla myös miesten kantamukset ovat niin arvokkaita, ettei niitä voi edes ruuhkabussissa kuljettaa omassa sylissä/lattialla.

Jep. Siinäpä ne kiihkeimmät.

Ystävää oli kiva nähdä ja hän oli suht positiivisella mielellä.




torstai 25. tammikuuta 2018

Lähimatkailua

Lähden ihan kohta nukkumaan, mutta halusin vain tulla kertomaan lähteväni huomenna seikkailemaan pitkin asuinkaupunkiani. Että jos ei kuulu mitään, niin olen jossain Vantaan perukoilla :P


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Aamukahvilla

Istun tässä koneen ääressä. Oli laitettava kone käyntiin, koska joogasin juutuupivideoiden avulla saatuauni pienimmän lähtemään kouluun. Nyt olen jo käynyt suihkussa ja maalannut silmät päähän ja kohta pitää lähteä tuonne lumituiskuun. Nyt sitä tuleekin vaakasuorassa, huomenna saadaan sitten vettä (jota en yhtään kaipaa).

Maanantaiaamuna kiivetessäni Itiksen uimahallista maanpinnalle, oli hämmentävää nähdä uimahallin parkkipaikalla kaksi paloautoa, tikasauto ja palojohtajan auto. Näkyi siellä olevan joku nuori nainen juttelemassa heidän kanssaam, eli ilmeisesti olivat saaneet väärän palohälytyksen uimahallista. Ajattelin vain, että olisipa ollut oikeasti kurjaa sesistä -10 asteen pakkasessa uimapuvussa odotamassa, että saavat hallin tarkastatteua. Vanhassa työpaiakssa kävi samanlaisia hälyjä välillä eli joku koodi väitti tulipaloa, vaikka mitään hälytyksiä ei kuulunut.

Kävin samalla reissulla ostamassa pienimmälle uudet sormikkaat, koska aamulla niitä ei ollut löytynyt. Olivat koulussa löytyneet repun pohjalta, joten lähden kohta palauttamaan uusia hanskoja takaisin Itikseen.

Eilen kävimme juhlistamassa työ-ystävän syntymäpäivää kakkukahveilla kolmannen ystävän liittyessä mukaan. Oli oikein hauskaa, istuimme puolitoista tuntia Cafe Aallossa Akateemisen yläkerrassa ja sitten tutustuimme vielä kirjakaupan tarjontaan. Pääsin ulos ostamatta mitään.

Kotona aloin katsella huvikseni lentoja jonnekin hiihtolomalla. Lopputuloksena minä ja pienin lähdemme Londoniumiin kolmeksi päiväksi. Varasin liput Harry Potter- kiertoonkin, joka on niin kallis ettemme ole useamman ihmisen kera voineet sitä toteuttaa.

Siinäpä ne tärkeimmät tapahtumat täältä. Kohta lähden rämpimään metrolle.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sunnuntain ratoksi

Kävimme eilen pienimmän ja miehen kera katsomassa The Greatest Showmanin, joka oli ihan ookoo. Kuvaus ja puvustus olivat upeat, samoin tanssikohtaukset. Pidin sekä Hugh Jackmanista että Michelle Williamsista, mutta itse tarina jäi ohueksi pintakiilloksi tai periamerikkalaiseksi 'ryysyistä rikkauksiin'-tarinaksi vaikka Barnumista olisi saanut enemmänkin irti. Eniten ihmetytti se, että mielestäni tarina käsitti useamman vuoden Barnumin perheen elämästä, mutta tyttäret eivät vanhentuneet ollenkaan.

Iltapuolen katselin tv-sarjaa Mad men, jossa olen jo viidennessä kaudessa, ja neuloin Suen lapasia. Kyllä ne kohta valmistuvat.

Tänään olen pessyt pyykkiä ja lähinnä ollut. Kävimme viemässä poikien pieneksijääneitä vaatteita työkaverilleni, joka saa niitä jaettua eteenpäin. Sanoin, että olen vain sullonut kamat kasseihin ja heittäkööt loput/risat pois.

Pienimmällä on ensi viikolla luistelua, nekin on nyt tarkistettu ja kaivettu myös paksumpi talvitakki esille. Esikoinen lähti taas takaisin Santikseen komentamaan alokkaita.

 Täytyy vielä mainita, että katsellessani elokuvaa muistelin samalla erästä seikkailua. Ollessani vielä alle kouluikäinen, menimme veljeni Kimmon kanssa Kisahallin kentällä olevaan sirkukseen norsuteltan kautta pummilla. Vieläkin muistan elefantinlannan hajun :)