Kerrankin pääsin tyhjälle lomakkeelle nopeasti, ei tarvinnut odotella minuutteja.
Olen edelleen lomalla, pää on ihan viikkopöllö ja kuuntelen musaa. Siinäpä se oikeastaan.
Esikoinen oli lomalla viikonlopun, keskimmäinen tuli vihdoin eilen kotiin partioleiriltä ja miehellä alkoi työt tänään.
Säät on olleet aika huonot, mutta olen saanut värin pidettyä nahassa istumalla ulkona lukemassa kun se on ollut mahdollista (ilman vaaraa jäätymisestä pystyyn).
Jep.
maanantai 17. heinäkuuta 2017
keskiviikko 12. heinäkuuta 2017
Lomalla
Olen niin lomalla, että olen melkeinpä viikkopöllö. Maanantaina keskimmäinen lähti partioleirille Helsingin edustan saareen ja viipyy siellä koko viikon. Nyt siis olemme kolmisin kotona minä, mies ja pienin.
Parveke alkaa olla laseja vaille valmis. Kävimme tänään Ikeassa ostamassa parvekekalusteet ja kahdessa rautakaupassa tiedustelemassa led-puuta, jollaisen haluan. Niitä tosin kuulemma tulee vasta syksyllä, kun joulumyynti alkaa... :D
Piti vielä käydä lopuksi hakemassa maitoa, mutta sen lisäksi tuli mm. kolme pussia salmiakkia allekirjoittaneelle. Ihan liikaa ihmisiä liikenteessä, kun olen ollut hyvää vauhtia erakoitumassa. Tulin oikeasti aika kiukkuiseksi, sentään löysin mini-pilatespallon jollaista olen kaivannut.
Perjantaina alokas tulee lomalle. Pitänee ehkä keksiä jotain ruokiakin, nyt olemme eläneet lähinnä leivällä koska ei ole ollut nälkä.
Parveke alkaa olla laseja vaille valmis. Kävimme tänään Ikeassa ostamassa parvekekalusteet ja kahdessa rautakaupassa tiedustelemassa led-puuta, jollaisen haluan. Niitä tosin kuulemma tulee vasta syksyllä, kun joulumyynti alkaa... :D
Perjantaina alokas tulee lomalle. Pitänee ehkä keksiä jotain ruokiakin, nyt olemme eläneet lähinnä leivällä koska ei ole ollut nälkä.
lauantai 8. heinäkuuta 2017
Synttäreitä ja Santista
Eilen vietimme keskimmäisen 16-vuotissynttäriä eli päivänsankarin toiveesta tein pellillisen mustikkapiirakkaa. Yöksi hän lähti ystävänsä luo ja palautui tänä aamuna. Itse katselin illalla hupaisan elokuvan The Losers itsekseni.
Tässä myös yksi kuva Poppiuksestamme, joka vihdoin kukkii. Tuoksu on huumaava.
Olimme siinä käsityksessä, että Santahaminan vierailupäivä olisi ollut huomenna (esikoinen ei koskaan korjannut miehen käsitystä) ja mies jatkoi parvekkeen kimpussa, kunnes esikoinen soitteli, missä olemme. Onneksi olemme nopeasti liikkellepääsevää sorttia ja puoli tuntia soiton jälkeen olimmekin jo Santiksessa alokkaan luona.
Siellä kävimme tsekkaamassa tuvan ja kalustoesittelyssä (aseita) sekä Perinnetalossa. Ase-esittelystä oli pakko mennä ulos odottelemaan, koska alkoi käydä henkeen ja museossa tarvitsinkin jo avaavan lääkkeen.
Saimme myös lounaan sekä omakustanteiset kahvit Sotkussa, mies osti myös lankkia pari putkiloa. Esikoinen vaikutti ihan tyytyväiseltä oloonsa ja tullee viikon päästä ensimmäiselle lomalle.
Loppuun vielä Christopher Walken tanssimassa.
Olimme siinä käsityksessä, että Santahaminan vierailupäivä olisi ollut huomenna (esikoinen ei koskaan korjannut miehen käsitystä) ja mies jatkoi parvekkeen kimpussa, kunnes esikoinen soitteli, missä olemme. Onneksi olemme nopeasti liikkellepääsevää sorttia ja puoli tuntia soiton jälkeen olimmekin jo Santiksessa alokkaan luona.
Siellä kävimme tsekkaamassa tuvan ja kalustoesittelyssä (aseita) sekä Perinnetalossa. Ase-esittelystä oli pakko mennä ulos odottelemaan, koska alkoi käydä henkeen ja museossa tarvitsinkin jo avaavan lääkkeen.
 |
| Mannerheimin auto |
Loppuun vielä Christopher Walken tanssimassa.
torstai 6. heinäkuuta 2017
Hiljaiseloa
Kävimme tiistaina ystävän luona kahvilla, nuorimmainen ja minä. Nuorempi kissa kaipasi leikittämistä ja sitä saikin runsain mitoin, pienin onnellisena leikki sen kanssa samalla kun minä ja ystävä joimme kahvia ja juttelimme tulevasta Lontoon matkasta.
Tänään kävimme saman ystävän ja hänen tyttärensä kanssa (+ nuorin) katsomassa uuden Hämis-leffan ja voi että se oli hyvä! Niin hauska ja vitsikäs :) Lisäksi Michael Keatonin esittämä pahis oli aika inhimillinen loppujen lopuksi ja toisaalta tuli pieni muistuma herran Birdman-elokuvaan.
Tänään olen pohdiskellut mm. sellaista asiaa, että nykyään näyttelijät joutuvat treenaamaan kuin kilpaurheilijat. Tämäkin nuori mies on treenannut kaksi vuotta Hämishyppyjä yms. Vaikka hänellä onkin tanssijatausta, en silti usko sen olevan aina helppoa. Myös suomalaisnäyttelijät ovat aina Turkan päivistä lähtien ihan erilaisia kuin aiemmat näyttelijäpolvet ja ilmeisesti myös terveemmät elämäntavat ovat pop. Aika vähän (minusta) näkee enää otsikoita, että joku näyttelijä tai artisti olisi heilunut kännissä pitkin baareja tappelemassa, toista oli Kaurismäkien Helsingin-aikoina :P Kirjailijat lienevät edelleen oma lukunsa :D
Tästä tulikin taas mieleeni Richardin uusin elokuva, jota odottelen saapuvaksi postilaatikkoon hetkenä minä hyvänsä. Siinä esiintyy myös tämä Hämiksen näyttelijä Tom Holland ja Richard varoitti jo twitterissä, että leffa voi olla aika raaka. Mielenkiinnolla siis odotan.
Tänään olen pohdiskellut mm. sellaista asiaa, että nykyään näyttelijät joutuvat treenaamaan kuin kilpaurheilijat. Tämäkin nuori mies on treenannut kaksi vuotta Hämishyppyjä yms. Vaikka hänellä onkin tanssijatausta, en silti usko sen olevan aina helppoa. Myös suomalaisnäyttelijät ovat aina Turkan päivistä lähtien ihan erilaisia kuin aiemmat näyttelijäpolvet ja ilmeisesti myös terveemmät elämäntavat ovat pop. Aika vähän (minusta) näkee enää otsikoita, että joku näyttelijä tai artisti olisi heilunut kännissä pitkin baareja tappelemassa, toista oli Kaurismäkien Helsingin-aikoina :P Kirjailijat lienevät edelleen oma lukunsa :D
Tästä tulikin taas mieleeni Richardin uusin elokuva, jota odottelen saapuvaksi postilaatikkoon hetkenä minä hyvänsä. Siinä esiintyy myös tämä Hämiksen näyttelijä Tom Holland ja Richard varoitti jo twitterissä, että leffa voi olla aika raaka. Mielenkiinnolla siis odotan.
Huvitukseksi laitan Tom Hollandin LipSync-kilpailuesityksen. Voisi sanoa, että tykkään ja arvostan :)
Olen tänään katsonut melkoisen määrän näitä LipSync-pätkiä, hauskojahan ne ovat mutta kyllä tämä on ehkä paras tähän asti. Ihan omassa lajissaan.maanantai 3. heinäkuuta 2017
Alokas
Sinne se lähti, esikoinen. Talo tuntuu hiljaisemmalta, mikä on jotenkin metkaa, kun onhan se nyt ollut ennenkin poissa kotoa. Mutta toisaalta tämä on lopullisen irtautumisen kenraaliharjoitus.
Eilen hautasimme vihdoin Sysikin uurnan ja kissanlelut pihalle, raparperin viereen. Pienin laittoi vielä kukkivan kissanmintun oksan kummun eteen. En löytänyt kaulapantaa mistään, mikä oli vähän harmi.
Iltapäivällä esikoisen kummitäti tuli poikansa kanssa meille syömään. Oli ihan mukava nähdä pitkästä aikaa, mutta emme vain kovin jaksa 6-vuotiasta pikkupomoa. Tottakai on luonnollista, kun on vain toinen vanhempi, niin rajojen asettaminen on erilaista plus lisäksi tämä esikoisen kummitäti on luonteeltaan hyvinkin pitkähermoinen. Joka tapauksessa kestimme urheasti :P
Olin leiponut Key Lime-piiraan ja marenkeja kahvin kera ja sen jälkeen esikoinen lähti vielä Linnanmäelle ystäviensä kanssa, he kaikki aloittavat armeijan tänään (yksi jopa samassa komppaniassa esikoisen kanssa).
Pelasimme melkein koko pelin rommia, kunnes seurueen nuorimmaisen elokuva loppui ja hän väsähti. Loppupeli meni vähän keturoilleen siksi ja piti lopettaa ennen finaalierää. Lisäksi olemme kaikki sen verran introvertteja, että väsymme kovaäänisestä keskustelusta aika nopeasti, joten ehkä oli ihan hyväkin lopettaa siihen.
Tänä aamuna skannasin esikoiselle rokotustodistuksen mukaan ja leikkasin herran hiukset. Ihan hyvin onnistui mielestäni, vaikka ilme onkin vähän vakava. Hyvästellessä sanoin, että en soittele perään ja mies sanoi, että laittaa viestiä jos tarttee jotain ja tuomme sitten ensi sunnuntaina perhepäivään.
Alokas ajoi itse Santahaminaan portille ja mies sanoi, että siellä olikin melkoinen ruuhka sekä lisäksi äitejä plus muita sukulaisia aikamoinen lössi. Onneksi en ollut edes aikonut lähteä mukaan.
En tiedä, menemmekö valatilaisuuteen ollenkaan. Se on elokuussa Porvoossa ja ensimmäisen työviikkoni perjantaina, joten joutuisin heti olemaan poissa. Lisäksi Porvooseen mahtuu aika rajallinen määrä ihmisiä. Mietimme asiaa.
Nyt olemme sitten nelisin viikon verran ennen kuin keskimmäinen lähtee partioleirille Helsingin edustan saareen. Olimme ensin puhuneet miehen kanssa, että voisimme mennä sitten kolmisin Tukholmaan mutta miehen laiva-painajaisten takia olemmekin pohtineet Köpistä. No, sitäkin ehtii vielä miettiä.
Eilen hautasimme vihdoin Sysikin uurnan ja kissanlelut pihalle, raparperin viereen. Pienin laittoi vielä kukkivan kissanmintun oksan kummun eteen. En löytänyt kaulapantaa mistään, mikä oli vähän harmi.
Olin leiponut Key Lime-piiraan ja marenkeja kahvin kera ja sen jälkeen esikoinen lähti vielä Linnanmäelle ystäviensä kanssa, he kaikki aloittavat armeijan tänään (yksi jopa samassa komppaniassa esikoisen kanssa).
Tänä aamuna skannasin esikoiselle rokotustodistuksen mukaan ja leikkasin herran hiukset. Ihan hyvin onnistui mielestäni, vaikka ilme onkin vähän vakava. Hyvästellessä sanoin, että en soittele perään ja mies sanoi, että laittaa viestiä jos tarttee jotain ja tuomme sitten ensi sunnuntaina perhepäivään.
En tiedä, menemmekö valatilaisuuteen ollenkaan. Se on elokuussa Porvoossa ja ensimmäisen työviikkoni perjantaina, joten joutuisin heti olemaan poissa. Lisäksi Porvooseen mahtuu aika rajallinen määrä ihmisiä. Mietimme asiaa.
Nyt olemme sitten nelisin viikon verran ennen kuin keskimmäinen lähtee partioleirille Helsingin edustan saareen. Olimme ensin puhuneet miehen kanssa, että voisimme mennä sitten kolmisin Tukholmaan mutta miehen laiva-painajaisten takia olemmekin pohtineet Köpistä. No, sitäkin ehtii vielä miettiä.
lauantai 1. heinäkuuta 2017
Reviiritaistelua
Olen ihmetellyt pari päivää yhtä sepelkyyhkystä (=tappajakyyhky) touhuilemassa naapurin pihalla, tuossa meidän pyykkinarujen lähellä. Eilen tajusin, että se perkele yrittää tehdä pesää naapurin luumupuuhun. Yhdet harakatkin kävivät jo sitä valistamassa paikan huonoudesta. Naapurit ovat mökillään Huitsinnevadassa, joten häätö jäi meille.
Eilen mies kävi huiskaisemassa pesäntekeleen maahan kepillä ja kasteli pulun vesisuihkulla. Onneton pulu yritti uudelleen, joten mies kasteli sen vielä pariin kertaan vesisuihkulla. Tänä aamuna pulu oli taas risujen kanssa hommissa, mutta lähti heti kun mies meni kuistin ovesta ulos, ei tarvittu vesisuihkua.
Nyt saunan jälkeen vilvoitellessani kuistilla kyyhkypari istui kastuneen näköisenä sähkölangalla tien toisella puolen miettimässä uuden pesäpuun paikkaa. Menköövät toisen naapurin takana olevaan metsikköön, sinne saattavat mahtua.
Muuten ehdotamme yhdelle naapurille (majuri), että hoitaa tämänkin pariskunnan vaimennetulla ilmapistoolillaan. Tällä tiellä ei paljon tappajakyyhkyjä asustele.
Loppuun yllättävän hyvä pätkä, jonka keskimmäinen kehotti katsomaan. Kuulemma Tuskassa oli ollut varsin hauskaa eilen :)
Eilen mies kävi huiskaisemassa pesäntekeleen maahan kepillä ja kasteli pulun vesisuihkulla. Onneton pulu yritti uudelleen, joten mies kasteli sen vielä pariin kertaan vesisuihkulla. Tänä aamuna pulu oli taas risujen kanssa hommissa, mutta lähti heti kun mies meni kuistin ovesta ulos, ei tarvittu vesisuihkua.
Nyt saunan jälkeen vilvoitellessani kuistilla kyyhkypari istui kastuneen näköisenä sähkölangalla tien toisella puolen miettimässä uuden pesäpuun paikkaa. Menköövät toisen naapurin takana olevaan metsikköön, sinne saattavat mahtua.
Muuten ehdotamme yhdelle naapurille (majuri), että hoitaa tämänkin pariskunnan vaimennetulla ilmapistoolillaan. Tällä tiellä ei paljon tappajakyyhkyjä asustele.
Loppuun yllättävän hyvä pätkä, jonka keskimmäinen kehotti katsomaan. Kuulemma Tuskassa oli ollut varsin hauskaa eilen :)
perjantai 30. kesäkuuta 2017
Päivittelyä
Onkin aika taas vilahtanut lomaillessa. Olin luvannut perheelle, että käymme syömässä kesän ja loman kunniaksi SeaHorsessa (=Sikalassa) ja menimme keskiviikkona sinne. Samalla myös mies pääsi sinne ensimmäistä kertaa eläessään, vaikka on (kuten minä) syntyperäinen helsinkiläinen.
Menimme alkuillasta ja olikin mukavaa, ravintola oli aika hiljainen ja ruoka oli hyvää. Esikoinen halusi alkupaloiksi etanoita (*puistatus*) eikä sitten ottanut jälkiruokaa, kuten me muut.
Myöhemmin illalla kotona esikoinen tarkisti opiskelupaikan tilan ja nyt olikin jo pisteet tiedossa eli niiden mukaan oli hyväksytty Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Vasta eilen tuli virallinen tieto ja tänään tuo on hyväksynyt opiskelupaikan :) Täytyy sanoa, että olin jo hieman huolissani, kun tuloksissa kesti niin kauan. Nyt on yksi huoli vähemmän.
Eilen aamulla heräsimme kuudelta ehtiäksemme kahdeksan laivaan Tallinnaan. Menimme Viikingin Fasterilla, joka olikin mukavaa matkantekoa. Varsinkin kun mies oli ostanut meille paikat loungesta, jossa oli hyvinkin rauhallista. Tietysti yksi miehen työtoveri (firman talouspäällikkönainen) oli samassa paikassa, mutta vaihtoivat muutaman sanan ja se siitä.
Tallinnassa oli mukavan lämmin päivä, vaikka tuuli oli hiukan viileä. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan Eesti Ajaloomuuseumiin Kiltojen taloon ja se olikin oikein mukava. Siellä oli heti sisääntulossa Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden kunniaksi uskonvapauteen jne. liittyvä näyttely. Sisempänä jatkui Viron historian näyttely, joka sekin oli mielenkiintoinen. Alakerrassa oli vielä erilaisia aseita, jotka ovat aikojen saatossa ja sotien melskeissä Viroon ajautuneet sekä erilaisia esineitä eri puolilta maailmaa., esimerkiksi kiinattaren liljankukka-jalkoihin sopivat kengät (*puist*) sekä kivettynyt käsi ja kissamuumioita Egyptistä.
Vihdoin lähdimme eteenpäin, esikoisella jäi näkemättä osa ja pienin oli innosta soikea ymmärtäessään, että Killan historiaa käsittelevä osa oli todellakin tapahtunut juuri tässä rakennuksessa. (Syitä sille, miksi raahaamme mukulat museoihin.)
Kävelimme muiden turistien jatkona Neitsitorniin ja yritimme päästä myös Kiek in die Köök-torniin, mutta sinne olisi ollut oma sisäänpääsymaksu. Olemme ilmeisesti tottuneet Tukholmassa liian halpoihin museoihin.
Laventeli kasvoi hurjasti Neitsitornin sisäpihalla, samoin kuin muut mausteet lavoissaan. Ihmisiä oli ihan järkyttävästi, ei pelkästään suomalaisia vaan ihan ympäriinsä. Kuulimme saksaa, tanskaa ja flaamia sekä kiinaa ainakin englannin lisäksi. Rannassa oli 'tavallisten' reittilaivojen lisäksi Royal Princess-alus, joka näköjään käy paluumatkalla täälläkin.
Kivuttuamme alas mäeltä päätimme Virukeskukseen tutustuttuamme mennä kahville Maiasmokk'iin, jossa olemme käyneet viimeksi silloin kauan sitten. Saimme lievällä kyynärpäätaktiikalla varmistettua sopivan pöydän ja sitten herkuttelimme. Olin iskenyt silmäni Pavlovaan ja sain viimeisen! Se oli ihana :)
Kahvin jälkeen mietimme, minne suuntaisimme sillä aikaa oli vielä vaikka kuinka. Sattumalta olimme taas Kiltatalon vieressä, joten jatkoimme sinne. Ensin menimme ylimpään kerrokseen katsomaan rahanäyttelyä ja tapasimme Smaugin.
Siirryimme vielä kellariin, jotta esikoinenkin sai katsottua kaikki läpi. Ihailimme yhdessä Saksan armeijan SS-joukkojen paraatipuukkoa, jonka terässä luki "Mein Ehre sind Freue". Siinä oli muutenkin kaunis koristelu, Hannunvaakunaa ja swastikoita sekä kädensijassa pieni rasia syanidipilleriä varten.
Tämänkin jälkeen aikaa oli vielä vaikka kuinka ja koska kaipasimme juotavaa (=vettä tjsp), päätimme kävellä takaisin Virukeskukseen ja käydä Kaubamajan ruokaosastolla, jota eräs tuttu kovasti kehui fasessa minun ja Marjaanan yhteisen ystävän seinällä.
Voisinkin sanoa, että 'Mitäs läksit'.. tuli niin surku. Nimittäin meidän kauppojamme ja Stockan Herkkua, eiväthän nämä mitenkään pärjää vertailussa. Melkein itku pääsi. Hamstrasimme halvaa ja Kanes-limuja, jotka täällä maksavat aivan järkyttävästi, mutta tuolla ei käytännössä juuri mitään.
Istuimme hetken nauttimassa auringosta ja kiljuvista pikkulapsista ja päätimme lähteä rantaan. Onneksi laivaan pääsikin jo, joten menimme hyttiimme loikoilemaan. Jossain vaiheessa kävin pienimmän kanssa katsomassa Viking Expressin kaupan, lapsi osti karkkia ja minä kaksi huulipunaa. Menimme hyttiin ja sitten mies lähti minun ja keskimmäisen kanssa katsomaan ruokatarjontaa. Kävelimme laivan ylhäältä alas ja ympäri emmekä löytäneet mitään emmekä halunneet mitään. Sekä mies että minä koimme tuskallisen paluun lapsuus- ja nuoruusvuosiin kaikkien niiden olutpöhnässään sammaltavien suomalaisten keskellä. Se oli hirveää.
Loppujen lopuksi nautimme hytissä salmiakkia, lueskelimme ja katselimme telkkaria ja katselimme Kuninkaan miekkaa, kun kerrankin pääsimme katsomaan sen lähietäisyydeltä.
Menimme alkuillasta ja olikin mukavaa, ravintola oli aika hiljainen ja ruoka oli hyvää. Esikoinen halusi alkupaloiksi etanoita (*puistatus*) eikä sitten ottanut jälkiruokaa, kuten me muut.
Eilen aamulla heräsimme kuudelta ehtiäksemme kahdeksan laivaan Tallinnaan. Menimme Viikingin Fasterilla, joka olikin mukavaa matkantekoa. Varsinkin kun mies oli ostanut meille paikat loungesta, jossa oli hyvinkin rauhallista. Tietysti yksi miehen työtoveri (firman talouspäällikkönainen) oli samassa paikassa, mutta vaihtoivat muutaman sanan ja se siitä.
Tallinnassa oli mukavan lämmin päivä, vaikka tuuli oli hiukan viileä. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan Eesti Ajaloomuuseumiin Kiltojen taloon ja se olikin oikein mukava. Siellä oli heti sisääntulossa Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden kunniaksi uskonvapauteen jne. liittyvä näyttely. Sisempänä jatkui Viron historian näyttely, joka sekin oli mielenkiintoinen. Alakerrassa oli vielä erilaisia aseita, jotka ovat aikojen saatossa ja sotien melskeissä Viroon ajautuneet sekä erilaisia esineitä eri puolilta maailmaa., esimerkiksi kiinattaren liljankukka-jalkoihin sopivat kengät (*puist*) sekä kivettynyt käsi ja kissamuumioita Egyptistä.
 |
| Kiekkomaailma vai keskiaika |
Kävelimme muiden turistien jatkona Neitsitorniin ja yritimme päästä myös Kiek in die Köök-torniin, mutta sinne olisi ollut oma sisäänpääsymaksu. Olemme ilmeisesti tottuneet Tukholmassa liian halpoihin museoihin.
Laventeli kasvoi hurjasti Neitsitornin sisäpihalla, samoin kuin muut mausteet lavoissaan. Ihmisiä oli ihan järkyttävästi, ei pelkästään suomalaisia vaan ihan ympäriinsä. Kuulimme saksaa, tanskaa ja flaamia sekä kiinaa ainakin englannin lisäksi. Rannassa oli 'tavallisten' reittilaivojen lisäksi Royal Princess-alus, joka näköjään käy paluumatkalla täälläkin.
Kivuttuamme alas mäeltä päätimme Virukeskukseen tutustuttuamme mennä kahville Maiasmokk'iin, jossa olemme käyneet viimeksi silloin kauan sitten. Saimme lievällä kyynärpäätaktiikalla varmistettua sopivan pöydän ja sitten herkuttelimme. Olin iskenyt silmäni Pavlovaan ja sain viimeisen! Se oli ihana :)
 |
| Jos laskee, niin huomaa, että kakkuja on seitsemän mutta syöjiä viisi. Tämä siksi, että halusimme maistella erilaisia leivonnaisia. |
Tämänkin jälkeen aikaa oli vielä vaikka kuinka ja koska kaipasimme juotavaa (=vettä tjsp), päätimme kävellä takaisin Virukeskukseen ja käydä Kaubamajan ruokaosastolla, jota eräs tuttu kovasti kehui fasessa minun ja Marjaanan yhteisen ystävän seinällä.
Voisinkin sanoa, että 'Mitäs läksit'.. tuli niin surku. Nimittäin meidän kauppojamme ja Stockan Herkkua, eiväthän nämä mitenkään pärjää vertailussa. Melkein itku pääsi. Hamstrasimme halvaa ja Kanes-limuja, jotka täällä maksavat aivan järkyttävästi, mutta tuolla ei käytännössä juuri mitään.
Istuimme hetken nauttimassa auringosta ja kiljuvista pikkulapsista ja päätimme lähteä rantaan. Onneksi laivaan pääsikin jo, joten menimme hyttiimme loikoilemaan. Jossain vaiheessa kävin pienimmän kanssa katsomassa Viking Expressin kaupan, lapsi osti karkkia ja minä kaksi huulipunaa. Menimme hyttiin ja sitten mies lähti minun ja keskimmäisen kanssa katsomaan ruokatarjontaa. Kävelimme laivan ylhäältä alas ja ympäri emmekä löytäneet mitään emmekä halunneet mitään. Sekä mies että minä koimme tuskallisen paluun lapsuus- ja nuoruusvuosiin kaikkien niiden olutpöhnässään sammaltavien suomalaisten keskellä. Se oli hirveää.
Loppujen lopuksi nautimme hytissä salmiakkia, lueskelimme ja katselimme telkkaria ja katselimme Kuninkaan miekkaa, kun kerrankin pääsimme katsomaan sen lähietäisyydeltä.
maanantai 26. kesäkuuta 2017
Juoru
Sekä äiti että minä olemme aina pitäneet juorua aika turhana kasvina. Sehän ei ole mitenkään kaunis vaan kasvattaa vain vartta ja lehteä.
Vein jokin aika sitten, ehkä toukokuun alussa, äidin juorun ulos siinä toivossa, että se paleltuisi tai muuten kokisi kohtalonsa. Toistaiseksi se voi erittäin hyvin. Se on selviytynyt kaikesta raekuuroista vedenpaisumukseen ja helteeseen. Millekään elikolle se ei kelpaa syötäväksi eikä se ilmeisesti aio kuolla kovin pian.
Olen pääsemättömissä siitä.
Vein jokin aika sitten, ehkä toukokuun alussa, äidin juorun ulos siinä toivossa, että se paleltuisi tai muuten kokisi kohtalonsa. Toistaiseksi se voi erittäin hyvin. Se on selviytynyt kaikesta raekuuroista vedenpaisumukseen ja helteeseen. Millekään elikolle se ei kelpaa syötäväksi eikä se ilmeisesti aio kuolla kovin pian.
Olen pääsemättömissä siitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)