Kiitos teille näin Ystävänpäivänä siitä, että käytte lukemassa ja/tai kommentoimassa, vaikka en itse aina jaksa vastavierailuillani kommentoida. Olette tärkeitä <3
tiistai 14. helmikuuta 2017
maanantai 13. helmikuuta 2017
Erilainen ihminen
Sanoin tänään vahingossa ajatukseni suoraan asiakkaalle, joka lainasi Albert Einsteinia käsittelevän teoksen, jonka kannessa Einstein fillaroi tukka putkella jonnekin. Onneksi asiakas otti huumorilla, kuten minäkin.
Erilainen ihminen oli myös se isä, joka tänä aamuna oli lähdössä liikkeelle kahden pojan (noin 10 ja 14 v) kanssa pakettiautolla. Nuorempi poika hyppeli iloisesti ties missä, kunnes he pakkautuivat autoon ja ennen kuin vanhempi poika ehti saada autonoven kiinni, kuulin isän karjaisevan pienemmälle "Vitun ääliö, lopeta heti!". Tuli jotenkin ihan hurjan paha mieli, kun ajattelin lapsen päivän varmaan menevän aika pilalle. Ellei se sitten heillä ole normaalia huutaa toiselle vittua päin naamaa.
Itse olin varmaankin se erilainen ihminen viikonloppuna, kun kävin pienimmän kaverisynttäreitä viettämässä elokuvissa. Pienin + neljä kaveria ja minä katselimme Lego Batman-elokuvan ja olihan se hauska. Meikä nauroi niin, että penkkirivi hytkyi ja pienimmän kaverit varmaan vähän ihmettelivät. No, se ei haittaa.
Olen myös ihmetellyt ystävää, jonka kanssa lähden ensi viikolla Göteborgiin. Ei muuten, mutta hän halusi meidän menevän yhdessä hankkimaan tuliaisen sille ruotsalaiselle toimittajalle, jonka tapaamme. Kaksi vuorotyöläistä.. No, ehdotin perjantaita kun olin menossa työpaikalle kokoukseen ja hänellä oli vapaapäivä, mutta se ei käynyt, koska hän ei jaksa lähteä vapaapäivänä aamulla kaupoille, koska on ip menossa Espooseen (omalla autolla ovelta ovelle). Joten näemme nyt sitten keskiviikko-iltana, kun sain vuoron vaihdettua. (Minulla on nyt kolme aamua putkeen plus tänään tulin yksikkökokouksen vuoksi iltavuoroon jo aamulla puoli kymmenen.)
Mutta me olemme siis kaikki erilaisia.
Erilainen ihminen oli myös se isä, joka tänä aamuna oli lähdössä liikkeelle kahden pojan (noin 10 ja 14 v) kanssa pakettiautolla. Nuorempi poika hyppeli iloisesti ties missä, kunnes he pakkautuivat autoon ja ennen kuin vanhempi poika ehti saada autonoven kiinni, kuulin isän karjaisevan pienemmälle "Vitun ääliö, lopeta heti!". Tuli jotenkin ihan hurjan paha mieli, kun ajattelin lapsen päivän varmaan menevän aika pilalle. Ellei se sitten heillä ole normaalia huutaa toiselle vittua päin naamaa.
Itse olin varmaankin se erilainen ihminen viikonloppuna, kun kävin pienimmän kaverisynttäreitä viettämässä elokuvissa. Pienin + neljä kaveria ja minä katselimme Lego Batman-elokuvan ja olihan se hauska. Meikä nauroi niin, että penkkirivi hytkyi ja pienimmän kaverit varmaan vähän ihmettelivät. No, se ei haittaa.
Olen myös ihmetellyt ystävää, jonka kanssa lähden ensi viikolla Göteborgiin. Ei muuten, mutta hän halusi meidän menevän yhdessä hankkimaan tuliaisen sille ruotsalaiselle toimittajalle, jonka tapaamme. Kaksi vuorotyöläistä.. No, ehdotin perjantaita kun olin menossa työpaikalle kokoukseen ja hänellä oli vapaapäivä, mutta se ei käynyt, koska hän ei jaksa lähteä vapaapäivänä aamulla kaupoille, koska on ip menossa Espooseen (omalla autolla ovelta ovelle). Joten näemme nyt sitten keskiviikko-iltana, kun sain vuoron vaihdettua. (Minulla on nyt kolme aamua putkeen plus tänään tulin yksikkökokouksen vuoksi iltavuoroon jo aamulla puoli kymmenen.)
Mutta me olemme siis kaikki erilaisia.
tiistai 7. helmikuuta 2017
Morsettaa
Olen Anelmia vääntäessäni katsellut kaikenlaisia tv-sarjoja ja nyt on meneillään viimeinen osa Nuori Morse-sarjasta. Pitää jättää loppu aamuksi, koska se on niin kovin pitkä. Vanhat Morset minulla onkin kaikki ensimmäiset 8 kautta dvd:llä, itse asiassa siksi että yhdessä osassa Jason esitti pahista. Hyvä syy ostaa monta kautta ;)
Laitan tähän kuvan ensimmäisestä valmiista Anelmasta. Toinen on jo edistynyt hyvän matkaa, ne ovat nopeat tehdä koska Seiskaveikka on suht paksua tavaraa.
Olen yrittänyt miettiä, mikä on se hetki kun viemme Sysikin eläinlääkäriin. Se enimmäkseen nukkuu ja arvelen, että sillä on sen verran kipuja, että se osaltaan selittää nukkumista. Hyppää se vielä sohvalle ja siitä ikkunalle, mutta tänäänkin oli jalat pettää alta kesken ponnistuksen.
Nyt on pakko lähteä nukkumaan, silmät ei pysy enää auki.
Laitan tähän kuvan ensimmäisestä valmiista Anelmasta. Toinen on jo edistynyt hyvän matkaa, ne ovat nopeat tehdä koska Seiskaveikka on suht paksua tavaraa.
Olen yrittänyt miettiä, mikä on se hetki kun viemme Sysikin eläinlääkäriin. Se enimmäkseen nukkuu ja arvelen, että sillä on sen verran kipuja, että se osaltaan selittää nukkumista. Hyppää se vielä sohvalle ja siitä ikkunalle, mutta tänäänkin oli jalat pettää alta kesken ponnistuksen.
Nyt on pakko lähteä nukkumaan, silmät ei pysy enää auki.
sunnuntai 5. helmikuuta 2017
Juhlien jälkeen
Eiliset synttärikemut menivät oikein hyvin, en alkanut parkua itse asiassa ollenkaan. Luultavasti siksi, että olin jo valmiiksi itkeskellyt sitä.
Herkkuja oli monenlaisia. Tein itse täytekakun ja kookoskeksit, pienin teki hiekkakakun kun seisoin vieressä ohjeistamassa. Lisäksi tein myös etukäteis-Ruuneberit, jotka syötiin jo perjantaina. Käytin omiin leipomuksiin gluteenittomia vehnäjauhoja, tosin nyt ei ole vatsa möyristellyt pahemmin vaikka söin pari karjalanpiirakkaakin.
Keskimmäinen veljeni ei tullut, hän oli ollut Tallinnassa ja arvelin, että saattaa jäädä tulematta. Kyselin muilta sisaruksiltani, ovatko he menossa maaliskuussa Ähtäriin vanhimman veljeni lastenlasten rippijuhliin, mutta näillä näkymin kukaan meistä ei pysty osallistumaan.
Kimmo-veljeni sanoi vaimonsa menneen mieluummin shoppailemaan, mutta enpä osannut siitä mieltäni pahoittaa. Olen yrittänyt mielestäni parhaani, mutta en jaksa. Tiedän, että välirikkomme on aika isosti myös minun syyni, mutta siitä on jo vuosia ja luulisi, että ihminen pääsee asioiden yli. Toisaalta mitä voi odottaa ihmiseltä, jonka mielestä shoppailu on kaikkein parasta ajanvietettä.. Meillä ei ole ihan hirveästi yhteistä enkä ole koskaan oikein jaksanut tutustua häneen.
Mies vei pienimmän uimaan ja kuulemma tuo oli jaksanut uida kilometrin. Minusta aika hienosti :) Saa nähdä, viitsinkö itse mennä huomenna uimaan aamulla. Olen onnistunut siitäkin kehittämään jonkinlaisen stressin ja se harmittaa.
Nyt menen katsomaan jotain pienimmän kanssa. Ensimmäinen Anelma on kohta valmis.
Herkkuja oli monenlaisia. Tein itse täytekakun ja kookoskeksit, pienin teki hiekkakakun kun seisoin vieressä ohjeistamassa. Lisäksi tein myös etukäteis-Ruuneberit, jotka syötiin jo perjantaina. Käytin omiin leipomuksiin gluteenittomia vehnäjauhoja, tosin nyt ei ole vatsa möyristellyt pahemmin vaikka söin pari karjalanpiirakkaakin.
![]() |
| RockyRoad-kakku. Suklaakakkupohja sitruunakiisselin ja kermavaahdon kera, päällä marenkia ja vaahtokarkkeja ja reunassa mokkapalakuorrute. Ei ihan niin ällömakea, kuin voisi kuvitella äkkiseltään :) |
![]() |
| Kookoskeksejä Kinuskikissan ohjeella |
Kimmo-veljeni sanoi vaimonsa menneen mieluummin shoppailemaan, mutta enpä osannut siitä mieltäni pahoittaa. Olen yrittänyt mielestäni parhaani, mutta en jaksa. Tiedän, että välirikkomme on aika isosti myös minun syyni, mutta siitä on jo vuosia ja luulisi, että ihminen pääsee asioiden yli. Toisaalta mitä voi odottaa ihmiseltä, jonka mielestä shoppailu on kaikkein parasta ajanvietettä.. Meillä ei ole ihan hirveästi yhteistä enkä ole koskaan oikein jaksanut tutustua häneen.
Mies vei pienimmän uimaan ja kuulemma tuo oli jaksanut uida kilometrin. Minusta aika hienosti :) Saa nähdä, viitsinkö itse mennä huomenna uimaan aamulla. Olen onnistunut siitäkin kehittämään jonkinlaisen stressin ja se harmittaa.
Nyt menen katsomaan jotain pienimmän kanssa. Ensimmäinen Anelma on kohta valmis.
torstai 2. helmikuuta 2017
Sairastupailua
Terve taas. Tai olisinpa terve, tosiaan.
Tiistaina kävin esimiehen juttusilla Vatun vuoksi (eli Varhaisen Tuen malli), on ollut 5-10 poissaoloa 12kk:n aikana ja päädyimme yhteisymmärrykseen poissaolojen syystä eli sisäilmaongelmat. Tiistaina juttelin myös erään työkaverin kansa tämän huoneessa vajaan tunnin ja nenä meni aivan tukkoon ja silmät kutisivat. Tämä työkaveri sanoi, että hänellä on joitain oireita mutta kun siinä siivessä on paljon tehty, niin hän ei jaksa oikein valittaa.
Lähdin kotiin työpäivän päätteeksi ja sitten kotona tulikin aika huono olo, alilämpöä ja hurja päänsärky. Sama jatkui aamulla, joten soitin työparille etten pysty tulemaan töihin (tosi hankala päivä olla pois..). Olin poissa tänäänkin, koska oli edelleen huonohko olo.
En ole tehnyt varsinaisesti mitään, olen katsellut telkkaria ja neulonut. Opettelin juuri tekemään pitsikukkia suljettuun neuleeseen ja nyt menen koettamaan niitä varsinaiseen tekeleeseen. Saa nähdä kuinka käy.
Huomenna onkin jo perjantai ja lauantaina vietämme nuorimmaisen 11-vuotissynttäreitä pari päivää etuajassa eli huominen menee siivotessa ja leipoessa.
Mutta nyt.. pitsikukkia! Niin ja Viikingit, kohta on ensimmäinen kausi katsottu :D
Tiistaina kävin esimiehen juttusilla Vatun vuoksi (eli Varhaisen Tuen malli), on ollut 5-10 poissaoloa 12kk:n aikana ja päädyimme yhteisymmärrykseen poissaolojen syystä eli sisäilmaongelmat. Tiistaina juttelin myös erään työkaverin kansa tämän huoneessa vajaan tunnin ja nenä meni aivan tukkoon ja silmät kutisivat. Tämä työkaveri sanoi, että hänellä on joitain oireita mutta kun siinä siivessä on paljon tehty, niin hän ei jaksa oikein valittaa.
Lähdin kotiin työpäivän päätteeksi ja sitten kotona tulikin aika huono olo, alilämpöä ja hurja päänsärky. Sama jatkui aamulla, joten soitin työparille etten pysty tulemaan töihin (tosi hankala päivä olla pois..). Olin poissa tänäänkin, koska oli edelleen huonohko olo.
En ole tehnyt varsinaisesti mitään, olen katsellut telkkaria ja neulonut. Opettelin juuri tekemään pitsikukkia suljettuun neuleeseen ja nyt menen koettamaan niitä varsinaiseen tekeleeseen. Saa nähdä kuinka käy.
Huomenna onkin jo perjantai ja lauantaina vietämme nuorimmaisen 11-vuotissynttäreitä pari päivää etuajassa eli huominen menee siivotessa ja leipoessa.
Mutta nyt.. pitsikukkia! Niin ja Viikingit, kohta on ensimmäinen kausi katsottu :D
lauantai 28. tammikuuta 2017
Kaikki loppuu aikanaan
Loppui se tämäkin viikko jo eilen töiden osalta. Oli oikeasti jotenkin raskasta taas.
Esikoinen lähti keskiviikkona sinne jonnekin ja tuli paluupostissa takaisin torstaina ip, kuulemma kuntotesti meni puihin koska ei ollut nukkunut eikä syönyt. Oli aika harmissaan, mutta illalla sanoi jo ettei oikeastaan enää harmittanut. Ehkä oli tullut siihen tulokseen, ettei se ehkä ollut hänelle Se Juttu sitten kuitenkaan. Ainahan voi hakea myöhemmin muihin hommiin peruskoulutuksen jälkeen.
Itse kävin torstaina esittelemässä korvaa työterveydessä, hoitaja ei löytänyt sieltä mitään. Yhtään mitään, ei vaikkua eikä hilseilevää ihoa tms. Hän kysyi ilmastoinnista ja tajusin siinä selittäessäni, että istun aina oikea korva lähempänä ilmastointia. (Blondi kun olen.) Sain ohjeeksi laittaa öljypohjaista suihketta ja on se nyt auttanut jo jonkin verran, mutta tänäänkin oli pakko laittaa jo aamullakin kutinan vuoksi lisää sitä. Kaipa se tästä.
Torstaina olisi ollut myös pilates, mutta päivän mittaan iski niin järisyttävä migreeni, etten pystynyt menemään sinne. Hyvä, kun kotiin selviydyin. Menin nukkumaan ennen yhdeksää ja aamulla loikoilin vielä tunnin, kun olin lähettänyt pienimmän kouluun ja ennenkuin piti itse nousta.
Olin perjantaina töissä viisi tuntia ja olikin ihan kiva juttu, kun ei ollut 'pakko'. Pääsin lähtemään neljän jälkeen ja suuntasin elokuviin kahden ystävän kanssa, joista toisella oli syntymäpäivä, ja katselimme Lalaland-elokuvan. Se oli minusta oikein hyvä ja tykkäsin näyttelijöistä (taisin hiukan ihastua Ryan Goslingiin..). Tarina oli tavallaan kevyt rakkaustarina, mutta myös syvempi teema erilaisista valinnoista löytyi. Musikaaliksikin sitä on sanottu, mutta musiikkia on minusta jopa vähemmän kuin monessa muussa elokuvassa (esim. Sing).
Söin eilen hiukan testimielessä ensi kertaa viikkoon vehnäjauhoihin leivottua mustikkapiirakkaa ja voi, kun tuli vatsa kipeäksi. Nukuin aika huonosti ja vielä aamulla oli kumma olo vatsassa.
ETA vaihdoin videon, koska se aiempi oli poistettu juutuupista..
Esikoinen lähti keskiviikkona sinne jonnekin ja tuli paluupostissa takaisin torstaina ip, kuulemma kuntotesti meni puihin koska ei ollut nukkunut eikä syönyt. Oli aika harmissaan, mutta illalla sanoi jo ettei oikeastaan enää harmittanut. Ehkä oli tullut siihen tulokseen, ettei se ehkä ollut hänelle Se Juttu sitten kuitenkaan. Ainahan voi hakea myöhemmin muihin hommiin peruskoulutuksen jälkeen.
Itse kävin torstaina esittelemässä korvaa työterveydessä, hoitaja ei löytänyt sieltä mitään. Yhtään mitään, ei vaikkua eikä hilseilevää ihoa tms. Hän kysyi ilmastoinnista ja tajusin siinä selittäessäni, että istun aina oikea korva lähempänä ilmastointia. (Blondi kun olen.) Sain ohjeeksi laittaa öljypohjaista suihketta ja on se nyt auttanut jo jonkin verran, mutta tänäänkin oli pakko laittaa jo aamullakin kutinan vuoksi lisää sitä. Kaipa se tästä.
Torstaina olisi ollut myös pilates, mutta päivän mittaan iski niin järisyttävä migreeni, etten pystynyt menemään sinne. Hyvä, kun kotiin selviydyin. Menin nukkumaan ennen yhdeksää ja aamulla loikoilin vielä tunnin, kun olin lähettänyt pienimmän kouluun ja ennenkuin piti itse nousta.
Olin perjantaina töissä viisi tuntia ja olikin ihan kiva juttu, kun ei ollut 'pakko'. Pääsin lähtemään neljän jälkeen ja suuntasin elokuviin kahden ystävän kanssa, joista toisella oli syntymäpäivä, ja katselimme Lalaland-elokuvan. Se oli minusta oikein hyvä ja tykkäsin näyttelijöistä (taisin hiukan ihastua Ryan Goslingiin..). Tarina oli tavallaan kevyt rakkaustarina, mutta myös syvempi teema erilaisista valinnoista löytyi. Musikaaliksikin sitä on sanottu, mutta musiikkia on minusta jopa vähemmän kuin monessa muussa elokuvassa (esim. Sing).
Söin eilen hiukan testimielessä ensi kertaa viikkoon vehnäjauhoihin leivottua mustikkapiirakkaa ja voi, kun tuli vatsa kipeäksi. Nukuin aika huonosti ja vielä aamulla oli kumma olo vatsassa.
Tänään olen katsonut pienimmän kanssa parikin leffaa (mm. Karate kid'in..) ja neulonut. Sitä ennen imuroin kämpän ja pesin koneellisen pyykkiä. Nyt voisin mennä takaisin sohvalle neulomaan ja katsomaan jotain.
keskiviikko 25. tammikuuta 2017
Kolmas ilta putkeen
Alkaa olla liikaa jaksamisen kannalta. Huomenna on aamuvuoro, mutta sitten onkin illalla pilates töiden päälle, joten olen taas kotona samaan aikaan kuin iltavuoron jälkeen. Olen luvannut tulla perjantaina muutamaksi tunniksi töihin, koska puljussa järjestetään alan talviseminaari ja työparin pitää osallistua siihen. Onneksi pe-iltana pääsen elokuviin ystävien kanssa katsomaan LalaLand-leffaa, toivon sen olevan oikein pumpulinpehmeä haavekuva.
Esikoinen lähti muutama tunti sitten suoraan koulun jälkeen junalla kohti Kouvolaa ja siitä jatkaa bussilla Uttiin. Laskuvarjojääkärien pääsykokeet alkavat huomenna kuntotesteillä ja perjantaina on psykologiset testit. Voi vain kuvitella, kumpaa meistä jännittää enemmän.. Pelkään sekä sitä, että esikoinen pääsee haluaamansa paikkaan sekä sitä, ettei pääse. Maaliskuussa kuulemme tulokset.
Sysikki on toistaiseksi vielä elävien kirjoissa. Hengittää todella raskaasti, mutta kyllä koipi vielä nousee ihan hyvin. Eilen illalla ravasi portaissa kuin puolta nuorempi katti. Ehkä herkkuruoka auttoi, kun pari päivää oli Hänen Armonsa mielestä huonoa sapuskaa ja ostin sitten sellaista, josta tiesin kissan oikein tykkäävän.
Kävimme nuorimmaisen kanssa ystävän luona sunnuntainakiusaamassa leikittämässä pikkukissoja samalla, kun nautimme ystävän synttärikakkukahvit :) Pikkukisujen isä kävi ensivierailulla sitten poikasten syntymän, ja pikkukisut yrittivät hurjasti pörhöttää turkkia mutta eipä se isäkissaa haitannut, tervehti vain molempia sekä emoa lämpimästi. Myöhemmin kotona satuin sanomaan pienimmälle jotakin siitä, että Sysikin aika alkaa olla lähellä ja siitä iski sitten suuri suru. No, sitä samaa olen itse itkenyt muutamana iltana.
Asiasta pannukakkuun: huomenna menen vihdoin näyttämään korvaa työterveyshoitajalle. Oikea korva kutiaa ihan sairaasti sisältä eikä auta perusrasvalla rasvaaminenkaan. Laitan siis illalla apteekin perusvoidetta korvaan pumpulipuikolla, että pystyisin nukkumaan. Silti herään useasti siihen, että korvakäytävä kutiaa ja olen tulla hulluksi siitä.
Eilen kävin ostamassa sukkalankaa satavuotissukkiin, koska Nallelanka nyt vain on niin tönkköä. Löysin samalla kivat napit serkun vauvan villatakkiin, joka alkaa uhkaavasti valmistua viimein. Serkun vauva voi hyvin olosuhteisiin nähden, sydänvika on parempi kuin odotettiin mutta maksavika on vielä selvittämättä ja vauva on edelleen kolmekuisena keltainen. Nimikin vauvalla on, mutta se on sen verran harvinainen etten sitä mielelläni täällä sano :) Kaunis se on kyllä.
Loppuun vielä kuva, joka erinomaisesti kiteyttää viime päivien uutistarjonnan.
Esikoinen lähti muutama tunti sitten suoraan koulun jälkeen junalla kohti Kouvolaa ja siitä jatkaa bussilla Uttiin. Laskuvarjojääkärien pääsykokeet alkavat huomenna kuntotesteillä ja perjantaina on psykologiset testit. Voi vain kuvitella, kumpaa meistä jännittää enemmän.. Pelkään sekä sitä, että esikoinen pääsee haluaamansa paikkaan sekä sitä, ettei pääse. Maaliskuussa kuulemme tulokset.
Sysikki on toistaiseksi vielä elävien kirjoissa. Hengittää todella raskaasti, mutta kyllä koipi vielä nousee ihan hyvin. Eilen illalla ravasi portaissa kuin puolta nuorempi katti. Ehkä herkkuruoka auttoi, kun pari päivää oli Hänen Armonsa mielestä huonoa sapuskaa ja ostin sitten sellaista, josta tiesin kissan oikein tykkäävän.
Kävimme nuorimmaisen kanssa ystävän luona sunnuntaina
Asiasta pannukakkuun: huomenna menen vihdoin näyttämään korvaa työterveyshoitajalle. Oikea korva kutiaa ihan sairaasti sisältä eikä auta perusrasvalla rasvaaminenkaan. Laitan siis illalla apteekin perusvoidetta korvaan pumpulipuikolla, että pystyisin nukkumaan. Silti herään useasti siihen, että korvakäytävä kutiaa ja olen tulla hulluksi siitä.
Eilen kävin ostamassa sukkalankaa satavuotissukkiin, koska Nallelanka nyt vain on niin tönkköä. Löysin samalla kivat napit serkun vauvan villatakkiin, joka alkaa uhkaavasti valmistua viimein. Serkun vauva voi hyvin olosuhteisiin nähden, sydänvika on parempi kuin odotettiin mutta maksavika on vielä selvittämättä ja vauva on edelleen kolmekuisena keltainen. Nimikin vauvalla on, mutta se on sen verran harvinainen etten sitä mielelläni täällä sano :) Kaunis se on kyllä.
Loppuun vielä kuva, joka erinomaisesti kiteyttää viime päivien uutistarjonnan.
tiistai 17. tammikuuta 2017
Sitä sun tätä
Tai ehkei sittenkään. Tai en tiedä. Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Aina välillä tuntuu, että jokin päivän aikana tapahtunut olisi kiva jakaa täällä ja sitten kun alan kirjoittaa, en muistakaan mitään.
Eilen oli kokous kokoushuoneessa, josta saan oireet. Nyt sentään tajusin ottaa avaavan lääkkeen jo ennen kokousta, mutta silmät tuntuivat pahalta. Eilen illalla kotona nousi lämmöt taas melkein 37:ään. Kauhea väsytys myös, kuten tänäänkin.
Kävin tänään karvurissa ja nyt on uusi pää, sekä väri että lyhyt. Oikein kiva. Kävin eräällä kivalla kampaajalla, jonka löysin muutama vuosi sitten, hänen serkkunsa asuivat lapsuudenkotini naapurissa (samassa taloyhtiössä). Sekin selvisi vasta muutaman käynnin jälkeen. Kerroin kampaajalle, että äitini kuoli keväällä ja hän kertoi oman äitinsä kuolleen lokakuussa. Puhuimme hautajaisista ja testamenteista ja sen sellaista. Totesimme vain, että outoa on.
Olen kahtena aamuna herännyt tuntia ennen herätystä siihen, että jalat kramppaa. Ei ole kylmä, mikä taas häiritsee nukahtamista. Taidan laittaa tänäiltana sukat jalkaan, niin nukahdan nopeammin.
Tänä aamuna suihkun jälkeen löin varpaan penkkiin sillä seurauksella, että nyt illalla huomasin kynnen menneen halki lyhyeltä matkalta pitkittäin. Pitää laittaa siihen laastari, koska se takertuu koko ajan sukan sisäosaan.
Mutta nyt tarvitsen unta palloon. Nähdään taas.
Eilen oli kokous kokoushuoneessa, josta saan oireet. Nyt sentään tajusin ottaa avaavan lääkkeen jo ennen kokousta, mutta silmät tuntuivat pahalta. Eilen illalla kotona nousi lämmöt taas melkein 37:ään. Kauhea väsytys myös, kuten tänäänkin.
Kävin tänään karvurissa ja nyt on uusi pää, sekä väri että lyhyt. Oikein kiva. Kävin eräällä kivalla kampaajalla, jonka löysin muutama vuosi sitten, hänen serkkunsa asuivat lapsuudenkotini naapurissa (samassa taloyhtiössä). Sekin selvisi vasta muutaman käynnin jälkeen. Kerroin kampaajalle, että äitini kuoli keväällä ja hän kertoi oman äitinsä kuolleen lokakuussa. Puhuimme hautajaisista ja testamenteista ja sen sellaista. Totesimme vain, että outoa on.
Olen kahtena aamuna herännyt tuntia ennen herätystä siihen, että jalat kramppaa. Ei ole kylmä, mikä taas häiritsee nukahtamista. Taidan laittaa tänäiltana sukat jalkaan, niin nukahdan nopeammin.
Tänä aamuna suihkun jälkeen löin varpaan penkkiin sillä seurauksella, että nyt illalla huomasin kynnen menneen halki lyhyeltä matkalta pitkittäin. Pitää laittaa siihen laastari, koska se takertuu koko ajan sukan sisäosaan.
Mutta nyt tarvitsen unta palloon. Nähdään taas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




