Hyvinvointivaltioista

Mietin pitkään, kirjoitanko tätä ollenkaan, mutta ehkä sittenkin kirjoitan. On vain vaikea saada nämä ajatukset oikein ulos.

Eräs ranta Oahulla on niin suosittu, että auto pitää yleensä jättää muutaman sadan metrin päässä olevan kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalle ja kävellä siitä sitten tavaroiden kanssa rannalle. Rannan oma parkkis on surkean pieni. Joka tapauksessa kävelymatkan varrella rannan parkkipaikan välittömässä läheisyydessä olevassa pusikossa elää muutamia kanoja ja kissoja sekä eräs vanhempi naishenkilö. Huomasin naisen vasta, kun olimme melkein kävelleet hänen ohitseen, sillä hän makasi lepäämässä makuupussissa pienessä leirissään. Selkeästi hän asui siinä kohtaa pusikkoa, sillä hänellä oli kaikki tarvittava (sadesuoja, kylmälaukku jne.) lähellään.

Jotenkin hämmentyneenä menimme kaikki hänen ohitseen ja paluumatkalla mies tarkasteli 'leiriä' hiukan tarkemmin minun selittäessäni pienimmälle amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan eroja ( minä lievästi liikuttuneena). Auton luona mies sanoi minulle, että nainen oli lukenut kirjaa kissa kainalossaan ja olimme yhtä mieltä siitä, että olisimme voineet antaa rahaa hänelle. Minulle tuli jonkinlainen myötähäpeän tunne siitä, että olen kotoisin pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja pystyn suht pienipalkkaisena kovasti säästämällä matkustamaan pitkin maita ja lisäksi siitä, että 'suuri ja mahtava amerikka' ei pidä omista asukkaistaan huolta.

Seuraavalla kerralla mennessämme samalle rannalle annoin naiselle kympin ja hän yllättyi todella paljon ja oli hyvin ihmeissään. Koska sekä edessä että takana oli ihmisiä tulossa en jäänyt siihen pitemmäksi aikaa. Lähtiessämme nainen oli rannalla pesuletkun luona huuhtomassa kylmälaukkua, ehkä hän oli saanut tarpeeksi rahaa kauppareissua varten. Katselin hänen leiripaikkaansa kävellessämme sen ohitse, enkä nähnyt viinapulloja mikä ei toki tarkoita, etteikö hän voisi olla päihderiippuvainen. Miehen kanssa pohdimme, että ns. Obama-caren myötä ymmärtääkseni työikäiset ihmiset ovat jonkinlaisen terveydenhuollon varassa nykyään, mutta juuri vanhemmat ihmiset eivät välttämättä.

Tätä olen pohtinut seuratessani keskustelua New Yorkissa asuvan suomalaisen toimittajan kirjasta, jonka aion lukea jossain vaiheessa. Mielestäni ainakin lehtiartikkeleiden ja Goodreads'in arvosteluiden mukaan se voisi olla tutustumisen arvoinen.

Vaikka nyt Suomessa valtiota kovin arvostellaan terveydenhuollon jne. alasajosta, niin kyllä meillä on vielä hyvin asiat. Ja nythän ulkomaiset opiskelijatkin ovat tajunneet hakea oleskelulupia, jotta saavat edelleen nauttia ilmaista yliopisto-opetusta.

Matkailu avartaa.

Kotiinpaluu

Vihdoin olemme takaisin kotona. Paluumatka tuntui pitemmältä kuin menomatka, vaikka yleensä ne ovat toisinpäin.

Eilen aamulla mies haki kissan kotiin ja minä tyhjensin matkalaukun, jossa on aina minun ja pienimmän tavarat sekä yhteiset. Mies oli tyhjentänyt omansa jo yöllä ja isommat tyhjensivät omansa päivällä, joten pääsin aloittamaan pyykinpesun. Sain kaikki pyykit hoidettua tänään, kun oli sen verran hyvä sää, että uskalsin laittaa ne ulos. Mies hoiti koko reissun ajan pyykinpesun, mikä oli tosi ihanaa (koska vihaan jenkkikoneita) :)

En tiedä, mikä kissalla oli sen tultua kotiin, mutta ensin se söi ja kävi laatikolla pissillä, meni sitten miehen työpöydän alle kakalle ja oksentamaan :D Mies oli juuri naapurissa, joten pääsin sitten siivoamaan kissan jäljet. Kai se oli vain järkyttynyt automatkasta, se on nukkunut koko tämän päivän. Vanha se on kyllä, nyt huomaan sen niin selvästi, kun vertaan Ginan kissoihin. 

Eilen illalla kävimme miehen kanssa kaupassa. Unohdin ehkä puolet kaikesta ostettavasta, koska aivot jumitti. Tälläkin hetkellä mietin, mitä piti kirjoittaa, koska unettaa niin etten tiedä viritänkö tulitikut silmäluomiin vai en.

Mainitsemani Gina oli siis se alakerran naapuri, joka teki meille karjalanpiirakoita. Hän oli syntyisin kyllä jostain Pohjois-Amerikan mantereelta (en muista nyt mistä), mutta kertoi olleensa lukioaikanaan jollain muutaman kuukauden vaihtokurssilla Jyväskylässä ja siellä opetelleensa mm. kankaankudontaa. meillä oli oikein rattoisa ilta, kun hän kutsui minut syömään viikko sitten. Mies ja pienin tulivat kahville myös, pienin leikki Ginan kissojen ja kilpikonnan kanssa.

Nyt aion yrittää kammeta pienintä sänkyyn, jos sitten pääsisin itsekin. Viime yö meni heräten kerran tunnissa, en ymmärrä. Miehellä alkoi jo työt tänään.

Ainiin, olen korvia myöten täynnä uutisia Pokemon-pelistä. EVVK.

Karjalanpiirakoita ja huonekaveri

Olemme nyt olleet vähän yli viikon täällä paratiisisaarella ja nauttineet lämmöstä ja lomatunnelmasta.

Viikonloppuna alakerran naapuri toi meille tekemiään karjalanpiirakoita. Hän on italialainen ja oli puheestamme tunnistanut meidät suomalaisiksi ja ilahduttaakseen meitä leipoi piirakoita netistä löytämillään ohjeilla. Mies opetti rypytyksen salat viedessään tarjoiluastian takaisin.

Lisäksi meitä on ilahduttanut pieni alivuokralaisemme päivägekko. Hän on kovin symppis pitäessään ötökät poissa huoneistosta ja olemme tarjonneet hänelle Cheerios-muroja palkinnoksi.

Alakerran toinen naapuri hoitaa naapuruston lapsia ja voin sanoa, etten kadehdi. Lapset tuodaan aamuvarhain eli viimeistään kahdeksaksi ja viimeiset haetaan iltakahdeksalta. Sääliksi käy lapsiraukkoja, mutta tähän se kai menee meilläkin kiky-sopimuksen myötä.

En usko päivitteleväni kovin usein, koska tabletilla kirjoittaminen syö naista. En myöskään tiedä saanko  kuvia liitettyä tänne.. Ehkä.


Sain kuvat, luurin kanssa aivan kamala temppuilu. Unohdin kertoa, että kävimme viime torstaina Waikikin rannalla ja sattumalta osuimme perinteisen hulatanssin esitykseen. Viimeksi nähdessämme sen siinä oli kaksi nuorta naista tanssimassa, mutta tällä kertaa toinen tyttö olikin vaihtunut mieheksi. Hyvin se hula sujui häneltäkin :)

Lisäksi unohdin sanoa, että ompelemani shortsit ovat kasvaneet täällä yllättäen sen verran, että tarvitsisin melkein vyön. Outoa.

On ilmoja pidellyt

Halusin vain sanoa, että olen pahoillani etten ole päivitellyt mutta en kertakaikkiaan ole ehtinyt. Huomenna anivarhain lähdemme lomareissuun ja päivittelen, jos ehdin ja jaksan.

Ihana kesää :)

214 km

Sen verran olen nyt saanut pyöräiltyä yhdeksän päivän aikana, eli noin kolmessa viikossa. Ihan kivasti, mutta nyt tulee tauko ja heinäkuussa ehkä jatkoa. Olen ihan tyytyväinen tuohon määrään.

Tänään kävin hammaslääkärissä, nyt on purenta tasapainotettu ja se rikkinäinen hammas päätti hajota lopullisesti, kun olin hoitotuolissa eli parhaaseen mahdolliseen aikaan. Hammaslääkäri irrotti kaiken irtoavan ja laittoi väliaikaisen paikan. Olisin saanut kruununkin jo tällä viikolla, mutta aika ei osunut hyvään saumaan, joten nyt menen tällä sitten kuukauden verran. Pitää syödä varovasti.

Jatkoin matkaa pankkiin lopettaakseni äidin säästötilin ja siirtääkseni rahat käyttötilille, josta menee mm. vastikkeet edelleen. Menin jotenkin sekaisin, kun virkailija nappasi perunkirjan ja kävi skannaamassa sen ja ilmoitti, että heiltä otetaan yhteyttä, kun on todettu perunkirjan olevan kaikinpuolin kunnossa ja unohdin koko rahojen siirtämisen muistaen sen vasta, kun mies huomautti asiasta soittaessani hänelle. Nyt pitää sitten mennä uudestaan vielä pankkiin, muita kiireitähän tässä ei ollutkaan.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin työpäivät. Menenkin nukkumaan, niin huominen tulee nopeammin :)

Ihmeiden aika ei ole ohi

Nimittäin vihdoin tulee päivitys! Eikä siinä kaikki! Lisäksi sain shortsiompelukseni vetoketjun laitettua kauniisti heti ensiompelulla. Täytyy sanoa, että olin ehkä itse kaikkein hämmästynein tästä kehityksestä. Olen vieläkin.

Perjantaina kävin katsomassa Liisan seikkailut peilimaailmassa, joka oli yllättävän hyvä. Jopa parempi kuin ensimmäinen Liisa-elokuva muutama vuosi sitten. Tämä antaa ehkä aikuiskatsojalle enemmän ihan ajatustasollakin, vaikka olihan siinä Richard kuningas Oleronina. (Olen onnistuneesti kasvattanut Richardin fanikerhoa jopa työ-ystävän teiniin..)

Mitäpä muuta.. Keskimmäisestä ei ole kuulunut mitään ja elänkin sen vanhan sanonnan mukaan "No news is good news". Oletan, että kaikki on hyvin tunturissa.

Lauantaina kummipoika ja äitinsä kävivät kylässä ja oli ihan mukavaa. Kummipoika väsähti suht aikaisin ja ehdimme katsoa vielä Tohtoriakin niin, että tänään aloitimme kuudennen kauden. Tykkään Matt Smithin Tohtorista ehkä enemmän kuin Tennantista. Hänessä on enemmän huumoria.

Nyt aion vääntäytyä petiin, sillä huomenna ja keskiviikkona aion pyöräillä töihin, jotta saan 200km täyteen. Menisi ainakin oma ennätys rikki.

Jaksaa Jaksaa..

Hyytelö vai ryytelö?

Olen herännyt aivan liian aikaisin tarkastelemaan kelloa tällä viikolla ja useimpina aamuina noussut ylös vähän kuuden jälkeen (epätavallisen aikaisin minulle), koska en ole jaksanut enää odottaa kellon soimista sängyssä pyörien. Kaiken lisäksi keskimmäinen lähti tänään rippikoululeirilleen Lappiin klo 5.30 ja piti siis toki herätä jo hieman aiemmin hyvästelemään sitä.

Juuri äsken tuli viesti, että ovat päässeet perille Hettaan. Hyvä niin. Aloin eilen jo stressata sitäkin, että jos bussi ajaa ojaan liukkailla.. Jep. Meikäläinen on tällainen.

Mies oli tänään ensi kertaa töissä pariin viikkoon, ihan hyvin oli jaksanut. Iltapuolella hän haki minut töistä, sillä kuskasimme äidin vanhan sohvapöydän erään työkaverin siskolle Koskelaan. Olikin kiva, kun sinne päästyämme mies avasi takakontin ja ulos melkein vierähti yksi muovikassi, jossa oli pienimmän vanhoja vaatteita. Tämä Hanna sanoi, että voisi ottaa kaikki kolme muovikassia ja viedä työpaikalleen, hän kun työskentelee ryhmäperhepäiväkodissa ja siellä tarvitaan aina vaatteita. Tuli niin hyvä mieli, että melkein itkin ilosta. Mielelläni annan vanhoja vaatteita niitä tarvitseville ilman välikäsiä, se on ihan parasta auttamista minusta.

Yksi hyvän mielen tuoja tänään oli  'työpaikkasuhde', jonka kanssa kävin lounaalla ja hän maksoi ruoat, koska sovimme niin maksun yhdestä pienestä poikien polkupyörästä. Heidän poikansa on kuulemma aivan ihastunut fillariin, vaikka juuri ja juuri ylettää polkimiin :)

Huomenna saan yhdet vanhat lasit eteenpäin. Alkaa hiukan helpottaa, kun saa tavaran liikkeelle. Tosin eteisessä on kymmenen muovikassillista vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä, jotka pitäisi kuskata Hesyyn. Kaipa nekin vähitellen..

Nyt taidan mennä nukkumaan, etten huomenna nukahda leffaan. CU.

Rokkia ja riepuja

Perjantaina menin 'jännittävän' yt-kokouksen jälkeen kotiin ja sitten kipaisin takaisin keskustaan tapaamaan ystävää, joka tuli Porista asti seuraksi katsomaan Queenia.

Yt-kokous oli 'jännittävä' siksi, että kukaan ei oikeastaan sanonut yhtään mitään kriittistä vaikka viime metreillä tuli tieto, ettemme sijoitukaan vapaa-aikaan kuten oli tarkoitus. Meidät heitettiin opetusosastoon ja saapa nähdä kuinka käy.

Queen ja Adam Lambert oli hieno! En odottanut Adamilta ihmeitä, mutta hänpä täyttikin Freddien jättämän kolon varsin mallikkaasti ja myönsi itsekin, ettei pysty koskaan olemaan Freddie mutta tekee parhaansa ja sen hän teki. Lähdin encorepiisien kajahtaessa bajamajan kautta bussiin, sillä halusin ehtiä ennen kaikkia 12 tuhatta ihmistä pois Kaisaniemen puistosta. Olisi alkanut ahdistaa pahemmin, sillä nyt jo kun pujotteli ihmisten välistä oli hiukan epätoivoinen olo etteikö ne koskaan lopu. Mutta loppuivat ne.

La-aamuna pienin lähti koululle ysiin ja me menimme perässä kymmeneksi luokkaan. Onneksi lv oli myös ollut keikalla, joten olimme yhtä freesejä. Kotiin päästyä menin nukkumaan ja iltapäivällä kävimme ystävän lapsen yo-juhlissa pikaisesti. Sitten nukuinkin kaksitoista tuntia, koska mies ei kestänyt mun stressi-itkukohtausta ja pakotti :P

Sunnuntaina raivasin kämppää ja miehen kanssa kävimme lakana- ja pyyhekaapit lävitse ja saimme ihan hurjan määrän tavaraa pois. Nyt on edes vähän aukkojakin hyllyillä. Vielä pitää rutistaa vaatehuone jossain välissä, kuten myös muut kaapit. Mutta ehtiihän sitä.

Nyt menen Tohtorin pariin. Siirryimme jo 11:nteen :)