Tuossa hieman alemmassa päivityksessä (tavoista) mainitsin jotain fandomeista ja tänään olen seurannut mielenkiinnolla erästä Tumblr-fandom'kriisiä'. Koskapa kriisi liittyi suosikkikääpiöni esittäjään, oli mielenkiintoni taattu.
Loppujen lopuksi kuitenkin kyse oli myrskystä vesilasissa, mutta se alkoi juurikin siten kuin alempana pelkäsin eli oletettiin kys. henkilön nähneen jotain sellaista, mikä olisi ollut erittäin ikävää. Se olisi saattanut vaikuttaa erittäin negatiivisesti kyseisen henkilön käsitykseen faneistaan, mutta asia selvisi parhain päin ja koko fandom on huokaissut helpotuksesta.
Huomenna töihin. Toivottavasti en nukahda ennen iltavuoron päättymistä.
Iltatervehdys. Pitäisi vielä hetki pysytellä hereillä, jotta saan pyykit koneesta narulle. Keskimmäinen sammui jo, melkein aulan lattialle nukahti ja pieninkin alkaa olla kypsää kauraa.
Tällä kertaa nukuin koneessa sen verran hyvin, etten ethinyt katsoa kuin puolitoista elokuvaa ennen Lontoota. Toinen oli 'Piin elämä', joka oli hieno mutta saattaa olla hankala jos ei ole lukenut kirjaa. Se puolikas oli 'Silver linings playbook', joka vaikutti mielenkiintoiselta. Alun perin olin hieman epäluuloinen sen suhteen.
Kone kuuluu linkoavan, joten kohta pääsen sänkyyn minäkin. Ehkä.
EDIT
Joku saattaa huomata tuossa sivussa uuden aforismi'laatikon'. Ei ollut muutakaan tekemistä. Saa tutkailla jos haluaa.
Aiemmin lupasin Pepposelle, että tekisin tämän vasta kotoa käsin, mutta olen altaan reunalla ehtinyt pohdiskella tapojani siinä määrin, että voinkin kertoa nämä jo nyt. Valitsin viisi päivänvalon kestävää tapaa, omituisuudesta en tiedä.
1. Tiskirätin suoristaminen
Tiskirättiä ei jätetä runttuun altaan reunalle kuivumaan, silloin pöpöt innostuvat. Jostain syystä tuo toinen puolisko ei tätä oikein ole sisäistänyt. Rätti myös huuhdellaan kylmällä vedellä, ettei se ala haista. (Huom. ei toimi maitoon).
2. Kirjanmerkit
Kirjanmerkki on eri asia kuin taittaa sivu koirankorvalle tai säilöä makkaravoileipä kirjan väliin. Suklaapapereita ei myöskään arvosteta.Sen sijaan mikä tahansa paperilappunen tai vessapaperin pala (puhdas) sopii käytettäväksi.
3. Järjestyksellinen epäjärjestys
Työpöytäni saattaa asiaatuntemattoman silmään näyttää epäjärjestyksen ja kaaoksen risteysasemalta, mutta siinä on tietty järjestys. Tiedän tasan tarkkaan, missä mikäkin lippulappunen on. Sen sijaan jos siivoan unohdan missä mikäkin on, ellen saa tehdä sitä rauhassa ja omalla logiikallani.
4. Hidastelu
En jaksa hidastelua. Nykyään minulle tuottavat tuskaa ihmiset, jotka vellovat kauppojen käytävillä päämäärättömästi ympäriinsä ja niin hitaasti, että ehdin harmaantua ennen kuin pääsen heistä ohi. Samaan sarjaan kuuluvat ihmiset, jotka pysähtyvät rullaportaiden päähän miettimään, minne olivatkaan menossa. Kerran jouduin yhden mamman suorastaan työntämään pois alta, etten olisi hypännyt niskaan.
5. Äänen avaus (matkittu Pepposelta)
Kuten Pepponen, minäkin avaan ääntäni ennen kuin soitan 'virallisen' puhelun. Tosin vain yskimällä ja sen jälkeen testaamalla, että ääni toimii suht normisti. Tosin teen 'äänitestin' aina haukottelun ja yskimisen jälkeen, kuulemma saattaa oudommasta olla metkaa, mutta lähipiiri lienee jo tottunut hymähdyksentapaiseen, jonka päästän.
6. Bonuskohta eli Real Person-fanifiktiot
Tämä on asia, joka kuuluu minusta sarjaan 'erittäin ei-sopivaa'. Fanifiktiot todellisista ihmisistä (esim. näyttelijöistä) loukkaavat kyseisten ihmisten yksityisyyttä ja pahasti. Valitettavasti olen huomannut, että aika monet kirjoittavat näitäkin. jotkut kirjailijathan ovat sanoneet suoraan, etteivät pidä kirjoistaan tehdyistä fanifiketistä, jonka senkin tavallaan ymmärrän ja toisaalta taas en, mutta ihan oikeasti (tunnetun) ihmisen elämästä ei kirjoiteta fanifiktioita, vaikka kuinka tekisi mieli, ei edes naapurin elämästä. Niistä voi kukin kirjoittaa omassa mielessään omaksi ilokseen.
Siinäpä se, ensimmäiset jotka tulivat mieleeni. Kiitos vain Pepponen :) ja prenikan poimin kotikoneelle :P
Lopuksi piisi, joka soi tänään ruokapaikassa. Sattumalta pidän juuri tästä aika helkkaristi.
Eilen olimme koko päivän autoretkellä ja kiersimme saaren eri paikoissa. Aloitimme päivän kahviplantaasilla, jossa joimme kissankakkakahvia ja ihailimme sivettikissoja, jatkoimme hindutemppelien ja vesiputouskävelyn kautta kuumavesilähteille uimaan.
Päivä vilahti iloisesti ja iltaysiltä olimme takaisin hotellihuoneella hellepäivä-väsähtäneinä.
Hyppään nyt yhden tarinan yli, koska aikojen alusta en keksi sanottavaa. Siirryn siis kertomaan, että olen hyvä lukemisessa.
Luen mitä tahansa ja milloin tahansa, osaan myös lukea lahjakkaasti (ja pysyvästi) väärin erilaisia asioita. Yksi sellaisia on kirja nimeltään 'Pianomiehen tytär', josta aina ja ikuisesti tulen unohtamaan ensimmäisen i-kirjaimen ensikerralla sen unohdettuani. Muuttaa oletusta kirjasta melkoisesti yhden pienen vokaalin puuttuminen.
Tällä hetkellä minulla on uima-allaskirjana viimeinen osa aikoinaan kuuluisasta kirjasarjasta, jossa pikkutyttä joutui perheensä menettyään adoptoiduksi neandethalinihmisten liikkuvaan joukkoon. Tämä viimeinen osa on odotellut suunnilleen vuoden hyllyssä vuoroaan, mutta enpä tiedä jaksanko kahlata loppuun asti. Yleensä en jätä kirjaa kesken, kirja saa olla huonokin mutta tämä alkaa olla jo sitä luokkaa, että evvvk. Olen hypellyt muutamia satoja sivuja eikä tarina juurikaan edisty, joten aion katsoa homman pikaluvulla loppuun ja jätän tänne. Ilahduttakoon jotakuta onnellista. Onneksi on monta kirjaa mukana ja ostin kentältä vielä pari lisääkin.
Loppuun kuva Om-tavusta, joka symboloi Brahmania ja universumia. Erityisesti Pepposta muistaen.
PS Vielä täytyy sanoa, että Luojan kiitos omat mukulat on jo itseohjautuvia. Älkää huoliko, pidän kyllä kummipojasta, mutta olin jo niin autuaasti unohtanut alle 2-vuotiaiden ongelmat (tai kehityksen). Ensimmäistä kertaa ikinä huomasin kyllä äitinsä hermojen olevan aika tiukilla myöskin. Hah.
Minä olen monia asioita, mutta juuri nyt en jaksa paneutua niihin.
Sen verran voin kertoa, että nyt alkaa näkyä rusketusrajat. Aurinkorasvaa on pakko läträtä ja tänään oli ensimmäinen todella aurinkoinen päivä. Mikä ihana lämpö. Pienin tauolla altaasta.
Illan kuva olkoon meidän ulkohuoneesta.Tähän 'huoneistoon' kuuluu siis normivessan ja suihkun lisäksi tällainen kylpyläosio, josta aina aamuisin pelastamme sammakoita.
Ensiksikin hurjan tuhdit kiitokset aiemman kirjoituksen kommentoijille. On hauska kirjoittaa, kun tietää jonkun lukevan näitä horinoita.
Täällä eteläisellä pallonpuoliskolla on ilta. Meillä kaikilla on ns. lentokoneflunssa, mutta onneksi täällä on lämmintä ja paikalliset lääkkeet toimivat. Minulla ja pienimmällä on tuhti nuha ja minä olen melkein äänetön, kuten aina ilmastoinnin kanssa yhteen ottaessani.
Illan ratoksi kuva-arvoitus. Kuva on naapurihotellin rantaosiolta. Kuva on otettu luurilla, koska oikean kameran piuha jäi kotiin :P
