Vähän kissoista

Ajattelin kirjoittaa hiukan kissoista, kun en muuta nyt keksi.

Olen kissaihminen (ylläri?). En ole koskaan ollut erityisemmin koirien kanssa tekemisissä ja hieman pelkään niitä. Pelkoon on syynä erään mökkinaapurin puudeli, joka näykki pari kertaa minua kädestä kun olin alle 10-vuotias. Muistan kyllä halunneeni alle kouluikäisenä aina silittää kaikkia kadullakulkevia koiria, kuten lapset yleensä, mutta meillä oli aina kissa. Mökillä ja kotona.

Mökillä otimme kesäkissan läheisestä maatalosta, josta haimme kananmunia ja maitoa. Ennen kuin sanotte mitään kesäkissoista, kerron että veimme kissat takaisin maataloon kesän lopussa kun lähdimme takaisin kaupunkiin. Opin luopumaan jo pienenä.

Ollessani lukiossa sain kissan, pitkän kaipauksien jälkeen. Se raukka jäi alkukeväästä auton tönäisemäksi ja oli varmaankin kuollut välittömästi. Itkin kaksi päivää, myös koulussa. Rakastin sitä eläintä.

Saatuamme talon valmiiksi, siis asumiskuntoon, otimme kissan. Tällä kertaa haimme sen Hesystä mieheni kanssa. Jokin aika sen jälkeen kissa sai vahtia ulkonanukkuvan vauvan vaunuja ja vauvan itkiessä se tuli kertomaan minulle, että poikanen huutelee. Hyvä emo.

Sysi Nokisuu Kattiainen on nyt yli 16-vuotias vanha rouva. Vähän kankea ja huononäköinen, mutta varsin kovaääninen. Se nimittäin kuuroutuu ja tietysti pitää sitten jutella meille sellaisella volyymilla, että itsekin kuulee mitä on sanomassa.

Eläinlääkäri olisitä mieltä, että kattirouva kyllä jaksaa vielä muutaman vuoden elävän ravinnon ja lämpimän kodin turvin. En pysty ajattelemaan elämää ilman sitä. Olen jo parin vuoden ajan yrittänyt valmistaa itseäni siihen, ettei se elä enää kovin kauan.

Loppuun kuitenkin koiravideo vaihteeksi.  Internethän on nimittäin kissavideoiden ja -kuvien jakamista varten kehitetty verkko :P

Makuasioita

Makuasiat ovat hankalia. Usein ihmisten väliset riidat perustuvat pitkälti juuri eriäviin makuihin. Joskus saattaa jopa loukata toista kommentoimalla 'väärin'. Varsinkin nettimaailmassa on helppoa ymmärtää väärin toisen sanomiset, sillä (muistaakseni) jopa 83% ihmisten välisestä viestinnästä perustuu muuhun kuin puheeseen/tekstiin.

Onnistuin tänään kommentoimaan eräälle ihmiselle hänen ihastellessaan uusia saappaitaan, että ne ovat rumat. Minun mielestäni siis. Tosin sama ihminen rakastaa Guessin laukkuja, jotka ovat minusta niin rumia, että minulle saisi maksaa aika kovan hinnan, jotta moista suostuisin käyttämään. En siis ole ihan hirveän huolissani nyt tästä loukkauksesta (ikävä kyllä?).

No joka tapauksessa makuja on monia, yksi tykkää tyttärestä ja toinen äidistä :P

Tästä tulikin jotenkin mieleeni se, kun miehen töipaikalla oli hollantilainen vieras ja lounaan jälkiruokana oli salmiakkijäätelöä. Vieras oli ihastunut ikihyviksi ja manaili, ettei kotimaassa ymmärretty moisen herkun päälle :) Sen sijaan amerikkalaiset ystävämme eivät oikein ymmärtäneet salmiakkia, vaan kommentoivat kohteliaasti 'mielenkiintoista' :D

Lopuksi vielä meikäläisen musiikkimausta sen verran, etten juuri kuuntele kotimaista (ellei se ole hevimpää kamaa) ja rakastan kitarasooloja. Myös hyvät rumpusoolot on pop. Allaolevassa yksi parhaita Brian Mayn kitarasooloja (BM on mulle samalla jaetulla ykkössijalla Princen kanssa).

Vesi

Nyt kun ei oikein mikäänlainen ajatus liiku pään sisällä (ulkopuolesta en tiedä), niin tuli mieleeni puhua vähän vedestä.

Minä pidän vedestä. Erityisesti sisäisesti nautittuna se auttaa pitämään verenpaineet tarpeeksi ylhäällä, etten pökerry pitkin. Myös janonsammuttajana se on ykkösvaihtoehto. Pidän vedestä myös uidessa, se on erinomaisen mukava siihen hommaan. Dyyneillä voisi olla hankala uida. Lisäksi olen huomannut uidessani, että ajatukset tuntuvat myös virtaavan jotenkin kevyemmin ja ongelmat (jos sellaisia joskus on) selkiytyvät.

Joskus pikkutyttönä lukiessani Peppi Pitkätossuja päätin, että kastan varpaani kaikkiin seitsemään mereen jos se vain mitenkään onnistuu tämän elämän aikana. Nyt on käynyt niin mukavasti, että ne seitsemän merta ovatkin kutistuneet kolmeen. Ja ne olenkin jo suorittanut :P  Tosin niiden lisäksi olen uinut Välimeressäkin ja kahlannut Meksikonlahdessa. Pohjoinen jäämeri jäi kastautumatta, mutta sen voi varmaan korvata tunturijärvellä?

Minä en pidä vedestä silloin, kun sataa. Olen sen verran kissaluonne, että mieluiten katson (kuivista) sisätiloista sadetta enkä mene sinne ehdoin tahdoin itseäni kastelemaan. Tosin vihaan sadetakkeja ja sateenvarjoja, joten mieluiten sateen sattuessa ja joutuessani ulkotiloihin, puen päälleni jonkin muun vettäpitävän varustuksen kuin sadetakin.

Pitääkin vissiin soitella mies hakemaan minut metrolta tänään, sade-ennustus näytti aika mojovalta.

Loppuun vielä mielestäni paras versio sen yhden pellen piisistä. Kannattaa katsoa :)

Meditointia

Itse asiassa piti kirjailla tämä posti jo aiemmin tällä viikolla, mutta en ole oikein jaksanut ja on ollut muitakin asioita esillä.

Minulla on ihana työtoveri, siis se kaikkein lähin, jonka kanssa vietän eniten aikaa samassa huoneessa. Eräänä päivänä tällä viikolla kävimme kellarin kirjavarastossa hakemassa muutaman varatun kirjan ja samalla veimme toisia pois. Vanha sanonta 'vie mennessäs, tuo tullessas' on yksi meidän ohjesäännöistämme. Toteutan sitä kotonakin ansiokkaasti.

Kirjavarastossa vietimme hiljaisen hetken imien voimaa kirjoista. Sanalla sanoen meditoimme. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että se on kummankin suosikkipaikka. Se rauha ja hiljaisuus, mikä huokuu vanhoista kirjoista, on todella voimaannuttava. Se lataa akut ja ilahduttaa.

 Onneksi meillä on myös pienimuotoinen kirjavarasto vessassamme. Tällä hetkellä se on niin täynnä kirjoja, että hyvä kun pöntölle pääsee :D

Postia

Sain eilen itelloonin (=postiljooni) toimittamana käpälääni lappusen, jossa kerrottiin minulle saapuneen kirjatun kirjeen paikalliseen posti-kauppaamme.

Illalla sitten mies kävi sen hakemassa annettuani hänelle kaikenlaiset valtuudet kirjettä koskien. Sivumennen sanottuna olin täyttänyt lapun joka kohdan, josta johtuen mies ja postikauppahenkilö olivat joutuneet tekemään uuden lapun (en ymmärrä miksi).

Ihmeissäni vihdoin avasin kiinankielisiä lappusia täynnä olevan paketin ja ällistykseni oli melkoinen, kun pitelin vihdoin kädessäni karhunkieltä, siis sellaista pienehköä pesusientä. Hetken kesti miettiessäni, mistä syystä olin moisen saanut vastaanottaa.

Aiemmin syksyllä tilasin uudet kengät jostain huitsin nevadasta, jotka eivät kuitenkaan koskaan ilmiintynyt minulle kotiin. Tein niistä reklaamation Maksu Kaverin kautta ja sain rahat takaisin. Nyt päättelin, että kenkäkauppias oli halunnut hyvitellä minua ja siksi lähetti sen karhunkielen. Kyllä kuulkaa nauratti.

En tiedä, mitä teen sillä pesusienellä. Ehkä heitän vesilintua, jos se voisi käyttää sitä peseytymiseensä.

Loppuun päivän korvamato.

Kaksi asiakasta

Asikkaat ovat tosiaan työn suola ja joskus myös sokeri. Tai oikeastaan toisinpäin, nykyisessä työpaikassa ei tarvitse pahemmin pelätä, että piripäät heittää kirjoilla tms. Mutta on niitä ei-niin-kivoja asiakkaita silti, onhan meitä moneen junaan.

Toinen asiakas on yli 60-vuotias naishenkilö , josta näkyy jo päällepäin hankaluudet. Tänään hän kysyi videotykistä, että mikä se on. Vastasin nätisti (tulemme suht hyvin toimeen, kun heti alussa näytin mistä kana kusee). Hän kysyi, miksi punainen valo palaa jatkuvasti, selitin jotain stand-by-tilasta. 'Mutta jos se nauhoittaa minua ja te seuraatte minua siitä'.

No ei tod nauhoita. Vaikka jotenkin on todella liikuttavaa lapsenuskoa moinen. Kuinka moni ihminen omaa niin hyvän itsetunnon, että kuvittelee koko maailman seuraavan itseään? Tuskin edes moni maailmankuulu laulaja tms. (meinasin laittaa tähän ruman sana mutta olkoon.)

Sitten toinen ääripää, mieshenkilö yli 70v (oletan näin). Hyvin kohtelias ihminen, huumorintajuinen ja asuu osan vuodesta Meksikossa poikansa luona, nähnyt muutakin maailmaa kuin Hesarin Alepan.

Juttelimme kerran ja kysyin, miten hän tuli lähteneeksi Meksikoon ja hän kertoi vaimonsa olleen syövän terminaalivaiheessa. Siihen aikaan Meksiko oli yksi niitä harvoja maita, jossa avustettu itsemurha oli sallittu, joten koko perhe (hän, vaimo ja poika) muuttivat sinne. Tarvinneeko sanoa enempää?

Tämä mies kertoi pari viikkoa sitten lähtevänsä Indonesiaa kiertämään kolmeksi kuukaudeksi. 'Lähde mukaan, maksan kaikki kulut', hän sanoi. Valittaen jouduin kieltäytymään perhesyihin vedoten. Ehdotuksessa ei ollut mitään 'luonnossa maksamisen' sävyä, hän olisi vain halunnut matkakumppanin. Olisihan se ollut ihanaa, varsinkin kun Balilla oli kovin rentouttavaa. 

Päivän kysymys: kumpi asiakas on suosikkini?

Loppuun vielä erinomaisen huono luurilla kuvattu video Hawaijilta.

Piiiiitkä ilta

Ensimmäinen iltavuoro kellonsiirron jälkeen tuntuu aina pitemmältä kuin muut. Syksyisin siis. Ainakin tunnin pitemmältä, ellei jopa kaksi. Syynä ei mitenkään voi olla altaassa aamulla viettämäni tunti tai se, että nukuin tuskallisen huonosti pari viime yötä.

Olen viihdyttänyt itseäni seikkailemalla erilaisissa blogeissa ja niiden lisäksi erääässä feissariryhmässä, joka seuraa tämän maan glamuurisinta pelleä naishenkilöä.

Onneksi on löytynyt paljon hauskoja asioita, joille nauraa. Joku asiakas saattoi tosin luulla, että itkin, kun vedet valuivat silmistä ja hytkyin. Loppujen lopuksi oli pakko mennä vessaan nauramaan. Huh.

Tässä yksi meidän perheen suosikkiartisteista.

Ihmetys

Jonkin blogin ja linkin kautta eksyin kuulemma Suomen suosituimpaan blogiin eli Mungolifeen.  Mitähän tähän sanoisi? Jotenkin menin ihan sanattomaksi, kuten usein käy kohdallani eksyessäni ns. muotiblogiin.

Hämmennyn aina siitä suuresta kuvamäärästä. Kuinka monta kuvaa voi laittaa samaan postaukseen samasta asusta? ja miksi? Eikö yksi tai kaksi  kuvaa kerro saman? Taidan olla jotenkin hidas, kun en tajua, mutta eihän se ole minun ongelmani :)

Tuossa nimenomaisessa blogissa minua häiritsee myös se suunnattoman isokokoinen banneri, joka täyttää puoli ruutua. Hitaammalla yhteydellä se olisi jopa mahdoton avattava.

On olemassa yksi muotiblogi, jota seuraan suht orjallisesti. Se on veljentyttäreni (18v) ja ihan kelvollinen. Hän tosin suunnittelee vaatealan opintoja käsittääkseni. Linkkiä en kehtaa laittaa tähän, ettei hän hämmenny suuresta kävijämäärästä :P

Loppuun suosikkini Kotiteollisuudelta. Kovin kaunis.