Ihmetys

Jonkin blogin ja linkin kautta eksyin kuulemma Suomen suosituimpaan blogiin eli Mungolifeen.  Mitähän tähän sanoisi? Jotenkin menin ihan sanattomaksi, kuten usein käy kohdallani eksyessäni ns. muotiblogiin.

Hämmennyn aina siitä suuresta kuvamäärästä. Kuinka monta kuvaa voi laittaa samaan postaukseen samasta asusta? ja miksi? Eikö yksi tai kaksi  kuvaa kerro saman? Taidan olla jotenkin hidas, kun en tajua, mutta eihän se ole minun ongelmani :)

Tuossa nimenomaisessa blogissa minua häiritsee myös se suunnattoman isokokoinen banneri, joka täyttää puoli ruutua. Hitaammalla yhteydellä se olisi jopa mahdoton avattava.

On olemassa yksi muotiblogi, jota seuraan suht orjallisesti. Se on veljentyttäreni (18v) ja ihan kelvollinen. Hän tosin suunnittelee vaatealan opintoja käsittääkseni. Linkkiä en kehtaa laittaa tähän, ettei hän hämmenny suuresta kävijämäärästä :P

Loppuun suosikkini Kotiteollisuudelta. Kovin kaunis.

Ostoksilla

Kävin ostoksilla. Istuksin mukavasti tässä omassa tuolissani ja surffailin englantilaisen rättikaupan sivuilla vaikka miten kauan, kunnes löysin hurmaavan takin. En tietenkään varsinaisesti tarvitse uutta takkia, mutt kun nyt löytyi sopiva, niin pakkohan se oli ostaa :P

Ostinpa samantien yhdet uudet korviksetkin ja yhdet farkut, kun olin vauhdissa. Minä nimittäin inhoan shoppailua IRL, se on todella tylsää ja löydän helposti miljoona muuta hauskempaa hommaa hoidettavaksi.

Illan ratoksi hieman Julmahuvia.

Valoisaa

Aamulla ihmettelin, miksi oli niin oudon valoisaa. Asia selvisi verhoja raotettuani. Oli satanut LUNTA! Ihanaa ihanaa lunta! Jo nyt!

Viime syksy on vielä kovin hyvin muistissa. Se oli pitkän pitkä ja musta putki lokakuusta tammikuulle, jolloin vasta pysyvä lumi ilahdutti meitä täällä pääkaupunkiseudulla.

Pidän lumesta. Ainakin talviaikaan olen paljon mieluummin lumisateessa kuin vesisateessa. Sen verran lapsi kai olen edelleen.

Pahoin pidelty

Aamumetrossa istui nainen, jonka toisessa poskessa näkyi harmaa hailakka kaari. Hänet oli varmaan rakastettu hiljaiseksi.

Se nainen olin minä. Kaari poskeen syntyi pienimmän suukottaessa minua niiden maaliviiksiensa kanssa. Vasta töissä huomasin muiston, kokeilin omia rystysiä siihen ja ne sopivat muodon puolesta erinomaisesti jälkeen.

Kuinkahan moni arveli noin, kuten kirjoitin? Monenlaisia johtopäätöksiä saa tehtyä tuntemattomista ihmisistä helposti.

Musta aukko

Vaatehuoneeseen oli pesiytynyt epäjärjestys. Hetken jo epäilin, että kaiken kaman alla jossain oli musta aukko, joka toimi nurinpäin eli syötti kamaa lisää vaatehuoneeseen. Yritimme siis etsiä pienimmälle naamiaisasun viittaa, joka on viimeksi nähty puolisen vuotta sitten. Onneksi keskimmäinen muisti sen olinpaikan ja paikallistimme viitan.

Aamu alkaa siis viiksien maalaamisella (ei kissan-). Jei.

Lisäbonuksena yksi maailmanhistorian pahimmista korvamadoista, joka on sinnikkäästi koettanut pesiytyä minun korviini koko päivän. 

Onko ihan pakko?

En ole ihan hirveästi jaksanut seurata Estelle-laivaa tai sen tapahtumia, mutta ihan oikeasti joskus käy pienen katin mielessä, että onko ihan pakko aina tunkea joka paikkaan? Sitten ollaan ihan hoomoilasena, kun sattuu jotain ikävää.

On tietysti ihan helkkarin hienoa, että on joku joka jaksaa. Ettei kaikki vaan istu kotona ihmettelemässä. Mutta ns. aikuisten oikeasti minulla ainakin riittää ihan omasta takaa tarpeeksi hommaa tässä kuuluisassa arjen pyörittämisessä. Ei tulisi mieleenkään lähteä jonnekin toiselle puolelle maailmaa pelastamaan koppakuoriaisia (jos nyt saa sanoa äärimmäisen esimerkin).

Kriisi kuuluu taas lähestyvän...

Ketä kiinnostaa?

Otsikko viittaa tämän päiväiseen James Bond-päivittelyyn. Ketä ihan oikeasti kiinnostaa jonkun kuvitellun vakoojan seksuaalinen suuntautuminen? Käsi ylös! Hedvekki sentään. Kai nyt jo kyseisen tyypin kansalaisuus on pieni vinkki, sisäoppilaitoksissa henkilön oletetun lapsuuden/koulunkäyntivuosien aikaan varmaan poikarakkaus oli ihan yleistä ja siksi siitä ei juuri puhuta. Näin olen antanut itseni ymmärtää joistain historiallista tosihenkilöiden muistelmista.

Mielestäni Bond on sen tyyppinen hahmo, joka vetoaa sekä miehiin että naisiin eikä se haittaa mitenkään, melkein päinvastoin.  Itse luen suht paljon fanfictionia ja nimenomaan slashejä. Siis miespareista kirjoitettuja tarinoita, yksi suosikkiparini on StarTrekin Kirk/McCoy. Parhaat tarinat ovat usein niitä, joissa ei kerrota yksityiskohtaisesti sänkyhommista. Olenpa itsekin sellaisen kirjaillut :P

Ylipäätään minusta tällainen kohu on ihan älytön. Minulla on homo- ja lesbotuttavia, eikä tulisi pieneen mieleenkään mennä kysymään, että mites muuten sänkyhommissa panee? En kysele sellaisia heteroystäviltänikään. Koko seksikeskustelut alkavat vähitellen riepoa, esim. ip-lehdissä kysellään kaikenlaista typerää ihmisiltä aivan kuin ei muuta elämään mahtuisi.

Ehkä ei mahdukaan, mistäpä sen tietää.

Loppuun vielä päivän korvamato, syyttäkää keskimmäistä joka vaati kuunnella moista sontaa muutama viikko sitten.

Loma lusittu

Huh. Syyslomakin sitten vilahti ohi. Tuosta noin vain. Hyvä, että huomasi.

Torstaina siivosin talon ja ompelin serkulle kirjasta käsilaukun. Perjantaina serkku tuli kylään eli aamukahville, sai laukkunsa ja minä läksin pienimmän kera saattelemaan kaupunkiin saakka, sillä menimme pienimmän kera elokuviin katsomaan Niko 2:ta (ei ollut kummoinen aikuisen mielestä mutta 6v tykkäsi). Lauantai meni lorviessa, latasin osan kesälomakuvista Flickriin. Sunnuntaina (=tänään) jatkoin kuvahommia ja appiukko paukahti kylään... Puuh.

Rauha maassa taas ja huomenna töipäivä. Altaan kautta iltaan.