Kokoustamassa

Olin taas kokoustamassa. Tällä kertaa jouduin jopa puhumaan, koska jos ehkä muistatte maaliskuussa olimn mennyt avaamaan suuni virastojen kirjastojen välisestä yhteistyöstä ja silloin osiomme pääjohtaja sanoi, että voisin pitää tästä pinene esityksen. Nyt oli sitten sen aika.

Sain itseni psyykattua enkä jännittänyt pahasti, en esim valvonut yötä tämän asian takia. Olen siis edistynyt. Olin tehnyt muutaman powerpointin ja sanoinkin, että tein ne siksi, ettei kuulijoiden tarvitse tuijottaa minua koko ajan :P

Noin kymmenessä minuutissa sain asian hoidettua ja olikin kiva, kun ihmiset kyselivät joitain asioita ja ehdottivat uusia yhteistyöjuttuja, joita emme olleet ajatelleet itse vielä.

Oli myös hupaisaa, kun pääjohtaja sanoi, että 'Olipa mukavaa, kun halusit kertoa tästä meille.' Ööö.. itsehän hän sitä ehdotti :P No, seuraavaksi sitten työsuojelu haluaa kertoa jotain vastaavaa eli ei mennyt hukkaan tämäkään kärsimys.

Kuva eilisaamulta

Olen taas kahtena päivänä pyöräillyt töihin, nyt minulla on koossa 158 kilsaa. Tänään kotimatkalla sain pienen proteiinivahvistuksen, kun Viikin ruovikoissa kärpänen lensi suoraan kurkkuun, onneksi ehdin nielaista :/ Seuraaava yrittikin sitten henkitorveen, sen sain sylkäistyä pöpelikköön. Myös molempiin näkimiin lensi ötökkä, onneksi ei keskelle näkökenttää vaan jäivät ripsiin killumaan, joten eivät haitanneet pahemmin menoa.

Huomenna on koulun kevätjuhla, viimeinen tuossa opinahjossa meidän perheelle.

Kesäisiä kysymyksiä ja vastauksia

Pöllön pesästä poimin.

1. Lippis vai lierihattu?

Lippis. Kun tulee liian kuuma, vaikkapa hiekkarannalla tau vesipuistossa, sen voi kastella ja sitten on taas hetken pää viileänä. Lippis on kiva auringossa, varjostaa sopivasti. Ainoa huono puoli on, että korvat saattavat palaa.

2. Pehmis vai jäätelöpallo

No ihan sama, kunhan sitä on riittävästi :P

 3. Herneet vai mansikat

Mansikat. En ole koskaan ihan sisäistänyt herneiden autuutta. Tosin vuosia sitten uusi-seelantilainen vieraamme oli hämmentynyt, kun ostimme herneitä torilta ja söimme niitä kävellessämme kotiinpäin. Hän kyllä tykkäsi.

4. Palju vai järvivesi

Järvi (tai meri). Ehdottomasti. Palju karmii.

5. Grilliherkut vai kesäkeitto

Grilli. Pitäkää kesäkeittonne kaukana minusta, huu.

6. Mökki vai teltta

Kumpi vain käy, paikasta riippuen. Olemme telttailleet pitkin Ruotsia ja Tanskaa huvilateltan kera ja se oli oikein kivaa.

7. Varjo vai auringonpaiste

No aikansa kutakin. Yleensä aloitan auringossa ja vetäydyn varjoon sitten, kun pää ei enää kestä.

8. Kesäsade vai kesätuuli

Onpa hassuja kysymyksiä. Molemmat. Lämmin kesäsade on ihana ja samoin kesäinen lämmin tuulenvire on ihana.

9. Lavatanssit vai festarit

Lavatansseissa en ole koskaan ollut ja festareista olen kerran käynyt Flow'ssa katsomassa tasan Florencen keikan. Mieluiten kuuntelen linnunlaulufestareita kesäisin.

10. Roadtrip vai riippumatto

Ottaen huomioon, että tulen merisairaaksi riippumatossa, niin kai se olisi roadtrip. Mieluiten jossain Ameriikan ihmemaassa.

11. Hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Molemmat ovat ihanat kesän ensimerkkeinä, mutta sittenkin valitsen syreenin huumaavan tuoksun.

12. Mato-onki vai golfmaila

En ole ikuna koskenut kolopallomailaan, joten eiköhän se mato-onki olisi. Tosin yleensä laitamme vain katiskan järveen mökillä, mutta kyllä esikoinen ja pienin tykkäävät kalastaakin.

Tähän alle laitan pari kuvaa eiliseltä. Kävimme luultavasti viimeistä kertaa nuorimmaisen luokan lasten ja vanhempien sekä open kera Uutelassa grillaamassa. Varmaan ensimmäinen kerta ikinä, että oli näin hieno ilma. On toki ollut aurinkoisia kertoja, samoin kuin pitkien kalsareiden kertoja, mutta nyt oli ennätyslämmin.

Meidän lapset ja muiden kakarat

Kävimme juhlistamassa kummipojan 7-vuotispäivää. Muuten pidän näistä vuosipäivistä, on ihan mukava nähdä muita kummeja sekä ystäväni vanhempia sekä veljeä perheineen, mutta en vain oikein jaksa sitä, että kummipoika on mielestäni vähän huonosti kasvatettu.

Toki ymmärrän, että ystäväni antaa paljon anteeksi ainoalle lapselleen, mutta minusta on hiukan epämukavaa katsella miten lapsi pompottaa äitiään. Lisäksi minusta oli suorastaan ikävää se, että oven avautuessa ensimmäiseksi revitään lahja kädestä, ennen kuin ehdimme edes sisälle ja muiden vieraiden tullessa huudetaan: 'Missä lahja? Ette voi tulla ilman lahjaa!' tai 'Mene pois, sinulla ei ole lahjaa!'. Jälkimmäinen ystäväni veljen perheen kaverille, joka oli unohtanut puhelimensa heille. Olenko oikeasti ikävä ihminen vai mitä mieltä olette?

Ystäväni veljen perheessä on kolme poikaa, kuten meilläkin. Näistä nuorin on 14-vuotias ja hänellä oli käsi kipsissä. En kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, mutta myöhemmin juttelin pojan äidin kanssa ja hän kertoi, että poika oli jäänyt ilmeisesti auton töytäisemäksi joitakin viikkoja (kuukausi?) sitten, hänet oli löydetty tajuttomana ojasta rikkinäisen fillarin viereltä. Onneksi oli ollut kypärä päässä, sillä siitäkin huolimatta oli tullut kallonmurtuma oikean korvan lähelle ja tosiaan käsi murtunut. Poika oli ollut muutaman päivän lasten teholla ja pari viikkoa normaaliosastolla ja oli vasta äskettäin päässyt pois sairaalasta. Silminnäkijöitä tapaukselle ei tietenkään ole löytynyt.

No, hieman hupaisempaa oli kotimatkalla. Ajelimme Ikean kautta kotiin, koska nuorimmainen tarvitsi uuden patjan. Olimme katselleet jousipatjaa netistä, mutta kaupassa ei sellaista ollutkaan haluamissamme mitoissa, joten  otimme vain pari uutta tyynyä sekä ihanan pehmohain lastenosastolta. Käymme lopuksi aina Löytöpisteessä ja niin nytkin, siellä olikin se patja, jota olimme kaivanneet ja hyvällä alennuksella.

Otimme patjan kainaloon ja onneksi on iso farmariVolvo, joten saimme sen kotiinkin. Hiukan mies joutui sänkyä fiksaamaan, mutta nyt on patja paikallaan ja lapsi onnellinen. Olin aamulla jo imuroinut, mutta nyt sain kaikki kaameat pölypallerot vielä sängyn alta jalkalistoista pois. Samalla sain myös lievän hengenahdistuskohtauksen, sillä synttäripaikassa on sisäilmaongelma eivätkä pölyt auttaneet, onneksi on avaava lääke.

Nyt aion mennä katsomaan Sense8:n loppuun. Jos jaksaisi, voisi laitaa poppareitakin. Siriuskin toi taas paistin :P

Uupu-uupu

Happimyrkytys. Tyhypäivä Seurasaaressa. Naama kärtsännyt auringossa.

Postikorttimaisema

Klippan

Entinen työpaikka

Kelo

Tervapataa ja mölkkyä

Oli kivaa, oli paljon ruokaa ja hieno ilma (muistin myös punkkikarkotteen).

Saalis

Tämän päivän saaliit.

Lisäksi sain pyöräiltyä sen kaameimmankin mäen ylös tänään, kun huvikseni kokeilin. Varmaan läähätin niin, että kuului Kontulan ostarille asti, mutta mitäpä siitä. Vähänkö olen tyytyväinen :)

Työkaveri oli eilen ollut käymässä HUSissa eräässä toimenpiteessä ja oli sen jälkeen ävellyt vähän sekaisena ulos ratikasta törmäten sen takapäähän ja murtaen pari kylkiluuta. Ratikan nuori naiskuski oli ollut aivan kauhuissaan, mutta työkaveri oli vaan että ei hätiä ja jatkanut kotiin. Tänä aamuna oli sitten soittanut työterveyteen, josta passittivat Mehiläiseen teipattavaksi. Hän soitti sieltä minulle hihkuen iloisena, että oli saanut parit hyvät särkylääkkeet ja oli aivan pilvessä :D

Iltakevennys

vasta Marjaanan kommentista edellisessä postissa tajusin unohtaneeni kuvan nuorimmaisen kässäntunti-projektista.

Muut tekivät jalkapallon..

Alkuviikko alkoi

Meinasin kyllä päivitellä jo aikaisemmin, mutten ole oikeastaan jaksanut kauheasti istua koneella.

Perjantaina kävin töiden jälkeen syömässä ystävän kanssa ja ihastelemassa Roihuvuoren kirsikankukkia, jotka olivat jo suurimmaksi osaksi tippuneetkin. Niissä japanilaisten lahjoittamissa erikoiskirsikoissa oli vielä kukkia.

Kesäinen näkymä Kaivarinrannan Carusellista

 

 

Lauantaina leivoin ja katselin Harryn ja Meghanin häitä parkuen kuin mummo, kun ne oli niin sööttejä. Yksi heppasista varasti shown kärryajelun aikana yrittämällä lähteä laukalle koko ajan :)

Keskimmäisen tyttöystäväkin tuli käymään. Onneksi Pavlova onnistui hienosti. Illan ratoksi nuo katsoivat Princess Bride-leffan, joka on yksi parhaita ikinä tehtyjä leffoja.

Sunnuntaina nautimme Hesarin ohjeella tekemääni St. Clementsin piirakkaa, joka olikin tosi hyvää ja helppo tehdä. Oletan tekeväni sitä toistekin.

Kävimme miehen kanssa myös puutarhamyymälässä ostoksilla, halusin magnolian yhden japaninsyreenin tilalle, joka muutti syreeniaitaan häpeämään. Muuten pesin pyykkiä taas koko viikonlopun, luin auringossa istuen Leena Krohnin uuden kirjan Kadotus (jolta odotin kyllä enemmän) ja katselin Sense8-tv-sarjaa.

Sirius toi molempina iltoina itselleen iltapalan valmiiksi tapettuna, mies kloorasi lattiat syöntihetken jälkeen ja minä kehuin kissaa :)

 

Junpe

Tänään oli viimeinen pilates tälle keväälle. Ensi syksynä se siirtyy tiistai-illalle ja vaikka tykkään sekä ohjaajasta että opettajasta tosi paljon, voi olla etten pysty tiistairyhmään erinäisistä syistä. Pitää yrittää sumplia sitä vielä työ-iltavuorojen suhteen.

Wilma paukuttaa viestejä hulluna, kyseessä on 5-luokkien yhteisen leirikoulurahaston varojen jako nyt, kun leirikoulu on ensi viikolla ja on siis maksettu. Rahaa jää rutkasti yli, vaikka oppilaat tosiaan kävivät jo Linnanmäellä ja söivätkin siellä näillä rahoilla. Olen huomannut, että nuorimmaisen luokan vanhemmat eivät ole juuri ottaneet osaa keskusteluun, jossa laineet käyvät jo suht korkeina, vaan katsovat miten käy. Suht yksimielisiä keskustelussa on oltu siitä, että rahat jaettaisiin luokille lapsimäärän mukaan. Jos niin käy, niin ehdotin luokkamme vanhemmille WA-ryhmässä, että niillä rahoillahan voisi hankkia opettajalle lahjan, kun hän nyt ei seuraa lapsia kutoselle eri kouluun. Kunnollinen läksiäislahja olisi kiva ja onneksi nuo muut 'meidän luokan' vanhemmat tuntuvat kannattavan ajatusta.

Kysyin pienimmältä, oliko koulussa puhuttu mitään eilisestä ja hän kertoi, että hissantunnilla puolet luokasta oli mennyt jonnekin, koska 'marttyyriope' piti heille puhuttelun. Olin ihan hiljaa, mutta myöhemmin puhuin asiasta miehen kanssa. Olemme yhtä mieltä siitä, että kyseinen opettaja ei oikein hallitse hommaa. (Edelleen olemme samaa mieltä siitä, että hän tuhosi pienimmän kouluinnostuksen aika helvetin hyvin, vasta oikeastaan tänä vuonna innostus on palannut.)

Piti vielä lisätä: Pilatestunnin jälkeen katsoin puhelinta, että vanhin veljeni oli soittanut. No, soitin takaisin ja hän sanoi, että oli vahingossa ottanut mun numeron. Eipä haitannut, juteltiin sit hetki ja oli ihan mukavaa. Yleensä hänen kanssaan juttelu on hiukan tuskallista, kun hän pitää pitkiä taukoja enkä aina tiedä jatkuuko juttu vielä, mutta nyt ei ollutkaan mitään sellaista. Oli kiva kuulla heidän kuulumisiaan Ähtäristä asti :)

Nyt on pakko laittaa tähän loppuun korvamato, joka iskeytyi tänään päälle. Nupit kaakkoon!

Pummi

Minä nimittäin. Pienimmän luokka + rinnakkaiset olivat Linnanmäellä ihan tilausajolla, joten kysyin luokanvalvojalta jos pääsen kyydissä kotiin ja se sopi. Ehdin käydä myös Vuoristoradassa, kesä alkoi <3

Bussin lähtö myöhästyi hieman, koska kuski oli vähän kypsä: muutama poika oli onnistunut tulomatkalla irrottamaan jonkin reunapalan sellaisesta pöydästä (neljänistuttava looshi, jonka keskellä pöytä) ja sitä selvitettiin, lisäksi osa lapsista oli heittänyt rannekkeiden tarrataustat lattialle. Ymmärrän, että se kiukutti kuskia nyppiä moisia lipareita lattialta. Enemmän kuitenkin säälitti yksi poika, joka itki aiheuttamaansa vahinkoa. Onneksi pienimmän luokanvalvoja on järkevä ihminen ja sanoi vain, että tottakai harmittaa, kun oli kiva päivä ja sitten sen lopuksi tulee tällaista. Olin pöyristynyt kuullessani, kuinka toinen rinnakkaisluokan ope sanoi luokkalaiselleen, että häntä harmittaa niin, että aikoo mennä kotiin sohvalle itkemään koko illaksi, koska lapset olivat sotkeneet ja rikkoneet paikkoja bussissa. (Arvaatte varmaan, kuka opettajista tämä oli..)

Olen pyöräillyt töihin maanantaina ja tiistaina ja eilen menikin ensimmäiset 100 km rikki. Olen aika tyytyväinen. Huomenna on viimeinen pilateskerta, sekin jää kesätauolle.

Nyt kellistyn petiin. Tässä teillekin kiva korvamato sitä ennen :P

Raakaruokaa äitienpäivänä

Sirius siirtyi raakaruokaan tänään eli esitteli meille ensimmäisen saaliinsa kovasti naukuen naapurin pihalla. Onneksi naapuri ei ollut vielä kotona mökkireissultaan, joten hiivin sinne kehumaan kattia. Päästäinen oli jo aika hengetön ja Sirius leikki sillä hetkisen ja taisi haukata palasen, vaikak yleensä kissat eivät päästäisistä tykkää niiden pahan hajun vuoksi. Kutsuin myös jälkikasvun ja miehen pihalle kiittämään kissaa.

Pari tuntia myöhemmin olimme nauttimassa grilliruokaa pihalla koko perheen ja keskimmäisen tyttöystävän kera, kun eräs naapuri tuli pihaan Sirius sylissään ja sanoi, että onneton katti tunkee sisälle. Laitoimme kissan toistaiseksi (illaksi) arestiin, oli kyllä aika valmis tapaus jo. Saa nähdä, miten Siriuksen harharetket jatkuvat.

Aloitin tänään Yaa Gyasin kirjan Homegoing ja olen positiivisesti yllättynyt. Usein paljon kehutut kirjat ovat olleet pettymyksiä, mutta tämä on kyllä hyvä.

Äitienpäivän kunniaksi pari kuvaa minusta ja äidistäni joskus kauan sitten.

Joutsassa

Raumalla

Pian pääsee nukkumaan ja aamusella fillarin selkään. Ainakin alkuviikko pitäisi olla ihan hyvät fillarikelit :)

Runo-iltamat

Tai ehkä Kesäinen iltapäivä runouden parissa voisi kuvata tämänpäiväisiä juhlia.

Kuten edellä kerroin, oli työtuttavan 60-vuotispäivät. Koska kyseinen herrahenkilö on yksi maan tunnetuimmista lausujista, olivat juhlatkin runopainotteiset. Ihan hakemattakin muistui mieleeni miehen runoilijatädin häät keskimmäisen ollessa kolmeviikkoinen.

Onneksi siellä oli ihan oikeitakin ihmisiä, jotka tunnen jo useamman vuoden ajalta enkä ollut kuin orpo piru vieraassa helvetissä. Työparin lisäksi paikalle olivat tulleet mm. entinen esinaiseni, josta kovasti pidän sekä pari muuta mukavaa ihmistä. Lisäksi päivänsankarin vaimoke oli tuttuja töistä hänkin, myöskin lausujaihmisiä.

Päivänsankari on kotoisin Raumalta, joten kuulimme myös raum kiält ja loppuvaiheessa vaihdoin muutaman sanan parin sellaisen ihmisen kanssa, jotka tunsivat serkkujani sekä muistivat tätini. Tulipa kauhea Rauman-kaipuu, pitäisi ehkä mennä kesällä käymään.

No, eniveis... mansikkakakun jälkeen livistimme samoin kuin suurin osa vieraista. Ihan mukavaa oli, mutta siltikin olisin mieluummin nauttinut aurinkoisesta päivästä ihan kotipihalla. Onneksi huomenna on sunnuntai.

 Loppuun uusi biisi Florencelta. yritin katsoa Euroviisuja, en jaksa/pysty/kykene. Siirryn siis Agentti Carterin seuraan.

Loppuviikon lätinöitä

Ajattelin tervehtää ennen kuin taas pitää mennä.

Torstaina kävimme miehen ja pienimmän voimin katsomassa The Death of Stalin-elokuvan. Täytyy sanoa, että se oli aika ravisuttava ja lopussa hetken mietin itkisinkö vai nauraisinko. Mietin koko iltapäivän ja illan sitä, miten hyvä oikeasti oli, että saksalaiset olivat aseveljiä Toisen Maailmansodan aikaan, vaikka sittemmin menikin sukset ristiin.

Eilen olin pienimmän kanssa asioilla eli kävimme Itiksessä ensin lääkärissä hakemassa siitepölylääkkeet hänelle ja sitten optikolla molemmat.

Koulussa olisi ollut ulkoilupäivä (Unicef-kävely), en päästänyt lasta kouluun ja lääkäri kehui päätöstä. Saimme melkoisen määrän lääkkeitä, toivottavasti ne nyt auttavat. Nuhasuihke on sama, jota itse käytän koko työkauden. Puhuin lääkärirouvan kanssa mysö esmes lasten työpaikan saamisesta armeijan jälkeen sekä opinnoista ja myös sivusimme Jan Vapaavuorta ja hänen mahdollista urakehitystään. Oli aika erilainen lääkärikäynti.

Optikko oli pienimmän kummitäti, joten vaihdoimme kuulumisia samalla. Pienimmän näkö on erinomainen, ilmeisesti näköhäiriöt johtuvat vain aivojen hitaasta kalibroitumisesta näytön tuijottmisen jälkeen. Minä sain uudet lasit, vanhat ovatkin jo jotain 20 vuotta vanhat. Vieläkään en periaatteessa tarvitsisi muuten, mutta näyttö on tarkempi lasien kanssa kuin ilman.

Optikon jälkeen katsastimme shortsitarjonnan huonolla menestyksellä ja samalla ostin sitten Akateemisesta lahjakortin ihmiselle, jonka 60-vuotispäiville olen lähdössä kohtapuoliin työparin kanssa edustamaan. Tein kortinkin.

Illalla keskimmäisen oli tarkoitus tulla kotiin Lontoosta siten, että lento olisi puolenyön maissa täällä. Lapsi soittaa kuuden jälkeen, että olivat olleet check-in'iä tekemässä ja huomanneet, että matkatoimisto olikin ottanut lennot seuraavalle päivälle.. No, opettajat hoitivat homman kotiin ja saivat kaikki kotiin. Keskimmäinen tuli tuntia myöhemmällä lennolla. Kuulemma koneet oli ylibuukattuja, mutta hyvin olivat silti pääseet. Lapset vissiin on etusijalla kuitenkin.

Nyt menen maalaamaan silmät päähän. Kiinnostaisi huomattavasti enemmän mennä pihalle aurinkoon lukemaan, kuin lähteä puolitutun juhliin. No ei auta.

Esikoinen tulee huomenna lomille ja lähtee tiistaina. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Blondihetki

En vaan ymmärrä.

Eilen eräs entinen työkaverini jakoi fasessa mielipidekirjoituksensa Hesarista ja kyseli, mitä mieltä ystävänsä ovat asiasta. Asia on siis lentomatkailun rajoittaminen lisämaksuilla. En viitsinyt kommentoida mitään, vaikka mieli teki.

Se, mitä en ymmärrä, on tämä keskustelunpätkä:

Niinkuin että mistä helvetistä se pakokaasunjämä/polttoainepäästö siellä pilvessä tietää, minkä maan ilmatilassa se on? Ihan aikuisten oikeasti hei, voisko joku kertoa?

Kun keskustelu on tätä tasoa, niin ei viitsi vaivautua. Sitä paitsi se lisämaksu tulee kuitenkin, koska sehän on helppo lätkäistä siihen loppusumman päälle plus nyt media muokkaa ihmisten mieliä hyvää vauhtia.

Katselin nyt iltasella kotona Euroviisukappaleita juutuupista. Mun Top3:ssa on Unkari, Norja ja Israel. Hyviä olivat myös Albania ja Tsekki. Unkarin biisissä erityisesti lämmitti se, että tavallaan he näin kunnioittavat oman maansa proge ja heavy musiikkiyhtyeitä, joita maassa on lukuisia. Ehkä raskaampi musa on joku suomalais-ugrilainen juttu?

Siriuksen seikkailut ja muita tarinoita

Eilen istuin työpöytäni ääressä iltapäivällä neljän jälkeen, kun puhelin soi. Katsoi, että numeroa ei löydy ja mietin, vastaanko - ettei olisi puhelinmyyjä. No vastasin sitten ja siellä olikin mukavan kuuloinen naisääni.

"Saakohan teidän kissa olla yksinään ulkona?"
"Ööh.. joo? Poika päästi sen tultuaan koulusta." (mietin, onko kissa käynyt hiekkalatikolla tms..)
"Juu, kun se tuli meille sisälle vaikka oma kissa on pihalla." (.."niin, olet sinä sellainen ihana kisu" kuului puhelimen toisesta päästä)
"Aijaa, sepä hassua."
"Niin, missäs te asutte? Kun me ollaan tässä S-tiellä" ..(suunnilleen parinsadan metrin päässä meiltä, ensimmäinen poikkitie.)
"Siinä R-tiellä, ei kovin kaukana. Se on varmaan tullut pihojen läpi. Laittakaa vain takaisin ulos, kyllä se kotiin löytää."

Se siitä puhelusta, mukava täti oli kyllä. Soitin sitten pienimmälle, että menee pihalle huutelemaan Siriusta kotiinpäin. Pienin sanoi, että Sirius oli mennyt sadevesiviemärin kautta tien alitse ja ilmeisesti jatkanut siitä sitten suoraan eteenpäin pihojen läpi, kuten olin arvellutkin.

Illalla Sirius vielä puolusti reviiriään kovin äänekkäästi sitä yhtä isoa harmaata kissaa vastaan, joka tässä on vileksinyt. Hyvä kisu :)

Olen eilen ja tänään pyöräillyt töihin, kahden päivän saldo on n. 53 kilometriä. Ihan mukavasti ja kaikkein parasta on, että satula on aivan mahtava. Ostin siis pari viikkoa sitten sellaisen memory foam-satulan ja se on kyllä hintansa arvoinen jo nyt. Toivon saavani tänä kesänä ajettua parin kesän takaisen 300km ainakin ja ehkä ylikin.

Viikin arboretumin laitamilla

Istuin parvekkeella nauttimassa sen käytettävyydestä nyt. Käyttöaste remontin jälkeen on kasvanut noin 100%.

Mutta nyt menen silittämään yhden paidan itselleni huomiseksi ja sitten varmaan kaadun petiin.

Sunnuntai-illan ratoksi

Ajattelin pari riviä kirjoittaa. Taas on hetki vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta aina ei vaan jaksa. Lisäksi tänään on kaksi vuotta siitä, kun laskimme Äidin uurnan Porvoon hautausmaalle. Sekin vähän laskee mielialaa.

Torstai-illan poetry open mic-illan jälkeiset ruusut, kuva otettu luurin macro-toiminnolla

Vappu oli ja meni, tuntuu kuin siitäkin olisi jo suunnilleen kuukausi eikä vasta viikko. Töissä ei tapahtunut mitään ihmeitä, ellei siksi lueta yhden kokouksen peruuntumista. Keskiviikkoiltana kävin työ-ystävän kanssa leffassa katsomassa Ready Player One'n uudelleen, koska hän ei ollu sitä vielä nähnyt ja minusta se kesti toisenkin katsomisen. Torstaina oli toiseksiviimeinen pilateskerta ja perjantaina töiden jälkeen kävin kampaajalla. Nyt on taas lyhyt ja vaalea fleda.


Lauantaina menin miehen kanssa katsomaan Grease-musikaalia keskimmäisen koululle, keskimmäinen oli esityksen rumpalina ja hyvin veti. Salaa meiltä oli opetellut, mutta ainakin ura keikkamuusikkona on mahdollinen jos ei muuta löydy.

Sanoin miehelle sekä keskimmäisen parhaan kaverin vanhemmille, että hiukan on muuttuneet nämä päiväkodin esitykset tässä vuosien varrella. Heidän keskimmäinen poikansa esitti valmentaja Calhounia MAGA-lippis päässä :P Olemme tosiaan tutustuneet jo päiväkotiaikoina, sillä heidän vanhin poikansa oli esikoisen hyvä ystävä koko alakoulun ajan.

Totesimme kaikki esityksen päätteeksi, että on sitä nähty huonompiakin esityksiä ihan Kaupunginteatteri-tasolla. Nuoret lauloivat tosi hyvin ja tekemisen ilo välittyi. Keskimmäisen tyttöystävä oli myös mukana, tanssi ja lauloi taustajoukoissa oikein kivasti.
 

Sirius kävi ensin kissanminttupuskassa, sen jälkeen oli hyvät hyppelyt

Tänään keskimmäinen lähti koulun retkelle Lontooseen, josta tulee perjantaina kotiin. Tiedossa siis suht hiljainen alkuviikko vain nuorimmaisen ollessa kotona. Esikoinen tulee keskiviikkoiltana ja lähtee torstai-iltana takaisin, on viikonlopun kiinni ja tulee ma-ti taas kotiin.

Menen katsomaan viimeisen jakson Star Trek Discoverystä, olen tykännyt tosi paljon.

 

Narsissit auringossa, macro

Kaupunkijääkäri, vähän päälle kuukausi jäljellä

Loppuun korvamato. Jep.