Messua sun muuta

Perjantaina tapasin ystäväni Jyväskylästä ja menimme yhdessä Kirjamessuille. Ostin pari pokkaria hänen kanssaan puoliksi tarjouksesta, jossa sai neljä kirjaa kympillä eli kumpikin sai kaksi kirjaa. Niiden lisäksi ostin pari joululahjakirjaa (Mauri Kunnasta) ja itselleni Kissojen maailmanhistorian, jota minulla ei vielä ollut. (Kissojen Suomi löytyy hyllystä kyllä.) Näiden lisäksi ostin Timex-kalenterin, koska se oli messutarjouksena edullisempi kuin ikinä olen nähnyt ja olen sellaista himoinnut useamman vuoden.

Minun oli tarkoitus mennä vielä iltakymmeneltä kuuntelemaan työkaverin yhtyettä CompanyRock'iin, mutat en yksinkertaisesti jaksanut. Päästyäni kotiin kahdeksan aikoihin levähdin sohvalle ja nautin kotonaolemisesta.

Lauantaina heräsimmekin ajoissa, sillä mies ja pienin lähtivät opastetulle kierrokselle Fazerin karkkitehtaalle pienimmän partioryhmän kanssa. Mies ei ole koskaan ollut tehdaskierroksella, vaikka on ikänsä asunut melkein naapurissa. Kuulemma oli mielenkiintoinen ja tulihan sieltä tuliaisiakin :P

Olimme aikoneet lähteä leffaan katsomaan Tuntematonta, mutta miehen olo huononi kun flunssa alkoi jyllätä uudelleen. Toden sanoakseni en olisi kyllä itsekään jaksanut istua kolmea tuntia leffassa. Paljon mieluummin istuin kotisohvalla ja katsoin Preacherin kakkoskauden neuloessani ja kissan nukkuessa vieressä.

Sunnuntai kului kuten lauantai, sadetta pidellessä ja kuunnellessa flunssan uusintakierrosta perheessä. Miehen jälkeen se otti uhriksi pienimmän, jolle nousi kuume. Illalla nukkumaanmennessä kuumetta oli jo 38 astetta, joten pienin ei mennyt kouluun enkä minä uimaan.

Lähdin iltavuoroon ja illalla miehen hakiessa minua metrolta kuulin, että kuume oli jo 40:ssä. Eli pienin ei mene kouluun huomennakaan, vaan kotoilee kissan kainalossa.

Töissä meni ihan mukavasti. Olemme saaneet uuden puhelimenkin, joka häiritsi töidentekoa pahasti. Päivittelen lehtivälittäjän sivuille tietoja saapuneista lehdistä. Siinä taitaa mennä vielä muutama päivä, koska en jaksa tehdä sitä kahdeksaa tuntia päivässä. 

Loppuun tämän päivän korvamato. Olkaa varuillanne.

Ruttu

Nimittäin Raaseporissa aamulla tapahtunut junan ja miehistönkuljetusvehkeen ruttaus säikäytti hyvän kerran. Ihan siksi, että ensimmäisissä uutisissa kerrottiin onnettomuuspaikan varusmiesten olevan Uudenmaan pataljoonasta eikä prikaatista, jolloin esikoinen olisi ollut siellä. Piti ihan tarkistaa asia mieheltä, mutta siis toimittajat olivat taas toimittaneet. Myös ajoneuvon suhteen oli pitkään epätietoisuus, itsekin ihmettelin ensimmäisiä uutisia siitä, että pnassarivaunu jäisi junan yliajamaksi. Eiköhän asia menisi toisinpäin kuitenkin.

Joka tapauksessa surullinen asia, olen koko päivän ajatellut niiden kolmen menehtyneen varusmiehen äitejä.

Ensilumi Kalliossa

Sitten toisiin asioihin. Lähetin alkuviikosta  parikin neulepakettia sekä koti-että ulkomaille. Kahdet vauvan villasukat, Suomi100-mallistoa, toiset Lontooseen ja toiset Jyväskylään. Lähialueille lähti myös polvenlämmittimet eräälle tutulle miehelle, joka pyöräilee talvellakin ja ystävälleni Pulmulle kämmekkäät, joiden arvelin ilmeisen oikein mahtuvan kipsikäden yli. Alla kuvia.

Suomi 100-sukat, sama kuin alla

Polvenlämmittimet, merinoa ja silkkiä koska kutiava henkilö kyseessä

Kämmekkäät Pulmulle, ohje kirjasta 'Little luxury knits'

Kirkasta keskiviikkoa

Aamun tunnelmaa kuvassa, katti tutkaili lehtiä tai muita lentäviä otuksia ja nappasin pikaisesti kuvan, kun otus istui kerrankin hiljaa paikallaan.

Alan olla voiton puolella Islanti-dekkareissa eli Arnaldur-maratoonin toiseksi viimeinen opus on aloittelussa. Hyvä niin, koska vaikka kovasti näistä pidänkin niin välillä tekee jo mieli lukea muutakin. Tosin viime viikolla aloitin "Variksen velho"-teosta afrikkalaissyntyiseltä kirjailijalta, jonka nimeä en osaa edes kirjoittaa. Tosin ei mun näppiksestä taida tuollaisia juttuja edes saada ulos..

Lisäksi on kesken Yawal Noah Hararin "Homo sapiens", joka on sen verran mielenkiintoista tekstiä että se vaatii paneutumista ihan eri tavalla kuin nuo toiset.

Ja perjantaina menen Kirjamessuillekin.

Eilen en jaksanut mennä töiden jälkeen jumppaan, vaikka oli kaikki kamatkin mukana. Olo huononi pitkin päivää ja loppujen lopuksi kotona mittailin lämpöä ja sain tulokseksi 35,7. Illan mittaan lämpö nousi jopa 36,3:een. En tiedä, johtuuko tämä (taas) lämmityskauden aloittamisesta töissä vai mistä, mutta jos se taas jatkuu, niin on pakko miettiä uudelleen nelipäiväistä viikkoa. Tuon lämmön sahaamisen lisäksi väsyttää aivan hillittömästi ja ääni lähtee taas. Oikea korva kutiaa ja ainavain rasvaan sitä iltaisin ja aamuisin. (Laitan näitä tänne ylös, että löydän ne jostain, jos tarvitsee.)

Loppuun vielä VR:n mainio mainosvideo. Meinasin melkein kuolla nauruun. (Video ei ollut vielä jaossa YT:ssa..)

Maanantain ratoksi

Oli outo maanantai, kaikki ihmiset olivat hyvällä tuulella. Ehkä se oli tuo aurinko, joka on viime päivinä tehnyt harvinaisen paluun.

Aamulla piti ladata matkakortti ja R-kioskin myyjän kanssa ihmeteltiin, kuinka nopeasti vuodet nykyään menevät, kun taas on kohta joulu (ostin siis kaksi kuukautta aikaa lippuun).

Uimahallin kassalla ladatessani uusia uintikertoja kortille kassahenkilö muisti minut aiemmasta työpaikastani. Hän olikin tuttu, juttelimme usein elokuvista :)

Altaalla eräs vanhempi herra luovutti minulle oman radan, hän lähti pois juuri kun olin aloittamassa urakkaani viereisellä radalla ja sanoi, että 'tässä on sulle oma rata'. No, en ihan koko aikaa saanut sitä yksin pitää, mutta oli kyllä harvinaisen vähän porukkaa aamulla uimassa.

Takaisin pukuhuoneessa naapurikopin mummu ihmetteli, kun oven lukko ei toiminut. Tajusimme, että hän oli laittanut siihen euron, kun 50-senttinen on ainoa sopiva. Hän ei löytänyt kukkarosta sopivaa, joten annoin oman 'polettini' ja sovimme, että hän antaa sen joskus takaisin, kun osumme yhtäaikaa sinne :)

Töissäkin oli yllättävän mukavaa, ilmeisesti syysloma oli tullut tarpeeseen monella. Esittelin Siriuksen kuvia kaikille ja sain pyynnön jokapäiväisestä kissankuvasta fb:ssä :P

Parhaat palat tältä päivältä. Muut kuvat olivat kovin epätarkkoja, koska kohde liikkuu kokoajan :P

Loppuun vielä piisi naapurimaan toivoilta. Hupaisat lyriikat :D

Meh

Ystäväni eli esikoisen kummitäti kävi syömässä poikansa eli meidän kummipojan kanssa ja lähtivät hetki sitten kotiinsa. Yleensä olemme nähneet hiukan useammin, mutta nyt on ollut kaikenlaista tautia sekä heillä että meillä, joten muutama kuukausi mennyt välissä.

Kummipoikani on eskarissa (jo) ja oli hyvin kiinnostunut kissasta, hiukan pelkäsikin koska on tottuneempi enonsa koiriin. Minusta on ihan terveellistä vähän pelätäkin kissaa, koska kissat voivat olla aika teräväkyntisiäkin. Onneksi Sirius oli vieraskorea ja nautti täysin rinnoin uudesta lelusta, jonka vieraat toivat.

Esikoinen karkasi jo ennen kummitädin saapumista ja keskimmäinenkin ruoan jälkeen, joten pääsin kertomaan viimeisimmän uutisen eli keskimmäisellä on tyttöystävä! Olemme pitkin syksyä ihmetelleet, kun hän lähtee 'jonnekin'. Maanantai-iltana tuli sitten takaisin sielt' 'jostakin' ja sanoi minulle, että oli 'yhden Juulian luona', johon en oikeastaan reagoinut mitenkään. Sanoin varmaan, että aijaa ja sehän kiva. Tiistaina kävellessämme kotiinpäin eläinlääkäristä kysyin, että onko Juulia 'vain' kaveri vai seurustelevatko ja hän sanoi, että ovat olleet kuusi viikkoa yhdessä. Sanoin, että ookoo, hoitavat homman sitten niin, ettei minusta tule vielä mummoa :P

Tämän lomaviikon aikana en ole kovin paljoa ehtinyt lukea. Sen sijaan olen katsonut Lucifer-sarjasta kaikki katsottavissa olevat jaksot ja neulonut sekä opettanut kissaa. Olen myös tehnyt jonkinlaista vaatehuoltoa ja siivonnut omani sekä pineimmän vaatekaapit ja raivannut vaatehuoneen lattialta vanhat vaatekassit.

Tein törkeän hyvää omenapiirakkaa viimeisistä omenoistamme, joten nyt ei tarvitse enää huolehtia niistäkään. Nyt voisin ottaa jäätelöä kulhoon ja mennä taas sohvalle neulomaan ja katsomaan jotakin kissa koiismassa jalkaa vasten.

Sirius, esikoinenkin tykästyi hassuun pikkukattiin.

Catnaps.

Tök-tök

Kone tökkii niin, että menee hermo. Lataa jokaista sivua järkyn kauan ja muutenkin lataa jatkuvasti.  Mies arveli, että kovalevy on hajoamassa.

Kirjoitan varmaan enemmän, jahka kone käyttäytyy paremmin. Nyt sanon vain, että uusi BladeRunner2049 oli oikein katsottava. Tykkäsin paljon, vaikken kovin paljon ekasta välittänytkään.

Pieni kissa syö, leikkii ja nukkuu. Rattoisasti menee aika.

Nähdään!

Sirius

Sirius Nokisuu II Kattiainen haettiin eilen Myllykoskelta ja saimmekin mukaan varsin uteliaan pienen tyttelin. Ei ole paikkaa, joka ei kiinnostaisi. Hakupaikan emäntä sanoi, ettei tuo juttele, mutta kyllä se meille juttelee kovastikin. Ehkä siksi, että me juttelemme sille.

Pari kuvaa. Aion mennä sohvalle neidin viereen katsomaan telkkarista jotain. Samalla voin neuloa lelupallon sille.

Matkalla hän naukui pari kertaa, mutta enimmäkseen nukkui

Ensin syötiin

Leikki on lapsen työ

Kone käynnissä

Mitä lähempänä, sen parempi

Varsinainen halikatti. Huomenna käymme aamupäivällä eläinlääkärissä rokotettavana ja sirutettavana. 

Huomenna

Huomenna on vihdoin se päivä, kun haemme kisun kotiin. Torstai-iltana mies pyysi nähdä kissan kuvan, 'kun olet sen kaikille muille näyttänyt, mutta et hänelle'. Kuvan jälkeen kommentti oli "Sysi II, mutta hienommilal rintakarvoilla" eli kaipa sekin tykästyi. Ainakin nurisematta tuli kuskiksi, kun piti mennä ostamaan vessaa ja kuljetuskoppaa :P

Unohdin viimeksi siinä kissapöllyssäni kertoa, että kävin silloin tiistaina Taidehallissa katsomassa Julian Rosefeldtin mediateoksen 'Manifesto', jossa Cate Blanchett esittää 13 erilaista monologia taiteen merkityksestä. Se oli mielestäni hieno, sekä viesti että toteutustapa. Cate on myös ykkös-naisnäyttelijäsuosikkini, joten sikälikin teos oli hieno kokemus.

Lapsuusmaisemissa

Sivistin äsken itseäni katsomalla alkuperäisen BladeRunner-elokuvan. Yritin vuosia sitten katsoa sen, mutta silloin en jaksanut kovin pitkälle ja nytkin se oli aika tipalla, ettei jäänyt kesken. Menen ensi viikolla katsomaan uuden ja siksi oli nyt pakko katsoa tämä. En edelleenkään koe tuota mitenkään elämää suuremmaksi kokemukseksi vaikka olihan se parempi kuin esimerkiksi Avaruusseikkailu 2001 tai Apinoiden planeetta (ihan miltä vuodelta tahansa).

Muutama kuva vielä viikon säätiloista. Jos joskus ostan uuden puhelimen, toivon siinä olevan yhtä hyvän kameran. Toisaalta saatan tehdä marjaanat :P

Jännän äärellä

Nimittäin perheenlisäystä pukkaa meilläkin. Ei, minä olen siihen jo liian vanha eikä ole vehkeitäkään enää, mutta meille tulee pieni karvapallo <3

Hesy ja muut eläinpelastajat 'pakkosyöttävät' kahta kissaa, joten päädyin tori.fi-sivuille. Sielläkin on aika paljon uuden kodin tarpeessa olevia elikoita ja heidän joukostaan löysin hänet. Tällä hetkellä tämä sulotar asuu vielä Kouvolan liepeillä, mutta menemme hakemaan hänet sunnuntaina.

Pidän ensi viikon syyslomaa nyt aivan eri tunnelmissa, kuin mihin olin varautunut. Tiistaina menemme pennun kanssa tutustumaan eläinlääkäriin ja neiti saa sirun niskaansa siltä varalta, että aikoo karata jonnekin.

IIH! Vauvakissi!! Noin pientä minulla ei ole koskaan ollut <3

Sadepäivän ratoksi

Työpäivästä on jäljellä enää parikymmentä minuuttia, joten ehdin juuri päivitellä ennen kotiinlähtöä. Tulinkin töihin jo kymmenen aikoihin aamulla saadakseni kerättyä plussatunteja ensi viikkoa varten. Sitten puolikkaamme soitti sairastuneensa, joten sovin jääväni kahdeksaan asti vaikka sitten joudunkin viimeisen tunnin istumaan siinä tilassa, joka ei ole ihan paras. Mutta jostain on tunteja raavittava.

Yllättävän nopeasti on mennyt työpäivä. Ensin oli lähikirjaston aikakauslehtiä vino pino; he ovat remontissa muutaman kuukauden ja sillä aikaa osa heidän lehdistään tulee meille luettavaksi. Sitten olen jutellut asiakkaiden ja työkavereiden kanssa päivän pääuutisesta eli presidenttiparin yllätysvaalivauvasta. Tai ei kai se niin kovin yllätys ollut, ainakaan heille. Todella ihana uutinen <3

Sopivasti kahvitauon aikaan tuli käymään jyväskyläläinen opiskelukaveri Informaatiotieteen opintojen ajoilta ja meillä oli varsin rattoisa kahvihetki. Hän on täällä Jyväskylän Avoimen tiedon keskuksen asioilla tämän ja huomisen päivän, aika usein näemme jos hän on täällä käymässä.

On metkaa, miten joidenkin ihmisten kanssa viihtyy ja pystyy puhumaan kaikenlaisista asioista, kun taas joidenkin kanssa ei tule millään mitään ulos, ei edes siitä kuuluisast tikusta. Tämänkin ihmisen kanssa tapasimme siten, että Avoin yliopiston verkkokurssin lähipäivässä saavuin hiukan myöhäsäs ja satuin istumaan yhdelle viimeisistä vapaista paikoista eli hänen viereensä ja siitä se lähti. Hiljaista hetkeä ei ole ollut, sillä juttu luistaa :)

Kohtapuoliin siirryn tuonne kosteaan ulkoilmaan, joten nähdään taas. Kurkkua alkaa jo kuristaa ja äsken puhelimessa ääni lähti. Mitäpä tässä ei ihminen tekisi vapaapäiviensä eteen. Alla traileri leffasta, jonka kävimme katsomassa miehen ja esikoisen kanssa. Elton John varasti shown!

 

Sairastupailua

Olemme pienimmän kanssa viettäneet sairastupaa tänään. En voinut kuvitellakaan aamulla lähteväni töihin, keuhkoputki tuntui olevan tulessa ja kaikki jäsenet hakattu pihvinuijalla. Joka kerta kun nousee ylös, alkaa pyörryttää ja silmien liikuttaminen sattuu.

Sain Game of Thronesin katsottua loppuun.Välillä sarja tuntui jokseenkin puuduttavalta ja välillä se jopa kiinnosti. Viimeisen kauden viimeisessä jaksossa sitten paljastuivat ne asiat, jotka kirjat lukeneet ovat tienneet jo ensimmäisestä osasta lähtien. Lisäksi voisin sanoa pari sanaa jenkkien viehtymyksestä zombeihin, mutta en jaksa. Minua ne kyllästyttävät.

Löysin yhden uuden sarjan, jonka olin painanut mieleen ja nyt lähden katsomaan sitä sohvalle. Toki olisi paristakin sarjasta uusia kausia katsomatta.. esmes Preacher ja Lucifer.. Samalla saan ehkä neulottua yhtä huivia hetken eteenpäin.

Huminaa

Nimittäin ilmastointi on entistä kovemmalla sekä voiman että äänen puolesta ja mulla tuo röörinpuoleinen korva kutiaa niin, että välillä olen raapinut sen verille sisältä yrittäessäni saada kutinaa loppumaan. Keksin kyllä oivallisen rasvan; käyttämäni silmänympärysvoide on soopivan ohutta mutta kosteuttavaa korvaan ja sitäpä sitten iltaisin pumpulipuikolla lotraan. Kaveria hiukan huvitti tämä, kun tunnustin.

Muuten aika on taas vilahtanut. Iltaisin olen aikonut kirjoitella jotain kuulumisia, mutta sitten olen juuttunut sohvaan tai Islantiin ja unohtanut koko jutun.

Viikonloppu meni juhlan merkeissä eli lauantaina perheen kera juhlistimme taas uuden numeron vaihtumista meikäläisen mittarissa käymällä Kakkugallerian kakkubuffetissa vetämässä navat täyteen hiilareita. Ikävä kyllä keskimmäinen meni toisiin kakkupöytiin eli yksi opetuslapsista juhlikin konfirmaatiotaan viikkoa myöhemmin kuin muut ja siten menetti tämän perhekekskeisen pakkokakun.

Myöhemmin lauantaina läksin Kaapelitehtaalle Hima&Sali-ravintolaan vanhan opinahjoni 55-vuotisjuhliin ja olikin oikein kiva ilta. Luultavasti siitä syystä, että kaikki sellaiset 'nihkeät' tyypit luokaltamme eivät olleet paikalla ja paikalla oli vain meitä 'normaaleja' ihmisiä :P Tapasin pitkästä aikaa myös muutamia partioaikaisia ystäviä, jotka olivat muutamaa luokkaa ylempänä aikoinaan. Olihan siellä myöskin pääkaupungin johtaja Vapaavuori  itse ja hänestä nuo tuttavani sanoivat, etteivät kovin lämmöllä muista, sillä kyseinen henkilöhän oli/on kuuluisa koulukiusaaja. Sai aikoinaan tuomionkin pahoinpideltyään koulukaveria. Mutta kyynärpäätaktiikalla pääsee pitkälle.

Ilta kului rattoisasti ja juttelimme vanhojen opettajiemmekin kanssa. Heistä mukavimmat olivat entinen historianope ja äikänope-luokanvalvojamme, joka sanoi että olisi minut tunnistanut näin yli 30 vuoden jälkeenkin. vastasin, että olen ikuinen babyface :) Hissanopen kanssa jutellessa selvisi, että asumme melkein naapureina ja hänen kasvimaansa on meiltä noin 500 metrin päässä :P

Kouluaikainen hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme viime aikoina nähneet kovin harvoin, kertoi isänsä kuolleen viikko sitten maanantaina. Hänen äitinsä kuoli vajaat 10 vuotta sitten ja isä oli siitä asti ollut aika toistaitoinen ja yksinäinen, eikä oikein koskaan selvinnyt siitä iskusta. Nyt hän oli ollut sydämen pallolaajennuksessa ja seuraavana päivänä menehtynyt komplikaatioihin. Hän oli kuollessaan 70-vuotias ja aloin jälleen pohtia, kuinka nuoria he olivat olleet silloin, kun lapsena pidin heitä ikäloppuina.

Tänään laitoin Hesylle kyselyn kissanpoikasesta, jos olisi tarjolla. Se ihminen, joka pentuasioita hoitaa, ei ole vielä vastannut ja päivitän s-postia muutaman minuutin välein. Ääh.

Viikon muusikko-suru-uutiseen liittyen korvamato 80-luvun loppuolelta.

P.S. Puhelinta ei ole palautettu emmekä sitä odottaneet.