Päivittelyä

Onkin aika taas vilahtanut lomaillessa. Olin luvannut perheelle, että käymme syömässä kesän ja loman kunniaksi SeaHorsessa (=Sikalassa) ja menimme keskiviikkona sinne. Samalla myös mies pääsi sinne ensimmäistä kertaa eläessään, vaikka on (kuten minä) syntyperäinen helsinkiläinen.

Menimme alkuillasta ja olikin mukavaa, ravintola oli aika hiljainen ja ruoka oli hyvää. Esikoinen halusi alkupaloiksi etanoita (*puistatus*) eikä sitten ottanut jälkiruokaa, kuten me muut.

Myöhemmin illalla kotona esikoinen tarkisti opiskelupaikan tilan ja nyt olikin jo pisteet tiedossa eli niiden mukaan oli hyväksytty Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Vasta eilen tuli virallinen tieto ja tänään tuo on hyväksynyt opiskelupaikan :) Täytyy sanoa, että olin jo hieman huolissani, kun tuloksissa kesti niin kauan. Nyt on yksi huoli vähemmän.

Eilen aamulla heräsimme kuudelta ehtiäksemme kahdeksan laivaan Tallinnaan. Menimme Viikingin Fasterilla, joka olikin mukavaa matkantekoa. Varsinkin kun mies oli ostanut meille paikat loungesta, jossa oli hyvinkin rauhallista. Tietysti yksi miehen työtoveri (firman talouspäällikkönainen) oli samassa paikassa, mutta vaihtoivat muutaman sanan ja se siitä.

Tallinnassa oli mukavan lämmin päivä, vaikka tuuli oli hiukan viileä. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan Eesti Ajaloomuuseumiin Kiltojen taloon ja se olikin oikein mukava. Siellä oli heti sisääntulossa Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden kunniaksi uskonvapauteen jne. liittyvä näyttely. Sisempänä jatkui Viron historian näyttely, joka sekin oli mielenkiintoinen. Alakerrassa oli vielä erilaisia aseita, jotka ovat aikojen saatossa ja sotien melskeissä Viroon ajautuneet sekä erilaisia esineitä eri puolilta maailmaa., esimerkiksi kiinattaren liljankukka-jalkoihin sopivat kengät (*puist*) sekä kivettynyt käsi ja kissamuumioita Egyptistä.

Kiekkomaailma vai keskiaika

Vihdoin lähdimme eteenpäin, esikoisella jäi näkemättä osa ja pienin oli innosta soikea ymmärtäessään, että Killan historiaa käsittelevä osa oli todellakin tapahtunut juuri tässä rakennuksessa. (Syitä sille, miksi raahaamme mukulat museoihin.)

Kävelimme muiden turistien jatkona Neitsitorniin ja yritimme päästä myös Kiek in die Köök-torniin, mutta sinne olisi ollut oma sisäänpääsymaksu. Olemme ilmeisesti tottuneet Tukholmassa liian halpoihin museoihin.

Laventeli kasvoi hurjasti Neitsitornin sisäpihalla, samoin kuin muut mausteet lavoissaan. Ihmisiä oli ihan järkyttävästi, ei pelkästään suomalaisia vaan ihan ympäriinsä. Kuulimme saksaa, tanskaa ja flaamia sekä kiinaa ainakin englannin lisäksi. Rannassa oli 'tavallisten' reittilaivojen lisäksi Royal Princess-alus, joka näköjään käy paluumatkalla täälläkin.

Kivuttuamme alas mäeltä päätimme Virukeskukseen tutustuttuamme mennä kahville Maiasmokk'iin, jossa olemme käyneet viimeksi silloin kauan sitten. Saimme lievällä kyynärpäätaktiikalla varmistettua sopivan pöydän ja sitten herkuttelimme. Olin iskenyt silmäni Pavlovaan ja sain viimeisen! Se oli ihana :)

Jos laskee, niin huomaa, että kakkuja on seitsemän mutta syöjiä viisi. Tämä siksi, että halusimme maistella erilaisia leivonnaisia.

Kahvin jälkeen mietimme, minne suuntaisimme sillä aikaa oli vielä vaikka kuinka. Sattumalta olimme taas Kiltatalon vieressä, joten jatkoimme sinne. Ensin menimme ylimpään kerrokseen katsomaan rahanäyttelyä ja tapasimme Smaugin.

Siirryimme vielä kellariin, jotta esikoinenkin sai katsottua kaikki läpi. Ihailimme yhdessä Saksan armeijan SS-joukkojen paraatipuukkoa, jonka terässä luki "Mein Ehre sind Freue". Siinä oli muutenkin kaunis koristelu, Hannunvaakunaa ja swastikoita sekä kädensijassa pieni rasia syanidipilleriä varten.

Tämänkin jälkeen aikaa oli vielä vaikka kuinka ja koska kaipasimme juotavaa (=vettä tjsp), päätimme kävellä takaisin Virukeskukseen ja käydä Kaubamajan ruokaosastolla, jota eräs tuttu kovasti kehui fasessa minun ja Marjaanan yhteisen ystävän seinällä.

Voisinkin sanoa, että 'Mitäs läksit'.. tuli niin surku. Nimittäin meidän kauppojamme ja Stockan Herkkua, eiväthän nämä mitenkään pärjää vertailussa. Melkein itku pääsi. Hamstrasimme halvaa ja Kanes-limuja, jotka täällä maksavat aivan järkyttävästi, mutta tuolla ei käytännössä juuri mitään.

Istuimme hetken nauttimassa auringosta ja kiljuvista pikkulapsista ja päätimme lähteä rantaan. Onneksi laivaan pääsikin jo, joten menimme hyttiimme loikoilemaan. Jossain vaiheessa kävin pienimmän kanssa katsomassa Viking Expressin kaupan, lapsi osti karkkia ja minä kaksi huulipunaa. Menimme hyttiin ja sitten mies lähti minun ja keskimmäisen kanssa katsomaan ruokatarjontaa. Kävelimme laivan ylhäältä alas ja ympäri emmekä löytäneet mitään emmekä halunneet mitään. Sekä mies että minä koimme tuskallisen paluun lapsuus- ja nuoruusvuosiin kaikkien niiden olutpöhnässään sammaltavien suomalaisten keskellä. Se oli hirveää.

Loppujen lopuksi nautimme hytissä salmiakkia, lueskelimme ja katselimme telkkaria ja katselimme Kuninkaan miekkaa, kun kerrankin pääsimme katsomaan sen lähietäisyydeltä.

Juoru

Sekä äiti että minä olemme aina pitäneet juorua aika turhana kasvina. Sehän ei ole mitenkään kaunis vaan kasvattaa vain vartta ja lehteä.

Vein jokin aika sitten, ehkä toukokuun alussa, äidin juorun ulos siinä toivossa, että se paleltuisi tai muuten kokisi kohtalonsa. Toistaiseksi se voi erittäin hyvin. Se on selviytynyt kaikesta raekuuroista vedenpaisumukseen ja helteeseen. Millekään elikolle se ei kelpaa syötäväksi eikä se ilmeisesti aio kuolla kovin pian.

Olen pääsemättömissä siitä.

Joulusuunnitelmat

Keskustelupalstalla, jolla olen vuosia (vuosikymmeniä) roikkunut, eräät alkavat jo suunnitella joulua. No, eihän tässä todellakaan ole enää kuin puoli vuotta. Vieläpä aika tasan.

Mutta voi veljet, ihan oikeasti.. Kyllä joulu tulee, kuten juhannuskin ja pääsiäinen siinä välissä. Ja kaikki muutkin päivät. Vääjäämättä. En ihan ymmärrä, en ole edes mikään joulunvihaaja mutta silti.

Pää on edelleen täynnä räkää enkä saa nukuttua kovin hyvin, mutta kaipa tervehdyn ennen kuin pitää mennä takaisin töihin.

Olen hiukan huolissani elokuun aikatauluista tai lähinnä siitä, että esikoisen valananto on 11s ja samana viikonloppuna (9.-13.) on Worldcon, jonne siis tulee Robin Hobb. Minun tuurillani RH on juuri perjantaina tavattavissa, kun en sinne pääse.. Worldconin ohjelmia ei ole vielä tullut, joten stressaan ihan rauhassa. Aargh.

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Elämä konditionaalissa, kuten eräs tuttava sanoi joskus. Plaah.

Hyvää juhannusta

Esikoinen lähti jonnekin Hermanniinpäin ystävänsä luo ja me muut vietämme juhannusta kuka minkäkin ruudun äärellä. Onneksi ei ole minkäänlaista pakkoa lähteä minnekään eikä myöskään mitään pakkoa pistää päätä sekaisin.

Itse aion kohtapuoliin katsoa jonkin elokuvan pienimmän kanssa. Samalla voin nauttia homejuustoja granaattiomenaskonssien kera.

Näihin tunnelmiin :)

Rakkaudentunnustukset vessapaperissa

Rakkaudentunnustus vessapaperissa, voiko olla rasittavampaa asiaa? Muistaakseni Serlalla oli jokin ihme keräys jokin aika sitten, jolloin ihmisiä kehoitettiin lähettämään erilaisia rakkaudentunnustuksia ja ne on sittemmin painettu vessapaperiin. Mökillä jo kammoilin näitä ja nyt meille osui kotiin paketti. Ihan järkyttävää. Useimmissa on kielioppivirhe tai sitten ne ovat muuten vain niin kaameita, etten kestä. Lisäksi koko ajatus rakkaudentunnustuksesta vessapaperissa on täysin kuolleena syntynyt idea. Oikeasti.

Olen potenut flunssaa koko tämän viikon ja olo melkeinpä huononee vain. En pysty tekemään mitään järkevää; yritin ommella hametta sillä lopputuloksella, että vedin vetoketjun nurjalle puolelle erittäin siististi. Sitten kun sain sen purettua ja ommeltua uudelleen ja pääsin hiukan eteenpäinkin, näkökenttään ilmestyi aura. Päätin lopettaa ompelut tältä päivältä.

Luin kummallisen kirjan sunnuntaina. Kirjastolehdessä oli erään kirjailijan haastattelu ja hän kehui kanadanranskalaista Tulitikkutyttö-kirjaa, joten lukaisin sen. No, olihan se mielenkiintoinen mutta samalla hyvin moderni ja ranskalainen. Mielestäni se muistutti oikeastaan Sarrauten Kultaisia hedelmiä, mistä pidin aikoinaan kyllä kovasti. Mitä siis yritän sanoa on se, että kirja oli hyvä ja jäi mieleen, mutta samalla se oli harvinaisen häiriintynyt.

Tässä rään täyttäessä päätä en ole oikein jaksanut lukea mitään kovin ihmeellistä, joten olen lukenut monta erinäisiä ficcejä Kapteeni Amerikasta. En edelleenkään löydä yhtä, jota kaipaan, joten pitää varmaan kirjoittaa se itse. Myös Salien kymmenes luku on työn alla, ollut jo jonkin aikaa kyllä.

Katsoin muutaman leffan tässä lomanalun kunniaksi. Snowpiercer-niminen dystopiakuvaus oli juuri niin hölmö kuin voi kuvitella. Chris Evansia oli silti mukava katsella kuten myös Avengersissa. Lisäksi katsoin Hell or high water-elokuvan, joka oli yllättävän hyvä. Chris Pine ja Jeff Bridges tekivät hyvät roolit.

Otin Spotifyn käyttöön vihdoin. Minulla on ollut siellä tili vuosia, mutta en ole käyttänyt sitä oikeastaan ollenkaan. En ole varma jatkanko. Maksoin kolmen kuukauden premium-tilin, mutta kolme kuukauden päästä hinta nousee eurosta kymppiin enkä tiedä tarvitsenko premiumia. Pärjään hyvin myös entisellä musiikkisysteemilläni.

Allaoleva soi juuri nyt.

Kesäkesälomaloma

Hihhii jeee :) Mä tein sen, selvisin taas yhdestä talvesta!! Jeee!!

Ei vaan oikeasti aika mahtava olo. Varsinkin kun tänään juttelimme työparin kanssa yt-kuulemisen jälkeen (esimiehet vain vaihtuivat ja meiltä kysyttiin onko kaikki ok, nou big deal) siitä, kuinka raskas oikeasti on ollut tämä kevät kaupungin organisaatiomuutoksen vuoksi. Kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän stressaantuneita siitä ja nyt alkaa helpottaa. Tämän lisäksi meillä itse Puljun talossa vaihtuvat erinäiset huoneet sinne sun tänne, mutta yksi on ja pysyy vanhalla paikallaan; kirjasto. Me emme liikahda mihinkään :P

Saimme tämän alkuperäisen tutkielman johtajaltamme liitettäväksi kokoelmaan. Noin sadan vuoden takainen selvitys katu-ammatteja harjoittavien lasten opiskelumenetyksestä, by Seth Ojanen, joka toimi mm. Kaupungin lastensuojeluyksikössä 1900-luvun alussa.

Kotimatkalla kävin katsomassa ostamassa kankaat pariin hameentekeleeseen, ehkä jopa kuvaan ne sitten kun jotain kuvattavaa on. Matkalla kangaskauppaan tapasin ratikassa erään iäkkään herrasmiehen, asiakkaamme, jonka kanssa olen paljonkin jutellut mutta jota en ole juurikaan tänä talvena nähnyt. Oli hassua, kuinka kanssamatkustajat katselivat ihmeissään meidän jutteluamme. Kai se on outoa, että voi olla eri-ikäisiä tuttavia.

Tapasin toisenkin asiakkaan K-kaupan kassalla, hänkin on mieshenkilö mutta lähempänä omaa ikääni. Puhuu varmaan lähemmäs kymmentä eri kieltä ja käy meillä kursseilla, hän on saanut työllistymis-työn Kontulasta ja vaihdoimme pari sanaa. Tyytyväiseltä vaikutti hänkin.

Nyt jatkan Vin Dieselin seurassa iltaa. Terppa.

Kesä saapui

Oli mukava ilma tänään, nautimme lounaan Kuntatalon aurinkoisella terassilla. Luultavasti kesän ainut päivä, kun sinne pääsimme (erinäisistä syistä johtuen). Tänään oli myös viimeinen varsinainen työpäiväni ennen kesälomaa, joten menimme kahville työpaikan läheiseen kahvilaan.

Kotimatkalla ostin litran kirsikoita odotellessani miestä ja pienintä ruokakauppailemaan. Nyt olen melkein syönyt ne, ovat taivaallisen hyviä :)

Keskimmäinen sai paikan Viikin Normaalilukiosta, joka oli ensimmäisenä vaihtoehtona. Myös paras ystävä pääsi sinne, oikein kiva :) Kävivät jo varmistamassa paikat ja tekemässä alustavat kurssivalinnat.

Veljeni soitteli myös kesämökkivuoroista. Ihme kyllä tänä kesänä ei tarvitse vääntää sopivista viikoista ollenkaan, koska heidän lomansa loppuvat heinäkuun lopussa ja se elokuun eka viikko on ainoa, jolloin me pienimmän kanssa pääsemme sinne. Veljeni yritti kovasti sanoa, että menkää juhannukseksi mökille, mutta en minä eikä mies kumpikaan halua sinne silloin. Ensinnäkin molemmilla on todella huonoja muistoja lapsuudesta ja lisäksi yleensä jussina on helvetin kylmä. (Varsinkin viime vuosina.)  Veli itse kertoi, että hän ja vaimonsa ovat lähdössä jonnekin lämpimään juhannuksena...

Pitäisi saada yksi villasukka neulottua loppuun ja tehtyä sille kaveri. Aion lahjoittaa ne lempikirjailijalleni elokuun Worldconissa Helsingissä. Sain liputkin edullisesti tuttavalta, joka ei itse pääsekään, joten minä ja pienin olemme varmasti siellä melkein joka päivä jos jaksamme :P


Tilasin yhden Richardin uudemman elokuvankin, se ilmestyy levylle heinäkuun alussa. IIH. Sanon yhden sanan: korvat. *uuh*

Taidan lähteä nukkumaan, huomenna olisi vielä viimeinen pienehkö kokous ja sitten pääsen kesälaitumelle :)

Atsii atsii aivastus

Olen aivastellut koko päivän, ensin töissä ja nyt kotona. Ulkona ei aivastuta yhtään eikä aivastuttanut myöskään kahvilla Engelissä, jossa tapasin erään ystäväni pitkästä aikaa. Ehkä olen vihdoin saamassa saman pöpön, joka on jo miehen ja pienimmän kiertänyt.

Enää kaksi päivää ja sitten pääsen kesälaitumelle. Tuskin maltan odottaa! Mutta sitä ennen tosiaan vielä perjantaina pitää raahautua kustannuspaikalle, sillä meillä on hyvin pienimuotoinen yt-kokous uuden esimiehen ja työparin kanssa liittyen kaupungin organisaatiomuutokseen. Sivumennen sanottuna se ei ole mennyt aivan kuin Strömsössä vaikka meidän kohdallamme ei ole juurikaan ollut harmeja, ainakaan isompia.

Tässä kesäkuva meitsistä. Väri viittaa kesän lämpötiloihin ja suussa oleva ruoka dieettiini. Nähdään.

Ai niin. Täytyy sanoa, että olen helvetin (anteeksi kielenkäyttö) pettynyt Sipilän sipilöintiin. Mutta se siitä.

Vettä vettä vettä vettä

sanoi jo Kirsi Kunnaksen eukko ja tänään on sitä tullut ihan maahan saakka taas riittävästi. Olin pakotettu laittamaan jopa kumpparit jalkaan töihin lähtiessä ja hyvä olikin, vettä tuli vielä iltapäivälläkin kuin saavista.

Viikonloppu meni ompeluhommissa, teen (taas) kesämekkoa. Sain yläosan valmiiksi, helmaosa ja nappilista puuttuvat vielä. Tänään olen niin väsynyt, etten uskaltanut jatkaa viiden tunnin yöunien voimalla. Olisi voinut tulla sanomista.

Tämän päivän uutisten suhteen täytyy sanoa, että olen yllättynyt. Nimittäin Sipilän päätöksestä hajoittaa hallitus. Olisin odottanut, että Kepu ja Kokkarit olisivat vain hymisseet jotain ympäripyöreää ja ottaneet Pelle Hermannin kumppaneineen mukaan. Elämme kyllä jännittäviä aikoja, se täytyy sanoa.

Nyt menen takaisin sohvalle katsomaan jotain tarpeeksi älytöntä eli juoneltaan helppoa rytistelyä.

Vastarannan kiiski

Lienen jonkinlainen loimukala, kun en edelleenkään pidä tästä Kaupungin uudesta linjasta. Hiukan liikaa kaikkea minusta.

Tänään on ollut kummallinen päivä. En tiedä olenko vain jotenkin aivan järkyttävän väsynyt, mutta olen itkenyt lähes kaikelle uutisista musiikkivideoihin. Lisäksi eräs kokouskutsu tuli nimenomaan ensi viikon perjantaille, kun minun piti jo olla melkein lomalla. Nyt joudun menemään sittenkin taas töihin silloin, sillä kyse on yt-kokouksesta. Vitutti todella ankarasti, olin suunnitellut sille päivälle Äidin haudan tsekkaamista poikien kera. Nyt menen sitten kokouksen jälkeen erään ystävän kanssa kahville, piti nähdä jo toukokuussa.

Eilen kävin katsomassa WonderWoman-leffan kahden ystäväni ja pienimmän kera. Se olikin varsin mukava, vaikka jotenkin onnistuin tavallaan kuvittelemaan sen eräänlaiseksi StarTrek-jaksoksi kapteeni Kirkin vuoksi (Chris Pine esittää lentäjää, joka tuo nykyajan WW:n kotisaarelle). Leffa oli voimaannuttava ja pidin kovasti henkilöistä. Erityisesti pidin siitä, että kerrankin intiaania näytteli aivan oikea intiaani eikä joku aasialainen tai latino kuten yleensä.

Kusti polkee

Piti kertoa Postin touhuista jo aikaisemmin, mutta en ole jaksanut juuri olla koneella.

Kevään kuluessa meille ilmestyi lappu, jossa Posti kertoi alueellamme tapahtuvasta laatikoiden uudelleensijoittelusta ja kuun vaihteessa täällä piti olla jonkun Postin työntekijän kuuntelemassa asukkaiden tuntoja. Mies tuli erityisesti päivystämään sitä varten töistä aikaisemmin kuin normaalisti.

Kuten tavallista (Postin ollessa kyseessä) tyyppejä ei näkynyt missään, MUTTA jossain välissä olivat ehtineet lykätä tienvarteen pari tolppaa talonnumeroiden kera. Tolpat oli sijoitettu tien oikeaan reunaan, kun aloitetaan pienimmästä talonnumerosta ja niitä oli varsin pitkin välein eli tie on noin 200m pitkä ja siihen oli laitettu kolme tolppaa (yksi aivan risteyksessä).

Yksi tolpista oli naapurin ja meidän välisellä pientareella. Naapuri oli jo aiemmin ollut yhteydessä Postiin, koska hän on yli 75-vuotias ja siten sai pitää oman laatikkonsa kuten kuuluukin. Jos olisimme asentaneet tolppaan merkityt laatikot (noin 18 kpl) hänen eteensä a) naapuri ei olisi nähnyt tielle ikkunastaan ja b) hän olisi joutunut tekemään hurjat lumityöt.

Naapuri soitti seuraavana päivänä Postiin ja kertoi mielipiteensä asiasta. Sen seurauksena meille selvisi, että Posti aikoo jatkossa jakaa postit vain tien oikeaan laitaan (mm. ettei tule liikaa päästöjä...) ja päivän aikana oli käyty muuttamassa talonnumeroita siihen merkkitolppaan siten, että meidän sekä vastapäisen naapurin laatikot siirtyisivät tien pohjoisempaan puoliskoon ja naapurin eteen jäisi vain 13+1 laatikkoa. Tolppa oli myös siirretty naapurin tonttitien toiselle puolelle kuitenkin niin, että naapurin oma laatikko olisi reunimmaisena ja siitä jatkuisi sitten vastapäisen rivitaloyhtiön laatikoilla koko rivi.

Nyt sunnuntaina sitten katselimme, kuinka vastapäisen rivitaloyhtiön miehet siirsivät laatikoita Postin osoittamaan paikkaan eli naapurimme pientareelle.

Posti oli kertonut infolapussaan tarkistaneensa tielaitokselta mahdollisten kaapelien paikat. No, yllättäen tonttimme puhelinkaapeli (nettipiuha) menee juurikin siitä, mihin laatikoita piti laittaa. Onneksi rivitaloyhtiön tyypit olivat tarkkoina ja siirsivät kaivantonsa kauemmaksi. Tosin siinä kohdassa on peruskallio sen verran pinnassa, ettei kuopankaivuusta tullut mitään. Joutuivat siis siirtymään vielä kauemmas ja nyt heidän laatikkorivistönsä on tien oikealla puolella, tasan vastapäätä entistä paikkaa eli heidän roskakatoksensa seinää. Naapurin laatikko on ylhaisessä yksinäisyydessään naapurin portissa :D

Toinen naapurimme sanoi häneltä laatikoidensiirtoa tiedustellessamme, että 'eiköhän unohdeta koko juttu'. Tätä aiomme noudattaa toistaiseksi. Jatkossa voimme vuokrata postilaatikon Postin lähimmästä toimipisteestä, joka osuu työmatkan varrelle.

Sitten vielä toinen asia, nimittäin Helsingin uusi graafinen ilme. Eilen aamulla yritin päänsärkyisenä tavata intrasta ohjetta uutta sähköpostin allekirjoitusta varten. Oli pakko ottaa migreenilääke, koska sahalaitakuvio raikkaiden uusien väripintojen kera teki suorastaan pahaa. vai mitä mieltä olette?

Juhlan jälkeen

On aikalailla vetämätön olo, kun on viimeisen viikon huhkinut. Tänään olenkin lähinnä koomannut koneen ääressä päänsärkyisenä.

Eilen olikin varsin rattoisa päivä. Aamu alkoi suht varhain, sillä en saanut nukuttua pitemmälle kuin puoli seitsemään ja silloin nousin ylös ja olinkin valmis meikkausta myöten siinä vaiheessa, kun mies nousi seitsemältä.

Nuorin lähti polkemaan omalle koululleen yhdeksäksi ja me menimme keskimmäisen kanssa yläasteen päättäjäisiin. Ihmettelimme juhlan jälkeen, missä keskimmäinen on mutta hän oli huomannut todistuksessa yhden numeron heiton ja kävi selvittämässä asiaa. Enkunope oli epähuomiossa merkinnyt 9 kun piti olla 10. Uusi todistus ilmestyy alkavalla viikolla meille ja on entistä todennäköisempää, että keskimmäinen pääsee haluamaansa lukioon.
 

Keskimmäinen

Myös pienimmän todistus oli hyvä ja aika paljon parantunutkin viimevuodesta. Mielestäni osittain siitä syystä, että eräs kaveri muutti pois eikä enää houkuttele poikia tollontöihin.

Pienimmän saama sanallinen arviointi. Kuulemma voivat olla aika negatiivisiakin, kuten netistä luin.

Ehdimme miehen kanssa poiketa kotona, ylioppilas oli jo lähtenyt menemään omia aikojaan, hänen kun piti olla aikaisemmin paikalla kuin meidän. Vaille klo 11 olimme jo Mäkelänrinteen urheilukeskuksessa kuuntelemassa kuoron viimeisiä äänitestejä ja puoli 12 alkoi tapahtua.

Ennätysmäärä lakitettavia Hellun lukiosta valmistui tänä keväänä, 222 oppilasta. Yksi heistä oli aloittanut lukion 2015 eli suoritti lukion kahdessa vuodessa. Huomasin parikin tuttua yleisössä ja oli kiva katsella iloisia nuoria lavalla. Juhla loppui puoli kahdelta ja sitten olikin jo kiire taas kotiinpäin.

Onneksi kotiväki eli nuoremmat olivat jo paistaneet pullat, kuten ohjeistettiin ja keskimmäinen aloitti kahvinkeiton, joten saimme hyvän varaslähdön.

Herra Ylioppilas kotipihalla miehen kuvaamana

Kaikki oli melkein valmista, kun ensimmäiset vieraat eli naapurimme saapuivat. Naapurinsetä on toiminut Eduskunnan päävahtimestarina ja oli luvannut ottaa kaikki kuvat ylioppilaasta sekä meistä oikein perhepotretin.

Kuvausta aloitellessamme saapui paikalle siskoni sekä hänen kyydissään setämme ja tämän vaimo. Onneksi oli sen verran mukava ilma, että he saattoivat katsella hetken meidän pihaa ja olin jälleen kerran tyytyväinen viileästä keväästä ja tulppaanien kestävyydestä :P

No, siitä sitten juhlat käynnistyivät ja oli todellakin oikein mukavaa. Ehdin vaihtaa muutaman sanan ihmistenkin kanssa ja iso kahvitermari tuli tarpeeseen. Aika moni vieras kyseli aiommeko hankkia vielä kissan ja sanoin, että eiköhän syksymmällä. Naapurit lupasivat jo hoitaakin sitä ja naapurinsetä ehdotti kissalle nimeksi Orvokki Koistinen, mikä onkin ihan hyvä kissannimi :)

Eräs perheystävämme kysyi, mistä tilasin kakun ja oli hyvin yllättynyt, kun sanoin 'Susannan leipomosta'. Mies teki taas voileipäkakun, jota on kyselty :P

Olin iloinen siitä, että tosiaan setämme tuli Riihimäeltä (hän on jo 80-vuotias ja lonkkaleikattu äskettäin) ja vanhin veljeni vaimonsa kanssa saapui Ähtäristä asti. Lisäksi miehen setä tuli ja hänen mukanaan yllättäen tuli myös miehen runoilijatäti , jota näemme hyvin harvoin. Runoilijatäti antoi ylioppilaalle lahjaksi edesmenneen miehensä Bertolt Brecht-tutkielman ja kertoi kirjoittaneensa onnittelurunon, josta oli tullut 12 sivua pitkä eikä hän kehdannut tuoda sitä mukanaan :)

Illempana ensin lähti keskimmäinen ystäviensä lakkiaisiin ja sitten ylioppilas itse ystäviensä kanssa Tavastialle. Esikoisen toinen kummitäti jäi vielä hetkeksi juttelemaan, hänenkin pieni poikansa (=kummipoikani) aloittaa eskarin eli elämä muuttuu heilläkin taas.

Ruusut tuoksuivat aamulla keittössä

Jos vain aivot toimisivat huomenna paremmin, voin kertoa Postin edesottamuksista tiellämme postilaatikoiden siirrosta. Totuus on tarua ihmeellisempi.

Kesän alku

On aika vilpoisaa ollut tänään. Keskimmäinen meni Lintsille kuten muutkin ysit, mutta olivat perillä pyytäneet opelta luvan lähteä leffaan sään takia. Oikein kiva ope, tosin kaverin oli pitänyt soittaa äidilleen (tämä kertoi illalla alakoulun juhlissa mulle) ja anoa lupa. Meitä nauratti :)

Meillä alkaa olla homma kasassa. Kahvikupit on pesty, kuoharilasit on tiskikoneessa ja hopeat kiillotettu. Minäkin alan tosin olla aika kasassa, mutta ehkä vielä elämä voittaa toistaiseksi ja tämäkin hoituu. Sain pienimmän luokkakaverin äidiltä lainaan astetta isomman kahvitermarin, niin ehtii ehkä itsekin hetken jutella ihmisten kanssa.

Esikoinen on saanut ainakin Jyväskylästä opiskelupaikan, mutta odottelemme vielä Helsingin yliopiston tulosta.

Tosiaan koulun juhlissa oli taas aika hauskaa. Tapasin muutaman äitikaverin (tutustuimme aikanaan hiekkalaatikon reunalla) ja vaihdettiin kuulumiset. Musaope lauloi Nightwish'iä oikein upeasti ja ihana rehtori (Juha Saaresaho Sir Elwoodeista) kertoi puheessaan saavansa jatkaa ja luki ekaluokkalaiselta Ninniltä saamansa kortin, jossa kovasti kehuttiin reksiä. Lopuksi oli stipendien jako ja eräs ekaluokkalainen tyttö pelkäsi olla lavalla niin, että otti kiinni kaksi käsin reksin reidestä <3 Tuo koulu on ollut todella ihana, kyläkoulumainen tunnelmaltaan aina.

Nyt kellahdan petiin. Huomenna on ohjelmassa ainakin imurointia ja lattioiden pesu sekä kakkujen täyttö. Ah ja kynsien lakkaus..

ETA

Piti vielä lisätä, että koko eilispäivän pystyin vihdoin julkisesti pöyristelemään Helsingin uutta graafista ilmettä. "One Hel of an Impact" todellakin..