Kotona

Eilen aamulla totesin, etten jaksa enää sen päänsäryn kanssa käydä töissäkin ja soitin työterveyteen. Pääsin iltapäivän alussa hoitajalle, joka antoi loppuviikon sairaslomaa.

Eilen istuin koko illan sohvalla pienimmän kanssa, katselin Tohtoria ja pienin katseli osittain. Taidan kohta jatkaa ainakin 9nnen Tohtorin loppuun, sitten pääsisin 10:n seuraan.

Tänään soitti se kiinteistönvälittäjä, jonka veljeni on valinnut. Yksi virkatodistus puuttuu eli Muonion. Olimme naiivisti kuvitelleet, että äiti oli ollut Porvoossa kirjoilla siihen asti, kunnes muutti Helsinkiin. Vähän pelkään, että joudun vielä soittelemaan sinne Englantiinkin, enkä yhtään tiedä minne siellä (tai tiedän, että asinakin Sussexiin). Voi sanonko mikä. En tiedä, milloin pääsen hoitamaan pankkiasiat.

Yksi hyvä puoli; emme joudukaan menemään ainakaan tänään enää Porvooseen. Veljeni tuovat loput huonekalut meille välivarastoon. Huh. En olisi kestänyt nähdä sitä surullista leopardin nahkaa enää uudelleen.

Etsi leopardi

Tadaa

Aloitin vihdoin työviikkoni, vain yhtä päivää myöhässä. Sunnuntai-iltana nimittäin iski sellainen migreeni, ettei paremmasta (vai pahemmasta) väliä. Sen jäljiltä olen vieläkin hiukan epämääräisessä olotilassa, mutta jo paremmassa kunnossa kuin eilen.

Olin siis eilen kotona. Koska pystyin jopa istumaan koneella, kirjoitin kauan tekeillä olleita kirjeitä ja kuuntelin Princeä kovaa. Illalla katsoin pienimmän kanssa elokuvan, jossa 8s tohtori teki ensiesiintymisensä ja sen jälkeen aloitimme 9nnen tohtorin seikkailut. Harmillisesti emme ehtineet katsoa kuin kaksi jaksoa, mutta pitänee jatkaa tänään. Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset jäävät koukkuun Tohtoriin.

Itse asiassa tälle Tohtori-sarjan seuraamiselle on syynsä; aion nimittäin vuoden päästä elokuusa mennä Helsingissä pidettävään Wolrdconiin ja harkitsen cosplaytä. En mitään ihmeellistä, mutta siksipä esimerkiksi juuri Doctor Who-sarjan kumppanit olisivat helppoja cossaamiseen.

Mutta nyt ajattelin katsella hiukan työasioitakin. Ehkä. Jos jaksan. Nähdään.

Tynkä

Tämä on jonkinlainen tynkäposti, koska yritän keksiä asiaa.

Olen ihmetellyt, kun luuri on toiminut miten sattuu ja ollut muutenkin huonokäytöksinen ja epäluotettava. Eilen aamulla mies avasi sen ja katsoi akkua, joka olikin iloisen pullistunut. No, mies irrotti akun ja lähti sen kanssa Giganttiin ostamaan samanlaista tilalle. Kuulemma myyjät olivat heti pyytäneet laittamaan vanhan akun paloturva-roskikseen ja hamuilleet sammuttimia lähemmäs. Ihme, ettei koko luuri ole syttynyt tuleen.

Nyt on uusi akku. Aion huomenna hakea lisää muistiakin luuriin, siinä on vähemmän kuin pienimmän luurissa.

Tänään mies ja pojat pelasivat pari erää Monopolia sillä aikaa, kun minä siivosin kirjoituspöytääni ja kuuntelin Princeä. Olen myös kammannut kissasta isoimmat villakasat, se ei oikein tykännyt. Ilmeisesti villahousut olivat tiukassa. Ehdin myös silittää pari koneellista pyykkiä ja kuunnella samalla Richardin lukemaa David Copperfieldiä. Taisin kyllä lähinnä kuunnella Richardia, enkä kirjaa :P

Väsyttää aivan törkeästi, mutta kohtahan voi kellistyäkin petiin. Tosin meinasin katsoa Hobitin ekan osan loppuun tänään :P

Jää hyvästi, Äiti!

Siinä se, koko päivä kiteytettynä. Oli haikeaa ja oli hauskaa. Oli kaunista ja kylmää.

Pikkuserkkuni sanoin: 'Äidit eivät katoa meistä koskaan.'

Villi luonto tervehti meitä

Äidin suvun hauta puun alla

 

Lepää rauhassa, Äiti

Näkymä Honkalan pihalta

Oli oikeasti ihan mukavat juhlat aiheen surullisuudesta huolimatta.

Kohta liikaa

Nimittäin kuolemaa. Alan tykätä tästä vuodesta yhä vähemmän ja vähemmän. Odotan kauhunsekaisella mielenkiinnolla, kuinka tämä jatkuu.



"Dearly beloved
We are gathered here today
2 get through this thing called life
Electric word life
It means forever and that's a mighty long time
But I'm here 2 tell u
There's something else
The afterworld
A world of never ending happiness
U can always see the sun, day or night"

Prince oli ensimmäinen suuren fanityttöyteni kohde. Kesällä 1984 kuulin radiosta 'When doves cry'-piisin ja maailma pysähtyi, muistan liikuttuneeni. Luin jopa saksalaisia nuortenlehtiä pysyäkseni mukana häntä koskevista uutisista.

Onneksi ehdin nähdä hänet livenä Helsingissä.

**********

Kiitos Marjaanalle hauskasta yllätyksestä, se piristi :)

Vihdoin pienimmälle taisi iskeä mummin-ikävä, nukkumaan mennessä. Istuin vieressä ja silitin selkää, kunnes rauhoittui.



 

Löysyys

Kävin hierojalla ja aionpa mennä toistekin.

Oli oikein mukava nuori mies, näkövammainen. Juttelimme lukemisesta ja totesimme lukevamme aika paljon sanoja kirjailijoita. Hän on Suomen Maalipallo-maajoukkuessa ja matkaillut pitkin ja poikin sen myötä. Seuraavaksi hän on menossa pelimatkalle Rio de Janeiroon ja ehdotin, että kävisi katsomassa paikallista kirjastoa, joka on maailmankuulu.

Kuulemma poskilihakseni ovat kovat kuin kivi, että ei ihme jos on päässä särki. Nyt menen lepuuttamaan lihaksiani vaaka-asentoon.

Jälkipala

Tuli mieleeni, että ei teistä kukaan olisi kiinnostunut vanhasta Artekin pyöreästä ruokapöydästä (läpimitta 135 cm) ja siihen kuuluvista kahdeksasta tuolista? Nyt saisi halvalla.

Myös jotain muuta huonekalua löytyy. Esim. talonpoikaissohva ja rottinkinen nojatuoli. Pulassa ollaan.

Uupu

Jostain kumman syystä en saanut eilen illalla unta ennen kello yhtä. Stressaan perjantaita ja aloin muistella yöllä, mitä kaikkea pitäisi vielä muistaa ennen perjantaita. Tosin perjantaina on varmaankin minuuttiaikataulu..

Muistin kaikesta huolimatta tänään hoitaa kaiken, mitä pitikin, joten nyt ei oikeastaan ole enää muuta kuin se perjantai. Yllättäen myös isän puolen serkkuja on tulossa ainakin yksi puolisonsa kera. Olen tainnut viimeksi nähdä heitä sisareni pojan ylppärijuhlissa  alle 10 vuotta sitten.

Veljeni kävi työmaalla, puhuimme muistotilaisuudesta yms ja pohdimme vähän kaikkea. Veli oli löytänyt testamentinkin vihdoin, se oli  ollut äidin vanhan kirjoituspöydän salalokerossa yhdessä äidin hautajaisiinsa suunnitteleman listan kanssa. Arvasimme kuitenkin esimerkiksi musiikit ja ruoat oikein. Huh.

Huomenna menen töiden jälkeen hierojalle, jalat kramppaavat koko ajan ja hartiat ovat niin jumissa, että miehellä ei riitä enää käsivoimat. Huomenna olenkin ehkä sitten ihan lötkö :)

Alla vielä kuva Tornin huipulta sekä kalleimmasta drinkistä, jonka olen ikuna nauttinut (mutta kyllä se olikin makoisa).

näkymä Tuomiokirkolle päin

Gin Basil Crush

Huis

Sinne se vilahti taas, viikonloppu. Huomaan, että olen viimeksi postannut keskiviikkona.

Torstaina kävin kampaajalla leikkauttamassa haivenia hiukan sellaiseen siistimpään kuntoon, ettei tarvitse ensi perjantaina hävetä sukulaisten edessä. Meillä oli taas kampaajan kanssa hauskat jutut ja hän kertoi joitain vitsejä, jotka tässä väsymystilassa saivat meidät molemmat nauramaan hillittömästi. Oli oikein mukavaa :)

Perjantaina meillä oli kokouspäivä eli aamulla oli koko osaston parituntinen kokous, jonne onneksi tuli myös työystävä. Kävimme sitten yhdessä lounaalla Palolaitoksella ennen kuin kiirehdin seuraavaan kokoukseen it-hemmojen kanssa. Onneksi tässä vaiheessa meille riitti vajaa tunti tarinointia ja pääsin luistamaan pois.

Lähdin töistä aikaisin, koska pienin valitti silmän olevan turvoksissa ja olin sopinut treffit terveyskeskukseen hänen kanssaan. Suunnilleen tunnin kuluttua olimme jo ulkonakin, vaikka pienin valittikin että piti odottaa ihan kamalan kauan. Lääkärisetä oli mukava venäläismies, joka puhui hyvin rauhallisesti ja kuunteli lasta.

Päästyämme ulos terkkarista otimme pienimmän polkupyörän mukaan ja kampesimme itsemme metrolla Kontulaan. Kävin tilaamassa äidin kummityttären muistokimpun, valkoisia ja keltaisia neilikoita, samasta kukkakaupasta kuin meidän kukat. Kukkakaupasta menimme apteekkiin hakemaan pienimmän antihistamiinit ja sitten kävimme vielä ruokakaupassa hakemassa maitoa ja muuta.

Keskimmäinen oli pakkaamassa  partioretkikamojaan ja lähti tyytyväisenä retkelle. Esikoisella nousi kuume 39:n illan ratoksi.

Lauantaina imuroin kämpän ja pesin lattiat. Mies kävi lautatarhassa ja teki tukipuun, että saimme vihdoin aulan lamput vaihdettua. Se on ollut hiukan hankala projekti. Pesin vanhoja pieneksikäyneitä takkeja pari koneellista, nyt nekin voi laittaa johonkin vaatekeräykseen kunhan ensin tsekkaan, ettei kukaan tuttu tarvitse.

Illalla lähdin syömään keskustelupalstan naisten kanssa, meitä oli yhteensä seitsemän ja oli oikein hauskaa. Kävin elämäni ensimmäisen kerran Tornin Ateljé-baarissa ja teimme ekskursion naistenvessaan, josta olikin kivat näköalat. Tulin kotiin puoli yhdentoista aikoihin, mies haki metrolta.

Tänään olen vain lukenut koko päivän ja pessyt pari koneellista pyykkiä. Keskimmäinen tuli kotiin partioretkeltä ja oli ihan tööt. Esikoinen alkaa parantua, mikä onkin hyvä, koska ei oikeastaan voi olla pois koulusta nyt ennen perjantaita.

Huomenna taas töihin. Viikonloput menevät aivan liian nopeasti.

Kiirettä pitää

Kävin tänään veljeni kanssa tapaamassa pappia, joka siunaa äidin. Hän oli todella mukava nuori nainen ja saimme asiat järjestykseen noin tunnissa. Laiskan vaimon vinkistä esitin toiveen siitä, että kukkatervehdykset vietäisiin arkulle heti ensimmäiseksi, silloin arkku olisi kaunis ja ihmiset (ainakin minä esiintymiskammoisena) pystyisi paremmin keskittymään siihen siunauspuoleen. Onneksi veljeni oli lopulta samaa mieltä kanssani.

Sen jälkeen menimme äidin asunnolle, veljeni oli sopinut tapaamisia kiinteistövälittäjien kanssa. Kolme eri välittäjää noin tunnin välein. Kävin yhdessä välissä kaupassa ostamassa meille lounasta ja kun viimeinenkin välittäjä oli hoidettu pääsimme vihdoin rauhaan.

Sillä aikaa, kun Kimmo viihdytti viimeistä välittäjää, pakkasin astioita pois Kimmon ja Annen astioiden tieltä. He muuttavat äidin asuntoon siksi aikaa, kun heillä on putkiremontti, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta huono. Nimittäin he haluavat tuoda sinne omia huonekalujaan yms (tauluja, koriste-esineitä-jne).

Olin kotona puoli viiden maissa ja saimmekin melkein saman tien lähteä miehen ja pienimmän kanssa elokuviin. Varasin nimittäin liput uuteen Viidakkokirjaan ja se olikin hyvä. Hienosti animoitu ja tarina oli jotenkin kokonaisempi kuin piirrosversiossa.

Nyt väsyttää ihan sikana.

Maanantai

Aamulla pelkäsin migreenin iskevän, oli sellainen outo olo päässä. Kahden tunnin kokous palelemassa neukkarissa ei myöskään ollut mukavaa vaikka kokous muuten oli ehkä ihan ookoo.

Onneksi työystävä tuli käymään, söimme yhdessä lounasta ja myöhemmin kävimme kahvilla. Hän oli kiinnostunut joistain äidin huonekaluista sekä yhdestä hurjan painavasta ryijystä, lupasin mittoja keskiviikon jälkeen. Hänen lähdettyään kävin naapurikirjastossa hoitamassa pari asiaa ja sitten vain tuhlasin aikaa puoli neljään, jotta saatoin lähteä.
 

Sysikki nauttimassa aurinkoisesta keväästä

Kotona sain ensin itkukohtauksen keittiön tilasta ja tiskikoneesta, jonka selvitimme pienimmän kanssa. Sitten tein ruoan eli lämmitin pakastimesta jotain pataa ja söimme. Pari banaania oli mustunut ja ne päätyivät suklaahippu-fudge-muffinsseihin.

Muffinsseja

Soitin äitini kummityttärelle, jätin hänen vastaajaansa numeroni (ruotsiksi) ja hetken päästä hän soitti takaisin. He ovat huvilallaan Sveitsissä. (Kummitätini mies oli aikoinaan Keihäsmatkojen lakimies, mutta ehti luikahtaa karkuun juuri ennen kuin Keihäsmatkat meni konkkaan.) Sovimme, että hankin hänen puolestaan kukkia äidin siunaustilaisuuteen, hän kun ei pääse tulemaan nyt tänne.

Opastin nuorimmaista 80-luvun hittien maailmaan. Tässä yksi.

Käskyt

Tänään olemme pienimmän kanssa kerranneet kymmentä käskyä. Pienimmän pitää osata ne huomenna numerojärjestyksessä. Sarjassa 'asiat, joita en ymmärrä'. Miksi ihmeessä ne pitää osata numerojärjestyksessä? Minusta riittää, että osaa ne jotenkin ja mielestäni niin oli rippikoulussakin, sekä omassa että isosena ollessa. No, kyllä tuo ne haldaa.

Olin lauantaina miehen kanssa äidin asunnolla tyhjentämässä vaatteita ja muuta. Saaliiksi kertyi 12 jätesäkillistä vanhoja vaatteita sekä ihan roskaa ja kahdeksan säkillistä vaatteita, kenkiä sekä muutamia käsilaukkuja Fidan laatikoihin. Lisäksi otin äidin vanhat villalangat sekä jotain muuta sälää itselleni. Oli aika raskas päivä, mutta tulipahan tehtyä.

Tämän päivän Hesarissa oli äidin kuolinilmoitus. Siihen sai myös pikkulotta-merkin, mikä oli mielestäni mukava asia. Joitain adresseja on myös tullut, veljeni lupasi lukea ne muistotilaisuudessa.

Huomenna menenkin aamuvuoroon töihin, meillä on uuden yksikön kokous klo 9. Tarkoittaa siis it-hemmoja ja meitä. Saa nähdä mitä tästä tulee.

Hassu huomio

Piti vielä kertoa keskiviikosta sen verran, että kun olimme teatterissa ja tarkistin n:nnen kerran, että luuri on äänettömänä, niin taas kerran esittelin luurin taustakuvan ystävälle. Ystävä huomautti jotain, mistä huomaa kuinka hyvin hän tietää minut ja fanityttöilyni.

Ystäväni sanoi: "Olet näköjään asettanut kuvakkeet siten, että Thorinin kasvot jäävät esille." Repesin. Voitte ehkä kuvitella allaolevasta kuvasta, miten olen kuvakkeet asetellut :D 

Tämä on taustakuvana kaikissa laitteissani

Niin. Taustakuvasta myös tunnistaa, kenen tabletti tai muu vekotin on kulloinkin käytössä. *krhm*

ETA

Marjaanan kommentista johtuen lisään alle kuvan :)

Kevättä näkyvillä

Nimittäin Helsingin keskusta kukki keltaisia kasseja eilen aamulla. Matkalla läpi City-korttelin kipittäessäni niitä jakavaan puljuun eräs Elisa-kaupan poika sanoi: 'Converset on kaivettu kaapista kevään kunniaksi' ja sai minut hyvälle tuulelle, vaikka yrittikin myydä liittymää. Sain hänet karistettua sanomalla, että olen jo firman asiakas (mikä onkin tosi).

Menin siis Hulluille päiville ennen iltavuoroon menoa, sillä pienin tarvitsi uuden välikausitakin. Sen lisäksi löysin hänelle juuri nyt sopivat Vansin lenkkarit, joista tuo oli kovin iloinen.

Kälvin työpäivän iltakuuteen ja lähdin ystäväni kanssa katsomaan vampyyreja. Olikin oikeasti aika hieno esitys, koska nykyään jopa Kaupunginteatterin näyttelijät osaavat laulaa. Poissa ovat ne ajat, kun kuunteli korvat myötähäpeästä punaisena äänten sortumista liian korkeissa ja vaativissa kohdissa.

Näytöksen jälkeen istuin ratikassa matkalla kohti lähintä metroasemaa, kun puhelin soi. Mies siellä melkein paniikissa kyseli, missä mä olen ollut. Olin ainakin kahdesti kertonut meneväni teatteriin illalla.. No eipä se mitään, kaikki on ihan hyvin :)

Tänään menin taas töihin, mutta vasen olkapää on aivan julman kipeä. Luulen, että olen a) nukkunut sen ruttuun tai b) se kaipaa hierontaa. Jälempi oli ainakin helppo toteuttaa, katson miten huomenaamuna on tunto.

Lounaalla juttelin parin työkaverin kanssa, joista toinen sanoi: 'Miten sä olet töissä?'. Nykyään on kai normi ottaa/pyytää sairaslomaa pari viikkoa tällaisessa tilanteessa, mutta minusta se olisi vähän turhaa. Istuisin vain kotona ihmettelemässä. Nyt voin ainakin esittää tekeväni ja ajattelevani jotain ihan muuta välillä.

Opetin tässä iltapuhteeksi pienimmälle hiukan hevimusiikin historiaa. Alla yksi ikisuosikeista :)

Vanpiiri

Jostain syystä tuntuu, kuin olisin ollut vampyyrin imettävänä kuiviin. Luultavasti se kuitenkin johtuu vain tästä stressistä, jota käyn läpi. Tosin aamupäivällä pidin pienen neuvotteluhetken veljeni kanssa äidin asioista ja mm. kuolinilmoituksesta, jonka vein lounastunnilla hautaustoimistoon.

Paluumatkalla kävin syömässä Pelastuslaitoksella ja sattumalta näin erään Kaupunginkirjaston aikaisista kolleegoista istumassa samassa pöydässä meikäläisten kanssa, joten istahdin sitten heidän väliinsä ja sanoin edistäväni virastojen välistä yhteistyötä. Olikin hauska jutella tämän Marjaanankin tutun kanssa ja pohdiskelimme ensi vuonna koittavaa kaupungin virastojen mylläystä. Saa nähdä mitä siitäkin seuraa.

Lähdin töistä aikaisemmin kotiin, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut enää istua siellä ja kävin sitten matkan varrella tilaamassa äidin hautajaiskukat. Olipa hankala homma, tosin lähinnä nauhan tekstin kanssa. Olen tiennyt jo viikon verran haluavani vaaleanpunaisia ruusuja, joten niitä on tulossa ja niiden lisäksi tulee muutama valkoinen neilikka ja vähän sinistä mausteeksi. Kukkakaupan rouva oli niin hienotunteinen, että sekin alkoi itkettää ja kerroin, että viime keväänä oli miehen isän hautajaiset, joihin ostimme kukat heiltä (kuten kaikkiin meidän perheen tilaisuuksiin on ostettu).

No, vihdoin pääsin kotiin ja söin ja sen jälkeen olenkin koomannut koneen ääressä lukemassa ficcejä. Katsoin yhden elokuvankin, mutta se ei ollut kovin erikoinen vaikka siinä oli sekä Viggo että Oscar. Voi minua.

Huomenna menen katsomaan ystäväni kanssa Vampyyrien tanssia Peacock-teatteriin, koska Kaupungintatteri on remontissa. Toivottavasti ei tule vilu :P

Nähdään..

Syvät vedet

Nykyään olen aika hyvä ystävä erään työpaikan yleismiehen kanssa ja juttelimme tänään vanhemmistamme ja sen sellaisesta. Hänenkin äitinsä kuoli äskettäin, mutta hänen ja adoptioäidin (siis vainajan) välit eivät olleet ihan parhaat, niin juttelimme sitten siitä.

Kerroin hänelle, kuinka yhä edelleen halveksin erästä äitini ystävää, joka melkein 30 vuotta sitten omalla toiminnallaan tuhosi isäni mahdollisuuden laitaa ns. 'korkin kiinni'. Kerroin, etten tiedä, miten voin katsoa tätä ihmistä äidin hautajaisissa tai puhua hänelle.

Olen sanonut joskus aiemminkin, etten helposti vihastu toiselle ihmiselle niin pahasti, että tekisi mieli kiduttaa hänet hengiltä virkkuukoukulla tai paperiviilloin, mutta jos joutuu minun 'mustalle listalleni' niin silloin sillä pysyy. Tähän mennessä listalle on päässy oikeastaan vain muutama henkilö, joista yksi on siis tämä äitini ystävä.

Oikeastaan en tiedä edes, miksi tämänkin kirjoitin. Ehkä halusin vain kertoa, että minullakin on rajani ja olen inhimillinen, mutta oikeastaan pelkään hiukan sitä tilannetta, kun tapaan tämän ihmisen. Edellisestä tapaamisesta on ainakin kymmenen vuotta, en ole varma.


Toiseen asiaan vielä; selasin tämän päivän Hesaria töissä ottaakseni mallia kuolinilmoituksista. Näin kouluajoilta tutun nimen ja katselin ilmoitusta hiukan tarkemmin. Esikoisen toisen kummitädin eno on kuollut. Viikatemiehellä pitää kiirettä.

Jotakin

Eilen eräs asiakas jätti poikansa meille taas hoitoon siksi aikaa, kun oli tunnilla. Ei siinä muuten mitään, mutta poika on aika vilkas 8-vuotias ja haluaa yleisön esiintymiselleen. Tässä mielentilassa en oikein jaksanut ja lopputuloksena hänen aloitettuaan pelleilyn taskusta löytämänsä ilmapallon kanssa pistin hänet käytävään kirjaston ulkopuolelle ja ignorasin täysin. Hyvin onnistui. Isä löysi lapsen siitä tullessaan tunniltaan, mutta eipä kehdannut tulla sisälle kirjastoon vaikka olisin voinut pari sanaa vaihtaakin hänen kanssaan.

Ei se mitään, ehkä ensi viikolla isä ei jätä poikaa meidän huoleksemme. Itse en edes uskaltaisi jättää alle kymmenvuotiasta mihinkään oman katseeni ulottumattomiin, mutta olenkin ehkä vainoharhainen (matkustelun syytä varmasti).

Tänään olen jatkanut äidin muistikirjan läpisoittelemista. Itse asiassa soitin tänään vain kaksi puhelua eli ensimmäisen isän pikkuveljelle, josta luulin veljieni jo hoitaneen hänet. No, hän oli kovasti pahoillaan, heille osui häät juuri samaan päivään. Toivotin hauskempia juhlia heille. Toinen puhelu menikin äidin lapsuudenystävälle, heidän vanhempansa olivat ns. ristiin kummeja. Siihen asti meni hyvin, kunnes hän puhelun lopussa toivotti minulle jaksamista. Silloin hajosin. Toisten myötätunto  on kaikkein vaikeinta ottaa vastaan, helpompaa on lohduttaa muita.

Töiden jälkeen kävin kahvilla ystäväni kanssa ja meillä oli oikein kivaa. Samalla reissulla juttelin hetken entisen työ-veljeni kanssa Kympissä, hänkin oli kovin kiltti. 

Nyt ajattelin kellistyä petiin. Olen aivan seis.