Erityisesti ärsytti tänään

Otsikon mukaisesti illalla metron portaissa alatasanteelle seisoksimaan jäävät pissikset erityisesti nyppivät. Miksi oi miksi sitä kaveria on pakko jäädä odottamaan ryppäänä heti siihen, missä portaista astutaan pois? Olen alkanut käyttäytyä keski-äkäisen tädin tavoin ja ryysin pissislauman läpi, vähän ne naureskelivat ihmeissään.

Samaa taktiikkaa oli pakko käyttää juuri ennen lomaa aamumetrossa, kun erään huivirouvan käsveska oli niin jumalattoman kokoinen, että tukki kulkureitit vaikka oli hänen olkapäällään. En käsitä.

Yksi erityinen kypsyyskoe on myös liikenteessä nykyään liikkuvat zombit. Siis ihmiset, jotka tuijottavat luuriaan niin, etteivät yhtään tiedä mitä tekevät.

Niin ja sitten vielä. Ääni meni taas iltaa kohti, töissä. Että sillein. Ihme kyllä ikkunalauta työpöytäni edessä oli imuroitu, siinä olikin todella komeat pallerot.

Mutta nyt siirryn Lewisin pariin sohvalle. Heippa.

Lorun loppu

Eli siis loman loppu. Kävimme kääntymässä länsinaapurin pääkaupungissa, onneksi sattui kaunis päivä ja muumiotkin olivat vitriineissään esillä :P

Aamiaisnäkymä

Meri <3

Tipusia

Anubis

Sarkofagi

Sarkofagi ja muumioita, takana lattialla poikittain n10-vuotiaan pojan muumio, kiinnosti kovasti pienintä

Matkalla kotiinpäin

Ihme kyllä nykyään viikonloppulaivatkin ovat melko siistit, ei juurikaan ole sellaista kamalaa kännistä möykkämatkailua kuin joskus ennen. Tai sitten osuimme sopivaan hiihtolomapaattiin.

Lomalla

Ihan tuntuu lomalta tämä viikko, kun melkein joka päivä on ollut jos jotakin. Eilen sain vihdoin olla ihan rauhassa kotona, mutta illalla kävi Yhteisvastuusetä ovella. Hän on käynyt meillä kohta 20 vuotta, niin kauan kuin olemme tässä asuneet ja aina vaihdamme kuulumiset. Mukava ihminen.

Katsoin 'Les Miserables'-elokuvan, sen missä on Hugh Jackman Jean Valjeanina. Ihan oli hyvä, vaikka Russell Crowe etookin jostain syystä. En ole koskaan oikein sietänyt häntä. 

Tänään keskimmäinen meni enonsa kera Messilään koko päiväksi ja kivaa oli ollut. Me sen sijaan kävimme pankkiasioilla (uusi korttini ei ollut vielä saapunut konttoriin) ja samalla kertaa veimme ex-työpaikalleni monta kassillista kirjoja, osa kierrätyshyllyyn ja osa tiskin taakse tsekattavaksi, jos haluavat. Pistäkööt loput kierrätyshyllyyn, jos ei kelpaa. Kunhan ovat minun nurkistani poissa.

Nyt illalla katsoimme pienimmän kanssa ensin 'Muumio'-elokuvan ja sitten vielä 'Siepatun'. Hohhuh. Jälemmässä on Jason, mutta hän kuolee aika alkumetreillä.

Olen tähän asti lukenut Saku Timosen blogia mielenkiinnolla, siellä on yleensä ihan hauskaa kommentointia ja Saku kirjoittaa hyvin asioista. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut vältellä sitäkin. Minun on alkanut tehdä pahaa (ihan fyysisestikin) ne jutut, joita kritisoidessaan Saku on ottanut kuvakaappauksia näiden ns. maahanmuuttokriittisten henkilöiden kommentoinnit vaikkapa uutisista. Maahanmuuttokriittisiä voisin kuvailla sanoin "tyhmä saa olla, muttei idiootti". Ilmeisesti en vain ymmärrä.

Onneksi voin mennä halimaan kissaa.

Kurvit kuntoon

Kävimme tänään miehen ja pienimmän kanssa kahvilla Kissakahvilassa. Sattumalta osuimme ruoka-aikaan, joten ohjelmaa riitti. Pidän kahvilan tunnelmasta, joskus toisissa kahviloissa tulee tietynlainen; sellainen, että pitäisi vapauttaa pöytä heti kun on kahvin kaatanut kitusiinsa. Tuolla saa seurustella vapaasti sekä asiakkaiden että kissojen kanssa, kaikki keskustelevat keskenään siinä kissoja seuratessaan.

Matkalla kotiinpäin kävimme Stadiumissa ostamassa pienimmälle parit uudet verkkarit. Noista joulukuussa(?) ostetuista verkkareista tulee polvet läpi. Liian terävät polvet?

Lähempänä kotia kävimme postikaupassa hakemassa esikoisen odottamat radiopuhelimet. Yllätykseksemme esikoisen pakettiin oli kuminauhoin kiinnitetty vähän isompi paketti minulle. Ne oli merkattu samalla koodilla ja tiedustellessamme myyjätytöltä tätä hän sanoi vain, että ne ovat molemmat kirjeitä eli siksi niitä ei ole laputettu erikseen. Meistä hiukan ontuva selitys, mutta olkoon. Ikävä kyllä neulekaverini minulle Chicagosta lähettämä muki oli mennyt postissa niin pahaan kuntoon, ettei edes liima pelastanut. Sitä en aio hänelle kertoa, vaan kiitän nätisti. Aion katsoa, saisinko tuon tilattua netitse jostain.

Juttelin päivällä myös veljeni kanssa, keskimmäinen patisteli koska hän haluaa päästä laskettelemaan. Mies kun ei sitä lajia harrasta enkä minäkään, en ole koskaan edes kokeillut ja mieskin 'ensimmäisen ja viimeisen kerran'. No, veljeni lähtee sitten keskimmäisen kanssa torstaina Messilään. Yritän tässä selvittää messilän sivuilta, jos varusteet saisi varattua valmiiksi, mutta jos saan sanoa, niin onpa ihan helvetilliset sivut löytää yhtään mitään jos ei ole alan harrastaja.

Pitääkseni kurvit kunnossa olen leiponut tänään '15 minuutin suklaapiirakan' ja marenkeja, kun jäi valkuaisia tuosta piirakasta. Minusta marengit ovat yksi helpoimpia leivottavia ja nyt pääsin harjoittelemaan pursotteluakin samalla. Pieninkin harjoitteli.Odotellessamme marenkeja uunista ja suklaapiirakan hyytymistä katselimme 'Stand by me'-leffan, jota en ole koskaan nähnyt vaikka se aikoinaan olikin jonkinlaisen kulttielokuvan maineessa. Hyvähän se oli, en kiellä.

Sitten pienin sekä  minä saimmekin sellaisen sokerihumala-hihityskohtauksen, että mies tuli huolestuneena katsomaan mikä meillä oli. Melkein tuli pissat housuun :D

Helppo elämä

Kävin ystävän kanssa katsomassa 'Tanskalaisen tytön' elokuvissa ja olihan se hieno ja ajatuksia herättävä pätkä. Perustuu tositarinaan eli Einar Wegener-nimisen tanskalaisen taiteilijan elämään ja kokemuksiin ensimmäisenä sukupuolen korjausleikkauksen läpikäyneenä henkilönä. Hurjan rohkea oli hän ja teki suuren palveluksen muille perässätuleville.

Jo elokuvan aikana ajattelin, että Einar on varmaan ollut ns. interseksuaalinen ihminen eli hänellä on sekä tytön että pojan sukupuoliset tunnusmerkit ja niin tuossa Wikilinkissäkin sanotaan. Jos yhtään kiinnostaa lukea siitä enemmän, niin voin suositella Jeffery Eugenidesin 'Middlesex'-romaania, vaikka se onkin fiktiivinen teos.

Huhuu?

Kerrankin tai pitkästä aikaa sellainen ilta, että en ole ihan sänkyvalmista kamaa jo yhdeksältä. Ehkä kahden yön yli 10-tuntiset (melkein 11) on tehneet jotain hyvää.

Taidan laittaa kattilaleivän taikinan nousemaan yöksi ja mennä neulomaan jotain töllön ääreen. Pyykkikonekin jyllää vielä ainakin puoli yhteentoista asti.

Lavvantai

Olen ilmeisesti ollut aika väsy, koska nukuin noin 11 tuntia ja haaveilin päiväunista. Tosin jos kohtapuoliin pääsisi jo yöunille, niin se voisi olla aika mukavaa.

En ole tehnyt tänään mitään. Päättelin yhdet sukat, ne olisivat valmiit annettavaksi kaverille ja pesin yhden satsin lakanoita. Muuten olen koomannut tässä koneen ääressä. Ajattelin ehkä vielä illan ratoksi neuloa hetken.

Pienin löysi keskimmäisen vanhat rullakengät ja treenaa nyt autotallissa niiden käyttöä hiki päässä.

Vanhoja

Eilen juhlimme esikoisen vanhoja. Puin mekon ylleni töihin ja jouduinkin sitten selittelemään sitä, mutta eipä se haitannut. Mukavat tanssit ja esikoisen pari oli varsin kivasti asunsa valinnut. Alla pari kuvaa, laitan ehkä lisää myöhemmin jos jaksan, mutta nyt on pakko päästä petiin.

Esikoinen parinsa kera

Suunnilleen sata paria, oli sali käydä ahtaaksi

Kikapuun ja valssin jälkeen 

Kävin tänään töiden jälkeen viemässä pef-mittauskaavakkeen Allergiasairaalaan. Yritin jäädä Oopperan kohdalla auton alle juostessani ratikkaan ja muutenkin haistatin pitkät liikennevaloille. Allergiasairaalan luona oli vaikka kuinka pitkään tyhjä tie ja jalankulkijoille punaiset valot, vaikka painoimme nappia sormet verillä.
Ehdin kaikesta huolimatta puoli kuudeksi keskimmäisen ja kaverinsa kanssa Kampin K-kauppaan karkkiostoksille (näin taas sen ihanan hipsterikundin!) ja siitä leffaan.

Deadpool oli mainio. Pidin siitä huomattavasti enemmän kuin olin odottanut trailerin perusteella. Tosin Ryan Reynoldsista en edelleenkään pidä.

Kotimatkalla pojat sanoivat, että tänään olleessa talviliikuntapäivässä, jossa he osallistuivat lasketteluretkeen, oli yhdeltä ala-asteen aikaiselta luokkakaverilta (nyk. rinnakkais-) murtunut käsi viimeisessä laskussa. Hyvää hiihtolomaa vain siihenkin perheeseen.

Nähdään.

Junpe

Osaisinpas päättää.. Nimittäin otanko huomenna mekon mukaan töihin ja vaihdan siellä ennen lähtöä esikoisen Vanhoihin vai menenkö farkuissa. Voi kettujen kettu, että osaan aina tehdä yksinkertaisista asioista vaikeita :/

Marjaana jakoi blogissaan linkin 90-luvun hitteihin ja olen yrittänyt kohta pari tuntia löytää HIMin videota, jossa on eräs tuttavani (silloinen työkaveri) paljain jaloin Raaseporin luona merenrannalla lokakuussa. Oli kuulemma ihan helkkarin kylmä kuvaussessio.

Lueskelin töissä aikaa tappaakseni johtoryhmän tämänpäiväisen kokouksen esityslistaa ja sen liitteitä. Niistä minulle selvisi, että tuleva pomomme, nykyinen puljun kakkospomo, on opettanut Maanpuolustuskorkeakoulussa sotastrategiaa. Se oli siis hänen melko-edellinen työpaikkansa. No, kaipa meillä on tarvetta strategialle... En sano enempää, mutta tämä selittää aika montakin asiaa.

Sielunsisko ja muita asioita

Työpäivän jälkeen olin sopinut tapaavani ystävän, jonka olen viimeksi nähnyt monta monta vuotta sitten. Oikeastaan ihan siksi, että hän asuu Lapissa (siellä, mihin melkein lähdin poromiehen vaimoksi) ja siksi, että kummallakin on ollut perhe ja työ jne jne.

Aikoinaan tutustuimme englannin kielikurssilla Cambridgessa ja olimme kaikki ne viisi viikkoa erottamattomat. Pidimme yhteyttä myöhemminkin, minä kävin Lapissa ja hän meillä ja hän tuli vieläpä Helsinkiin opiskelemaankin. Voi miten meillä oli aina hauskaa yhdessä!

Ja nyt! Puhuimme kaikesta mahdollisesta kuin olisimme nähneet ihan äsken. Tai kuin emme olisi ollenkaan olleetkaan erossa. Kenenkään muun kanssa ei ole samanlaista yhteyttä.

Kävimme vielä ennen eroamistamme Kampin K-kaupassa ostamassa salmiakkisuklaamanteleita. Onnistuin myös osumaan sille kassalle, jossa istui vuorossa se hurmaava suloinen syötävänihana hipsterikundi. Ihan paras ilta :)  

Muihin asioihin eli hetkeä ennen kuin lähdin lounaalle ja olin vielä hyllyttämässä hiljaa, yksi työkaveri tuli kirjastoon. Hän etsi hiljaista tilaa voidakseen huutaa ja hyppiä turhautumisensa ulos, joten annoin luvan. Hänen saatuaan pahan olon purettua halasimme ja keskustelimme talon asioista. Iltapäivällä hän kävi vielä kiittämässä. Oli mukava kokemus :)

Huomen

En illalla ehtinyt kirjoittaa mitään ennen esikoisen nukkumaanmenoa, koneeni on samassa huoneessa jossa hän nukkuu, mikä joskus aiheuttaa tällaista lievää haittaa.

Kävin eilen aamulla hammaslääkärissä tarkastuksessa, kun kaipailivat. Ensitöikseen hammaslääkärini Kai käski röntgeniin ja hoitaja otti kuvat. On helppoa, kun ne menevät koneesta suoraan tietokoneelle, josta sitten tutkailimme kalustoa yhdessä Kain kanssa ja hän totesi, että missään ei näy mitään kummallista (paitsi yhden takahampaan matalat juuret).

Onneksi aikoinaan osuin häneen implanttia halutessani. Kai laittoi hammaskaluston kuntoon parin vuoden kuluessa ja nyt ei olekaan vuosiin tarvinnut tehdä muuta, kuin hammaskiven poisto aina silloin tällöin. Viimeiset kruunut laitettiin muutama vuosi sitten, se olikin viimeinen isompi homma. Olen ollut todella tyytyväinen.

Juttelin vielä pienimmän mahdollisesti tulevista raudoista ja Kai sanoi, että kannattaa seurata tuleeko niistä lapselle päänsärkyä. Usein kuulemma oikomishoitajat eivät katso ollenkaan sitä, miten hampaat osuvat yhteen jolloin seuraa tuskallisia päänsärkyjä, kun pääkallon lihakset jumittavat väärien leuan asentojen johdosta.

Työpäiväkin sujui rattoisasti. Illalla meillä oli eräs Halosen rouva pitämässä yleisöluentoa, mikä aiheutti valtaisan hiljaisen illan muuhun taloon. Kuulemma tupa oli niin täynnä, ettei varttia vaille saliin enää mahtunut muurahaistakaan. Hyvä niin. Onpahan mainosta :)

Luimme pienimmän kanssa hänen saamaansa Delikouraksen 'Nörtti'-kirjasarjan ensimmäistä osaa. Se on nuortenkirja, ehkä aavistuksen liikaakin pienimmälle, mutta hauska. Koska luemme sitä yhdessä, yritän karsia pahimipa kirosanoja pois ja pienin kikattelee.

Nyt leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, joita tiistailla on tarjolla. Ensimmäinen tuli jo, nimittäin pienin saa outoja viestejä kaverin puhelimesta eikä kaveri tunnusta mitään. Jos luuri lähettelee niitä itsekseen, niin on syytä tarkistaa virustorjunta. Jei.

Tapaan töiden jälkeen ystävän, jonka olen viimeksi nähnyt livenä noin 14 vuotta sitten! Tuskin maltan odottaa!

Hyvää ystävänpäivää

Halusin vain vielä näin iltamyöhällä toivottaa Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille :)

Vähän vielä altistuksesta sun muusta

Eilen töissä kuulin, että kirjavarastosta ei ollut löytynyt hometta. Sen sijaan siellä on ilmeisesti liian kuiva ilma, joka aiheuttaa kirjapölyn 'pöllyämistä' enemmän, kuin jos siellä olisi vähemmän kuivaa. Tämä on melkoisen hyvä uutinen sikäli, että ainakaan kirjat eivät ole vaarassa tuhoutua.

Sain torstaina postitse lääkärinlausunnon allergiasairaalasta. Lääkäri toteaa siinä, että keuhkoissa ei ole mitään vikaa, mutta verikokeiden tuloksia odotellaan vielä ja kevät mennään nyt siten, kuin hän oli ajatellut eli maaliskuussa alkaa parin kuukauden avaavan lääkkeen otto ja seuranta. Hyvä että tutkitaan.

Loppulauseena oli, että olisi vältettävä työtiloja, joissa oireita ilmenee. Toki siihen yritän tähdätä ja se meilläkin onneksi ymmärretään ja sen mukaan toimitaan. Tosin ensi viikon lopulla ja maaliskuun alkuun asti joudun olemaan puolikkaan työkaverimme sairasloman vuoksi joka päivä tilassa, jossa silmät alkaa kutista, mutta ehkä selviän siitä. Onneksi on loma välissä.

Muihin asioihin.. Olen tänään lukenut puolitoista kirjaa Routasisarukset-trilogiaa. Aikoinaan jäi viimeinen osa lukematta ja ajattelin sitten lukea koko sarjan uudelleen, kun sain kaikki osat kirjastosta helposti. Ensimmäistä osaa lukiessa alkoi häiritä kielioppivirheet ja kankeat lauseet, joita en ollenkaan muistanut. Kakkososassa on edelleen kankeita lauserakenteita ja huomaan alkavani helposti korjailla niitä mielessäni.

Saatuani ekan osan loppuun imuroin kämpän ja illansuussa leivoin mustaksi menneet banaanit kuivakakuksi ja muffinseiksi. Aloitin imuroidessani uuden äänikirjan, outo naislukija vähän häiritsee enkä ole ihan varma jaksanko loppuun, mutta toisaalta teos kestää noin puolitoista tuntia.

Sain nuorimmaisen itkemään nukkumaanmennessään. Nykyään hänellä kestää noin puoli tuntia ensimmäisestä hammaspesu-käskystä itse toimintaan ja koska olen erinomaisen kyllästynyt siihen, en sitten suostunut enää lukemaan hänelle. Yksi syy kestoon on se, että hän on nyt koukkuuntunut uuteen peliin (Piano tiles). Sanoin, että olen huolestunut siitä, että hän ennen nukkumaanmenoa katselee peliä, jossa valkoiset ja mustat neliöt vilkkuvat silmissä, että se ei minusta ole hyvä unenlaadulle eikä aivoille. Aloin itsekin itkeä taas sitä, että olen niin huono äiti kun en vain aina jaksaisi komentaa.

Loppukevennys

Laitan vielä loppukevennyksen, kun se ei oikein sopinut edelliseen.

Aivastin tässä istuessani jokin aika sitten ja satutin kyynärpääni :D Niin, nimittäin tuolin käsinojaan löin kyynärpään heilahtaessani aivastuksen voimasta :P

Jei. Nyt nukkumaan, silmät tipahtaa kohta näppikselle.

Pienet asiat

Huomasin aloittaessani tämän kirjoittamisen, että se liittyykin mukavasti Marjaanan aiemmin tällä viikolla asiakaspalvelua koskevaan kirjoitelmaan. Ajattelin nimittäin kertoa ihan pienesti siitä, miten minulle pienellä hommalla saa tyytyväisiä asiakkaita.

Eilen kävin läpi meille töihin unohtuneita muistitikkuja ja löysinkin kaikista paitsi yhdestä, henkilötiedot joiden avulla sain omistajan selville. Ilmoitin sitten näille ihmisille sekä puhelimitse että s-postitse, mistä tikun voi hakea. Ensimmäinen rouva oli unohtanut meidän hoiviimme kuusi tikkua kamerapussissa ja oli erinomaisen onnellinen niiden löytymisestä ja kiitteli vuolaasti. Samoin seuraava asiakas hihkui riemusta jo puhelimessa ja kolmas haki tikkunsa tänään. Häntä olin ensin koettanut saada kiinni puhelimitse ja sitten laitoin s-postin, kun hän ei vastannut. Myöhemmin hän soitti ja kerroin mitä asia koski ja todellakin tänään hän vielä kertoi, miten oli hetken ehtinyt harmitella ettei tiennyt miten olemme auki, kunnes oli avannut s-postinsa jaa nähnyt sieltä meidän aukioloaikamme.

Puhuin näistä tänään lounaalla työ-ystävän kanssa ja totesimme, että tällaisilla meille pienillä asioilla saa niin helposti asiakkaan tyytyväiseksi, mutta kaikilta se ei vain luonnistu. Arvelin, että se on tavallaan myös ammatillista osaamista, jonka oppii työn myötä jos on sellainen ihminen.

Toisaalta taas on sellaisiakin asiakaspalvelijoita, jotka vähättelevät asiakasta ja moittivat tätä avun kysymisestä. Meillä on yksi tällainenkin henkilö töissä (oppisopimuskoulutuksessa), joka itkettää mummoja ihan silkkaa ilkeyttään.

 Kirjastoalan opinnoissa eräs professori sanoi, ettei ymmärrä niitä ihmisiä, jotka hakeutuvat alalle siinä luulossa, että voivat hautautua jonnekin hyllyjen väliin hiljaa eivätkä halua osallistua asiakaspalveluun. Se ei vain enää onnistu missään ja sellaisen ihmisen oikea paikka ei ole kirjasto. Olen samaa mieltä asiasta.

Unetus

Väsyttää ihan törkeästi. Olen tämän viikon aikana tehnyt noin neljä tuntia plussaa ja ensi viikolla pitäisi tehdä vielä saman verran, että voin pyytää hiihtolomaviikon kolmen lomapäivän kaveriksi kaksi plussapäivää. En ole ihan varma, miten jaksan vielä ensi viikon pusertaa, mutta toisaalta sitten on viikon loma. Sillä palkkiolla jaksaa kyllä paahtaa aika paljon, varsinkin kun pääsen hetkeksi pois ja lepuuttamaan elimistöä talon pöpöiltä.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna pilateksessa, uudessa paikassa. Se olikin aika tehokas 45-minuuttinen, teimme liikkeet kuminauhan kanssa ja sehän olikin makea. Huomenna menen saman ohjaajan joogatunnille, jos vain millään jaksan. Sitten onkin taas parin viikon tauko, tosin voisin lomalla tehdä kotonakin jumppaa. Saa nähdä.

Onnistuimme tänään työpaikan sosiaalitilassa käräyttämään sulakkeen. Kaikki vekottimet ovat kiinni samalla seinällä ja niinpä kun yhtäaikaa oli päällä kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro ne yhtäkkiä sammuivat. Kävin sanomassa vakseille ja yksi heistä käväisi naisten vessan eteisessä sulakekaapilla (mikä oivallinen paikka!) ja taas vekottimet toimivat! Talo vain on niin vanha, että välillä käy tällaisia yllätyksiä :)

Kylähullu

Minä.  Ensin herätin pahennusta Postissa, kun meidän oikeassa lähiPostissa on tapana jonottaa yhdessä jonossa, josta sitten mennään vapautuneelle kassalle. Tänään yksi täti yritti mennä suoraan kassalle, josta oli joku kohta lähdössä ja sanoin sitten, että täällä on vain yksi jono ja virkailijakin myönsi. Täti tuli sitten jonon päähän, mutta mitkä katseet sain muilta jonottajilta! Ihan muistui mieleeni se kerta, kun alle parikymppisenä odotin bussia Sörkassa ja eräs kännikala oli tulossa juttelemaan häirittyään ensin muut naispuoliset ja sanoin, että älä tule nyt, kun mä en nyt jaksa ja hän meni ihan siivosti pois, mutta ne katseet muilta naisilta. Voi hyvän kerran.

Ihan fanityttöasialla olin Postissa.. Yleisön pyynnöstä  yllytyksestä neuloin Richardille pipon ja pistin sen pakettiin pienen kortin kanssa. Korttiin kirjoitin, että kiitoksena kovasta työtahdistaan tässä pieni lahja ja että se ei nyt ehdi Valentineksi, mutta kun täällä Suomessa vietämme Ystävänpäivää, niin sitähän voi viettää milloin tahansa.

Harmaa meni postitse ja punainen on nuorimmaisen uudelleenneulottu Costeau-pipo

Mä olen hullu. Lisätodisteena tästä aion kuunnella yli 30 tuntia äänikirjaa, josta olen sanonut etten ikinä enää koske siihen tekeleeseen pitkällä tikullakaan. Mutta pakkohan se on, kun R lukee sen.

Allaoleva adjektiivitarina oli meistä hurjan hyvä, mutta kuulemma pienin oli lisännyt adjektiivit eri järjestyksessä kuin ne olisi pitänyt laittaa. Minusta tarina on paljon parempi tällaisena. (Minäkö puolueellinen?)

Nuorimmaisen adjektiivitarina

 Ja koska nyt oli puhetta, niin tässä lyhyt haastattelu ja pari näytettä Kuparikentän Taavetista.

 

Ainiin, sain aivan ihanan virkatun kirjanmerkin Laiskalta vaimolta. En taida uskaltaa käyttää sitä :)

Viikon alkua

Viikko alkoi soitolla frakkiliikkeeseen. Mies muisti eilen illalla, että esikoisen frakki olisi pitänyt hakea lauantaina. Voitte luultavasti kuvitella, millaisen stressin sain aikaiseksi siitäkin jo yhdessä yössä. Ei siis mikään ihme, jos taas oli särki päässä.

Frakki oli vielä odottamassa ja esikoinen haki sen kotimatkalla tentistä. Nyt se (frakki) roikkuu tuossa vieressä, ihan kuin mustakaapu olisi samassa huoneessa kun silmänurkasta koko ajan näen sen. Niin ja se kaulaliinakin löytyi, se oli melkein siellä missä olin sen viimeksi nähnyt.

Lähdin ajoissa töihin, koska vihdoin viimein kolmisen kuukautta odottamani lanka oli tullut lankaliikkeeseen, jossa se kurppa  omistajarouva myi liian vähän lankaa mulle. Nytkin se vinkui jotain työajoista, kun kysyin joko ovat katsoneet ja poimineet viikonlopun tilaukset (koska olin varmuuden vuoksi varannut langan). Ei ollenkaan hyvää asiakaspalvelua, ne liikkeen tytötkin tuntuvat huokailevan omistajalle.

Pääsin töihin ja eräs työkaveri manaili nettilomaketta kovaäänisesti. En ihmettele. Yleensä tällaiselle lomakelukutaidottomalle ihmiselle kuin minä kaikki lomakkeet ovat pahoja, mutta sähköiset kaikkein vaarallisimpia. Länttäsin viime  viikolla Allergiasairaalassakin rastin ihan väärään paikkaan ja sain sitten selitellä sitä.

Muuten työpäivä sujui aika kivuttomasti. Hiukan ihmettelen uutta työllistettyä it-tukeamme, sain näyttää hänelle mistä koneessa löytää outlookin.. En tiedä, jotenkin outo. Ei ihan vakuuta.

Söin iltakahvin kanssa Mars-minipatukoita, pienin vei niitä kouluun ja niitä oli jäänyt. Aika makeaa :P

Pienimmän 10-vuotissynttäripäivän johdosta saatte hupaisan kuvan. Keskimmäinen aina huolehtivaisena.

Neuloosi

Aloitin eilen uuden tv-sarjan samalla kun neuloin pipoa. Ymmärtääkseni tuo tv-sarja on tullut Suomessa Yleltä jo jonkin aikaa, mutta missasin sen ja nyt olen katsonut koko ekan kauden kaikki 13 jaksoa.

Sain siis eilen neulottua yhden pipon valmiiksi ja tänään olen purkanut pienimmän pipon ja neulonut sen kohta uudelleen. Olen myös pessyt pari koneellista pyykkiä. Nyt menenkin tästä aloittamaan kakkoskautta.. Huomisiin, lähden takaisin Ausseihin!

Lauantai

Päässä on särki, se ui sinne aamiaisen jälkeen. Nousin ylös jo suht aikaisin, koska ajattelin että pitkään nukkumisesta tulee päänsärky. Nyt istun kaurakissa pään päällä. Menen kyllä kohta sohvalle, en jaksa lukea ruutua nyt.

Luin yhden kirjan loppuun eli Markku Pääskysen 'Sielut', jonka aloitin eilen. Tykkäsin kovasti kirjan kauniista kielestä ja pienen paikkakunnan ihmissuhteiden kuvauksesta, itse päätarina jäi vähän niiden sivuun. Eniten pidin kahden pojan kesäpäivän kuvauksesta ja osallistumisesta päivän tapahtumiin. 

Pitäisi etsiä vaatehuoneesta parikin asiaa, mutta nyt ei kykene. Toinen on äitini isän silkkinen kaulahuivi, joka sopisi esikoiselle Vanhojen päivän frakin kanssa pidettäväksi. Ehkä huomenna..

Nyt esikoinen haluaisi koneelle, jolla pienempi on Minecraftissä. Esikoisen oman läppärin kovalevyssä on jotain vikaa ja pitäisi päästä tekemään koulutehtäviä. Kunhan pääsisivät sopuun huutamatta, mun pää ei kestä sitä nyt (saati muutenkaan).

Saturaatiopiste

Siitä puhuin tänään ystävän kanssa. Kerroin, kuinka olen vasta nyt tässä viime aikoina havahtunut siihen, kuinka hitaasti olen sairastunut. Ensin syksyllä 2010 meni hajuaisti ja oli silmätulehduksia sekä nuhaisuutta ja nyt olen tässä pisteessä.

Olen myöskin aivan hirvittävän väsynyt juuri nyt ja niinpä aionkin mennä nukkumaan tästä samoin tein.

Leivoin sentään Ruunareita.

Poikkinainen

Eilen olin aikeissa lähteä töihin eli lääkäriin suoraan kotoa, mutta sain kyydin metrolle ja olinkin töissä jo kahdeksalta reippaana valmiiksi uupuneena.

Allergiasairaalassa meni tovi jos toinenkin. Ensin juttelin keuhkolääkärin kanssa aika kauan kaikesta ja hän kirjasi kaikki ylös ja koetteli pohkeetkin. Kerroin koko historiikin keväästä asti (kohta vuosi mennyt) ja tein typpimittaukset j akävin verikokeessa sekä iltapäivällä vielä röntgenissä Laakson sairaalassa. Huomenissa aloittelen kaksiviikkoisen aamu- ja ilta-peffin ja sen jälkeen on kahden kuukauden jakso, jolloin käytän avaavaa lääkettä joka päivä. Huhtikuun lopussa katsomme uudelleen asioita.

Kävin töihin palatessani Kuntatalolla syömässä ja lähtiessäni pitelin ovea auki juuri sisään pyrkivälle pukumiehelle. Lähempää tarkasteltuna tajusin, että sehän olikin Mauri "Peruukki" Pekkarinen eli olen melkein sukua julkkikselle :P

Iltapäivällä röntgenin jälkeen kävin ostamassa itselleni uuden uimapuvun Stockalta ja osallistuin samalla asiakaskyselyyn. Kerrankin sain mielipiteeni esim. brändäyksestä kerrottua suoraan juuri sinne, minne pitikin ja kyselijäkin sanoi, että oli hyvin kommentoitu. Päädyin myös ostamaan uimapuvun, jota hän suositteli. Sain ostaa kaksi numero pienemmän kuin ennen leikkausta, aika hieno tunne sekin.

Ostin pienimmälle uutta hammastahnaa, tämä on Rocs-merkkistä ja lasten tahna maistuu kola-sitruunalle. Aikuisempaan makuun olisi ollut tarjolla esim. kahvi-tupakka. Yyh.

Jatkoin matkaani Kirjasto 10:iin palauttamaan yhden kirjan ja moikkaamaan ystävääni Teroa, joka olikin kiireinen poistolehtien parissa. Sain napattua talteen yhden elokuvalehden, jossa oli sekä Terry Pratchettistä että Leonard Nimoysta artikkelit.

Loppuillan olen vain istuksinut, sillä vasen nilkka on kipeä. Pehmeä lumi on kaikkein pahin sille ja tänään olen kävellyt aika paljon. Katselin pienimmän kanssa loppuun sunnuntaina keskenjääneen Ant-Manin ja se oli edelleen hauska.

Sitä sun tätä

Metrossa oli aamulla iäkkäämpi isokokoinen herra, jonka kanssa satuin samaa loosiin istumaan. Onneksi minulla oli (enkunkielinen) kirja mukana, sillä hän yritti kovasti jutella. Koska en halunnut mitään kontaktia hänen kanssaan johtuen siitä, että hän oli vähän outo, keskityin kirjaan ja esitin ei-ymmärtäväni suomea. Olin ilkeä ja nautin siitä.

Ennen töihinmenoa kävin läheisessä kuntoiluhallissa ostamassa kymmenen kerran ryhmäliikuntakortin. Olin varautunut maksamaan siitä enemmän, mutta tämän kuun alusta se onkin tarjouksessa vain 70 euroa. Hyvä, etten ostanut sitä viime viikolla, olisiko hiukan ottanut pattiin!

Päästyäni töihin katselin hetken ikkunasta ulos ja näin retkueen pikkuisia ihmisenalkuja, jotka olivat olleet luistelemassa. Jonossa kävelivät ohjaajiensa kanssa tien yli ja jostain syystä koin heidät kovin liikuttavina, varsinkin kun autoilijatkin ihan kiltisti odottivat sitä viimeistäkin mukulaa. Ehkä vielä on toivoa ihmiskunnalla.

Soittivat Allergiasairaalasta minut tutkimuksiin ja niinpä olinkin sitten jo puoli kolmen aikoihin puhkumassa spirometriin. Huomenna menen lääkärille aamupuolella, kuulemma lääkäri haluaa minun tekevän taas yhden parinviikon pef-seurannan. Olen aika yllättynyt ja tyytyväinen, että näin nopeasti pääsin tutkimuksiin.

Lähi-esimieheni ja pari muuta kävi tänään kirjastonhoitajamme kanssa katsomassa kirjavarastoa. Kaikki muut menivät tukkoon ja heitä alkoi ahdistaa, paitsi kirjastonhoitajaamme. Ihan hyvä niin. Tuntuu, että ottavat minut todesta nyt paremmin.

Töistä tullessa osuin puolestaan nuoren naisen kanssa samaan loosiin. Ei siinä mitään muuten, mutta hän söi katkarapu(!)salaattia, sellaista K-kaupan salaattibaarista ostettua. Olen kerran ostanut salaatin sellaisesta ja vatsa meni sekaisin. En uskaltaisi edes unelmoida katkarapujen syömistä sellaisesta, menee vatsa kuralle jo ajatuksesta. JA se salaatti haisi, yök. (>.<)

Huomenna ajattelin käydä töiden jälkeen hankkimassa uuden uimapuvun. Enhän voi mennä uimaan, kun vanha ei enää sovi! Jotenkin outoa. Ehkä selviän siitä kuitenkin.

Oikomisseula

Aloitimme päivän pienimmän kanssa kahlaamalla loskan lävitse hammaslääkäriin oikomisseulaan vain kuullaksemme, että hammaslääkäri oli sairastunut ja saimme uuden ajan kuukauden päähän. Olivat yrittäneet kyllä soittaa, mutta puhelin oli laturissa virrattomana. No, tulipahan käytyä. Saattelin pienimmän lähiAlepan pihaan, josta on helpompi hänen kävellä koululle ja lähdin itse kohti kustannuspaikkaa.

Tuntuu, että olen tänään puhunut sadan ihmisen kanssa kirjavarastosta. Kuulin myös, että aulassa on maali kivasti irtoillut näyttelyvitriinien yläpuolelta ja takaa. Menin katsomaan tätä ihmettä ja otinpa siitä kuvankin. (Sori huono valaistus.) Pitää varmaankin sitten sanoa tuostakin, ellei sitä ole jo ilmoitettu eteenpäin. Vähän sellainen olo, että toiset arvelevat vainoharhaiseksi, mutta toisaalta omahan on terveyteni ja loppuelämäni.
  
"Pitkän iän salaisuus on se, ettei potkaise tyhjää", sanoo Ylen uutisten haastattelema 105-vuotias Väinökin.

Maali irtoilee tällä tavoin muuallakin talossa

Olin töissä hammaslääkärikeikan takia iltaan asti, puoli seitsemän sanoin että nyt riitti ja lähdin. Huomenna on myös iltavuoro. Olen varmasti aika raato tämän viikon jälkeen. Yritän saada tunteja sisään, että voin olla koko hiihtolomaviikon kotona lepäämässä. Kesälomasta on vielä jäljellä kolme lomapäivää, joten kaksi pitäisi saada tunteina eli lisää pitkiä päiviä edessä.


On myös jännää, että vuoronperään kirjastossa käy erään toisen työpisteen työntekijät valittamassa erityisesti yhdestä kollegasta. Tämä on meillä oppisopimuskoulutettavana, mutta ei tule kenenkään kanssa toimeen, vittuilee sekä asiakkaille että talon väelle. Sanoinkin tänään eräälle ihmiselle, että tuo henkilö on kuin koulukiusaaja: kukaan ei uskalla jutella sille mistään erityisemmästä ettei se vain käytä sitä asiaa myöhemmin aseenaan. Aivan täyttä kiusaamistahan tuokin on.

Olen ihmetellyt ehkä viikon verran oudon kuivaa kohtaa huulessa, kunnes eilen tajusin, että siihen on tulossa yskänrokko/herpes. Edellinen ja ainoa kun iskeytyi sen jälkeen, kun Death Valleyssa aurinko poltti huulet huolimattomuuttani ja lukiessani taas kerran home/sisäilmaoireita huomasin, että listassa oli myös huuliherpes. Jee. Alan olla aika kypsä tähän sairasteluun.

Sentään jotain iloistakin asiaa eli pienimmälle tilaamani yllätyslahja tuli. Hän toivoi joululahjaksi dominopaloja, joista voisi rakentaa ratoja ja kaataa niitä. Jouluksi ne eivät ehtineet, mutta nyt muistin ne, viime viikolla tilasin ja nyt jo ne tulivat! Olisittepa kuulleet sitä iloa :) Keskimmäinenkin testasi dominot ja yhdessä rakentelivat ratoja ja kaatelivat niitä. Onnistunut lahja :)

Dominoita

On iltoja pidellyt

Juu, en keksinyt parempaakaan.

Voisin sanoa, että maanantai oli kerrankin nimensä veroinen ja olen jotakuinkin kuitti. Myös siksi, että jouduin opastamaan Tilakeskuksen tutkijasedän kirjavarastoon tutkailemaan sitä valkoista jotain, minkä bongasin perjantaina. Onneksi setä huomasi, että minulla alkoi olla hengitysvaikeuksia noin  parinkymmenen sekunnin varasto-oleilun jälkeen ja käski minut ulos sieltä. Jatkoa odotellessa..

Olin töissä kasiin, kuten olin luvannut, vaikka olo ei ollut hääppöinen ja vietettyäni nelisen tuntia kolmannessa kerroksessa tuntui siltä, että silmät haluavat kuoriutua itsestään, pääsin vihdoin ulos talosta. Hyvä onni iski sikäli, että olin ennen päivystysvuoroa saanut käydä happihyppelyllä naapurikirjastossa.

Väsyttää sen verran, etten ole varma jaksanko mennä neulomaan töllön ääreen.