Juhlien jälkeen

Sunnuntai-iltaa arvoisat lukijat.

Taas olemme selviytyneet yhdestä kouluvuodesta, vaikka tiukkaa teki joskus. Minulle nimittäin.. tuntuu, että nuoriso jaksoi paremmin. Esikoinen on saanut ekan lukiovuoden sujuteltua, keskimmäisen lukuaineiden keskiarvo on 9,7 ja kaikkien aineiden 9,4. Pieninkin sai melkein kaikki rastit A ja B-sarakkeisiin ja hyvä niin :)

Olimme lisäksi yksissä valmistujaisjuhlissa ja olikin tosi kivaa. Ihme kyllä sää suosi, mitä nyt tuuli oli aika kalsa ja istuimme kolmisen tuntia ulkona. Kotiin tultumamme keitin teetä sulatellakseni itseni ja tein poppareita pienimmän pyynnöstä ja katselimme uudemman Robocop-elokuvan. Samalla sain sen yhden vauvannutun nappeja vaille valmiiksi.

Tänään isommat pojat lähtivät taas softaamaan ja koskapa ei ollut minkäänlaista muuta tekemistä (esim. opiskelujen suhteen) kellahdin sohvalle kuuntelemaan pyykkikonetta. Mies tuli kotiin ja ihmetteli, olenko sairas kun sohvalla makaan. Itse asiassa vasen käsivarsi on ollut aivan järkyn kipeä koko viikonlopun, luultavasti koska esikoinen tuuletti huonetta, jossa hän nukkuu ja minä olen koneella ja olin siinä vedossa perjantai-iltana ehkä vartin verran.

Nukahdinkin jossain välissä hetkeksi herättyäni ripustelimme miehen kera pyykit ulos. Leivoin raparperipiirakan omista raparpereista ja kun sain sen uuniin, aloin katsella että kohta sataa. Pyykit olivatkin ehtineet kuivahtaa ja saimme ne juuri sisälle, ennen kuin alkoi sadella. Sitäpä sitten jatkuikin, softaajat haettiin kotiin ja tein piirakan seuraksi maapähkinävoi-suklaahippu-kaurakeksejä. En aio edes koettaa kertoa, miten hyviä ne ovat :P
 

Rapanperipiirakka

Keksit

Ennen saunaa ehdin vielä silittääkin kaikki pyykit, joten nyt on helppo mennä makuuasentoon.  SiiJuu sitten huomenna, aamu koittaakin aikaisin tälle katille.. Pitää mennä ajoissa kustannuspaikalle katsomaan, missä vaiheessa pääsen omiin hommiini käsiksi. Saan nimittäin uuden nostettavan työpöydän ja sen altahan pitää ensin purkaa koneet jne ja ennen kuin koneet jne on takaisin.. noh. Toivossa on hyvä elää, sanoi jo se muinainen lapamato.

Mahtavaa

Selviydyin tänne asti. Siis torstaihin. Huomenna nautin kolmanneksi viimeisestä vapaasta perjantaista. Mutta nyt aion kertoa teille jännittävän tarinan.

Olin töissä palaamassa lounaalta, kun pysähdyin vaihtamaan pari sanaa pääisäntämme Henkan kanssa uudesta työpöydästäni, joka saapuu maanantaina. Isäntämme seisoi ilmoitustaulun edessä huolestuneen näköisenä ja kysyin, että mikäs hätänä.

No kun uusi taulu tulee myös maanantaina ja pitäisi asentaa samantien.. mutta kun nuo rappaukset tippuivat.

Siis seinässä ilmoitustaulun alla meidän pääaulassa on nyt paljas betoni (tjsp) näkyvissä, koska rappaukset tipahtivat Henkan katsoessa seinää vähän raskaammin. Seinä on aivan kostea, eikä siihen mitään voi ainakaan nyt asennella. Kosteus on ilmeisesti saanut valua rauhassa hissikuilua pitkin ja nyt se on sitten imeytynyt sen verran mittavasti rakenteeseen, että rappaukset alkavat tipahdella hissikuilun ulkopuolella. Porrasseinät ovat kuplineet jo kauan.

Minä kun en ole mikään rakennushenkilö, niin en uskalla sanoa mitään, mutta minusta seinä oli varsin musta. Pelkäänkin, että mikähän rutto sieltäkin nyt sitten pölähtää ilmoille. En tietenkään muistanut itse ottaa kuvaa lähtiessäni töistä tänään, oli niin turkasen kiirus taas. Se näytti hieman tältä, tuosta kuvan mustimmasta osiosta, johon piirsin ympyrän (kuva netistä).

Kaiken tämän rattoisuuden lisäksi meille on ilmiintynyt uusi asiakas. Muuten mukava naisihminen, mutta hän julistaa kovaan ääneen olevansa home-ongelmainen ja kertoi, kuinka hänen viereensä aina "aivan tahallaan" istuvat juuri ne kaikkein eniten oireita aiheuttavat ihmiset esim. yleisötapahtumissa.

Nyt sitten meillä oli asiakkaana samaan aikaan eräs vanha rouva, jolla kieltämättä on hajuvettä usein hiukan enemmän (ei kuitenkaan järkyttävästi) ja tämä uusi ihminen alkoi huutaa, kuinka hän ei voi olla samassa tilassa tämän hajuvesimummon kanssa. Yritin sanoa, että ymmärrän häntä, mutta en voi asialle juuri nyt mitään, koska he molemmat odottivat it-opettajaa neuvomaan heitä asioissa plus että se hajuvesi nyt on meillä aikalailla se pienin paha (ilmeisesti). Tämä henkilö jatkoi huutoaan, jossa vaiheessa minulla paloi käämi ja sanoin, että kiitos ja näkemiin. Hän alkoi urputtaa perääni, että mihin minä nyt menen  ja vastasin, että menen pois, koska hän ei kuuntele minua vaan huutaa omaa asiaansa enkä viitsi alkaa kilpahuutoon. Jos hän ei halua kuunnella, niin en minäkään halua huutaa. Onneksi se it-ope tuli saman tien ja minä lähdin. En todellakaan ala huutaa asiakkaan päälle omaa kantaani. Lisäksi muut asiakkaat alkoivat häiriintyä (paitsi hajuvesimummo, jolla on onneksi aika huono kuulo) ja moittia tätä huutajaa.

Joka tapauksessa se siitä. Koulun juhlissa oli ihan kivaa, rehtori on ihana ja kuulimme, että esikoisen entinen eka-tokaluokan ope lähtee eläkkeelle. Menimme toivottamaan hänelle hyvää eläkettä ja hän nauroi tulevansa jo elokuussa sijaistamaan :)

Nyt menen nukkumaan. Näen unta homesienistä ja satamahinaajista.

Kekeke

Keksiviikkoa!

Olen aivan ryyd! Töiden jälkeen huristelin bussilla Haagaan treffaamaan miestä siivouksen merkeissä ja meinasi tulla huono olokin jo ennen kuin sinne asti pääsin. Hyvänen aika, etten enää tykkää istua dösässä. Ihan tuskaa oli se.

Vietimme miehen kera parisen tuntia parisuhdeaikaa luuttuamalla appiukon vanhaa kämppää. Mies ehti pestä koko muun asunnon sillä aikaa, kun minä hinkkasin keittiön kaapit puhtaiksi. Voi elämä sentään.. Mutta nyt on tehty. Olimem niin väsyjä, että vasta kotona tajusimme jättäneemme appiukolla Apuvälinelainaamosta lainassa olleen suihkujakkaran sinne rappukäytävään. No, ei voi mitään.. jos se on hävinnyt niin sitten on.

Veimme kotimatkan varrella avaimet miehen tädille, joka kertoi että vuokrayhtiöstä oli jo kyselty milloin asuntoa voiis mennä katsomaan. Täti oli sanonut, että eihän sinne nyt voi ketään laittaa, kun siellä on kylppäriremontti juuri alkanut ja yhtiön täti oli kuulostanut hieman nololta. Ihmettelimme.

Päivän uutisiin sanon vain sen, että kummallisinta on se, ettei mitenkään yllättänyt tuo keski- ja pienituloisilta leikkaaminen. Kepu pettää aina. Niin se vain on. Muistaakseni olen sanonut myös jotakin siitä, että yritysjohtaja valtion ruorissa ei ole ihan paras mahdollinen juttu, mutta minkäs teet. Kansa on valinnut.

Nyt menen nukkumaan, sammun jo pystyyn. Ainiin, ja äänikin katosi siellä appiukon kämpillä. Mahdollisesti pesuaine tai sitten jokin muu.. itse epäilen sitä jotain muuta.

Tiistaiki

Huhuu? Nukahdan juuri pystyyn, mutta ajattelin ensin hoidella päivittelyä.

Eilen taisi olla maanantai. Ajelin töihin fillarilla 48 minsaa ja takaisin iltasella menikin vain 41 minsaa, yhteensä kuitenkin noin 26 kilsaa. Itse syytän vastatuulta, mutta töissä heitin työkaverille jotain työpaikan vetovoimasta ;) Joka tapauksessa saa nähdä ehdinkö vielä jonkin kerran pyöräillä töihin ennen lomaa. Sateella ja pakkasella en pyöräile.

Kävimme toimiston tyttöjen kanssa Palolla syömässä ja olin lukenut  työpostit aika lennokkaasti, sillä nyt vasta aukeni yhden viestin sisältö. Meidän tulee täyttää tietomme excel-taulukkoon, josta sitten vännetään ilmeisen hulvaton esite. Haahaah..

Eilen illalla väänsin yhden decon ja tietysti muistin sen kuvaamisen vasta kun olin juuri teippaillut kuoren kiinni.. Plaah. Tyypillistä.

Aamulla oli hiukan kankea, mutta kyllähän taas käynnistyi lihaksetkin, kun metrolle käppäsin.  Kävin syömässä työkaverin kanssa, joka tuli muualta meidän kulmilla käymään. Kotiinkin tulin ajoissa, sillä oli oltava Uutelassa klo 17. tapaamassa muita pienimmän luokkalaisia vanhempineen.

Maisema

Joutsen

Kaarnalaiva

Aiomme tehdä tästä luokan perinteen, sillä meistä on aika hauskaa nähdä näin epävirallisesti. Lisäksi selvisi, että pienimmän ope on asunut pikkutyttönä samassa talossa mieheni kanssa, tosin hän oli silloin jo intissä. Mutta löytyi muitakin yhteisiä tuttavia heiltä ja parilta muulta, kaikki tietysti kamalasta Itä-Helsingistä kotoisin.

Joka tapauksessa olen saanut raitisilmamyrkytyksen ja jahka saan kissaan viimeisen antibiootin ja pyykit narulle kuukahdan petiin. Huomenna töiden jälkeen on vuorossa appiukon kämpän kuuraus. Jeee.

Laitanpa tähän vielä iloksi ja illanratoksi kuvan leikkisästä tiikeristä, pienin otti sen viikko sitten maanantaina Korkeasaaressa. Kuulemma valkoposkihanhet olivat tosi räyhähenkiä tällä visiitillä, opettajat olivat olleet aika kauhuissaan lasten puolesta, mutta kaikki meni hyvin ja lapset olivat toimineet esimerkillisesti.

Niin.. ja loppuun vielä päivän korvamato. Ihan siksi, että tapasimme kahvila Kampelan edustalla Uutelassa.

******

Unohdin kertoa lauantaiaamun lintuhavainnosta.

Istuin pienimmän kera vielä pöydän ääressä nauttimassa aamukahviani, kun naapurin kirjosieppopariskunta istahtaa isoon pajuun - suora näköyhteys keittiön ja puun välillä.

Pienin kysyy: "Äiti, miksi noi siepot istuu päällekkäin?"
Minä: "Krääh.. ne tekee poikasia."
Pienin: " Aha, okei."

huhhuh.

Sunnuntai ja sunnuntai

Tulipa vain mieleen vanha mainos, Kari Suomalainen noin saneli joskus 80-luvulla Napakymppi-aikoinaan.

Eilinen meni reippaasti. Aamulla keskimmäinen lähti vartion kanssa Suomenlinnaan katsomaan, kuinka merellä tuulee.. No ei, kunhan käppäilivät ympäriinsä. Onneksi ei pahemmin satanut. Minä puolestani kirjoittelin asiantuntijaprofiiliani siihen saakka, kunnes tuo tuli partioimasta ja sitten lähdimme kummipojan luo viettämään hänen 4-vuotissynttäreitään.

Oli ihan mukavaa, kummipojan eno on myös entisiä partiokavereita ja heilläkin on kolme poikaa, joista kaksi vanhinta on samanikäiset meidän vanhimpien kanssa. Hassua. Meidän valitsemamme lahja (Lego roskisauto) oli tosi suosittu, kummipoika ja paras ystävänsä melkein tappelivat siitä.

Kuten Marjaanalle kommentoin, ilmeisesti olemme miehen kanssa molemmat aiak herkkiä, sillä meillä kummallakin meni ääni vierailun loppuvaiheessa. Kummipojan kotona yleensä on sellainen maakellarin haju, mutta nyt sitä ei tuntunut. Hiukan minua ihmetyttää, ettei ystäväni itse huomaa sitä, mutta toisaalta hänellä on jatkuva nuha... 

Kotimatkalla teimme kiepauksen appiukon kämpillä ja tyhjensin sieltä viimeisetkin tekstiilit kaapeista. Osa menee työkaverilleni ja osa meni jo Uffaan. Tänään mies kävi siellä ja vei viimeiset kalusteet Kivikkoon. Nyt pitää vielä mennä siivoamaan ennen ensi viikonloppua, sillä perjantaina pitää viedä avaimet pois.

Tänään sain viimeisetkin kirjoitettua ja palautin sen onnettoman profilointini jo. Ei siinä loppujen lopuksi mennytkään niin pahasti aikaa, kuin etukäteen pelkäsin. Sain jopa yhdeksän sivua mittaa kaikkineen, josta kuutisen sivua on itse asiaa. Aika hyvin mielestäni. Nyt se olisi ohitse sitten, jos vain tuo menee läpi (miksi ei menisi?) ja pian voin pyytää todistuksen opintojen suorittamisesta. Jännittävää.

Leivoin myös sitruunakakkua, jonka ohje oli viimeisessä Glorian ruoka & viini-lehdessä. Olipa se hyvää, kermavaahdon kera nautimme sen. Olin hieman epävarma paiston suhteen, joten se aavistuksen lässähti, mutta onpahan syy tehdä uudestaan. Limoncello sopi hyvin kakkuun ;)

Pesin pari koneellista pyykkiä ja silitin kuivat pois. Pyykinpesu ja vaatehuolto on homma, jonka ilomielin ulkoistaisin. 

Ensi viikosta tullee aika kiireinen. Kaikki muut päivät, paitsi maanantai, perjantai ja sunnuntai on jo ohjelmoitu. Väsyttää valmiiksi. Huomenna pitäisi olla säällinen keli, jos nyt vihdoin pääsisin pyörällä ja tiistaina pitää tunkea kissalle viimeiset pillerit kitaan.

Ainiin. Minun mielestäni Australian olisi pitänyt voittaa Euroviisut. Oli sen verran hyvä piisi.

Sitä sun tätä

Tänään olen ollut erinomaisen ahkera. Aamulla pienimmän ja keskimmäisen lähdettyä kouluihinsa jumppasin pitkästä aikaa Tracyn kanssa. Sen jälkeen annoin kissalle antibiootit. Voin kertoa, että katti ei tykännyt. Käärin hänet pyyhkeeseen ja aina kun tuo sylki pillerin ulos, laitoin sen takaisin. Ilmeisesti viesti meni vihdoin perille ja kissa alistui kohtaloonsa nielaisten pillerit. Tämän kisailun jälkeen pesin vielä anturat jodilla, alkavat näyttää aika hyviltä jo.

Koska olin hikinen ja kissankarvainen, menin suihkuun, jonka jälkeen söin aamiaiseni ja sitten imuroin talon, pesin käsitiskit ja sitten pesin vielä alakerran ja keittiön lattiat. Pestyäni kodinhoitohuoneen lattian huomasin kissan silmäilevän vessaansa epäluuloisesti, ehkä hän pelkäsi minun tehneen sillekin jotain?

Tässä vaiheessa kaksi poikaa tulikin jo kotiin lisättynä keskimmäisen kaverilla. Hänet ja sisaruksensa olemme tunteneet tarhasta asti, oikein mukavia ihmisiä (vaikkakin hieman liian urheilullisia). Keskimmäinen ystävineen lähti sitten ulkoilemaan pitkin kaupunkia ja me pienimmän kera lähdimme myös kaupungille. Kävimme ostamassa kummipojan synttärilahjan ja syömässä ja sitten menimme leffaan katsomaan Thoria ja kumppaneita kahden ystäväni kera. Oli kyllä hauska leffa jälleen, mutta saa nähdä kuinka monta osaa Marvel saa vielä kehitettyä noista tyypeistä.

Leffan päätyttyä avasin luurini ja huomasin, että keskimmäinen oli koettanut soittaa. Soitin takaisin ja tuo oli unohtanut avaimet kotiin sillä seurauksella, että joutui odottamaan kaksi tuntia pihalla. Mies nimittäin lähti esikoisen kanssa tyhjäämään isänsä kämppää ja he tulivat kotiin noin viisi minuuttia ennen meitä. No, loppu hyvin kaikki hyvin..

Muihin asioihin. Miehen täti oli ollut yhteyksissä miehen velipuolten ja melkein-veljen kanssa, syynä heidän näkymättömyyteensä hautajaisissa oli kuulemma se, ettää pelkäsivät 'jos joku sanoo jotain'. Että niinku mitä? Olimme aivan ällikällä lyötyjä. Huhhuh.. on aivopestyä porukkaa (velipuolten sisar on todellakin lohikäärme).

Toinen asia, josta on pitänyt kertoa, on esikoisen pääsy CERN-kurssille eli fysiikkaa, jota tuo rakastaa. Ylimääräinen fysiikan kurssi, jossa on luentoja ja ensi keväänä tutustutaan viikon ajan CERN-laboratorioihin Sveitsissä. Viime kuussa piti vääntää hakemus ja ensin esikoinen ei päässyt, koska unohti sanoa jatkavansa fysiikanopintoja lukion jälkeen, mutta nyt oli saatu ilmeisesti lisää opettajia ja hänkin oli päässyt. Tosi kiva juttu minun mielestäni :)

Kolmas asia.. Sain kutsun Allergiasairaalan keuhkopolille tutkimuksiin. Ok, ei siinä mitään. Ensimmäinen on kesäkuun 10s päivä, joka sekin on ihan hyvä, mutta toinen on sitten heinäkuun alussa.. Tietysti ajan siirtäminen varmaankin onnistuu, mutta se pitäisi soittaa arkisin klo 9-11 välisenä aikana. Pitää laittaa hälytys, että muistan.

Nyt Hyveli yöteli. Minä lähden Höyhensaarille. Allaoleva traileri sisältää myös hurmaavan Richardin :)

Katin villat

Ollaan jo torstaissa, yllättäen on taas päivät vilahtaneet ohi nopeasti.

Ei ole oikeastaan tapahtunut mitään sen ihmeempiä, mitä nyt tiistaina kävin kissan kanssa lääkärissä. Neidillä oli molemmista etutassuista keskimmäinen kynsi kasvanut pahasti anturan sisään, koska hän ei ole käynyt enää paljoa ulkona ja minä olen surkea leikkaamaan hänen kynsiään. Pelkään sitä aivan kamalasti. Tilanne illalla lääkärin jälkeen; antibioottikuuri ja kipulääke suun kautta (oh joy) ja tassujen pyyhkiminen jodilla.

Sysi ja cone of shame

Pääkuupasta luovuimme jo eilen aamulla, koska seoli silkkaa tuskaa sekä meille että kissaparalle. Tosin täytyy myöntää, että kuuron kissan kuuloon sillä oli parantava vaikutus mutta muuten hermoihin ei. Raukkaparka yritti puskea seiniä ja meitä ja nolostui, kun kuuppa esti. Not funny.

Hetki sitten suoritimme lääkintäoperaation ja tarkasteassani tassut huomasin, että ne ovat todella hyvät jo. Toisen tassun haava oli jo ummessa ja toisessa oli enää pieni jälki. Kattiparka. (Jostain syystä mies väitti, että minut olisi pitänyt rauhoittaa eläinlääkärissä..)

Siinäpä olikin oikeastaan viikon tärkein uutinen täältäpäin maailmaa. Eilen meillä oli töissä työhyvinvointikyselyn purku ja se nyt oli mitä oli.. Palautelappuun kirjoitin, että vaikka olikin mielenkiintoista niin olisi ehkä ollut kiva, jos olisimme oikeasti saaneet keskustella asioista sen sijaan, että taas kerran kuuntelimme johtoa. Olen myös huolestunut hieman lähiesimiehen työssäjaksamisesta, hän kun on enemmän henkilökunnan etua ajatteleva kuin muut pomot ja sen vuoksi saa kaikenlaista niskaansa.

Huomenna menen pienimmän ja parin ystäväni kera katsomaan uusinta Avengers-elokuvaa. Toinen näistä ystävistäni menetti kissansa pari viikkoa sitten ja hän soitti minulle juuri, kun odottelin metroa. Kertoi hakeneensa kissan uurnan postista ja sitten kuvaili uurnaa. Siinä on kuulemma jonkinlainen rauhankyyhkynen. Repesimme molemmat ajatukselle, että vaikka kyyhky kuinka paljon pyristelee pakoon, niin siinähän istuu kissan tavoiteltavana. Juuh.. olemme hassuja :D (Minä aloin nauraa asialle ensin ja pyysin anteeksi, mutta ystävä sanoi saaneensa saman reaktion, js siksi soittaneensakin.)

Ai niin, tiistai-iltana katselin Euroviisuja sen verran, että näin PKN:n esityksen. Arvasihan sen, ettei pojat päässeet jatkoon, mutta median kannalta he ovat tehneet hienon työn ja varmasti edistäneet vammaisten asemaa monessa maassa. Ihan kotimaassakin.


Kotimatkalla kävin varmasti ensimmäistä kertaa ehkä kymmeneen vuoteen Alkossa. Ostin Limoncelloa leivontaa varten. Hetken harkitsin myös mantelilikööriä, mutta toistaiseksi jätin sen kauppaan. Pienin sai itkukohtauksen huomatessaan unohtaneensa matikankirjan kouluun.. Kaipa se tästä, talvi on ollut pitkä. Huomenna pitää ennen leffaa hakea yksi valmistujaislahja ja yksi synttärilahja.

Nyt taidan lähteä petiin. Loppuun vähän punkia ihan siksi.

Sitä sun tätä

Pari kuvaa eiliseltä, sekä kotipihalta että Honkanummelta. Kuten kuvista näkyy kukkalaitteita ei ollut, vaikka meille oli kerrottu (ja oletimme) että ne olisivat olleet siellä tallessa. Vahtimestari kertoi, että nykyään kukkalaitteet hävitetään vuorokauden kuluttua hautajaisista! Tästä johtuen saatuamme uurnan maahan, mies kipaisi ostamassa pienen ruusun ja kynttilän kukkakaupasta portin vierestä. Ehkä turha mainita, että olimme hiukan pettyneitä. Miehen täti pahoitti kovin mielensä.

Tulppaanit

Tie kappelille

Uurna

Peipponen

Hauta

Kirsikkapuita

Kaiken tämän aamuhurjastelun jälkeen ehdin pestä kolme koneellista pyykkiä ja leipoa vielä porkkanakakun kahden nuoremman avustamana. Siitä tulikin varsin hyvää.

Porkkanakakku

Lisäksi löysin pihalta mustarastaan munan, ilmeisesti orava oli syönyt alkion. Sille on syynsä, miksi en pidä oravista.

Mustarastaan muna

Tänään olen taas pessyt pyykkiä (vihdoinkin pyykkikaappi oli hetken jopa tyhjä) ja kirjoittanut jonkin verran viimeistä opiskelupaperia. Nyt taidan katsoa yhden jakson Fortitudesta loppuun ja sitten kellistyn petiin. Allaolevan piisin valitsin siksi, että siinä on aika kivoja kuvia Suokista ja ruotsinlaivoista. Toivon vain, että pojilla on ollut pitkät kalsarit.. muuten on voinut olla paikat sinisienä.

Pari päivää

On taas vierähtänyt muutama päivä viime päivityksestä. Keskiviikkona ei ollut mitään ihmeitä töissä ja niiden jälkeen kävin hankkimassa itselleni viileän sään pyöräilyyn sopivia kamoja eli softcell-takin ja housut, joissa on kiristysnyörit lahkeissa. Tähän asti olen pyöräillyt vain lämpinä kesäaamuina, mutta alan kaivata fillarin selkään eikä sää näytä juuri kesäistyvän. Eilenkin tuli rakeita, kun olimme autolla matkalla appiukon kämpille.

Keskiviikkona armyssa kuohui, sillä Richard tekee elokuvan Aku Louhimiehen kanssa. Naispääosassa tulee olemaan Naomie Harris, joka lienee suurimmalle osalle tuttu uusista Bond-leffoista Miss Moneypennynä sekä POTC-leffoista Tia Dalmana. Twiitissään Richard kehui Akun leffoja, joten kaipa minunkin on ne katsottava. En juurikaan katso suomalaisia, koska ne lähinnä masentavat minua enkä jaksa sitä kiroilun määrää kuunnella. (Ehdimme jo muiden suomalaisten kanssa hiukan haaveilla, että ensi-ilta pidettäisiin Helsingissä, mutta en oikein jaksa uskoa... Olisihan se kiva, mutta.)

Niin, Helatorstai sujui suurimmaksi osaksi minulla ja miehellä sekä miehen tädillä appiukon kämpillä. Onneksi miehen täti oli käynyt jo suurimman osan tavaroista läpi, joten meille jäi lähinnä astioiden ja liinavaatteiden läpikäynti sekä valokuvien pakkaus. Meni siinä silti useampi tunti aikaa ja sen jälkeen oli jokseenkin suruisa olo koko loppuillan. Vietyämme miehen tädin takaisin Herttoniemeen ajelimme hanamipuiston ohitse iahn vain varmistaaksemme, että sinne ne kaikki ihmiset metrolta päin virtasivat. En ihan jaksa ymmärtää.. Näimme muutamia animehahmoiksi pukeutuneita henkilöitä myös, se näytti hauskalta.

Miehen vanhemmat joskus 50-luvun lopussa

Tänään nautin vapaapäivästä nuorimman kera, muut olivat koulussa ja töissä. Pesin pari koneellista appiukon pyyhkeitä ja tiskasin astiat, jotka evakuoin meille. Eipä niitä paljoa ole, mutta on nyt jotain. Otin yhdet Arabian kahvikupit ja Kalinka-lasit, joita meillä on jo ennestäänkin. Lisäksi pelastimme miehen äidille kuuluneen kummallisen lasisysteemin, joka on luultavasti 60-luvun suomalaista taidelasia. Ei sillä mitään käyttöä ole, mutta onpahan nyt kirjahyllyssä.

Olen myös neulonut hullun lailla vauvan neuletakkia, joka lähtee lahjaksi Italiaan. Neuloessani olen katsellut jo kahdeksan osaa Fortitude-sarjasta. Aivan mahtava sarja, lisäksi siinä on Stanley Tucci rikospaikkatukijana. 

Vilkaisin myös opiskeluhommia ja viimeiseen kirjoitusjuttuun ei tarvitsekaan kehittää kuin 5-8 sivua tekstiä, joten eiköhän se tästä sekin loppune aika pian. Parityön arvosanat oli annettu ja meidän Keskustakirjastoa koskeva työmme oli saanut kolmosen. Se on enemmän kuin me kumpikaan odotimme :) Lisäksi parin kanssa oli mukava työskennellä, kuten parini sanoi: 'valitsimme hyvän työparin itsellemme' :)

Huomenna onkin sitten uurnan lasku heti aamukymmeneltä, joten aion kohta kellahtaa petiin. Nähdään taas.

Särki päässä

Eilen illalla alkoi päänsärky ja luulin sen menneen menojaan, mutta se palasikin puolen päivän jälkeen kerättyään voimia. Lähdin töistä aikaisemmin ja tulin kotiin. Onneksi ei tarvinnut matkan varrella laatoittaa, vaikka sitäkin pelkäsin.

Marjaanalla oli kivoja kysymyksiä, joihin ajattelin vastata. En nyt jaksa oikein muutakaan tässä.

Oletko käynyt luonnonpuistossa? Missä? 

En ole käynyt varsinaisessa luonnonpuistossa, sillä niihin käsittääkseni tarvitsee kirjallisen luvan, mutta olen käynyt monessa kansallispuistossamme. Olen vaeltanut Hetta-Pallasreitin ja ollut isosena Saariselän vaelluskella, jossa kävimme Rajajoosepissa (se vasta oli kaunis paikka!) asti. Lisäksi olen käynyt Nuuksiossa monta kertaa ja Tammisaaressa.

Minkä luonnonvaraisen eläimen olet nähnyt viimeksi?

Oravanperkeleen hyppimässä katolle. Yhden rusakon hätistimme  pienimmän kanssa naapurin krookuksista pois pari iltaa sitten.

Hämähäkki lattialla. Mitä teet?

Huudan perheen miesväen apuun. Olen siedättänyt itseäni niin, etten enää kilju kauhusta, mutta vapaaehtoisesti en niihin koske. Eräänä kesäiltana pojat kantoivat alakerran vessasta 16 lukkia pois, ne  rakastavat siporexia jostain syystä.

Millaisessa saunassa tykkäät saunoa?

Ihan millaisessa vain. Parhaat löylyt ikinä on olleet savusaunassa (mökillä, osasin lämmittääkin sen) ja omassa puulämmitteisessä.

Mitä muutosta haluaisit kotiisi?

Ylimääräisestä ryönästä pitäisi päästä eroon. Muuten on ihan hyvin.

Uskotko henkiin, ts. kummituksiin?

Uskon etiäisiin ja siihen, että kuolleet käyvät meitä tervehtimässä. Toiset näkevät henget selvemmin, itse en ole koskaan nähnyt. Se ei silti tarkoita, etteikö niitä olisi.

Miten vietät mieluiten vapaa-aikasi?

Lukemalla ja neulomalla.

Mitä katsot mieluiten tv:stä?

Sellaisia sarjoja tai elokuvia, jotka kiinnostavat. Reality tv:tä en jaksa ollenkaan, paskaa saa seurata ilmaiseksikin livenä joka päivä.

Mitä eläimiä sinulla on? Jos ei ole nyt mitään, niin mitä on ollut?

Meillä on 19-vuotias kissavanhus nimeltään Sysi. Aiemmin meillä oli akvaario, mutta se levittyi niin pahasti, ettei sitä saanut enääpuhtaaksi ja siitä oli luovuttava.

Lempielokuvasi?

Paha kysymys.. niin paljon on hienoja elokuvia, mutta ehkä yksi parhaita on Tim Burtonin ohjaama Big Fish.

Mieluisin laulaja tai bändi?

Laulajista Ismo Alangon ääntä jaksan kuunnella aina ja yhtyeistä voisin sanoa vaikka Queen. Siinä on kaikki kohdillaan.

Minä särkylääkepöhnässä ja katti ajattelee vain, että päästäkää mut pois.. 

 Illan piisi voisi olla vaikka nyt sitä Alankoa sitten..

 

Iltaa

Jätin aamulla fillaroimatta ihan siksi, että taivas näytti olevan ratkeamaisillaan sateeseen. Tietysti sitten ilta oli mitä kaunein pilvisen päivän jäljiltä.

Töissä aika kului melkoisen nopsaan, sain tehtyä hiukan miinuksia pois ja kotonakin oli mukava loppuilta. Keskimmäinen kertoi rinnakkaisluokkalaisen heidän yhteisellä liikkatunnillaan onnistuneen saamaan polvilumpion sijoiltaan ja oli sitten saanut yksityiskyydin sairaalaan. Auts. Kuulemma se ei kyllä ollut sattunut. Voin vain kuvitella, että on mahtanut näyttää häijyltä.

Piti kertoa vielä siitä, kun ravasin kustannuspaikalta kohti metroa ja näin entisen partiokaverini, hän oli eräässä poikalippukunnassa.Nykyään hän on erään musiikkiopiston rehtori ja oli juuri availemassa opistonsa porttia, kun huomasi minut ja hihkaisi meikäläisen nimen. On se vain jännää, miten me vanhennumme.. Olin 15-vuotiaana kovin ihastunut häneen ja nyt.. noh. Joskus sitä miettii aikaa ja kaikenlaista muutakin.

Nyt koetan löytää vielä aamulle jotain luettavaa metroon ja sitten menen nukkumaan. Päässä on ihan jumalaton särki.

Äitienpäivän iltana

Olipa kerrankin rattoisa äitienpäivä, sain ainoan lahjan ja kortin pienimmältä. Ne olivat hienot :)

Kaksi poikaa halusi mennä metsään ja siellä piti olla puoli 11. Keskimmäinen oli ensimmäistä kertaa softaamassa, tykkäsi se. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta käynnistämällä pyykkikoneen. Pienin oli koneella niin kauan kuin halusi, kun isommat olivat poissa. Annoin olla kerrankin eikä tuo sitten ollutkaan kovin pitkään.

Istutimme miehen kanssa pari vanhaa amaryllistä pihalle ja laitoin kesäkukkien siemenet parvekelaatikoihin. Pensaskrassia lähinnä. Pienimmän kanssa laitoimme salaatin ja persiljan siemeniä maustepenkkiin. Poimin ja kylvetin vain viisi kotiloa, alkaa ilmeisesti kotilonmetsästys vihdoin tuottaa tulosta.

Leivoin suklaamarenkeja, niistä tuli oikein hyviä.Ehdin pestä kolme koneellista pyykkiä, koska sen sai ulos kuivumaan. Moinen määrä ei mitenkään mahdu sisälle.

Kirjoitin oppimispäiväkirjan valmiiksi. Huomasin jossain vaiheessa tarkistaa sivumäärän ja nyt riittikin nelisen sivua tekstiä. Onneksi olin sen verran jo kirjaillut, joten jäi vain yhteenveto ja tiivistelmä. Sain ne valmiiksi illansuussa ja koko homman palautettua jo ennen saunaa. Nyt on enää yksi kirjoitelma tehtävänä ja sitten se on loppu! Ihmeellistä.

Ajattelin huomenna polkaista töihin ensi kertaa tänä keväänä. Saa nähdä kuinka kuollut olen huomenna.

Lauantaita

Eiliset hautajaiset sujuivat mukavasti. Heräsimme aamulla kahdeksalta ehtiäksemme hoitaa kaiken valmiiksi ennen Honkikselle lähtöä, mutta silti meinasi tulla kiirus. Se kai on ihan normaalia.. Pienin oli vielä yön yli retkellä koulun kanssa Nuuksiossa ja saapui kotiin pari tuntia ennen hautajaisia.

Itse hautajaiset olivat kauniit. Paikalla oli vain miehen suku, viisi tätiä ja yksi setä sekä yksi serkku perheineen. Velipuolet loistivat poissaolollaan, mikä oli meistä varsin kummallista. Edes se yksi ei tullut, joka on eniten pitänyt yhteyttä Jormaan, vaikkei ollutkaan oma poika. Äitini tuli myös sekä se runoilijatäti.

 Kukkia oli riittävästi, myös Ruotsin-veljiltä.

Tarjoilut

Joku pallopää

Loppuilta kuluikin sitten toipuessa, karjalaisista lähtee aika kivasti ääntä kun niitä on monta yhdessä kasassa.

Tänään kävi vierailulla kummipoika äitinsä kanssa. Oli ihan mukavaa, mutta on kyllä kiva kun lapsi kasvaa. Äitinsä on hiukan hellämielinen, mutta kaipa se siitä. Itse olen hiukan sitä mieltä, että kyllä rajat pitää asettaa selkeästi, mutta meidän pojat onkin kasvatettu koirakoulun malliin käskemällä. *huono äiti*

Ehdin sentään ennen heidän tuloaan kirjoittaa puolet kuusisivuisesta oppimispäiväkirjasta, joka on palautettava maanantaina. Huomenna molemmat isommat menevät softaamaan, joten pitäisi olla kirjoitusrauha. Nyt lähden Jerusalemiin.

Pikapäivitys

Todella pikainen päivitys, koska olen menossa töllön ääreen kerrankin, kun ei tarvitse odottaa pienimmän petiytymistä. Ai miksi? No kun se on metsässä, koulun yöretki-kurssilla. Kaikki muut ovat kolmasluokkalaisia, mutta tuttuja tarhasta ja partiosta. Joskus nuorimmainen yllättää sosiaalisuudellaan minut.. mistä lie perinyt.. Saa helposti kavereita ja tulee toimeen aika lailla kaikkien kanssa.

Olemme saaneet kämpän siihen kuntoon, että tänne uskaltaa päästää vanhoja sukulaisia sisälle. On pesty lattiat ja raivattu tasot. Aamulla vielä loppurutistus ja sitten on valmista. Eilen leivoin kuivakakun ja tänään tein sirtuunapiirakkaa pellillisen. Kaikkien vaatteet on pukemista vaille valmiina ja naulakko tyhjennetty vieraiden pomppia varten.

Tällaisen Lassi Nummen runon valitsin korttiin, ehkä pystyn jopa lukemaan sen arkulla.

Yhtäkkiä metsä on korkea ja aivan hiljaa.
Sydämeni lyö,
sydämeni lyönti on ainoa,
                   ei edes
koivu, ei
                   edes haavat, ja
kuusikon hiljaisuus on niin musta
että kun tulen aukiolle, pilvien loputon harmaus
on valoa. Pelkkää valoa.

Nyt menen. Hiukan stressaan huomista, mutta sen lisäksi pitäisi kirjoittaa kuutisen sivua oppimispäiväkirjaa maanantaiksi.. kai se tästä. Lauantaina tulee kummipoika äitinsä kera visiitille.. huhhuuh.

     

Tavatonta

Tänään on tiistai ja on ollut ihan mukavaa. Ehkä tiistain kirouksissa on tauko? tai jospa koko kirous olisi ohitse? No, ehkä en aivan niin pitkälle vielä oleta.

Sunnuntai sujahti ja vasta illalla tajusin, kuinka paljon olinkaan saanut aikaiseksi. Laiska töitään luettelee, mutta aion silti laittaa ne tähän. Raivasin kämppää ja siivosin työpöytäni plus huoneen lattian erilaisista kasoista, kirjoittelin analyysin Fennovoiman esitteestä suht valmiiksi, korjasin yhden rinkan ompelukoneella, ompelin jakkua, tein ruokaa ja leivoin, kävimme tukkuilemassa, pesin pyykkiä ja leikkasin kahden pojan päät ja ehdin vielä katsoa töllöäkin. Aika hyvin.

Maanantaina menin töihin ja töistä kotiin. Kävin kolleegan kera Palolaitoksella lounaalla, töiden jälkeen käväisin ostamassa esikoiselle mustan kravatin ja pienimmälle tummansinisen rusetin ja illalla katselin pienimmän kera Die Hard-elokuvan. En muistanutkaan, että Brucella oli 80-luvulla niin paljon tukkaa. (Tekstille tapahtui jotain omituista, en saa sitä millään ilveellä koko sivun leyiseksi mutta anti olla.)

Kotipihan narsissit

Tänään oli tosiaan ihan kiva päivä, vaikka kuulinkin taas erään suru-uutisen; erään kolleegan ystävän pieni poika (~4v) oli hukkunut parisen viikkoa sitten ollessaan hetken yksinään pihamaalla, jonka lähistöllä virtasi jonkinlainen vähän isompi puro. Todella surullista.

Pääsin töiden jälkeen lähtemään suoraan kotiin, sain katsottua kaksi ensimmäistä jaksoa Fortitude tv-sarjasta Areenasta ja ommeltua vihdoin jakun kaikki systeemit käsin loppuun. Tv-sarja vaikutti mielenkiintoiselta ja onneksi kaikki jaksot onkin jo Areenassa, niin voin jatkaa sitä kunhan ehdin. Pari muutakin pikkuhommaa vielä tälle viikolle tiedossa.. 

Ruusu on ruusu on ruusu

Nyt lähden hetkeksi vielä Jerusalemiin.. neulomishetki :) Päivän piisi on valikoitu tämän kuvan aiheuttaman korvamadon vuoksi. 

 

Sinne meni

Vappu nimittäin. Nyt ollaan jo lauantai-illassa. Tänä aamuna tuntui aivan sunnuntailta, koska perjantaina koko porukka oli kotona toisin kuin minun tavanomaisina perjantainani.

Torstaina eli vappuaattona kävimme työpaikalla katsomassa erään Prinsessa Ruusus-näytelmän, jossa kaikki esiintyjät olivat jonkinasteisesti kehitysvammaisia. He olivat upeita, suoriutuivat hommasta hienosti ja lopuksi olivat niin hurjan ylpeitä saadessaan kukat. Lisäksi yleisö osallistui varsin mukavasti, koska siellä oli paljon samanlaisia ihmisiä. Minun oli vaikea olla, ei siksi etten pitäisi kehitysvammaisia ihmisiä yhtälailla oikeutettuina elämään kuin muitakin, vaan siksi, että se rakkauden määrä sai minut itkemään aivan hillittömästi. Jopa nyt sitä muistellessani alkaa taas silmänurkka kostua (tai suorastaan valua). Onneksi sain itkuni naamioitua flunssaksi, vaikka taisi kolleega silti arvata. Ei se haittaa. Nykyään itken usein rakkauden määrää tällaisissa kokoontumisissa, aiemmin en edes kiinnittänyt huomiota. Joskus tuntuu vain, että on liian herkillä.

Torstaina minua itketti myös se seinäjokinen tyttö, joka tappoi luokkakaverinsa. Tuli aivan liikaa mieleeni se ysiluokan aamu, kun keskusradiossa rehtori ilmoitti rinnakkaisluokkalaisen tytön kuolleen junaonnettomuudessa. Hän oli ollut jo täysi-ikäisen poikakaverinsa kanssa ajelulla ja olivat saaneet jonkun kuningasidean ajaa Tapanilassa kävelysillan kautta radan ylitse. kaiken huipuksi oli pitänyt tehdä U-käännös keskellä siltää, jolloin auto tippui raiteille. Olivat lähteneet siitä ajamaan asemaa kohti raiteita pitkin ja sitten.. niin. Juna tuli vastaan. Vaikka se tyttö kuuluikin yhteen kiusaajaporukkaan, en silti olisi halunnut hänen kuolevan. Siihen aikaan ei tällaisia asioita käsitelty mitenkään koulussa, ei meille kukaan mitään kriisiapuja tarjonnut. Aikuisena puhuin siitä erään Rosen-terapistin kanssa ja se auttoi kyllä.

Mutta iloisempiin asioihin eli Vappuun. Onneksi meille ei ollut kukaan tunkemassa, olin nimittäin aivan poikki. Ostin kotimatkalla kaksi foliopalloa ja kotona nautimme simaa donitsien kera. Munkit oli syöty jo aikaisemmin. Illalla katselin vielä pienimmän kanssa Madagascarin pingviinit toiseen kertaan, yritimme bongata lisää nimi-vitsejä ("Nicholas, gace them", "Helen, hunt them down", "Hugh, Jack, man the stations")

Mistähän saisi ihan elävän minionin?

Kalaonnea

Kerrankin muistimme laittaa siman ajoissa

Eilen ompelin itselleni jakun hautajaisia varten, sain sen melkein valmiiksi. Enää puuttuu alavarojen kiinnittäminen. Ommellessani kuuntelin vihdoinkin loppuun richardin lukeman uuden version Hamletista, se olikin varsin mainio. Piti raivata kämppää, mutta jotenkin emme jaksaneet. Söimme pitkästä aikaa kotitekoista pitsaa, joka olikin niin hyvää, että loppuillan istuin vatsani vieressä..

Jakku. Laitan kuvan koko ensemblestä, jahka valmistuu.

Pienin väitti iskeneensä sormiinsa vasaralla :)

Tänään sitten olenkin kirjoittanut nelisen sivua PR-analyysiä Fennovoiman mainosläpykästä. Alkuun ei meinannut irrota mitään, mutta sitten sain puppulausegeneraattorin käyntiin. Kyllä se tästä.. Maanantai-iltana olisi palautusaika. Hyvin ehtii..

Tämän päivän iloisiin uutisiin luen Englannin pikkuprinsessan syntymän. Sen vastapainoksi tosin on ilmoitettu kirjailija Ruth Rendellin sekä balettitanssija Maya Plisetskajan kuolemasta. Tasapaino säilyy.