Viimeisiä aikoja

Hyvää vuodenvaihdetta Kattilasta!

Koska en juuri tähän hätään saa kuvaa raketeista, saatte tyytyä iloiseen musiikkipläjäykseen :)

 

Vihdoin vapaalla

Muutaman päivän eli huomisen pidän ihan virallisesti lomaa. Huimaa. Oikeasti puoli neljältä työpaikalla (koko talossa) olimme jäljellä vain me kaksi kirjastossa. Ja siitä hetken päästä enää vain meikäläisen työpari. Oikeasti pääsin tänään hyllytyksessä ns. flow-tilaan, mikä on aika mahtavaa.

Löysin evässalaatista tontun hiippalakin, en tunnusta kuitenkaan syöneeni tonttua.

Kotia kohti suunnatessani soitin miehelle kaupasta, että jos tuo tulisi hakemaan. Ehtisin juuri siinä ajassa suorittaa ostokset sekä kaupasta että apteekista ja mieshän tuli vastaan, kiltti kun on. Muistutti vielä, että osta sitä kissanruokaa ja lupasin. Istuimme autossa melkein viimeisessä mutkassa ennen kotipihaa, kun mies kysyy siitä kissanruoasta.. Joo, se unohtui aivan totaalisesti kun jäin ihmettelemään luomupopcornin puutetta. Joten mies kippasi minut ostoksineni pihalle ja lähti toiseen lähikauppaan.

Illan ratoksi katsoin Rosemaryn vauvan uusintaversion ja voi elämä, että oli tylsä. Onnetonta tekelettä ei pelastunut Jason eikä mikään muukaan. Sain sentään neulottua sukanvartta hiukan eteenpäin ja sen jälkeen katsoin yhden osan Spooksista. Helpotti hiukan.

Tässä Jason ehkä tunnetuimmassa roolissaan (siltä varalta että on mennyt ohi)

Jos ette ole vielä löytäneet uudenvuodenjuhlintaan sopivaa bilenimeä, niin tässä olisi oivallisia ehdotuksia. Työkaverille osui varsinainen deittisaitti-nimimerkki :P

Uniuni

Olipas oikeasti aika mukava päivä, kun ei tarvinnut stressata sitä, ehtiikö kotiin ennen vieraita. Ja sekin, että koti on siisti ja minulla oli kakkua jälkkäriksi :P (Oli muuten törkeän hyvää..)

Näkymä työpaikan ikkunasta

Kävimme pienessä lähiAlepassa kotimatkalla ja ilahdutin kassatyttöjä ottamalla kuvan kukkakimpuista. FBn kuvaryhmässä on tänään aiheena Sparkly, aika hyvin sopii eikö? :)

Ihmettelimme sellaistakin asiaa, että kissan märkämuona on taas loppu. No, sitten selkisi.. Minä olin antanut kissalle kolmanneksiviimeisen pussin aamuseitsemältä. Pienin oli antanut toiseksiviimeisen pussin aamupäivällä (koska kuppi oli TYHJÄ). Esikoinen oli antanut kissalle viimeisen pussin iltapäivällä (koska kuppi oli TYHJÄ).. Illansuussa tullessamme kotiin kuulin, kuinka katti juuri oksensi yläkerrassa. Ei mikään ihme tuolla ruokamäärällä. JA arvatkaapa, onko se kuppi taas TYHJÄ? No, nyt saa katti kestää huomisaamuun asti, pakastimessa on tasan yksi seipala. Normisti tuo pienpeto syö maksimissaan kaksi pussillista märkämuonaa vuorokaudessa, silläkin lienee joulu :D

Työpari oli menossa tänään elokuviin harvoin tapaamiensa ystäviensä kanssa, josta muistin laittaa yhdelle ystävälleni tekstarin. Näin nimittäin ennen joulua unta hänestä, mutta unohdin. Nyt muistin.

Nyt menen takaisin sohvalle neulomaan ihan hetkeksi, aloitin toisen sukan ja Vallan linnake-sarjan jaksosta on jäljellä ehkä kymmenen minuuttia.

Kello löi jo viisi..

Aamulla hiukan viiden jälkeen kuulin nuorimmaisen kikattelevan olkkarissa ja menin sitä ihmettä katsomaan. Nimittäin INHOAN heräämistä kesken unien aamuyöstä, sain sitä lajia ihan tarpeeksi mukuloiden vauva-aikoina. No.. siellähän tabletin valo loisti ja yhdellä oli kuulottimet korvilla. Hermostuin hiukan ja sanoin, että jos aikoo nauttia lämpimästä sisäoleilusta, niin kannattaa laittaa vekottimet pois. Menin sitten takaisin petiin, mutta enpä enää nukahtanut. Kuulemma ei lapsikaan ollut enää nukkunut ja myöhemmin päivällä soittaessani kotiin sanoi, että oli valvonut koko aamun. Toivottavasti kuitenkin nyt jo nukuttaisi, minua ainakin jo houkuttelevat Höyhensaaret kovasti.

Olin töissäkin jo ajoissa, heti kasin pintaan ja joo.. olipa pitkä päivä. Yhdessä vaiheessa vasenta silmää alkoi viillellä ja arvasin, että se alkoi taas tulehtumaan. Nyt se on taas kauniisti punertava. Onneksi on se toinen satsi silmätippoja vielä jäljellä, mutta kun ei se oikein auta tähän hommaan. Toki oireet lievenevät ja osin poistuvat, mutta sitten taas heti palaavat kun olen töissä. Nytkin olin viisi päivää kotona ja heti kustannuspaikalle palattua alkoi sekä tämä että jatkuva yskä, sellainen 'köhiminen'. Ei sitäkään ole kotona.

Kauheata, kun valitan koko ajan.. No, oli ihan kiva päivä. Töiden jälkeen tulin kotiin, mies oli aloittanut ruoanlaiton ja minä sitten lopettelin, kun hän lähti uimaan. Syönnin jälkeen imuroin koko talon (myöhemmin mies kertoi imuroineensa jo alakerran eli onpahan puhdasta sielläkin), keskimmäinen hoiteli tiskikoneen ja pesin vihanneslaatikon, koska kaikkein alimmaiseksi oli jäänyt kurkku.. Siitä olisi ehkä saanut jonkinlaisen stressilelun, tosin märänpuoleisen. Aika ällö se oli kyllä oikeasti :P

Kaikki tämä siis siksi, kun esikoisen toisen kummitädin piti tulla perheineen huomenna visiitille. Hän ilmoitteli hetki sitten, että eivät tule koska angiina ja kuume. Tulipa kuitenkin siivottua kämppä varmaankin viimeistä kertaa tänä vuonna ja eilen leivoin pekaani-taatelikakun, jonka voinen sitten itse huomenna korkata. ellen sitten säästä sitä viikonloppuun, jolloin tulee toinen esikoisen kummitädeistä meidän kummipoikamme keralla. Mutta tuskin jaksan odottaa niin pitkään.

Tässä illan kuluessa olen koomannut sohvalla ja sain ensimmäisen polveenasti-villasukan itselleni valmiiksi, huomenna voin aloittaa sen kaverin.

Tässä teille vielä rattoisa korvamato.

Joulua

Ihanaa ja rauhaisaa joulua! 

t. Kattilan porukat

 

Aatonaattoa

Joulu lähestyy uhkaavasti. Onneksi se ei minua haittaa, sillä hommat on hanskassa ja hanskakin on ihan just siinä, missä pitää.

Tänään olen ollut lomapäivällä, mitä ei ehkä ihan heti uskoisi. Aamulla luin pari tuntia odotellessani teinien ylösnousua ja sitten aloitin kahvinkeittimen etikoimisella, pyykki- ja tiskikoneen käynnistämisellä ja lattianpesulla päiväohjelman. Lattianpesukin sujui rattoisasti Richardin lukemaa äänikirjaa kuunnellessa.

Mies tuli kotiin ja hämäsi lapsukaisia sen verran, että ehdin/sain joululahjat paketoitua. Olin nimittäin varautunut jo suorittamaan  paketoinnin yömyöhällä. Myöhemmin kävimme hakemassa yhden varaamani kirjan kirjastosta, kukkakaupasta haimme naapurien joulukukat ja kurvasimme keskimmäisen kummeille viemään oman kummipoikamme lahjan sinne. Kotona teimme ruoan, jonka jälkeen esikoisen kummitäti käväisi ovella.

Kasasimme piparitalon ja koristelimme kuusipiparit, tein lakritsimantelit ja (minä onneton) lupasin katsoa pienimmän kanssa Matrix-elokuvan. Voi elämä. Ensimmäistä kertaa vuosia sitten yrittäessäni katsoa sitä se jäi kesken ja nyt jaksoin vain siksi, että aloitin samalla uutta sukkaa itselleni. Leffa oli niin surkea, että se oli huvittava. Tietysti yleensäkin ennemmin nauran kuin itken, mutta.. Jotain iloa tuotti Hugo Weaving (Keski-Maan Elrond) sentään pahiksena. Huhhuh.

Mutta. Kinkku on uunissa ja kaikki tosiaan ihan kuten pitääkin. Meillä ei joulusta stressata ja onneksi ei tarvitse edes raahautua minnekään sen viettoon, vaan saamme olla kotona aivan keskenämme.

Loppuun videopätkä, jonka lupasin Paimenelle, mutta unohdin. Ihan vinkkinä vain, että samalla porukalla on muitakin hulvattomia videoita :)

Kaamea väsy

Aamulla herätessäni tunsin sen jo. Huimauksen. Se jatkui ja taas olin pyörtyä pari-kolme kertaa ennen kuin sain itseni lähtökuntoon. Istuin sitten jonkin hetken kauemmin kotona aamupalapöydän ääressä, koska ajatus kävelystä metrolle oli hiukan uhkaava. Loppujen lopuksi kuitenkin pääsin töihinkin ja olo parani jonkin verran.

Kuitenkin koko päivän olo oli pöljä ja toistaitoinen. Palolla lounasta maksaessani huomasin ensin henkilökortin olevan pukukaapissa, onneksi työpari oli vieressä ja saattoi vilauttaa korttiaan, ja sitten rahat menivät ties minne piiloon, melkein lautasen allekin yksi. Onneksi ei ollut jonoa ja kassasetä on mukava.

lähdin kotiin aikaisemmin, olin luvannut käydä ostamassa kummipoikien joululahjat ja kävinkin sutjakkaasti hakemassa ne. Sitten sain päähäni hakea samalla poikien lahjat, mutta sepä olikin mutkikkaampi juttu. Kolme kirjakaupan jälkeen, joista toivelistalla ollut lahja oli tietysti keskimmäisessä, aloin olla aika hyytynyt. Lisätään tähän vielä kävely kotiin kirjaston kautta, niin saadaan hyvin väsynyt äitihenkilö.

Onneksi kotona pojat olivat parhaillaan imuroimassa yläkertaa ja sen hoidettuaan aloittivat Monopoli-pelin pienimmän toiveesta, joten olen saanut istuksia aivan rauhassa (selvittämässä lankakerää).

Nyt kellistyn petiin. Mies sanoi, että yöllä olin ainakin viisi-kuusi kertaa hypännyt istumaan sängyssä niin, että hänkin heräsi. Voinemme miettiä, mistä pojat ovat perineet unikävely- ja unissapuhumis-taipumuksensa.. Jep. Loppuun pieni fantasia-filmi-parodia.

Sinne meni

Viikonloppu siis.

Eilen kävin ensin viettämässä miehen kanssa laatuaikaa kahden kesken eli tukussa joulun ruokaostoksilla. Kyllä vain olikin rattoisaa. Suklaalaatikotkin olivat jo -50% alennuksessa :P

Sen jälkeen ehdin jopa kotiin kääntymään ennen kuin lähdin (työ)ystäväni Heidin luo eräänlaisiin pikkujoulu-tupareihin, taidettiin siinä viettää toisen tyttären syntymäpäiviäkin. Oli oikein mukavaa ja lopuksi tutkailin vielä rauhassa kirjahyllyt läpi. Paljon fantasiakirjoja ;)

Tänään kävimme koko perheen voimin katsomassa uuden Tähtien sodan ja kylläpä se olikin hyvä. Ihan noin oikeasti hyvä. Juoni toimii ja uudet henkilöt (sekä vanhat) olivat mielenkiintoisia. Jäin odottamaan seuraavaa osaa, joka tulee ikävä kyllä vasta parin vuoden päästä. Noh, onhan tässä välissä tulossa Star trek'kin..

Kotona olen pessyt pyykkiä. Sitä riittää, ehtymätön luonnonvara.

Nyt vielä hetki Spooksia ja sitten petiin. Päässä on särki, ehkä se lähtee unien myötä.

Perjantaiperjantaaaai

Tänään oli ihan turha työpäivä. Aamulla olin puuronsyönnissä ja sieltä kävin sitten lounastamassa työ-ystävän kanssa. Ehdin töihin pariksi tunniksi, laitoin tulleet lehdet rekisteriin ja seurustelin ihmisten kanssa, kunnes lähdin tapaamaan toista ystävää. Siinä odotellessani häntä ehdin moikkaamaan parit ex-työkaverit.

Ystävän kanssa juttelimme parisen tuntia ja ihmettelimme maailman menoa. Sitten tulin kotiin, mies haki metrolta.

Päätin vihdoin purkaa melkein valmiin sukkaparin. Sen kuuluisan kirjoneuleen. En vain kehtaa niin huonoa jälkeä antaa kenellekään saati pitää itse, joten purettava on. Neulottavaa olisi tässä vaiheessa jäljellä puolet toisesta jalkaterästä, muuten valmista. Ei voi mitään. Joskus on vaan pakko.

Nähdään taas.

Huhhahhei ja rommia pullo

Melkein tekisi mieleni. Oli nimittäin melko rankka eka työpäivä. Oikeastaan koko päivä meni seurustellessa ihmisten kanssa. Oli meillä kokouskin heti aamusta ja iltapäivällä kävin työparin kera some-luennolla talon sisällä.

Illalla oli vielä pienimmän koulun joulujuhla. Juhlassa rehtori ilmoitti siirtyvänsä elokuussa muihin tehtäviin (ellei eläkkeelle) ja sai hurjat aplodit. Oli hiukan rock-konserttivihellyksiäkin. Hän on kovin pidetty sekä lasten että vanhempien keskuudessa. Kevätjuhlasta tuleekin haikea.

Opettajien cowboy-tonttuesitys

Huomenna on työpaikan puurojuhlat. Aika on hiukan hassu, juuri lounasaikaan klo 11. mutta kaipa sinne olisi raahauduttava.

Eilen väänsimme piparit pienimmän kera. Oli aika väsyttävä homma sekin, mutta tulipahan tehtyä. Piparitalon osat puuttuvat kuvasta, ne ovat kyllä olemassa.

Nyt kutsuu peti. HY.

Kaikki loppuu aikanaan

Noniin, sairasloman viimeisiä päiviä vietän. Äkkiä on mennyt neljä viikkoa kotona maatessa. Mitään en oikeastaan ole tehnyt, paitsi neulonut ja katsellut tv-sarjoja.

Eilen kävin kirurgin tarkastuksessa Jorvissa eli tällä haavaa (heh) viimeinen tähän asiaan liittyvä tsekkaus. Harmillista kyllä suloinen minut leikannut kirurgi oli vapaapäivällä, mutta hänen opiskelijansa eli minut viimeistellyt (kursinut) naiskirurgi tarkasti haavat. Totesimme yhdessä, että hyvältä näyttää eikä ole koirankorvia näkyvissä ja sain jatkoa varten vielä hoito-ohjeet. Nyt saan nukkua ilman liivejä (jes!), iltaisin pitää suihkuttaa ihoöljyä ja aamuisin teipata vielä 6 viikon - parin kuukauden ajan. Kiitos ja näkemiin, ehdin olla sisällä ehkä viisi minuuttia maksimissaan.

Hyppäsin Selloon menevään bussiin ja siellä kahvittelin ystävän kanssa. Juttelimme lapsista, koulusta ja sen sellaisesta, joulustakin. Oli mukavaa, mutta sitten oli pakko jatkaa matkaa jälleen. Menin junalla Pasilaan ja siitä ratikalla työpaikalle, halusin varmistaa loppuviikon aikatauluja ja myös muistuttaa työparille olevani hengissä. Hän melkein pökertyikin nähdessään minut :) No ei, mutta oli hyvä että kävin. Itselle tuli parempi mieli ja luulen, että hänellekin.

Työpaikalta jatkoin matkaa keskustaan ja Stockalle. Harvoin (eli en koskaan) olen itkenyt ilosta uusia liivejä sovittaessani, mutta nyt tuli sekin kokeiltua. Löysin ihan kivoja liivejä, ostin kolmet erilaiset (ilman kaaritukia), joista yhdet on urheiluliivit. Äitini lupasi kustantaa osan joululahjana.

Vihdoin kaiken tämän jälkeen pääsin kotisohvalle, jossa vietinkin loppuillan katsellen sekä Winchesterin poikia että Spooksia.

Tänään katselin elokuvan "End of the affair", joka olikin ihan mukava. Katsoin sen ihan siksi, että siinä on Jason, mutta pääosissa oli Julianne Moore ja Ralph Fiennes. Julianne on mielestäni yksi maailman kauneimmista naisista, joten leffa oli ihan kelvollinen sikälikin vaikka olikin aika ällöromanttinen. Yksi lause jäi mieleen kummittelemaan: "God is n the details", arvelen törmänneeni siihen jossain muuallakin, mutten millään muista missä.

Leivontamuotia eli suosikki-essu

Nyt illan ratoksi tein piparitaikinan ja pienimmän avustaessa leivoin myös hänen opettajalleen "Dark devil's cake"-nimisen suklaakuivakakun. Tykkään siitä, se on taas yksi sellainen superhelppo resepti, joita rakastan.

Nyt menen nukkumaan, laitan ehkä vielä tissikuvan loppuun. Ettäs tiedätte varoa.

Huda huda

Täällä ollaan, edelleen. Näköjään on jonkinlainen lomamoodi päällä, enkä keksi kirjoitettavaa. On niin kiirekin (pöh).

Viime viikolla kävin tiistaina Jorvissa haavahoitajan puheilla. Kaikki oli ihan kunnossa, hän vaihtoi teippaukset ja otti suurimman osan tikinjäänteistä pois. Sanoi jättävänsä pariin isompaan risteyskohtaan vielä tikit, kirurgi ottakoon sitten ensi viikolla ne pois. Saan vielä pari-kolme kuukautta teippailla aina suihkun jälkeen, nyt alkuun vaihdan viikon välein (vaihdoin siis tänään ekan kerran itse, mutta siitä tuonnempana).

Jorvin jälkeen ystävä kävi noukkimassa minut sieltä kyytiinsä ja kävimme Sellossa kahvilla. Oli oikein kiva jutella mukavia. Sitten lähdin kaupungin ja työpaikan kautta kotiin. Töissä kävin vain postittamassa s-lomatodistuksen ja vein joulutähden, kun en muutakaan keksinyt. Työpari oli kokoontumassa jossain, mutta laittoi myöhemmin tekstarilla kiitoksen kukasta :)

Keskiviikkona ja torstaina lepäilin Hobitin seurassa. Mies tuli torstaina takaisin kotiin jo aamuyhdeksältä ja perjantaina sekä mies että pienin olivat kotona flunssassa. Kävimmekin sitten iltapäivällä tukussa ostosreissulla ja sitten olinkin taas aivan poikki. Tosin katsoin keskimmäisen kanssa Viiden armeijan taistelun illan ratoksi.

Lauantaina kävin kahden ystävän kanssa elokuvissa katsomassa Crimson peak-nimisen goottikauhuleffan. No, se oli joo.. ihanhirveänpelottava. No eikä ollut. Jos yhtään on tutustunut goottilais-romanttiseen kauhukirjallisuuteen, niin aika kevyttä kamaa ovat ja tuossakin arvaa juonen heti alkuun. Puvustus oli todella hieno ja Tom Hiddleston oli suloinen. Niin.

Leffan jälkeen oli ensin ollut hieman puhetta Vanhan Sataman messuista, mutta totesimme kaikki ei-jaksavamme ja sitenpä nautimme vain kupposet kahvia ja erkanimme. Kotona katsoin pienimmän kanssa elokuvan Percy Jackson ja salamavaras, joka oli ihan hupaisa. Olemme juuri lukeneet kirjan eikä leffa muistuttanut sitä juuri ollenkaan, lähinnä päähenkilöt olivat samannimisiä.

Eilen oli sunnuntai ja Itsenäisyyspäivä, kuuntelimme vesisadetta ja minä katselin Supernatural-sarjaa ja neuloin. Olen viikon aikana saanut valmiiksi puolitoista polvisukkaa ystävälle (lanka loppui kesken kantapään ja nyt odotan, että sitä tulee lankakauppaan lisää), pipon pienimmälle ja jatkanut keskenjäänyttä kirjoneule-polvisukkaa toiselle ystävälle (luin alkuun kirjoneulemallia nurinpäin viiden kerroksen ajan..). Illalla mies lämmitti saunan ja kävin sitten suihkussa.

Jaques Costeau-pipo

 Tänään aamulla suihkun jälkeen aloin ottaa teippejä pois vaihtaakseni ne uusiin. Oli kauhea päänsärky koko yön ja niinpä oli tipalla, etten pyörtynyt siihen hommaan. menin kesken kaiken parikin kertaa jo istumaan lattialle pää polviin, kun alkoi sen verran heikottaa. Loppujen lopuksi kuitenkin sain teipit pois ja uudet tilalle pyörtymättä, mutta loppupäivä on ollut vähän hassu olo. Näin iltaa kohti alkaa kuitenkin helpottaa.

Ainiin, ostin myös pari lippua kesäkuiseen Queenin ja Adam Lambertin konserttiin! Haluan ehdottomasti nähdä Brian Mayn livenä! 

Aion huomenna mennä kaikesta huolimatta kampaajalle. Entinen luottokampaajani, jonka luulin suunnilleen kuolleen, löytyi ja avasi viime viikolla uuden paikan Vuosaaressa, joten menen sinne heti aamupäivällä. Kiva nähdä häntäkin pitkästä aikaa.

Katkon alla taas 'uusi aluevaltaus' eli tissikuva. On pakko ottaa kuvia, että voi arvioida parantumista :) 

Kaukana poissa

Minä nimittäin. Vietin perjantaina oikein kuunollisen Hobitti-maratonin ja katsoin kaikki kolme pidennettyä versiota. Meni noin niinkuin aika monta tuntia. Viikonloppuna ja tänään olen katsellut viimeisen levyn extroja enkä ole vieläkään aivan lopussa.

Tänään sentään kävin pienimmän kanssa hammastarkastuksessa, jossa todettiin että tuo ehkä saa raudat kevätpuolella. Yläleuka on kapea.  Ja katsoin Sillan kolmannen kauden loppuun, arvasin jo muutama jakso sitten lopun ;)

Mutta siis... olen edelleen Keski-Maassa, mitä nyt huomenna menen Jorviin tikkienpoistoon. Niin että nähdään taas joskus. Kauheat vieroitusoireet. Niisk.

Jotain hassua

Mies yritti ilahduttaa minua ja kävi töistä tullessaan Anttilassa ostamassa Hobitin pidennetyn version blueray-levyt. Soitti vielä, että onhan se oikea ja sanoin että on. Mies tuli kotiin ja antoi minulle paketin. Joo.. Onhan siinä toki ihan oikeat levyt ja se on ee, mutta kun.. Se on sellainen paketti, jossa on kaikki kolme elokuvaa ja niiden liitännäiset ja kun meillä on jo kaksi aiempaa elokuvaa ee-versioina, niin.. kaunis ajatus, mutta hiukan pieleen meni :D

Pitää käydä huomenna vaihtamassa. Ajattelin muutenkin uskaltautua jopa kirjastoon asti huomenna, tosin samalla reissulla ja autolla. En ehkä ihan vielä uskalla lähteä yksikseni Itikseen asti, kun välillä vieläkin tuppaa huippaamaan.

Keskimmäisen kummipariskunta kävi eilen hakemassa yhden joulukalenterin meiltä ja juttelimme toki myös tästä leikkauksesta. heidän parikymppisellä tyttärellään on nimittäin jo nyt aika mahtava varustus ja harkitsee samaa. 

Eilen illalla tuo ihana mies katseli, kun pesin hampaitani ja totesi, että näytän hyvältä nyt. Ilahduin tietysti ja vastasin, että vihdoinkin näytän siltä, miltä on aina tuntunut sisältä.

Loppuun pari päivää vaivannut korvamato, en tiedä mistä sen poimin.

Olen selkä

Jos jaksan hetken olla koneen ääressä, niin saatte ehkä lukea jotain leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä. Kaikki on kuitenkin hyvin, särkyjä ei juuri ole ja uudet tissit on ihan mahtavan upeat.

Keskiviikkona lähdin siis aamuvarhain taksikyydillä kotoa Jorviin ja matka sujuikin joutuisasti. Varttia vaille kahdeksan minut ja muutama muu opastettiin päiväkirurgian yksikköön, jossa saimme vaihtaa vaatteet sairaalamuotiin. En ehtinyt päästä edes pedille, kun kirurgi kaappasi minut mukaansa.

Menimme pieneen sivuhuoneeseen, jossa kirurgi piirteli spriitussilla kaavat nahkoihin. Todella kiltti ja kohtelias nuori mies, hiukan rokkikundin oloinen, selitti mitä tekee ja mistä ja kuinka paljon. Kirurgiopastettava kuulemma kuroisi sitten haavat kiinni, kun hän olisi tehnyt muut. Kaavapiirtelyn jälkeen ehdin juuri istahtaa telkun ääreen ehkä kymmeneksi minuutiksi, kun jo tultiin hakemaan.

Leikkaussalissa oli ainakin kuusi hoitajaa, jotka kaikki halusivat esitellä itsensä minulle. Kauhean ystävällistä, mutta siinä mielentilassa ei hirveästi jäänyt nimiä mieleen. Kasvot tietysti muistin ja myöhemmin heräillessä anestesiologi tuli juttelemaan niin oli mukava tietää, että hän oli huolehtinut unistani. Molempiin ranteisiin laitettiin tunnisteet, ilmeisesti siksi että voi tsekata nimen kummalta puolen tahansa. Joka tapauksessa tuntui hiukan kuin olisi ollut jossain erikoiskylpylässä, kun kasvoihin siveltiin tököttejä ja laitettiin antureita sinne tänne ja peiteltiin lämpimillä peitoilla.

Seuraavaksi olinkin jo heräämön puolella alkuiltapäivästä. Leikkaus oli kestänyt noin kaksi ja puoli tuntia ja kaikki oli mennyt hyvin. Siinä sitten ihmettelin, nukuskelin ja jossain vaiheessa sain aamiaistakin, joka oli melkein tulla saman tien takaisin. Kirurgi kiiruhti ohi ja kokeili rinnat siinä ohimennessään, olivat kuulemma hyväntuntuiset ;) En muista paljoakaan, mutta jossain vaiheessa kävin vessassa dreenien kanssa ja yritin istua hetken katsellen töllöä, mutta totesin ettei pysty. Menin takaisin makuulle ja oksensin aiemmin syömäni aamiaisen, nukutusaine tekee sen minulle. Mieskin soitteli jossain vaiheessa ja sanoin jääväni osastolle yöksi ja sitten jo kruisailinkin kiltin hoitajani kanssa ylempään kerrokseen.

Osastolla juttelin hetken hoitajan kanssa, hän oli sattumalta etunimikaima, ja sitten tuotiin iltapalaa.. Ehdin haistaa leivän ja taas lensi. En sitten syönyt iltapalaa vaan sain tipan. Onneksi en ollut ehtinyt ottaa lääkkeitä, sain ne nyt sitten tipan kautta. Yö meni miten ne nyt sairaalassa menevät.. eli huonosti ja torkkuen.

Aamulla olin jo enemmän elävien kirjoissa. Söin aamiaisen, kävin vessassa dreenien kanssa  ja käppäilin vähän osastolla, luin Hesaria ja söin lounasta päivähuoneessa, jossa oli kaksi kovaäänistä miestä (räyh). Sain fysioterapistin ohjeet ja kaikki muut lappuset ja pääsin lähtemään kotiin vihdoin ilman dreenejä kahden maissa kela-taksilla.

Kotona olen makaillut olkkariin viritetyllä isolla ilmapatjalla (en pääsisi vesisängystä ylös nyt) ja katsellut Greyn anatomian väliinjääneitä kausia. Vähitellen olen voinut olla pitempiäkin aikoja istuskelemassa, mutta on ihan kiva mennä makoilemaankin välillä.

Sairaslomaa sain kuukauden, haavahoitajalle menen parin viikon päästä leikkauksesta ja kirurgi tsekkaa rinnat vielä ennen töihinmenoa. B-kupin urheiluliivejä pidän nyt kuukauden ajan 24/7 ja sitten vielä puoli vuotta päivittäin. Rinnoista otettiin yhteensä melkein puolitoista kiloa tavaraa pois, vasemmasta 512 ja oikeasta 533 grammaa. Nyt jo huomaan (kuten fyssari sanoi), että pitää olla tarkkana ryhdin suhteen ja siitä pitää koko ajan muistuttaa itseä.

Laitan katkon alle kuvan tältä aamulta eli  kolme vuorokautta leikkauksesta. Kipein kohta on oikeastaan tuo nännialue, mutta se lienee ymmärrettävää.

Vielä viimeinen sana vaan..

..sitten menen kanavaan.. No ei kun petiin.

Oli ihan kiva päivä, vaikka vähän outo. Ihan kuin olisi lähdössä matkoille. Tavallaan tietysti onkin, aika hurjalle matkalle.

Kävin syömässä entisen kahvikaverini kanssa ja sitten sain kahviseuraa vielä työ-ystävästä iltapäivällä. Töistä tullessani poikkesin apteekissa, jossa olikin uusi iloinen (ja varsin söpö) nuori farmaseuttipoika. Kassalla hän toivotti minulle 'mukavaa illanjatkoa' ja sain juuri ja juuri pidettyä suuni kiinni enkä sanonut, että aion paastota huomista leikkausta varten vaan vastasin vain nätisti 'kiitos samoin'. Huhhuh.

Mutta joo, taksi aamuksi on tilattu, kamat pakattu, pienin peitelty ja nyt menen suihkun kautta siis nukkumaan. Onneksi väsyttää ihan törkeästi. Saattaa siis olla, että voin jopa nukahtaakin.

Tilulii

Käväisin aamusella bussikyydillä Espoon perukoilla eli Jorvissa ns. pre-op-käynnillä. Muuten meni kivasti, mutta meni hiukan aikaa hukkaan oman hölmöilyni takia (unohdin ilmoittautua, koska ohjekirje meni piilon viereen) ja siten koko vierailussa kesti vähän odotettua kauemmin. Kysyin hoitajalta, paljonko hän arvelee otettavaksi ja hän sanoi, että vähintään puoli kiloa per rinta. Minusta tulee PIENI. Ihanaaaa!!

Mutta nyt on asiat hoidettu, verikokeet otettuna ja tukisukat valmiina keskiviikkoaamuun. Taksin aion vielä huomenna tilata valmiiksi, sillä julkisilla matka kestää puolitoista tuntia ellei pitempäänkin enkä halua syyllistyä kanssamatkustajien murhaan.

Töihin pääsin tasan tunnissa, mikä suuresti huvitti minua ja työparia :) Tosin kolmella eri kulkuvälineellä, mutta ehdinpä käydä kaupassa hakemassa lounaankin tuossa ajassa.

Työt sujuivat jotenkin, asiakkaat olivat oikein mukavia ja sain jopa suklaata. Illalla mies tuli pienimmän kera hakemaan, kun olivat jousiammuntaradalla.

Hiukan harmittaa se, että olin ajatellut katsovani Hobitti-maratonin jo tällä viikolla, mutta viimeisen osan ee-versio tuleekin Suomen kauppoihin vasta 23s päivä. En oikein tiedä, miten nyt tästä selviän. Sentään viikko kestettävä vielä. Voi nyyh. 

Täytyy sanoa, että nyt alkaa olla mehut aika vähissä. Huomisesta kunhan selviän ja keskiviikkona Jorviin, niin jo helpottaa.

Tröö!

Eilen oli kiva työpäivä, lähinnä seurustelin ihmisten kanssa (bongasin erään entinen partiokaverin ja halasinkin häntä) ja siinä sivussa perehdytin puolikaan työntekijämme hoitamaan lehtikiertoa sitten, kun olen sairaslomalla. Kävin myös lounaalla työpaikkasuhteen kanssa, juttelimme Talon tilanteesta ja kaikenlaisesta muustakin. Kotiinpäin lähtiessä sain työ-ystävästä seuraa ja kävimme metronvaihdon varjolla Itiksessä lankakaupassa, sitten hän lähti Vuosaareen päin ja minä Mellariin.

Päästyäni kotiin lähdin vielä miehen kanssa postikauppaan, sillä minulle oli tullut pari pakettia ja piti ostaa ruokaakin. Tultuamme kotiin oli vielä pakko imuroida talo, ennen kuin saatoin rauhoittua illanviettoon.

Tänään kävin opiskelukavereideni (niiden vanhojen 90-luvun alusta) kanssa ensin Ateneumissa katsomassa Henri Cartier-Bressonin valokuvia ja sen jälkeen syömässä lounasta thai-ravintolassa. Oli oikein kivaa :) Sen jälkeen tapasin miehen ja kaksi nuorempaa leffateatterilla ja kävimme katsomassa uusimman Bondin. Se oli varsin hyvä, tykkäsin kyllä.

Kotiin päästyämme olin aika väsynyt ja niinpä sain itkukohtauksen, kun mies kysyi mitä haluan tehtäväksi vanhoille kauppakasseille. En vain yhtäkkiä jaksanut enää yhtään mitään. Rauhoituttuani olen lähinnä koomannut tässä ja lueskellut uutisia ja nyt aion mennä vaaka-asentoon.

Trai trai trallallai

Torstai-ilta jo! Ihanaa! Mä olen melkein selvinnyt tästä (työ)viikosta!

Tänään töiden jälkeen menin viimeistä kertaa tänä vuonna Pilatekseen, koska ensi viikolla on leikkaus ja sen jälkeen en usko kykeneväni ihan heti. Yksi kiva ihminen ryhmässä jatkaa keväällä ranskankurssia ja sovimme kahvitreffeistä jossain vaiheessa. Hän on minua pari vuotta vanhempi ja tulemme hyvin juttuun :)

Kotimatkalla soittelin äitini kanssa, hänellä oli hyviä uutisia: Lotta Svärd-järjestö oli lähestynyt kirjeellä. Äitini on nyt oikeutettu 10 päivän kuntoutukseen Haikossa, muiden sotaveteraanien tapaan. Äitinihän toimi pikkuLotissa sisartensa kanssa samalla kun heidän äitinsä osallistui varsinaiseen Lottatoimintaan kotirintamalla. Kun ajattelen, että äiti on ollut noin kymmenvuotias (sisaret molemmin puolin ikää) ja siitä muutama vuosi ylöspäin, niin kyllähän se on ollut aika rankkaa aikaa varmasti.

Muta nyt on taas NukkuMatti käynyt iskemässä hiekkasäkillä ja sänky kutsuu. Päivän kipaleeksi valitsin tänään Kasarihaasteeseen linkkaamani Dingon :)

Tadaa

Joo, on tiistai-ilta jo. Töissäkin oli ihan mukavaa, sain muutaman joulukalenterin myytyä ja työ-ystävä kävi vaihtamassa pikaiset kuulumiset. Erään toisen työkaverin kanssa olen miettinyt, pitäisikö mennä kuntoremonttiin. En ole ihan varma haluanko, mutta toisaalta viiden vuoden välein vain on mahdollisuus päästäkään.

Töiden jälkeen käväisin kosmetologi-tutun luona hakemassa naamarasvoja ja juttelimme samalla hetken kampaajatuttavastamme, joka katosi ja on edelleen kateissa. Kosmetologini oli aiemmin tämän ihmisen kanssa samassa paikassa monta vuotta ja on aivan murheinen. On kyllä oikeasti aika metka juttu.. kunpa löytyisi edes ruumis.

Kävin kotimatkan varrella vielä ostamassa joulukorttitarpeita ja salmiakkisuklaamanteleita. Kampin K-kaupassa osuin sen yhden söpön kassapojan hihnalle, hänellä oli aika kamala nuha. Kotipuolessa hain paikallisesta K-kaupasta vielä punaisia linssejä.

Kotona olen pessyt pyykkiä, katsonut telkkaria pienimmän kanssa ja keittänyt sosekeittoa punaisista linsseistä ja porkkanoista. Pienin auttoi kuorimaan porkkanat :) Lisäksi olen maksanut parit laskut ja täytellyt nettilomakkeita leikkausta varten.

Nyt menen ripustamaan pyykit ja sitten nukkumaan. HY!

Tyhjä

Tuntuu, että melkein joka postissa valitan nykyään sitä, kuinka väsynyt olen. Niinpä tämä ei poikkea linjasta. Nimittäin lauantaina lämpö vaelsi ylös ja alas sekä minulla että keskimmäisellä. Niinpä oli hyvä syy istua koko päivä sohvalla neulomassa ja katsomassa telkkarista kaikenlaista. Aloitin Bondin loppupuolella pienimmän kera, sitten pienin lähti kaverin synttäreille ja minä katselin "Kaiken teorian", joka oli varsin hyvä leffa. Pieni tuli kotiin ja katselimme vielä Bondia "Skyfall"issa. Illalla esikoinen lähti leffaan ja tuli kotiin puoli yksi, kun olin jo ollut hetken nukkumassa. Pesin sentään pari koneellista pyyhkeitä päivän kuluksi.

Eli heräsin. Enkä nukahtanutkaan ihan heti uudestaan vaan aloin stressata ties mistä ja lopputuloksena heräsin Isänpäivän aamuna erittäin väsyneenä ja ärtyneenä. Pakotin empivän esikoisen lähtemään softaamaan ja viihtyihän tuo monta tuntia taas. Sillä aikaa silitin pyykkejä ja itkin sitä, että pian on taas maanantai. En ymmärrä, miten jaksoin poikien ollessa pieniä tehdä täyttä työviikkoa ja lisäksi hoitaa kotihommia.

Yritin ottaa päiväunetkin, ei mitään mahdollisuuksia onnistua. Aina jokin häiriö juuri, kun olin vaipumassa uneen.. Joten nousin ylös ja leivoin kääretortun. Meidän oli ollut tarkoitus mennä miehen ja pienimmän kanssa katsomaan uusin Bond sunnuntai-iltana, mutta ilmoitin ei-jaksavani. Ehtii sen nähdä myöhemminkin. Onneksi nuokaan eivät olisi jaksaneet. Niinpä kävimme ajoissa saunassa ja minäkin menin nukkumaan jo kymmenen jälkeen.

Aamulla heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa, mutta nousin ylös vasta lähempänä oikeaa aikaa. Keräsin uimakamat ja lähdin pienimmän kanssa yhtämatkaa. Uimahallissa olikin yllättävän tyhjää ja sain melkein koko ajaksi radan itselleni, joten sain uitua kilsan puolessa tunnissa. Töissäkin meni ihan kivasti ja illalla menin vielä esikoisen koululle vanhempainiltaan, että sain mieheltä kyydin kotiin.

Esikoinen oli käynyt yliopistolla luennolla kuuntelemassa jotain suhteellisuusteoriasta, luennon nimi oli Kaareva todellisuus. Arvasin sentään luennoitsija oikein :P

Luovaa

Tosi vaikea keksiä otsikkoa taas vaihteeksi. Tuo liittyy nyt siihen, että eilen karkasin töistä jo yhden maissa, kun oli kuumeinen olo, ja neuloin sitten koko illan Drachenfels-huiviani saadakseni sen valmiiksi ja onnistuinkin siinä. Alla kuvaa. On muuten pehmeä, ekologista merinovillaa.

Muuten viikko on kulunut flunssan merkeissä. Olen ollut tosi ikävä töissäkin ja suoraan sanottuna lintsannut heti, kun olen voinut. Flunssa ei ole oikein päällä, vaan kituuttelee ja toivon, että jos se nyt päättäisi tulla, niin tulisi ensi viikolla. Viimeistään. Koska sitten onkin jo leikkausviikko.

Keskiviikkona eräs viimetalvinen opiskelijakaverini Jyväskylästä oli työasioissa Helsingissä ja koska hänen kokouksensa loppui puoliltapäivin aika lähellä meidän puljua, niin pyysin häntä tulemaa meille kahville. Ja olipa kiva, että tuli! Juttelimme tunnin verran talon kahviossa, hän söi lounaan (lievällä painostuksella) ja siinä jutellessamme kävi vaikka kuinka monta ihmistä puhumassa ties mistä minulle. Yleensä ei ole ketään häiritsemässä.. Nyt oli jopa työpaikkasuhdekin asioimassa ja hänen jälkeensä entinen esimieheni Kaupunginkirjaston puolelta oli tulossa espanjantunneille ja sitä ennen kahville ja pitihän meidänkin vaihtaa kuulumiset.

Keskiviikon kuvaryhmässä  oli aiheena Lapsuus ja otinkin sitten muutaman kuvan vanhasta albumista. Tässähän niitä.. ensimmäinen on se, jonka laitoin ryhmään.

Kimmo ja minä Rusissa

Roope

Kuusivuotias eskari

Vähän pienempi minä

Eilen aamulla tapasin erään kirjastotutun, joka asuu tuossa muutaman sadan metrin päässä. Hän oli ulkoiluttamassa koiraansa, 1½-vuotias labbis. Koira haisteli kovasti, koska kissanhaju kiinnosti ja lopulta istui ihan pallohukkaisena tuijottamaan minua, että missä se kissa oikein on. Haisteli hän vielä hihatkin sisäpuolelta, hyvin hämmentyneen oloiseksi jäi otus :)

Tänään töissä puhuimme työparin kanssa Kolmen Ässän hallituksesta, voi herranjumala mikä sotku! Onneksi olimme sillä hetkellä keskenämme, sillä saattoi kyllä pari kirosanaakin lipsahtaa. Voin sanoa, että alan olla aika korvia myöten täynnä tuota Sipilän tyyliä eikä ne muutkaan kyllä asioita auta. Mitenkään. Hitto, mitä pellejä. Kuhameemissä on pieni kirjoitusvirhe, pitäs varmaan olla pääministeri.. 

Nyt menen nukkumaan, silmiä kirvelee jo unihiekka.

Taas

On jäänyt päivittelemättä, taas. Oikeasti viime viikko oli melkoista haipakkaa ja ihan joka päivälle riitti tarpeeksi tekemistä. Perjantaina läksimme vielä tuohon länsinaapuriin kääntymään koko perheen voimin.

Ihan oli kiva reissu, sää suosi eikä merenkäyntiä ollut mainittavasti. En siis voinut edes huonosti enkä niinollen tarvinnut akurannekkeita. Kävimme lauantaina katsomassa Naturhistoriskaa ja siellä yhden National Geographicin elokuvan valoaalloista, josta tuli huomattavasti huonompi olo kuin merenkäynnistä. Palatessamme laivalle kävimme perinteisesti Scifi-kirjakaupassa Vanhassa kaupungissa. Ostin muutaman kirjan ja esikoinen osti itselleen Monty Python t-paidan.

Vaikka laivalla olikin ennätyksellisen hiljaiset yöt, siis kukaan ei möykännyt käytävässä eikä muutakaan häiriötä ollut, mutta silti nukuin niin huonosti, että eilen olin aivan tööt. Pesin pari koneellista pyykkiä ja katselin pienimmän kanssa Addams familyn kakkososan, itsekseni yhden Jasonin sotaleffoista ja pari jaksoa sitä sun tätä neuloessani ja koomatessani sohvalla. Esikoinen meni vielä metsään pimeätaisteluun ja pienin valitti kurkkukipua ja jäi tänään kotiin.

Nyt iltapäivällä soittaessani hänelle tuo mittasi kuumeen, joka olikin muhevat 37,9 astetta. Onneksi esikoisella on lyhyt päivä maanantaisin ja oli jo kotona, kun soitin.

Esikoinen täyttää (iltakymmeneltä, jos muistan oikein) tänään 17 vuotta ja täytyy sanoa, että kyllä on aika vierähtänyt nopeasti. En voi parhaalla tahdollakaan sanoa muistavani jokaista päivää, ja varsinkin ensimmäisistä kolmesta kuukaudesta muistan oikeastaan vain ristiäiset. Vaikeinta äitiydessä onkin minulle ollut hyväksyä se, etten voi nukkua niin paljon kuin haluaisin.

Nyt lähden ystäväni kanssa katsomaan Kinopalatsiin Hamletin teatteriversiota, jossa on Benedict prinssinä. Olen lukenut monenlaista mielipidettä, saa nähdä mitä tykkään.

Kaunis

Olin eilen baletissa katsomassa Pientä Merenneitoa pienimmän kanssa ja olihan se kaunis. Tausta/lavastevideon 3D-osuus oli hyvä ja tosiaan auttoi merenalaisen tunnelman luomisessa, mutta oikeastaan pidin Andersenin saduista kertovista pienistä lyhyistä tanssiosuuksista enemmän kuin itse päätarinasta, joka oli hiukan pirstaleinen. Hesarin Abba-housuiksi ristimät merenneitojen asut olikin aika kuvaava nimitys, isojen pyrstöjen myötä merenneidot eivät oikeastaan tanssineet ollenkaan vaan liikahtelivat erinomaisen kalamaisesti pitkin lavaa.  Loppu oli kaunis ja musiikki sai minut taas itkemään..

Ulkomainos

Prinsessa ja herne oli hauska

Oopperan kummitus-leivos ei oikein ollut lupaavan ulkonäkönsä verto

Tänään huomasin fb-seinälläni Ismon uuden piisin, mutta en voinut töissä sitä kuunnella vaan piti säästää kotiin. Voi, miten kaunis! Istuin silmät kiinni ja kuuntelin sen aika monesti. Ja itkin joka kerta.

Joo, olen pöljä. Nyt menen ripustamaan pyykit ja sitten petiin.

Lankakauppoja

Uin kilsan 32 minuutissa ja sitten menin töihin, kun en muutakaan keksinyt ja aikanaan tulin kotio.

Tuskin pääsin kotiovesta sisälle, kun piti lähteä paketinhakuun maitokaupasta. Kun vihdoin kotona avasimme paketin, siellä oli tilaamieni lankojen lisäksi pikkupussi nallekarkkeja :D

Huomenna menen pienimmän kanssa balettiin katsomaan Pientä merenneitoa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta :)

Nyt kuitenkin kaadun petiin, en jaksanut edes neuloa tänään. Kamala väsy, ei paljon haittaa täyskuut sun muut.

Loppuuhan se viikonloppukin

Niin, taas ollaan sunnuntai-illassa. Sinne meni, jotta vilahti, vaikka ehdinhän sentään tehdäkin jotain.

Eilen juttelin naapurinrouvan kanssa työpaikan tilanteesta, hän kun sattuu olemaan työssäkäyntikaupunkimme päättävissä elimissä suht korkealla. Kerroin hänelle oman käsitykseni asiasta, josta hän kiitti ja käymämme keskustelun aikana kertoi myös minulle uusia asioita, jotka ovat ikävä kyllä sellaisia, ettei niitä voida ihan villaisella vain painaa.

Tämän jälkeen rentouduin pesemällä keittiön sekä poikien huoneen ikkunat kuunnellen samalla BBCn kuunnelmaversiota Hyvistä enteistä. Sitten lakkasin varpaankynnet. Lisäksi istuin sohvalla katsomassa kaikenlaisia sarjoja ja neulomassa. Lopputuloksena sain katsottua Endeavour-sarjan loppuun, katsoin pilotin Wayward Pines-sarjasta ja aloitin Vallan linnakkeen, joka onkin mielenkiintoinen. Neuyleen suhteen kävi niin, että aloitin päättelykerrosta ja totesin, etten hyväksi vähän aiemmin neulomaan kirjailua, koska se oli vahingossa tullut tehtyä liian tiukaksi, joten olen nyt tänään purkanut sen.

Tänään olen käynyt leffassa pienimmän kanssa katsomassa Yksin Marsissa-elokuvan, joka oli todella hieno ja sitten olen pessyt pyykkiä ja käynyt saunassa. Kohta jatkan Linnaketta vielä hetken, vaikka iski aivan julma päänsärky. Luultavasti tuon työ-stressin laukeamisen vuoksi. Jos se jatkuu, en menen huomenna töihin.

Nähdään!

Veetuttaa kuin pientä oravaa

Olen harvoin (enää nykyään) niin raivoissani, että itken, mutta tänään kävi niin. Onneksi pystyin pidättämään kotiin asti ja mies sai halittua rauhalliseksi, mutta vieläkin korpeaa. Kyse on työasiasta, josta en pysty täällä puhumaan. Liittyy siihen, miten meillä kohdellaan pitkän työuran tehneitä ihmisiä.. noin vertauskuvallisesti voin sanoa, että kengänpohjaan tarttunutta koiranpaskaa kohdellaan huomaavaisemmin. Mutta se siitä ja onneksi sain/saan taustatukea eräältä työ-ystävältä, joka osui oikeaan aikaan paikalle ja lupasi hänkin hiukan selvittää asiaa.

Kävin Kirjamessuilla ja niiden kylkiäisenä myös Ruoka&Viini-messuilla. Mukaan sain tartutettua muutaman kirjan, yhden seinäkalenterin (Kamala Luonto) sekä hiukan fudgea ja lakuja. Näin elävänä muutaman kirjailijan (mm. Sofi Oksasen, joka muistuttaa kerta kerralta enemmän Lenita Airistoa), mutta en koskaan heitä tunnista, sillä en juuri lue kotimaista. Tapasin ystävän, jonka kanssa kävin kahvilla ja purkauduin työjutusta. Oli mukavaa, mutta hän lähti kauemmas jo hyvissä ajoin ja minullekin messut riittivät parin tunnin jälkeen. Aina joskus ihmettelen, miksi vaivaudun edes menemään, kun nykyään ahdistun ihmispaljoudesta. Tosin tänään oli mielestäni melko yllättävän hiljaista.

Ehkä pitäisi kokeilla tätä palvelua. Jos se helpottaisi tähän hätään :P

Nyt taidan lähteä Höyhensaarille. Nähdään.

Tök tök

Tämä päivä on tökkinyt ihan urakalla.. (ja torakalla.. tämä on ns. sisäpiirivitsi ja perustuu Olli Jalosen Kara tolla-nimiseen kirjaan). Eniveis olen aivan kypsä.

Töissä oli jokseenkin mahdotonta tehdä mitään, saati töitä, tietokoneella. Se nimittäin tökki. Yhdenkin s-postin avaamista taisin odottaa viitisen minuuttia.. Tehokasta työaikaa?

Kotona alkoi myös tökkiä vähän kaikki ja hetken jo harkitsin pienen kunnollisen ulvontatuokion vetämistä, mutten sitten viitsinyt. Parhaillaan pohdin, menenkö huomenna pilatekseen vai en, kun sekin loppuu niin hel****n myöhään. Eijjaksais..

Kypsä. Neulomista ja töllöä ja sitten petiin.

Maanantaiki

Miten voi aina olla maanantai? Tai ainakin tuntuu siltä. Miten olen ikinä jaksanut tehdä viisipäiväistä työviikkoa? Varsinkin poikien ollessa pieniä. Voi elämä. Pitääkö huolestua, kun odotan leikkauksen jälkeistä kuukauden sairaslomaa kieli pitkällä siksi, ettei tarvitse lähteä kotoa mihinkään?

Pitäisikö oikeasti huolestua? Tosin kun vihdoin vain sitkeästi lähden ovesta ulos (joka arkiaamu), päädyn lopulta sinne, minne oli tarkoituskin. Mutta kun ei kiinnosta. Ja itseni tuntien se ei ole kovin hyvä merkki.

No, huomenna joka tapauksessa keskimmäinen tulee aamulla työkaveriksi, koska on  taksvärkkipäivä.

Loppuun minua pari päivää piinannut korvamato. Yritän vaihtaa sitä johonkin muuhun välillä.

Loppuviikon lätinöitä

Kävin keskiviikkona vanutettavana thai-hieronnassa, se oli ihana. Olin melkein nukahtaa, vaikka makeasti täti-ihminen minua käsittelikin. Yhdessä vaiheessa tajusin hänen seisovan takareisieni päällä :) Vaan kyllä helpotti, sekä iskiaskivut että hartiajumit ovat melkein hävinneet.

Torstaina olin poikain keralla Heurekassa. Siellä esiintyi kansainvälisen tiedeshow'n voittajapari kahteen eri kertaan ja nämä olivat viimeiset näytökset, joten teinitkin lähtivät mielellään mukaan. Oli kyllä ihan mielenkiintoista meidän kaikkien neljän mielestä.

Sattumalta hokasin siellä myös entisen esimieheni, joka oli tyttärensä ja tämän jälkikasvun kera liikkeellä. Vaihdoimme muutaman sanan, se oli ihan ok. Joka tapauksessa koko päivä meni ja olin aika kypsä, koska sisäinen introverttini oli asennoitunut ihan erilaiseen syyslomaan, mutta se siitä.

Lähdimme vihdoin kotia kohti ja asemalla kävin kahden nuoremman kanssa ruokakaupassa, koska esikoinen halusi mennä jo edeltä kotiin. Istuessamme bussissa puolivälissä kotiinpäin esikoinen soittaa, että oli mennyt väärään bussiin (sama numero jatkaa lentokentälle) ja oli siis vasta lähdössä kotiinpäin sieltä toisesta päästä. Voi herranen aika... Vähän mietin, voiko tuota päästää mihinkään Cerniin edes. Sanoin miehelle, että hankin tuolle sellaisen selkärepun, jossa on naru. Niitä, joita näkee pikkulapsilla, etteivät karkaa vanhemmalta. Alkoi ihan oikeasti vähän huolettaa tuon professorin kanssa, kun se ei juuri seuraa ulkomaailmaa. Tuli se kuitenkin sitten ehjänä kotiin puolisen tuntia meidän jälkeen.

Tänään kävimme näyttämässä pienimmän varpaissa olevaa ihottumaa lääkärisedälle, jolla olemme käyneet aiemminkin. Hän vilkaisi varpaita ja sanoi, että saattaapa olla sientä! Jätimme näytteet labraan ja viikon päästä kuulemme alustavan arvion, mutta varsinaisessa sienitunnistuksessa menee kolme-neljä viikkoa. Pakkohan se on hoitaa pois kuitenkin.

Tulimme kotiin, tein ruoan ja läsähdin sohvalle katsomaan Endeavour-sarjaa, joka meni ohi niin vuosina, kun en katsonut töllöä mistään. Jossain vaiheessa streamaus tökkäsi sen osalta ja vaihdoin Spooksin ekaan kauteen. Sekin on hyvä, mutta odottelen pääseväni seitsemänteen kauteen, jossa on myös Richard :P

Nyt menen katsomaan tuon yhden osan loppuun ja jatkan neuletta. Alan olla voiton puolella huivissani :) Loppuun tämän illan korvamato.

Ihan pikana

Olen ollut sen verran väsy enkä ole jaksanut istua koneella, etten ole päivitellyt. Lisäksi eilen oli lievästi sanottuna jälleen yksi pettymystä aiheuttanut henkilökuntakokous, jossa meille ei oikeastaan edes kerrottu varsinaisesta asiasta mitään. Puhuttiin niitä näitä ja niin.. omasta mielestäni ei ole korrektia viraston johtajan moittia meidän lähiesimiestämme meille ja jäi jokseenkin paha maku suuhun.

Tänään kuitenkin Allergiasairaalan keuhkolääkäri soitteli ja kyseli olotiloja. Kerroin, että on edelleen outoja juttuja. Hän sanoi, että keuhkoissa ei ole vikaa eikä verikokeiden tuloksissa ollut mitään viitearvoja ylittävää. Niih.. kerroin pef-mittauksesta, jonka aloitan ensi viikolla ja hän sanoi pitävänsä minut vielä A-sairaalan kirjoilla helmikuun loppuun jos tulee jotain tarvetta lisätutkimuksille. Ihan hyvä.

Nyt illalla kävin kahden ystävän kanssa katsomassa 'Tale of tales'-elokuvan ja täytyy sanoa, että oli metka. Kuvaus oli todella kaunis ja kaikki kolme satua oli todella mielenkiintoisia, hiukan maagillisia ja outoja. Ea suosittele todellakaan ihan ehkä yläaste-ikäisellekään plus on ehkä hyvä olla nähnyt jotain muutakin kuin kassamagneetteja.

Huomenna töiden jälkeen menen hierontaa, varoitin jo miestä että jos tulee vastaan niin  varautuu kaapimaan mut maasta :)

Nyt taidan katsoa hetken jotain ja sitten kellahtaa petiin.

Lauantain löpinät

Ihan pakko kertoa, että vihdoin viimein sain itseni pihalle tutkailemaan kukkapenkkejä. Olen koko syksyn aikonut tehdä niille jotain, mutta en oikein tiennyt mitä. Nyt tiedän.

Ensinnäkin kaikki on kaivettava ylös ja suojattava sekä rikkaruohoilta että kuivuudelta. Isointa rajataan lisää, jolloin kuivin osuus seinän vieressä poistuu kokonaan ja jäljelle jää vain ns. hyvä osa, joka tosin nyt on täynnä ruohoa. Ruoho on koko homman konna, se on valloittanut kaikki muutkin penkit ja siksi nekin on raivattava eli kaivettava ylös.

Tämän päätöksen jälkeen pyydystin kylvetin parit kotilot, keräsin persiljat pakkasta varten ja haravoin. Kävimme miehen kanssa viettämässä laatuaikaa puutarhaliikkeessä, josta emme kuitenkaan ostaneet mitään koska alkoi nyppiä.

Tulimme kotiin ruokakaupan kautta, nautimme päiväkahvit (ihan koko perheen kera), lämmittelimme jonkin aikaa ja sitten mies teki nami-hampurilaisia. Minä olen neulonut ja katsellut Mr. Selfridgeä.

Persiljamaan satoa

Kyssäreitä

Marjaana oli vastannut mukavasti näihin kysymyksiin, joten ajattelin koittaa onneani niiden kanssa minäkin.

1. Jos olisi pakko muuttaa pois nykyiseltä asuinpaikkakunnaltasi, mihin muuttaisit?
    Muuttaisin Lontooseen, pitkäaikainen haave.

2. Puuhailetko mieluummin yksin vai porukalla? Tämä riippuu aika paljon missä olen. Työpaikalla on pakko olla suht sosiaalinen, mutta kotona sosiaalinen introverttiyteni pakottaa lataamaan akkuja. Siksi en juurikaan käy viikonloppuisin missään (edes perheen kera).

3. Onnistunein lomareissusi? Oli varmaankin viimeisin reissu Havaijille. Se oli lomaa.

4. Pelkäätkö käärmeitä? En, pitäisi varmaan pelätä enemmänkin. Ystävän viljakäärme oli kiva kädessä.

5. Uskotko ufoihin? Uskon siihen, että jos täällä on joku käynytkin, niin on lähtenyt lujaa pois.

6. Suosikkikirjailijasi? No tämähän on aika laaja käsite.. voisin vastata sanomalla, että kerään Gabriel Garcia Marquezin, Neil Gaimanin ja Robin Hobbin teoksia. Pidän myös Ursula K. LeGuinista ja tietysti Tolkien-nimisestä herrasta.

7. Mieluisin saavutuksesi käsityöalalla? Täytynee myöntää, että olen edelleen ylpeä hääpuvustani, jonka ompelin ihan omin pikku kätösin. Tietysti on myös ollut hauska oppia kaikenlaista uutta neuletekniikoista ja voikin sanoa, että aina löytyy jotain uutta kokeiltavaa.

8. Osaatko soittaa jotain instrumenttia? En osaa, en niin minkäänlaista mitään.

9. Suosikki ostospaikkasi puutarha-asioissa? Se on luultavasti tuo Kontulan Muhevainen, josta on aina saanut avun kun on sitä tarvinnut.

10. Osallistutko Avoimiin puutarhoihin? Ai minä vai  :D :D Hyvä vitsi.

11. Suosikkiohjelmasi telkkarissa? Haa, meinasin ensin sanoa, etten katso telkkaria, mutta nythän katsonkin Areenasta Sillan kolmatta kautta. 'Suorana' en katso töllöä koskaan, tällä hetkellä mulla on sen sijaan Areenassa kolmisen sarjaa kesken. Susipalatsi pitäisi streamata jostain, se jäi kesken myös.. ja pahoin pelkään, että sama kohtalo käy Sillalle. On niin mukavaa katsoa kaikki osat peräkkäin ;)