Juhlan tuntua

Taas yksi lukuvuosi loppuu koululaisilla. Meillä on ykkösluokan, kutosen ja ysin päättäjäiset. Näiden lisäksi kolmet yo-juhlat, kun ystäväpariskuntien esikoiset kirjoittivat ylioppilaiksi. Huhhei. Tänä keväänä jakaannun vain kutosen ja ykkösen luokkiin, mies menee yläkoulun juhliin. Esikoinen halusi yllättäen hankkia puvun, vielä viime kesän rippijuhliin sellainen ei käynyt.

Eilen kävi keskimmäisen kummitäti lainaamassa meiltä kuoharilaseja. Lisäksi leivoin eilen illalla porkkanakakun, tosin ilman päällistä koska ei ollut tuorejuustoa varastossa.

Tänään olen imuroinut kaikki ne järkyttävät villapallerot, jotka imeytyivät sisälle viime viikonloppuna, kävin kaupassa pienimmän kanssa ja tein makaroonilootan. Olen myös leiponut kaksi kuivakakkua tarkoituksena antaa yksi keskimmäisen opelle. Ensimmäinen versio hiukan kärähti pinnasta, joten syömme sen itse. Olen myös tehnyt erilaisia kortteja opettajille, ylioppilaille kirjoitan vain jonkin lauseen lahjakortin kanteen. Ei jaksa muuta.

Viikonloppuna olin aikeissa tehdä Keyn limettipiirasta ihan esikoisen peruskoulun päättämisen kunniaksi. Yleisön pyynnöstä siihen pitäisi tehdä marenkipäällys, mutta taidan tehdä pieniä marenkeja joita kukin voi laittaa oman palasensa päälle.

 Pitäisi varmaankin kohta kellistyä petiin, esikoisen juhlat alkavat kahdeksalta ja alakoulun yhdeksältä. Uaah. Ainiin.. ensimmäiset promokuvat erään henkilön kesän näytelmästä Lontoossa tulivat esille. Aloin jälleen pohtia loppukesälle kulttuurimatkaa suosikkikaupunkiini.

Puoli viikkoa

Puoli viikkoa on taas vilahtanut. En ole jaksanut iltaisin juuri kirjoittaa tänne, varhaiset aamut tappavat minut. Tarkoitan siis sitä, että pojat ovat menneet kasiin koko viikon ja koska lähden yhtämatkaa pienimmän kanssa, joudun heräämään aikaisin ja niin edelleen. Pidän työssäni nimenomaan tästä kaksivuorosta, jota teen/olen tehnyt yli 20 vuotta. Olen kokeillut tarpeeksi normaalia työpäivää, jotta tiedän sen olevan minulle sopimaton pitemmän päälle.

Kävin tänään lounaalla työpaikkasuhteeni kanssa ja meillä oli oikein rattoisaa. Hänen onnekseen ja minun epäonnekseni hän ilmoitti saaneensa opiskelupaikan ja suorittaa siis ensi talven kuluessa opettajan pätevyyden muiden tutkintojensa jatkeeksi. Toki olen hyvin tyytyväinen hänen puolestaan, mutta samalla hiukan mietin miten selviän ensi talvesta ilman häntä. On ollut ilo silloin tällöin poiketa vaihtamaan muutama sana mistä milloinkin, nyt en voi sitä tehdä enää.

Toinenkin asia, josta tulin todella iloiseksi tänään; nimittäin kolleegani meitä pienemmästä organisaatiosta oli Tukholman Kulturhusetissa kuuntelemassa Neil Gaimanin haastattelua. Olisin niin halunnut itse päästä sinne, sillä Gaiman on suosikkikirjailijoitani, mutta tajusin asian liian myöhään enkä siten siis päässyt Tukholmaan nyt. Mutta on melkein kuin olisin itse ollut paikalla, kun tuttava oli :)

Fairy tales are more than true:

 Not because they tell us that dragon exist,

but because they tell us that dragons can be beaten" 

 Neil Gaiman  (Kulturhuset, Stockholm, 28.5.2014)

Kävellessäni kotia kohti tuulessa ja tuiskussa ja sateessa totesin näppieni olevan niin kylmät, että koko vasen käsi särki. Varsinkin kun pääsin sisälle, auts.

Valitin eräälle tutulle ainaista palelua jne ja hän kysyi onko minulta tutkittu kilpirauhasen vajaatoimintaa. Eipä ole, oireet sopisivat kyllä. Aion syksyllä ottaa asian esille työterveydessä, en viitsi nyt kolme viikkoa ennen lomaa alkaa siihen ruljanssiin.

Löysin erästä linkkiä seurattuani erinomaisen mielenkiintoisia palapelejä.. taidan paneutua niihin loppuviikon :P Loppuun vielä piisi, joka silloin tällöin soi päässä. Varmaan ne lohikäärmeet.

Helleväsymys

Eilen esikoinen paineli metsään siksi aikaa, kun me menimme kummipojan synttäreille hikoilemaan. Oli ihan mukavaa, kaikilla osapuolilla. Olisimme ehkä viihtyneet vielä hetken pitempäänkin, mutt metsäläinen soitti hakemaan. Oli sen verran kuuma, etteivät jaksaneet taistella kauempaa minkä kyllä ymmärsi.

Tänään kävimme äänestämässä ja sieltä puutarhakaupassa. Hankimme laatikkokukat ja ostin joitain siemeniäkin. Kotiin päästyämme mies ja esikoinen jatkoivat parvekeprojektia ja minä istutin rehut, perkasin maustepenkin (myös kotiloista, jotka saivat kuuman kylvyn) ja pienimmän avustamana iskin siemeniä multaan.

Ehdin myös pestä pyykkiä ja silittää niitä. Sen sijaan saunaa emme jaksaneet enää lämmittää, voihan se laittaa viikolla sitten.

Taidan kellahtaa petiin kohta, ensi viikon kaikki kolme päivää on koululaisilla kasiin meno. Huomenna pulahdan altaaseen luultavasti viimeistä kertaa tänä keväänä.

Hellemellakka

Ollut mukavan lämmin päivä tänään, josta johtuen keskustelupalstalla joku pohti kuinka ihmeessä mellakkapoliisit jaksavat kaikkien kamojensa kanssa tässä säässä painaa Arkadianmäellä. Niin.. lienee olisi työsuojeluasia?

Eilen menin fillarilla töihin ja takaisin, sujui yllättävän kivuttomasti eli jaksoin paremmin kuin viime vuonna kaikki 26 kilometriä. Jopa ne Viikin tappomäet menivät aika hyvin, toki Kivikon järkyttävän mäen puolivälistä kävelin jälleen. Se on aivan mahdoton.Minulle.

Illalla olin aivan poikki, jaksoin juuri lukea muutaman sivun Azkabanista pienimmälle, joka leikki kotiloa sängyssään hetken ajan. Katsoimme Simon's cat-videota kotiloiden nopeuskilpailuista ja siitä juontui tämä idea.

Esikoinen oli eilen ja tänään kotona tekemässä projektiaan eli maalaamassa parvekkeen aluslautoja, joista raportoi kouluun ja saa sitten numeron. Aamulla, lähetettyäni pienimmän ja keskimmäisen kouluun, menin takaisin petiin ja heräsin puoli yksitoista samoin kuin tuo. Puolenpäivän maissa sain esikoisen jatkamaan projektiaan ja itse imuroin talon. Kylläpä tuli lämmin siinä puuhassa. Iltapäivällä lähdin pienimmän kanssa käymään postikaupassa (se onneton paketti tuli takaisin rapakon takaa ja piti hakea), joka on menossa remonttiin ja niinpä piti hakea jätskit toisesta paikasta.

Pienin huomautti, että tämä oli ensimmäinen kerta kun fillaroin hänen kanssaan mihinkään ja niin olikin. Aiemmin olen juossut kävellyt hänen vierellään tarhaan, mutten fillaroinut. Se meni ihan mukavasti kyllä ja laitoin jopa kypärän päähäni.

Loppuun pätkä, josta tulee aina hyvä mieli. Muistaakseni joku kys. henkilöistä kertoi, että olivat nauraneet itsensä tärviölle tätä kuvattaessa. Jostain ymmärsin, että tämä elokuva oli tänään töllössä.

Tilulii

Eilinen keikka oli mahtava. Hieman kateuttaa, kun tuollainen eläkeikäinen ukkeli jaksaa painaa kahden ja puolen tunnin keikan tauotta. No, yhden piisin ajan hän makasi lattialla laulamassa. Mutta oikeiasti oli kyllä hieno kokemus.

loppupuolen valoshowta

Kiva ystäväni ja hänen oikein kiva miehensä toivat minut kotiin, vaikka varoitin asuvani aivan kaupungin toisella laidalla. Se oli erinomaisen mukavaa, koska en olisi mitenkään ehtinyt illan viimeiseen metroon ja olisin ollut kotona vasta joskus puolenyön jälkeen. Näinollen saatoin edes esittää hereilläolevaa töissä :P

Tulimme äsken Uutelasta, jossa tapasimme pienimmän luokkalaisia ja heidän vanhempiaan makkaranpaiston varjolla. Oli todella kivaa, vaikka satoikin ja oli hiukan vilakkaa kuten suomalaiseen kesään kuuluukin.

Uutelassa

Piti olla mustikanvarpuja kukkineen, mutta jotain roskia vain on varsissa. Plaah.

Esikoisen piti mennä Suokkiin tapaamaan riparikavereitaan, mutta jätti sateen takia menemättä ja oli sitten unohtanut avaimet kotiin lähtiessään. Soitti meille, missä keskimmäinen on ja ihmetteli kuullessaan tämän olevan matkalla kotiin Särkänniemestä. Meidän professori jälleen vauhdissa..

Joka tapauksessa olen aika hyydytetty nyt ja aion mennä nukkumaan mahd pian.

Yksi asia tuli vielä mieleen; eurovaalimainoksissa minua huvittaa suuresti mm. Eija-Riitta Korholan (kok.) mainoslause, joka kuuluu jotakuinkin 'Isänmaan puolesta'-tyyliin. En saa nyt sanatarkasti sitä päähäni, mutta joka kerta sen nähdessäni mietin, mahtaako Mannerheim kääntyä haudassaan. Että niinkun ihan oikeasti, voi herramunjee sentään.

Illan piisinä korvamato, joka iski ajomatkalla Uutelaan.

Hei vain

Tässä ohimennessäni huikkaan, että en oikein keksi mitään kirjoitettavaa juuri nyt.. mutta ehkä kun hetken mietin.

Kävin aamulla uimassa perinteisen kilometrin puoleen tuntiin. Ennen kuin ehdin metrolle asti muistin, että alakoululaisten piti ennä ysiin eikä kasiin. Yritin soittaa pienimmälle, mutta hän ei tietenkään vastannut puhelimeen. Arvelin lopuksi, että onneksi oli hyvä ilma ja hän varmaan oli ihan iloisesti pihalla sen tunnin. Ei ollut onneksi joutunut kuulemma olemaan yksin :)

Uimahallissa minua otti päähän yksi vanhempi herra, joka kai luuli olevansa joku jumalan lahja naiskansalle käytöksestä päätellen. Ensin pullisteli itseään altaan reunalla ja sitten tietysti tunki itsensä sille radalle, jossa minä uin erään toisen kanssa. Sitten hän veti kamalaa vauhtia kokonaiset sata metriä ja seisoi sen jälkeen vartin juoruamassa kaverinsa kanssa. Oli niin kiva kääntyä sen äijän edestä.. voi että. Sitten hän lähti lojumaan poreammeeseen. Tosi macho. Isolla Ämmällä.

Työpäivä sujui suht sutjakkaasti ja samoin kotimatka. Piti tehdä kiepaus pääStockan kautta, kummipojan synttärilahjaa kävin hakemassa ja löysinkin. En nykyään yleensä löydä kysymättä mitään Stockalta ja sama päti nytkin. En ymmärrä, miksi siellä on pitänyt uudistaa niin perkeleesti kaikki osastot.

Ehdin kotiinkin ennen ukkossadetta, joka sitten menikin ohi kokonaan. Pöh moiselle ukkoselle. Ihan tyhmä. Huomenna menen Hartwall Areenalle kaverin kanssa. Siellä esiintyy allaoleva (nykyisin) vanha patu :P

Lavvantai

Ollut mukavan rauhallinen päivä. Esikoinen meni metsään koko päiväksi ja mies rautakauppaan, minä istuin ulkona lukemassa Sjónin uutta romaania 'Poika nimeltä Kuukivi' (ja sain sen loppuunkin), ripustin pyykit ulos ja pienin harjoitteli puujaloilla kävelyä.

Siinäpä se. Akkujen latausta.

Lyhyehkö päivitys

Eilinen meni mukavasti, ensin töissä ja sitten keikalla. Oli hauskaa, työkaveri on samanlainen teini henkisesti kuin minäkin, joten meillä oli rattoisaa. Varsinkin kun meistä molemmista selvinpäin on aina hauskempaa. Keikkapaikalla olisi ollut vielä mukavempaa, jos alkoholitarjoilua ei olisi ollut, minusta se on ainut miinuspuoli näissä live-esiintymisissä.

Totesimme lämppärin suhteen, että vaikka se olikin musiikillisesti hieman oudompi meille niin rumpali oli meistä molemmista oikein katseltava :D (Näimme heidät lähtiessämme ja hän oli läheltäkin katsottuna ihan söpö :D)

Bayside

Pääesiintyjä oli hyvä. He olivat ilmeisesti hiukan yllättyneitä täkäläisestä suosiostaan, mikä on toetysti aina plussaa :) Basisti-kanssavokalisti Dan napsautti plektransa edessäni seisovan nuoren naisen päähän, josta se meni maahan ja tämän poikaystävä seisoi sen päällä. Odoteltuani jonkin aikaa onnistuin saamaan plektran itselleni :P (Sen verran voin paljastaa, että... tai ehkä olen sittenkin hiljaa... tai jos vaan kuiskaan.. *Dan on ihana*)

Olin kotona jo varttia yli yksitoista ja aamulla olin todella onnellinen nelipäiväisestä työviikostani :P

Alla pari kuvaa ja Danin laulama 'Young lovers'-piisi.

Alkaline Trio; Matt, Derek ja Dan

Ja se plektra, joka aiheutti lievän teinikohtauksen Bulevardilla, mutta siitä en sano enempää.

katki

Olin tänään aamukahdeksasta iltapäiväneljään kouluttautumassa työsuojeluasioihin. Herranjestas, että olen poikki. Ihan liikaa asiaa ja kuunneltavaa yhdistettynä flunssaväsyyn, joka onneksi alkaa mennä vihdoin pois. Kävin työpaikkasuhteeni kanssa lounaalla Virastotalossa. Inhoan yksin syömistä ja soitin hänelle, että kelpaisiko lounasdeitti. Onneksi kelpasi ja meillä oli hauskaa :)

Kunhan saan pienimmän petiin taidan kaatua itsekin. Huomenna on nimittäin oltava iskussa, kun menen (työ)kaverin kanssa katsomaan Alkaline Trio'a Nosturiin. Tuskin maltan odottaa!

Hyvää yötä. Tässä allaolevan piisin sanat niille, jotka haluavat vilkaista. (Minulle sanat ovat tärkeät, kun taas mies kuuntelee lähinnä sävelmää.)

Huhhuh

Vihdoinkin kotona. Olen kyllä jo lukenut Azkabania ja evästellyt, juonut iltakahvini jne. mutta tulin vielä ilmiintymään tänne hetkeksi.

Ensinnäkin olimme ystäväni kanssa yllättyneitä, kuinka hauska elokuva American Hustle oli. Emme oikeastaan tienneet siitä mitään ennakkoon ja odotimme suht keskinkertaista menoa, mutta se yllättikin positiivisesti. Nyt on käynyt jo ainakin kolmen elokuvan kanssa näin tänä keväänä, alan vallan huolestua. Jos tämä jatkuu, niin tästähän tulee ihan hurja elokuvavuosi.

Tässä illan ratoksi lueskelin hetken nettiHesaria ja kylläpä minä mieleni pahoitin. Rouva ex-kansanedustajan ja plastiikkakirurgi  Sirpa Asko-Seljavaaran sanoista hänen ilmaistessaan mielipiteensä Itävallan parrakkaasta naisesta hän sanoo samaan hengenvetoon näin: "Kohta esitetään kehitysvammaisia tai synnynnäisiä epämuodostumia viihdeohjelmassa."

Miksihän mieleeni yllättäen nousevat natsiSaksan rodunjalostus/puhdistuslausunnot? Muutama viikko sitten eräs erityislapsen äiti tunnusti keskustelupalstalla antaneensa häntä arvostelleelle keski-ikäiselle miehelle tuutin täydeltä, kun tämä oli sanonut invaparkkiin parkkeeraamisesta tälle väsyneelle äidille jotain 'kaunista'. Lapset olivat olleet autossa ja äitihenkilö viemässä ostoskärryjä pois. Toivon todella, että se herrahenkilö muistaa vastaisuudessa kuulemansa.

On minulla toki läheisempiäkin kokemuksia erityislapsista/aikuisista ihan perheeni lähipiiristä, mutta siitä en nyt jaksa sanoa enempää. Voinen vain toivoa, että tällaiset typerät lausunnot hölmöjen ihmisten sanomina lakkaisivat. Tällaisina ne saavat liikaa painoarvoa.

Äitienpäivää

Hyvää äitienpäivää vain kaikille blogistanian aavikoilla vaeltaville äideille ja heidän poikasilleen. Täällä meillä Kattilassa on ollut erinomaisen mukava Äitienpäivä kerrankin.

Pienin oli vissiin kovassa jännityksessä eikä nukkunut kovinhyvin, joten oli sitten mennyt sohvalle olkkariin ja koisinut siinä. Meidän sohvassa nukkuu takuuvarmasti (jopa meikäläinen, joka en yleensä sammu muualla kuin sänkyyn).  Esikoinen oli lauantaina softaamassa puoliltapäivin ihan iltaseiskaan asti, joten nukkui ihan rattoisasti. Keskimmäinen oli yökylässä kaverillaan ja kotiutui jo neljän maissa iltapäivällä.

Alla kaikille Äiti-ihmisille omistettu iloinen Batman-giffi :D 

Olen parannellut flunssaa neulomalla ja katsomalla melkein koko ekan kauden BBC:n Robin Hoodista ja olen saanut yhdet kämmekät valmiiksi asti. Päätin antaa Guy of Gisbornelle toisen mahdollisuuden eikä sarjakaan ole aivan niin surkean huono kuin ajattelin ensimmäisellä katselukerralla. Paha vain, että olen alkanut pitää kaameasta Sheriffistä ihan hurjasti. Hän on sarjan varsinainen ilopilleri, sen sijaan Marian on ihan idiootti. Herranjestas. Kuka järjissään oleva nainen ei ottaisi Guyta Robin (Maitoparran) sijaan? Oijoi. Enkä ole yhtään puolueellinen :P

Robin Hood on kirjana aina ollut minulle tärkeä ja Disneyn versiohan on vallan hulvaton. Niihin nähden tämä sarja on aika kamala enkä edes ajattele sitä kaameaa saksalaista 80-luvun Robin-versiota. Auh. Sen sijaan 'Miehet sukkahousuissaan' ja Kevin Costnerin Robin ovat ihan katsottavia. Erroll puolestaan on ikisuosikkini Robinina :)

Flunssa jyllää edelleen, tosin nyt pystyn jo ajattelemaan suht järkevästi. Perjantai oli kamala ja eilinen vielä aika paha. Huomenna aion mennä töihin ja illalla leffaan.

Perjantaina äitini soitteli ja kertoi lapsuuteni naapurinsedän ja nykyisen mökkinaapurimme heittäneen vihdoin lusikan nurkkaan. Hän ei ollut kovin iäkäs, alle 70-vuotias, mutta paha diabetes ja tämän talven aikaiset pari aivohalvausta tekivät tehtävänsä. Ikävää toki, pojatkin olivat hiukan suruisia, sillä Jussi taoasi viedä heitä moottoriveneellään kalastamaan järven toiselle rannalle. Hän oli eräänlainen vaarin korvike, sillä oma isänihän on ollut kuolleena 20 vuotta ja miehen isä on todella huonokuntoinen (enkä häntä edes päästäisi poikien kanssa mihinkään). Elämä on.

Nyt taidan lähteä nukkumaan. Alla BBCn Robin Hoodin traileri niille, joita kiinnostaa.

Kosteata iltaa

On satanut koko päivän, sellaista sadetta joka kestää varmasti ensi jouluun saakka. Inhoan juuri sellaista sadetta. Se saa vain pahalle päälle ja haluaisin olla kissa.

Lisäksi nuha on siinä vaiheessa, että aina kun pidän päätä alaspäin (näppikseen päin)  niin nenästä lirahtaa nestettä. Not funny. Ainut hyvä puoli tässä flunssassa on se, että en todellakaan lähde huomenna mihinkään järvelle palelemaan.

Kotimatkalla ostin takin, jota olen tuijottanut joka aamu parin viikon ajan. Se on ihana. Ihana ihana. En ole varma, olenko koskaan omistanut mitään yhtä kallista vaatetta (lukuunottamatta hääpuvun kankaita), mutta se on ystävän mukaan juuri minua. Voisin pistää kuvan jonnekin tekstin alalaitaan..

Nyt menen petiin. Päivän piisinä yksi ikisuosikeistani, sekä laulu että esittäjä.

ja se kuva

Helei

Flunssa iski. Oikein mukavasti. Pitäisi vielä huominen selvitä töissä, sillä työkaverilla on menoa ja hän pääsee vasta alkuiltapäivästä paikalle. Istun taas kahdella pallilla, tosin samaahan hän on joutunut tekemään. Jos oloni jatkuu tällaisena, en varmasti lähde perjantain tyhy-päivään kirkkoveneilemään (*hiljaa*).

Se piisi, jota olen ihmetellyt pari pävää, löytyi vihdoin ja oli, kuten epäilinkin, Bronski Beatin 'Smalltown boy'. En nyt linkkaa sitä tähän, kun en vain jaksa. Se löytyy kyllä jostain tuolta tageista, jos joku haluaa kaivella, mutta YT:sta toki helpoiten.

Taidan kömpiä nukkumaan. Kannattaa vetää valkoinen merkki mustaan puuhun, sillä en kovin usein mene petiin ihan näin ajoissa.

Huomisen säätä odotellessa voi kuunnella vaikka tätä.

Leffasuositus

Kävin taas leffassa. Tällä kertaa näimme tyttöystävän kanssa elokuvan 'Grand Budapest Hotel', joka olikin varsin riemastuttava yllätys. En etukäteen tiennyt elokuvasta mitään muuta kuin sen, että siinä on joukko aika kuuluisia nimiä ja tarina yllättikin sitten iloisesti. Varsinainen veijaritarina :) Oikein kunnollisen vanhanaikainen hyvän mielen tarina, jossa paha saa palkkansa ja apu löytyy yllättävistä paikoista.

Nyt päässä soi yksi kasaripiisi todella ärsyttävästi, enkä muista piisin nimeä enkä esittäjää, jotta saisin korvamadon hoidettua pois. Saatte sitten toisen kasarihitin kärsiäksenne, tykkään kyllä tästä edelleen.

Huomenta

Eli siis maanantai-iltaa.

Kävin jälleen vetäisemässä maanantain aloituslenkkini uima-altaassa, puoleen tuntiin kilsan. Lopuksi menin jälleen kylmävesialtaan lävitse pesuhuoneen puolelle. Erään vanhemman herran kanssa vaihdoimme pari sanaa siitä, että Vuosaaressa on huomattavasti kylmempi vesi kylmävesialtaassa. Siihen lasketaan jääpaloja jääpalakoneesta, se se vasta on mukavata.

En tiedä, uinko liian kiivaasti, mutta oikea koipi on jälleen hiukan arka ja pelkään pohjekramppia taas. Jos tämä jatkuu tällaisena, en tiedä uskallanko fillaroida töihin ollenkaan tässä ja ensi kuussa. Se olisi kurjaa. (Huomaatteko, olen vapaa-ehtoisesti menossa pyörällä töihin ja takaisin?)

Töissä oli ihan mukavaa, hiljaista ja eehh.. no ei ihan niin rauhallista kuin ajattelimme. Työkaveri oli käynyt Krakovassa ja visiteerannut Auschwitziä ja Birkenauta. Paikkoja, joihin minä en pysty menemään.

Pelkkä ajatus siitä, että menisin vapaaehtoisesti sellaisen inhimillisen vihan, tuskan ja kauhun kyllästämälle paikalle, saa minut itkemään. Ei suinkaan kauhusta vaan myötätunnosta natsien uhreja kohtaan ja tiedän, että en pysty käsittelemään sitä surun määrää minkä siellä kohtaisin. Joten en mene. Tällaisia paikkoja on muutamia minulla. Minulle on turha tulla sanomaan (kuten joku kuvaili), että 'A oli niin seesteinen'. Ei hyvänen aika.

Tulipas vuodatus.. noh. Annoin pienimmän katsella tänään 'Pacific Rim'-elokuvan hänen ollessaan itsekseen kotona (mies oli tullut kotiin puolivälissä leffaa). Kysyin, mitä pienin tykkäsi ja hän sanoi 'se oli HUONO!'. Niin. Tuomaristo on puhunut.

Esikoinen kävi tänään matematiikkalukion pääsykokeessa, mutta koska se on kakkosvaihtoehto niin en tiedä, meneekö hän mieluummin tuonne vai ykkösvaihtoehtoonsa. Kysyin, mutta ei hänkään tiennyt. Esikoinen sai ysien valtakunnallisesta matematiikankokeesta 56/60 pistettä. Kesäkuussa kuulemme tulokset.

Nyt taidan mennä petiin kipeine koipineni. Loppuun ruotsalaista swing-hop'ia, johon tykästyin.

Palautumista

Tervehdys jälleen. Huomasin, että olin unohtanut varsinaisen samba-asian edellisestä postista, ehkä muistan sen tämän perään laittaa.

Eilen meillä oli syömässä äitini ja miehen isä eli appiukkoni. Olen varmaan joskus maininnut appiukosta.. kukaan ei oikein jaksa hänen kanssaan. Hän ei kuule mitään, kuulolaite ei toimi (hän ei osaa käyttää sitä) ja hän puhuu ihan juuri siitä, mikä häntä kiinnostaa välittämättä, mistä muut puhuvat. Mies kestää sitä vielä vähemmän kuin minä, joten eilisilta meni vierailusta toipuessa ja poikien kinastelua kuunnellessa. Nekin menevät aina ihan ylikierroksille näistä vierailuista. Joten oli varsin rattoisaa.

Tänään olenkin sitten lukenut, surffannut, pessyt pyykkiä, silittänyt pyykkejä äänikirjan kera ja katsonut pienimmän kera kolmannen Harry Potter-leffan. Riittänee yhdelle päivälle?

Ja se samba-tarina: Äitini ollessa nuorena Lontoossa pari vuotta töissä hän oli jotain kautta tutustunut silloiseen Argentiinan suurlähettilääseen. Herra suurlähettiläs oli oikein herrasmies ja oli kuljettanut äitiäni erilaisissa teattereissa ja konserteissa ja opettanut sambaa :) Erään kerran herra suurlähettiläs oli sitten kysynyt, josko äitini lähtisi hänelle seuralaiseksi jollekin matkalle ja äitini oli kieltäytynyt kohteliaasti, mutta siihen loppuivat teatterit yms. Toisaalta aika pian näiden tapahtumien jälkeen herra suurlähettiläs oli kutsuttu kotiin Argentiinaan ja siellä tuli vallankumous.

Sellaista tänään. Päivän piisiksi voisin laittaa jotain metkaa.. kunhan löydän. Löytyi kesäpiisi :D

Samba

Kävin katsomassa pienimmän kanssa 'Rio 2'-elokuvan. Siinä sambattiin kovasti heti alusta lähtien ja erityisesti lentokohtaukset olivat hienoja, syvyysvaikutelma oli 3D:n ansiosta varsin mukava.

Leffan jälkeen menimme Tennarin Heseen ruokailemaan ja eräs ystäväni saapui sinne myös, hän on tänä viikonloppuna vappuleskenä miehensä vietyä heidän kolme poikaansa Amsterdamiin ja hän kaipasi seuraa. Juttelimme jonkin aikaa ja sitten kävelimme hyytävässä kevätsäässä Stockalle, josta ostin 'Pacific Rim'-dvd:n. Mikä älynväläys.. no, ehkä pojat tykkäävät :D

Sitten tulimme kotiin, mies oli vienyt isommat ostoksille Varustelekaan. Katselimme 'Harry Potterin ja salaisuuksien kammion' jälleen kerran (Oi Lucius <3). Mies ja isommat tulivat kotiin, esikoinen oli ostanut vanhan NL:n armeijan lentäjän paraati-koppalakin ja on istunut se päässään koko illan :D

Että näin meillä. No, huomenna tulevat vanhukset tai ainakin äitini kyläilemään, koska pääsiäinen meni niin tautisissa merkeissä.

Allaoleva piisi soi Tennarin kahvilassa ja jäi päähän, kuin mietin mistä sen tunnen. Vissiin antiikkia, kuten minäkin.