Viikatehenkilö

Veljeni pyynnöstä raivasin rantaa kaisloista viikatteella, samoin kuin viime kesänä. Homma on minusta ihan kivaa, koska olen sillä tavalla outo. Aloitin raivauksen pari päivää sitten laiturin vierestä ja tänään vetäisin (=kiemurtelin) jalkaani keskimmäisen varvastossut. Nillä oli mukavampi mennä vettyneiden ja talvehtineiden vanhojen kaislanraatojen päältä kuin paljain jaloin.

Viikatekeikan jälkeen uin tavallista pitemmälle. Olen useasti uinut melkein eräälle lokkikivelle ja nyt uin sinne asti vain muistaakseni, miksi en ole enää kymmeniin vuosiin mennyt sinne. Ei lokkien vuoksi, vaan siksi, että näkyvän kiven(osan) vieressä pinnan alla on muutama iso kivi. Muistin ne, kun melkein löin polveni kiveen ja onnistuin iskemään vain vasemman isovarpaan siihen. Kääntyessäni kylkeäni pyyhkäisi toisen ison kiven pinta, onneksi kivi oli pyöreä siitä kohti. Tarvinneeko mainita, että inhoan pinnan alla olevien kivien koskettamista? *värisee*

Äitini suree kattilaa. Siis puurokattilaa. Veljeni ja vaimonsa olivat siivonneet kaappeja ja koska tämä vasta kolmekymmentä vuotta uskollisesti palvelleen puurokattilan teflon oli hiukan riekaleina olivat sitten heittäneet sen ns. mäkeen. Äitini suorittaman kolmannen asteen kuulustelun jälkeen veljeni on nyt paineessa ostaa uutta kattilaa. Sanoin vain äidilleni, etten ihan oikeasti käsitä. Kattiloita on niin, ettei kaappi mahdu kiinni ja yksi kattila on nyt sitten maailman arvokkain aarre. Luoja suokoon, etten koskaan kiinny mihinkään tavaraan yhtä tiiviisti.

Kolmas asia, joka oli mielessäni, ovat hajuvesipullot siellä täällä makuukammarissa ja uudessa pikkuvessassa. Siis miksi kukaan laittaisi hajuvettä mökillä? (Kysyy ihminen, joka juuri ja juuri muistaa laittaa joskus johonkin juhlatilaisuuteen suihkauksen.) Niinkuin oikeasti.. voi Jeesuksen partaveitsi.