Kävin tänään kokouksessa ja sen jälkeen tapasin mieheni keskustassa lounaan merkeissä Kampin Backyard Pick'issä. Siellä on todella hyvä lounasbuffet.
Lounaan jälkeen mies meni takaisin työpaikalleen ja mietin siinä mitä tekisin, ja päätin sitten mennä katsomaan onko Amos Rexiin kuinka kauhea jono, koskapa vietin viimeistä virallista 4-päiväistä työviikkoani.
Magritteen ei ollut jonoa laisinkaan ja niinpä kävin sitten ihailemassa surrealistisia (ja muitakin) Magritten teoksia. Olen aina pitänyt hänen teoksistaan ja nytkin liikutuin varsinkin allaolevasta taulusta aivan kyyneliin asti. (Olen luullut olevani outo, mutta olenkin aivan normaali, hurmio vain kummittelee.)
Katse kaukaisuuteen
Kirous
Kiersin myös perusnäyttelyn eli Sigurd Frosteruksen keräämä kokoelma suomalaista jälki-impressionismia, joka olivat aiemmin ahtaasti Amos Anderssonin kotimuseossa, ovat nyt kauniisti yhdessä isossa salissa esillä kaikki.
Lisäksi ihastelin ja kummastelin Studio Driftin leijuvaa Drifter-betonimöhkälettä ja Materialism-näyttelyä, jossa erilaisia esineitä oli pelkistetty perusaineksiinsa sekä Fragile future III:n voikukka-ledvalosysteemiä.
Drifter
Vähän eri kuvakulma valaistuksen vuoksi
Fiskarsin sakset Materialism-osiossa
Fragile Future III
Teletappimaa kevätauringossa
Vihdoin pääsin kotiin ja siellä minua odotti Freddie, joka saapui pitkän odottelun jälkeen ilokseni.
Loppuun kuitenkin Princeä, joka juuri soi Spotifystä. Tämä Princen levy on mielestäni yksi hänen parhaistaan, toki joku muu voi olla toista mieltä.
Alkuviikosta on selviydytty ja voisi sanoa viikonlopun jo häämöttävän.
Eilen saattelin pienimmän ensimmäiseen FunAction-liikuntatapahtumaan eli Ruusulankadun keilahallille samalla, kun itse jatkoin siitä pilatekseen. Lapsi tykkäsi kovasti ja oli jopa löytänyt kotiinkin, tosin mies oli hakenut hänet metrolta.
Maisemaa aamulla bussipysäkiltä. Itse tykkään kovasti tuosta 'Palavasta enkelistä'.
Tänään tein ekskursion Malmille, jossa meillä oli kaupunginkirjaston ja oman virastomme kirjastojen tapaaminen. Olemme nyt tavanneet aina noin puolen vuoden välein ja on ollut oikein kiva nähdä saman alan ihmisiä vähän eri merkeissä, kuin muuten.
Tulin jo hyvissä ajoin kotiin, sillä en jaksanut istuskella töissä ja saldo antoi siihen mahdollisuuden. Käytinkin ajan hyvin ja leivoin porkkana-inkiväärikakkua KK:n ohjeen mukaan.
Taidankin siirtyä sohvalle Jasonin seuraan, jos vaikka aloittelisin uuden neuletyön samalla. Uudessa Taito-lehdessä oli villatakki, joka houkuttaa ja haastaa: se neulotaan ylhäältä alaspäin, helmassa on leveä kirjonta ja tämän lisäksi se neulotaan kokonaan suljettuna neuleena ja, leikataan lopuksi saksilla auki nappilistan neulomista varten. Tuo vähän hirvittää, mutta kaipa siitäkin selviää.
Olen viettänyt mukavan viikonlopun tekemättä juuri mitään. Olen loikoillut parvekkeella nauttimassa lämpimästä kevätilmasta kuunnellen (Richardin lukemia) äänikirjoja tai lukien itse jotakin.
Eilen kävimme miehen kanssa kauppareissulla ja samalla poikkesimme Fasulla hakemassa Mignon-munat pojille, koska en ollut vielä käynyt 'uudessa' vierailukeskuksessa. Melko paljon oli ihmisiä menossa kiertokäynnille ihan tavllisena lauantaina, joten kaipa tuo on kannattava juttu.
Pääsiäispupu
Illempana siirryin parvekkeelta sisätiloihin katsomaan töllöä. Lopetin Syrjäseudut (Hinterlands) perjantaina ja aloitin Lutherin vitoskauden, joka olikin paljon parempi kuin neloskausi. Eilen sitten sain Lutherin loppuun ja aloitin OA:n kakkoskauden. Sekin on todella hyvä, Jason on ihana <3
Valdur Mikita: Kantarellin kuuntelemisen taito
Sain yhden äänikirjan loppuun ja samoin luin yhden paperikirjan, se oli tosin alle 200-sivuinen. Aloitin jo uuden äänikirjan pestessäni keittiön ikkunat ja tehdessäni bujoa tänään. Leivoin granaattiomenskonsseja, kun pelkäsin granaattiomenan menevän pahaksi ennen kuin ehdin tehdä sille mitään.
Nyt ajattelin mennä sohvalle jatkamaan OAta ja purkamaan yhden vanhan ufon eli neuleen, joka ei jostain syystä tunnu edistyvän kaapissa ollenkaan.
Minulla on luultavasti jonkinasteinen ääniyliherkkyys. Ärsyynnyn helposti jos joku lätkyttää esim purkkaa suu auki tai pitää jotain muuta outoa ääntä, samoin jos on pakko julkisessa kulkuneuvossa katsoa videoita äänet päällä (rattoisaa metromatkaa.. minulle). Jatkuva tinnitus on myös kokoaikainen kaverini.
Meillä on asiakkaana eräs herrahenkilö, joka korisee jatkuvasti. Hän siis hengittää ilmeisen raskaasti sekä liikkuessaan että paikallaan istuessaan, ihan salin toiselta puolelta asti kuuluu jatkuva korina. Ja se riipii!! En KESTÄ!!
Tähän voitte lisätä Mörön tälle illalle, niin paketti oli täydellinen. Paitsi Mörön kynnysten paukuttelua ja korinaa myös ilmastointi humisee jatkuvasti.
..uhhuh.. Loppupelejä odotellessa voi vaikka katsoa traileria. Meinas tulla tippa linssiin. (Haluaisin halia Steven litteäksi, kun hän tajusi Buckyn menneen.)
Spoilerivaroitus! Piti alunperinkin laittaa tämä video, mutta en ehtinyt sitä töissä etsiä.
Työmatkan varrella kävin hakemassa eväitä Alepasta. Halusin parsakaalia, mutta kaikki pakasteet olivat ihan kaapin takaseinässä eikä käsivarret yltäneet sinne asti. Huomasin, että takanani jugurttihyllyn oven välissä oli nuorempi mies ja kysyin häneltä, jos hän voisi kurottaa minulle yhden pussin.
Iloisesti hymyillen hän teki työtä käskettyä ja veti kaikki pussit siihen hyllyn etureunaan ja lopuksi antoi minulle niistä yhden. Kiitin kauniisti ja ajattelin, että olipa hän ajattelevainen.
Tänään kävimme Riihimäellä hautaamassa setäni Sakarin. Hän oli isäni pikkuveli, yli 80-vuotias jo. Ollessani lukiossa hän muutti Kemistä tänne alemmas ja löysi uuden vaimonkin työpaikaltaan. He kävivät jonkin verran vanhempieni mökillä ja nyt myöhemmin meillä esimerkiksi esikoisen yo-juhlissa.
Hiukan alakuloinen olen toki sikäli, että Sakari oli viimeinen isäni sisaruksista ja äitini perhe on mennyt jo aiemmin manan majoille. Tuntuu, että melkein joka vuosi on ollut hautajaiset ja tavallaan onkin, sillä viime vuonna ei ollut ja sitä edellisenä meni Sysikki. Alamme vähitellen tavata kaikki sukulaiset vain hautajaisissa, vaikka toisaalta onhan tässä vielä kaikenlaisia rippijuhlia ja yo-juhlia sun muita ehkä vielä edessä kuitenkin.
Muistotilaisuudessa eräs setäni ja vaimonsa naapuri muisteli jotakin ja sanoi, että Sakarilla oli omanlaisensa huumorintaju. Satuin juuri sillä hetkellä katsomaan vanhinta veljeäni ja meitä alkoi naurattaa. Se omanlainen huumorintaju on savolaista huumoria, samaa viljeli isämme. Mieheni sanoin savolaisen ja karjalaisen huumorin suhteen vastuu on kuulijalla, mikä pitää paikkansa.
Viimeinen ovi on madon suu tapasi isäni sanoa
Liisa-tätini, Augusta-mummi Sakari sylissään ja isäni Olavi 6v
Ovat nämä kuun loppupäivät. Eilen oli äidin kuolinpäivä (3 v sitten tapahtui se) ja tänään Sysikki-kissan muistopäivä, siitäkin on jo 2 vuotta.
Unohdin kertoa aiemmin, että maanantaina kun olimme rantatutuneet sain keskimmäiseltä veljeltäni viestin. Siinä luki "Oletko jo hankkinut Sakarin (sedän) hautajaiskukat?". Verenpaineet nousi välittömästi jonnekin taivaisiin, koska tästähän ei oltu sovittu yhtään mitään. Vastasin sitten, että "En ole enkä millään ehdi sitä hoitamaan, on kiire viikko." Vähän ajan päästä tuli viesti "Onko 100 hyvä? Voin hoitaa", samalta veljeltä. Huuh.
Keskimmäinen aloitti tänään kirjoitukset kemialla, toivottavasti menee hyvin niin ei tarttis ensi keväänä uusia. Hän leipoi itselleen evääksi patonkia eilen illalla, hyvää siitä tuli :)
Käväisimme miehen ja nuorimmaisen kanssa Tukholmassa katsomassa, miltä siellä näytti. Lauantaina oli melkoinen tuuli ja niinpä nukuin akurannekkeiden kera, vähän oli huonohko olo mutta en ykännyt.
Tukholmassa oli kovin keväinen lämpö, noin +10 astetta ja vilpoisa tuuli. Näimme joitakin joutsenia ja narsisseja sekä krookuksia oli puistoissa ihan mattona.
Kävelimme Viikkarilta ensin kaupungin läpi Mr. Cake-kahvilaan ja sieltä sitten hissuksiin takaisinpäin Gallerian, Åhlensin ja SciFi bokhandelin (Gamla Stan) kautta laivalle.
Jälkkärivalikoimaa
Kunkkula
Mr Cake - Pink celebration, semla ja Key lime
Författarnas hus sisäpihan lätäkkö ja patsas
Matkalla kotiinpäin
Aamulla mies meni suoraan laivalta töihin. Minä kävin lapsen kanssa syömässä aamupalaa Cafe Engelissä ja menin sitten töihin.
Työpäivän mittaan ehdin lukea loppuun ensimmäisen Jack Reacher-dekkarini. Se oli ihan ookoo, hiukan häiritsi esim se, että naispoliisi Roscoe ei koskaan saanut etunimeä, vaikka Reacher oli valmis ottamaan hänet mukaansa retkilleen. Vetävästi kirjoitettu, voisin lukea seuraavankin joskus jos tulee vastaan.
