Muutaman päivän eli huomisen pidän ihan virallisesti lomaa. Huimaa. Oikeasti puoli neljältä työpaikalla (koko talossa) olimme jäljellä vain me kaksi kirjastossa. Ja siitä hetken päästä enää vain meikäläisen työpari. Oikeasti pääsin tänään hyllytyksessä ns. flow-tilaan, mikä on aika mahtavaa.
Löysin evässalaatista tontun hiippalakin, en tunnusta kuitenkaan syöneeni tonttua.
Kotia kohti suunnatessani soitin miehelle kaupasta, että jos tuo tulisi hakemaan. Ehtisin juuri siinä ajassa suorittaa ostokset sekä kaupasta että apteekista ja mieshän tuli vastaan, kiltti kun on. Muistutti vielä, että osta sitä kissanruokaa ja lupasin. Istuimme autossa melkein viimeisessä mutkassa ennen kotipihaa, kun mies kysyy siitä kissanruoasta.. Joo, se unohtui aivan totaalisesti kun jäin ihmettelemään luomupopcornin puutetta. Joten mies kippasi minut ostoksineni pihalle ja lähti toiseen lähikauppaan.
Illan ratoksi katsoin Rosemaryn vauvan uusintaversion ja voi elämä, että oli tylsä. Onnetonta tekelettä ei pelastunut Jason eikä mikään muukaan. Sain sentään neulottua sukanvartta hiukan eteenpäin ja sen jälkeen katsoin yhden osan Spooksista. Helpotti hiukan.
Tässä Jason ehkä tunnetuimmassa roolissaan (siltä varalta että on mennyt ohi)
Jos ette ole vielä löytäneet uudenvuodenjuhlintaan sopivaa bilenimeä, niin tässä olisi oivallisia ehdotuksia. Työkaverille osui varsinainen deittisaitti-nimimerkki :P
Olipas oikeasti aika mukava päivä, kun ei tarvinnut stressata sitä, ehtiikö kotiin ennen vieraita. Ja sekin, että koti on siisti ja minulla oli kakkua jälkkäriksi :P (Oli muuten törkeän hyvää..)
Näkymä työpaikan ikkunasta
Kävimme pienessä lähiAlepassa kotimatkalla ja ilahdutin kassatyttöjä ottamalla kuvan kukkakimpuista. FBn kuvaryhmässä on tänään aiheena Sparkly, aika hyvin sopii eikö? :)
Ihmettelimme sellaistakin asiaa, että kissan märkämuona on taas loppu. No, sitten selkisi.. Minä olin antanut kissalle kolmanneksiviimeisen pussin aamuseitsemältä. Pienin oli antanut toiseksiviimeisen pussin aamupäivällä (koska kuppi oli TYHJÄ). Esikoinen oli antanut kissalle viimeisen pussin iltapäivällä (koska kuppi oli TYHJÄ).. Illansuussa tullessamme kotiin kuulin, kuinka katti juuri oksensi yläkerrassa. Ei mikään ihme tuolla ruokamäärällä. JA arvatkaapa, onko se kuppi taas TYHJÄ? No, nyt saa katti kestää huomisaamuun asti, pakastimessa on tasan yksi seipala. Normisti tuo pienpeto syö maksimissaan kaksi pussillista märkämuonaa vuorokaudessa, silläkin lienee joulu :D
Työpari oli menossa tänään elokuviin harvoin tapaamiensa ystäviensä kanssa, josta muistin laittaa yhdelle ystävälleni tekstarin. Näin nimittäin ennen joulua unta hänestä, mutta unohdin. Nyt muistin.
Nyt menen takaisin sohvalle neulomaan ihan hetkeksi, aloitin toisen sukan ja Vallan linnake-sarjan jaksosta on jäljellä ehkä kymmenen minuuttia.
Aamulla hiukan viiden jälkeen kuulin nuorimmaisen kikattelevan olkkarissa ja menin sitä ihmettä katsomaan. Nimittäin INHOAN heräämistä kesken unien aamuyöstä, sain sitä lajia ihan tarpeeksi mukuloiden vauva-aikoina. No.. siellähän tabletin valo loisti ja yhdellä oli kuulottimet korvilla. Hermostuin hiukan ja sanoin, että jos aikoo nauttia lämpimästä sisäoleilusta, niin kannattaa laittaa vekottimet pois. Menin sitten takaisin petiin, mutta enpä enää nukahtanut. Kuulemma ei lapsikaan ollut enää nukkunut ja myöhemmin päivällä soittaessani kotiin sanoi, että oli valvonut koko aamun. Toivottavasti kuitenkin nyt jo nukuttaisi, minua ainakin jo houkuttelevat Höyhensaaret kovasti.
Olin töissäkin jo ajoissa, heti kasin pintaan ja joo.. olipa pitkä päivä. Yhdessä vaiheessa vasenta silmää alkoi viillellä ja arvasin, että se alkoi taas tulehtumaan. Nyt se on taas kauniisti punertava. Onneksi on se toinen satsi silmätippoja vielä jäljellä, mutta kun ei se oikein auta tähän hommaan. Toki oireet lievenevät ja osin poistuvat, mutta sitten taas heti palaavat kun olen töissä. Nytkin olin viisi päivää kotona ja heti kustannuspaikalle palattua alkoi sekä tämä että jatkuva yskä, sellainen 'köhiminen'. Ei sitäkään ole kotona.
Kauheata, kun valitan koko ajan.. No, oli ihan kiva päivä. Töiden jälkeen tulin kotiin, mies oli aloittanut ruoanlaiton ja minä sitten lopettelin, kun hän lähti uimaan. Syönnin jälkeen imuroin koko talon (myöhemmin mies kertoi imuroineensa jo alakerran eli onpahan puhdasta sielläkin), keskimmäinen hoiteli tiskikoneen ja pesin vihanneslaatikon, koska kaikkein alimmaiseksi oli jäänyt kurkku.. Siitä olisi ehkä saanut jonkinlaisen stressilelun, tosin märänpuoleisen. Aika ällö se oli kyllä oikeasti :P
Kaikki tämä siis siksi, kun esikoisen toisen kummitädin piti tulla perheineen huomenna visiitille. Hän ilmoitteli hetki sitten, että eivät tule koska angiina ja kuume. Tulipa kuitenkin siivottua kämppä varmaankin viimeistä kertaa tänä vuonna ja eilen leivoin pekaani-taatelikakun, jonka voinen sitten itse huomenna korkata. ellen sitten säästä sitä viikonloppuun, jolloin tulee toinen esikoisen kummitädeistä meidän kummipoikamme keralla. Mutta tuskin jaksan odottaa niin pitkään.
Tässä illan kuluessa olen koomannut sohvalla ja sain ensimmäisen polveenasti-villasukan itselleni valmiiksi, huomenna voin aloittaa sen kaverin.
Joulu lähestyy uhkaavasti. Onneksi se ei minua haittaa, sillä hommat on hanskassa ja hanskakin on ihan just siinä, missä pitää.
Tänään olen ollut lomapäivällä, mitä ei ehkä ihan heti uskoisi. Aamulla luin pari tuntia odotellessani teinien ylösnousua ja sitten aloitin kahvinkeittimen etikoimisella, pyykki- ja tiskikoneen käynnistämisellä ja lattianpesulla päiväohjelman. Lattianpesukin sujui rattoisasti Richardin lukemaa äänikirjaa kuunnellessa.
Mies tuli kotiin ja hämäsi lapsukaisia sen verran, että ehdin/sain joululahjat paketoitua. Olin nimittäin varautunut jo suorittamaan paketoinnin yömyöhällä. Myöhemmin kävimme hakemassa yhden varaamani kirjan kirjastosta, kukkakaupasta haimme naapurien joulukukat ja kurvasimme keskimmäisen kummeille viemään oman kummipoikamme lahjan sinne. Kotona teimme ruoan, jonka jälkeen esikoisen kummitäti käväisi ovella.
Kasasimme piparitalon ja koristelimme kuusipiparit, tein lakritsimantelit ja (minä onneton) lupasin katsoa pienimmän kanssa Matrix-elokuvan. Voi elämä. Ensimmäistä kertaa vuosia sitten yrittäessäni katsoa sitä se jäi kesken ja nyt jaksoin vain siksi, että aloitin samalla uutta sukkaa itselleni. Leffa oli niin surkea, että se oli huvittava. Tietysti yleensäkin ennemmin nauran kuin itken, mutta.. Jotain iloa tuotti Hugo Weaving (Keski-Maan Elrond) sentään pahiksena. Huhhuh.
Mutta. Kinkku on uunissa ja kaikki tosiaan ihan kuten pitääkin. Meillä ei joulusta stressata ja onneksi ei tarvitse edes raahautua minnekään sen viettoon, vaan saamme olla kotona aivan keskenämme.
Loppuun videopätkä, jonka lupasin Paimenelle, mutta unohdin. Ihan vinkkinä vain, että samalla porukalla on muitakin hulvattomia videoita :)
Aamulla herätessäni tunsin sen jo. Huimauksen. Se jatkui ja taas olin pyörtyä pari-kolme kertaa ennen kuin sain itseni lähtökuntoon. Istuin sitten jonkin hetken kauemmin kotona aamupalapöydän ääressä, koska ajatus kävelystä metrolle oli hiukan uhkaava. Loppujen lopuksi kuitenkin pääsin töihinkin ja olo parani jonkin verran.
Kuitenkin koko päivän olo oli pöljä ja toistaitoinen. Palolla lounasta maksaessani huomasin ensin henkilökortin olevan pukukaapissa, onneksi työpari oli vieressä ja saattoi vilauttaa korttiaan, ja sitten rahat menivät ties minne piiloon, melkein lautasen allekin yksi. Onneksi ei ollut jonoa ja kassasetä on mukava.
lähdin kotiin aikaisemmin, olin luvannut käydä ostamassa kummipoikien joululahjat ja kävinkin sutjakkaasti hakemassa ne. Sitten sain päähäni hakea samalla poikien lahjat, mutta sepä olikin mutkikkaampi juttu. Kolme kirjakaupan jälkeen, joista toivelistalla ollut lahja oli tietysti keskimmäisessä, aloin olla aika hyytynyt. Lisätään tähän vielä kävely kotiin kirjaston kautta, niin saadaan hyvin väsynyt äitihenkilö.
Onneksi kotona pojat olivat parhaillaan imuroimassa yläkertaa ja sen hoidettuaan aloittivat Monopoli-pelin pienimmän toiveesta, joten olen saanut istuksia aivan rauhassa (selvittämässä lankakerää).
Nyt kellistyn petiin. Mies sanoi, että yöllä olin ainakin viisi-kuusi kertaa hypännyt istumaan sängyssä niin, että hänkin heräsi. Voinemme miettiä, mistä pojat ovat perineet unikävely- ja unissapuhumis-taipumuksensa.. Jep. Loppuun pieni fantasia-filmi-parodia.
Eilen kävin ensin viettämässä miehen kanssa laatuaikaa kahden kesken eli tukussa joulun ruokaostoksilla. Kyllä vain olikin rattoisaa. Suklaalaatikotkin olivat jo -50% alennuksessa :P
Sen jälkeen ehdin jopa kotiin kääntymään ennen kuin lähdin (työ)ystäväni Heidin luo eräänlaisiin pikkujoulu-tupareihin, taidettiin siinä viettää toisen tyttären syntymäpäiviäkin. Oli oikein mukavaa ja lopuksi tutkailin vielä rauhassa kirjahyllyt läpi. Paljon fantasiakirjoja ;)
Tänään kävimme koko perheen voimin katsomassa uuden Tähtien sodan ja kylläpä se olikin hyvä. Ihan noin oikeasti hyvä. Juoni toimii ja uudet henkilöt (sekä vanhat) olivat mielenkiintoisia. Jäin odottamaan seuraavaa osaa, joka tulee ikävä kyllä vasta parin vuoden päästä. Noh, onhan tässä välissä tulossa Star trek'kin..
Kotona olen pessyt pyykkiä. Sitä riittää, ehtymätön luonnonvara.
Nyt vielä hetki Spooksia ja sitten petiin. Päässä on särki, ehkä se lähtee unien myötä.
Tänään oli ihan turha työpäivä. Aamulla olin puuronsyönnissä ja sieltä kävin sitten lounastamassa työ-ystävän kanssa. Ehdin töihin pariksi tunniksi, laitoin tulleet lehdet rekisteriin ja seurustelin ihmisten kanssa, kunnes lähdin tapaamaan toista ystävää. Siinä odotellessani häntä ehdin moikkaamaan parit ex-työkaverit.
Ystävän kanssa juttelimme parisen tuntia ja ihmettelimme maailman menoa. Sitten tulin kotiin, mies haki metrolta.
Päätin vihdoin purkaa melkein valmiin sukkaparin. Sen kuuluisan kirjoneuleen. En vain kehtaa niin huonoa jälkeä antaa kenellekään saati pitää itse, joten purettava on. Neulottavaa olisi tässä vaiheessa jäljellä puolet toisesta jalkaterästä, muuten valmista. Ei voi mitään. Joskus on vaan pakko.
