Katin villat

Ollaan jo torstaissa, yllättäen on taas päivät vilahtaneet ohi nopeasti.

Ei ole oikeastaan tapahtunut mitään sen ihmeempiä, mitä nyt tiistaina kävin kissan kanssa lääkärissä. Neidillä oli molemmista etutassuista keskimmäinen kynsi kasvanut pahasti anturan sisään, koska hän ei ole käynyt enää paljoa ulkona ja minä olen surkea leikkaamaan hänen kynsiään. Pelkään sitä aivan kamalasti. Tilanne illalla lääkärin jälkeen; antibioottikuuri ja kipulääke suun kautta (oh joy) ja tassujen pyyhkiminen jodilla.

Sysi ja cone of shame

Pääkuupasta luovuimme jo eilen aamulla, koska seoli silkkaa tuskaa sekä meille että kissaparalle. Tosin täytyy myöntää, että kuuron kissan kuuloon sillä oli parantava vaikutus mutta muuten hermoihin ei. Raukkaparka yritti puskea seiniä ja meitä ja nolostui, kun kuuppa esti. Not funny.

Hetki sitten suoritimme lääkintäoperaation ja tarkasteassani tassut huomasin, että ne ovat todella hyvät jo. Toisen tassun haava oli jo ummessa ja toisessa oli enää pieni jälki. Kattiparka. (Jostain syystä mies väitti, että minut olisi pitänyt rauhoittaa eläinlääkärissä..)

Siinäpä olikin oikeastaan viikon tärkein uutinen täältäpäin maailmaa. Eilen meillä oli töissä työhyvinvointikyselyn purku ja se nyt oli mitä oli.. Palautelappuun kirjoitin, että vaikka olikin mielenkiintoista niin olisi ehkä ollut kiva, jos olisimme oikeasti saaneet keskustella asioista sen sijaan, että taas kerran kuuntelimme johtoa. Olen myös huolestunut hieman lähiesimiehen työssäjaksamisesta, hän kun on enemmän henkilökunnan etua ajatteleva kuin muut pomot ja sen vuoksi saa kaikenlaista niskaansa.

Huomenna menen pienimmän ja parin ystäväni kera katsomaan uusinta Avengers-elokuvaa. Toinen näistä ystävistäni menetti kissansa pari viikkoa sitten ja hän soitti minulle juuri, kun odottelin metroa. Kertoi hakeneensa kissan uurnan postista ja sitten kuvaili uurnaa. Siinä on kuulemma jonkinlainen rauhankyyhkynen. Repesimme molemmat ajatukselle, että vaikka kyyhky kuinka paljon pyristelee pakoon, niin siinähän istuu kissan tavoiteltavana. Juuh.. olemme hassuja :D (Minä aloin nauraa asialle ensin ja pyysin anteeksi, mutta ystävä sanoi saaneensa saman reaktion, js siksi soittaneensakin.)

Ai niin, tiistai-iltana katselin Euroviisuja sen verran, että näin PKN:n esityksen. Arvasihan sen, ettei pojat päässeet jatkoon, mutta median kannalta he ovat tehneet hienon työn ja varmasti edistäneet vammaisten asemaa monessa maassa. Ihan kotimaassakin.


Kotimatkalla kävin varmasti ensimmäistä kertaa ehkä kymmeneen vuoteen Alkossa. Ostin Limoncelloa leivontaa varten. Hetken harkitsin myös mantelilikööriä, mutta toistaiseksi jätin sen kauppaan. Pienin sai itkukohtauksen huomatessaan unohtaneensa matikankirjan kouluun.. Kaipa se tästä, talvi on ollut pitkä. Huomenna pitää ennen leffaa hakea yksi valmistujaislahja ja yksi synttärilahja.

Nyt taidan lähteä petiin. Loppuun vähän punkia ihan siksi.

Sitä sun tätä

Pari kuvaa eiliseltä, sekä kotipihalta että Honkanummelta. Kuten kuvista näkyy kukkalaitteita ei ollut, vaikka meille oli kerrottu (ja oletimme) että ne olisivat olleet siellä tallessa. Vahtimestari kertoi, että nykyään kukkalaitteet hävitetään vuorokauden kuluttua hautajaisista! Tästä johtuen saatuamme uurnan maahan, mies kipaisi ostamassa pienen ruusun ja kynttilän kukkakaupasta portin vierestä. Ehkä turha mainita, että olimme hiukan pettyneitä. Miehen täti pahoitti kovin mielensä.

Tulppaanit

Tie kappelille

Uurna

Peipponen

Hauta

Kirsikkapuita

Kaiken tämän aamuhurjastelun jälkeen ehdin pestä kolme koneellista pyykkiä ja leipoa vielä porkkanakakun kahden nuoremman avustamana. Siitä tulikin varsin hyvää.

Porkkanakakku

Lisäksi löysin pihalta mustarastaan munan, ilmeisesti orava oli syönyt alkion. Sille on syynsä, miksi en pidä oravista.

Mustarastaan muna

Tänään olen taas pessyt pyykkiä (vihdoinkin pyykkikaappi oli hetken jopa tyhjä) ja kirjoittanut jonkin verran viimeistä opiskelupaperia. Nyt taidan katsoa yhden jakson Fortitudesta loppuun ja sitten kellistyn petiin. Allaolevan piisin valitsin siksi, että siinä on aika kivoja kuvia Suokista ja ruotsinlaivoista. Toivon vain, että pojilla on ollut pitkät kalsarit.. muuten on voinut olla paikat sinisienä.

Pari päivää

On taas vierähtänyt muutama päivä viime päivityksestä. Keskiviikkona ei ollut mitään ihmeitä töissä ja niiden jälkeen kävin hankkimassa itselleni viileän sään pyöräilyyn sopivia kamoja eli softcell-takin ja housut, joissa on kiristysnyörit lahkeissa. Tähän asti olen pyöräillyt vain lämpinä kesäaamuina, mutta alan kaivata fillarin selkään eikä sää näytä juuri kesäistyvän. Eilenkin tuli rakeita, kun olimme autolla matkalla appiukon kämpille.

Keskiviikkona armyssa kuohui, sillä Richard tekee elokuvan Aku Louhimiehen kanssa. Naispääosassa tulee olemaan Naomie Harris, joka lienee suurimmalle osalle tuttu uusista Bond-leffoista Miss Moneypennynä sekä POTC-leffoista Tia Dalmana. Twiitissään Richard kehui Akun leffoja, joten kaipa minunkin on ne katsottava. En juurikaan katso suomalaisia, koska ne lähinnä masentavat minua enkä jaksa sitä kiroilun määrää kuunnella. (Ehdimme jo muiden suomalaisten kanssa hiukan haaveilla, että ensi-ilta pidettäisiin Helsingissä, mutta en oikein jaksa uskoa... Olisihan se kiva, mutta.)

Niin, Helatorstai sujui suurimmaksi osaksi minulla ja miehellä sekä miehen tädillä appiukon kämpillä. Onneksi miehen täti oli käynyt jo suurimman osan tavaroista läpi, joten meille jäi lähinnä astioiden ja liinavaatteiden läpikäynti sekä valokuvien pakkaus. Meni siinä silti useampi tunti aikaa ja sen jälkeen oli jokseenkin suruisa olo koko loppuillan. Vietyämme miehen tädin takaisin Herttoniemeen ajelimme hanamipuiston ohitse iahn vain varmistaaksemme, että sinne ne kaikki ihmiset metrolta päin virtasivat. En ihan jaksa ymmärtää.. Näimme muutamia animehahmoiksi pukeutuneita henkilöitä myös, se näytti hauskalta.

Miehen vanhemmat joskus 50-luvun lopussa

Tänään nautin vapaapäivästä nuorimman kera, muut olivat koulussa ja töissä. Pesin pari koneellista appiukon pyyhkeitä ja tiskasin astiat, jotka evakuoin meille. Eipä niitä paljoa ole, mutta on nyt jotain. Otin yhdet Arabian kahvikupit ja Kalinka-lasit, joita meillä on jo ennestäänkin. Lisäksi pelastimme miehen äidille kuuluneen kummallisen lasisysteemin, joka on luultavasti 60-luvun suomalaista taidelasia. Ei sillä mitään käyttöä ole, mutta onpahan nyt kirjahyllyssä.

Olen myös neulonut hullun lailla vauvan neuletakkia, joka lähtee lahjaksi Italiaan. Neuloessani olen katsellut jo kahdeksan osaa Fortitude-sarjasta. Aivan mahtava sarja, lisäksi siinä on Stanley Tucci rikospaikkatukijana. 

Vilkaisin myös opiskeluhommia ja viimeiseen kirjoitusjuttuun ei tarvitsekaan kehittää kuin 5-8 sivua tekstiä, joten eiköhän se tästä sekin loppune aika pian. Parityön arvosanat oli annettu ja meidän Keskustakirjastoa koskeva työmme oli saanut kolmosen. Se on enemmän kuin me kumpikaan odotimme :) Lisäksi parin kanssa oli mukava työskennellä, kuten parini sanoi: 'valitsimme hyvän työparin itsellemme' :)

Huomenna onkin sitten uurnan lasku heti aamukymmeneltä, joten aion kohta kellahtaa petiin. Nähdään taas.

Särki päässä

Eilen illalla alkoi päänsärky ja luulin sen menneen menojaan, mutta se palasikin puolen päivän jälkeen kerättyään voimia. Lähdin töistä aikaisemmin ja tulin kotiin. Onneksi ei tarvinnut matkan varrella laatoittaa, vaikka sitäkin pelkäsin.

Marjaanalla oli kivoja kysymyksiä, joihin ajattelin vastata. En nyt jaksa oikein muutakaan tässä.

Oletko käynyt luonnonpuistossa? Missä? 

En ole käynyt varsinaisessa luonnonpuistossa, sillä niihin käsittääkseni tarvitsee kirjallisen luvan, mutta olen käynyt monessa kansallispuistossamme. Olen vaeltanut Hetta-Pallasreitin ja ollut isosena Saariselän vaelluskella, jossa kävimme Rajajoosepissa (se vasta oli kaunis paikka!) asti. Lisäksi olen käynyt Nuuksiossa monta kertaa ja Tammisaaressa.

Minkä luonnonvaraisen eläimen olet nähnyt viimeksi?

Oravanperkeleen hyppimässä katolle. Yhden rusakon hätistimme  pienimmän kanssa naapurin krookuksista pois pari iltaa sitten.

Hämähäkki lattialla. Mitä teet?

Huudan perheen miesväen apuun. Olen siedättänyt itseäni niin, etten enää kilju kauhusta, mutta vapaaehtoisesti en niihin koske. Eräänä kesäiltana pojat kantoivat alakerran vessasta 16 lukkia pois, ne  rakastavat siporexia jostain syystä.

Millaisessa saunassa tykkäät saunoa?

Ihan millaisessa vain. Parhaat löylyt ikinä on olleet savusaunassa (mökillä, osasin lämmittääkin sen) ja omassa puulämmitteisessä.

Mitä muutosta haluaisit kotiisi?

Ylimääräisestä ryönästä pitäisi päästä eroon. Muuten on ihan hyvin.

Uskotko henkiin, ts. kummituksiin?

Uskon etiäisiin ja siihen, että kuolleet käyvät meitä tervehtimässä. Toiset näkevät henget selvemmin, itse en ole koskaan nähnyt. Se ei silti tarkoita, etteikö niitä olisi.

Miten vietät mieluiten vapaa-aikasi?

Lukemalla ja neulomalla.

Mitä katsot mieluiten tv:stä?

Sellaisia sarjoja tai elokuvia, jotka kiinnostavat. Reality tv:tä en jaksa ollenkaan, paskaa saa seurata ilmaiseksikin livenä joka päivä.

Mitä eläimiä sinulla on? Jos ei ole nyt mitään, niin mitä on ollut?

Meillä on 19-vuotias kissavanhus nimeltään Sysi. Aiemmin meillä oli akvaario, mutta se levittyi niin pahasti, ettei sitä saanut enääpuhtaaksi ja siitä oli luovuttava.

Lempielokuvasi?

Paha kysymys.. niin paljon on hienoja elokuvia, mutta ehkä yksi parhaita on Tim Burtonin ohjaama Big Fish.

Mieluisin laulaja tai bändi?

Laulajista Ismo Alangon ääntä jaksan kuunnella aina ja yhtyeistä voisin sanoa vaikka Queen. Siinä on kaikki kohdillaan.

Minä särkylääkepöhnässä ja katti ajattelee vain, että päästäkää mut pois.. 

 Illan piisi voisi olla vaikka nyt sitä Alankoa sitten..

 

Iltaa

Jätin aamulla fillaroimatta ihan siksi, että taivas näytti olevan ratkeamaisillaan sateeseen. Tietysti sitten ilta oli mitä kaunein pilvisen päivän jäljiltä.

Töissä aika kului melkoisen nopsaan, sain tehtyä hiukan miinuksia pois ja kotonakin oli mukava loppuilta. Keskimmäinen kertoi rinnakkaisluokkalaisen heidän yhteisellä liikkatunnillaan onnistuneen saamaan polvilumpion sijoiltaan ja oli sitten saanut yksityiskyydin sairaalaan. Auts. Kuulemma se ei kyllä ollut sattunut. Voin vain kuvitella, että on mahtanut näyttää häijyltä.

Piti kertoa vielä siitä, kun ravasin kustannuspaikalta kohti metroa ja näin entisen partiokaverini, hän oli eräässä poikalippukunnassa.Nykyään hän on erään musiikkiopiston rehtori ja oli juuri availemassa opistonsa porttia, kun huomasi minut ja hihkaisi meikäläisen nimen. On se vain jännää, miten me vanhennumme.. Olin 15-vuotiaana kovin ihastunut häneen ja nyt.. noh. Joskus sitä miettii aikaa ja kaikenlaista muutakin.

Nyt koetan löytää vielä aamulle jotain luettavaa metroon ja sitten menen nukkumaan. Päässä on ihan jumalaton särki.

Äitienpäivän iltana

Olipa kerrankin rattoisa äitienpäivä, sain ainoan lahjan ja kortin pienimmältä. Ne olivat hienot :)

Kaksi poikaa halusi mennä metsään ja siellä piti olla puoli 11. Keskimmäinen oli ensimmäistä kertaa softaamassa, tykkäsi se. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta käynnistämällä pyykkikoneen. Pienin oli koneella niin kauan kuin halusi, kun isommat olivat poissa. Annoin olla kerrankin eikä tuo sitten ollutkaan kovin pitkään.

Istutimme miehen kanssa pari vanhaa amaryllistä pihalle ja laitoin kesäkukkien siemenet parvekelaatikoihin. Pensaskrassia lähinnä. Pienimmän kanssa laitoimme salaatin ja persiljan siemeniä maustepenkkiin. Poimin ja kylvetin vain viisi kotiloa, alkaa ilmeisesti kotilonmetsästys vihdoin tuottaa tulosta.

Leivoin suklaamarenkeja, niistä tuli oikein hyviä.Ehdin pestä kolme koneellista pyykkiä, koska sen sai ulos kuivumaan. Moinen määrä ei mitenkään mahdu sisälle.

Kirjoitin oppimispäiväkirjan valmiiksi. Huomasin jossain vaiheessa tarkistaa sivumäärän ja nyt riittikin nelisen sivua tekstiä. Onneksi olin sen verran jo kirjaillut, joten jäi vain yhteenveto ja tiivistelmä. Sain ne valmiiksi illansuussa ja koko homman palautettua jo ennen saunaa. Nyt on enää yksi kirjoitelma tehtävänä ja sitten se on loppu! Ihmeellistä.

Ajattelin huomenna polkaista töihin ensi kertaa tänä keväänä. Saa nähdä kuinka kuollut olen huomenna.

Lauantaita

Eiliset hautajaiset sujuivat mukavasti. Heräsimme aamulla kahdeksalta ehtiäksemme hoitaa kaiken valmiiksi ennen Honkikselle lähtöä, mutta silti meinasi tulla kiirus. Se kai on ihan normaalia.. Pienin oli vielä yön yli retkellä koulun kanssa Nuuksiossa ja saapui kotiin pari tuntia ennen hautajaisia.

Itse hautajaiset olivat kauniit. Paikalla oli vain miehen suku, viisi tätiä ja yksi setä sekä yksi serkku perheineen. Velipuolet loistivat poissaolollaan, mikä oli meistä varsin kummallista. Edes se yksi ei tullut, joka on eniten pitänyt yhteyttä Jormaan, vaikkei ollutkaan oma poika. Äitini tuli myös sekä se runoilijatäti.

 Kukkia oli riittävästi, myös Ruotsin-veljiltä.

Tarjoilut

Joku pallopää

Loppuilta kuluikin sitten toipuessa, karjalaisista lähtee aika kivasti ääntä kun niitä on monta yhdessä kasassa.

Tänään kävi vierailulla kummipoika äitinsä kanssa. Oli ihan mukavaa, mutta on kyllä kiva kun lapsi kasvaa. Äitinsä on hiukan hellämielinen, mutta kaipa se siitä. Itse olen hiukan sitä mieltä, että kyllä rajat pitää asettaa selkeästi, mutta meidän pojat onkin kasvatettu koirakoulun malliin käskemällä. *huono äiti*

Ehdin sentään ennen heidän tuloaan kirjoittaa puolet kuusisivuisesta oppimispäiväkirjasta, joka on palautettava maanantaina. Huomenna molemmat isommat menevät softaamaan, joten pitäisi olla kirjoitusrauha. Nyt lähden Jerusalemiin.

Pikapäivitys

Todella pikainen päivitys, koska olen menossa töllön ääreen kerrankin, kun ei tarvitse odottaa pienimmän petiytymistä. Ai miksi? No kun se on metsässä, koulun yöretki-kurssilla. Kaikki muut ovat kolmasluokkalaisia, mutta tuttuja tarhasta ja partiosta. Joskus nuorimmainen yllättää sosiaalisuudellaan minut.. mistä lie perinyt.. Saa helposti kavereita ja tulee toimeen aika lailla kaikkien kanssa.

Olemme saaneet kämpän siihen kuntoon, että tänne uskaltaa päästää vanhoja sukulaisia sisälle. On pesty lattiat ja raivattu tasot. Aamulla vielä loppurutistus ja sitten on valmista. Eilen leivoin kuivakakun ja tänään tein sirtuunapiirakkaa pellillisen. Kaikkien vaatteet on pukemista vaille valmiina ja naulakko tyhjennetty vieraiden pomppia varten.

Tällaisen Lassi Nummen runon valitsin korttiin, ehkä pystyn jopa lukemaan sen arkulla.

Yhtäkkiä metsä on korkea ja aivan hiljaa.
Sydämeni lyö,
sydämeni lyönti on ainoa,
                   ei edes
koivu, ei
                   edes haavat, ja
kuusikon hiljaisuus on niin musta
että kun tulen aukiolle, pilvien loputon harmaus
on valoa. Pelkkää valoa.

Nyt menen. Hiukan stressaan huomista, mutta sen lisäksi pitäisi kirjoittaa kuutisen sivua oppimispäiväkirjaa maanantaiksi.. kai se tästä. Lauantaina tulee kummipoika äitinsä kera visiitille.. huhhuuh.