Eilen olin lähiopintopäivässä ja oli ihan mukavaa. Ensin oli luento PR-viestinnästä ja tauon jälkeen keskustelimme siitä ja kirjastoista ja aloittelimme parin kanssa tehtävää kirjoitushommelia PR-viestinnän kurssia koskien. Sitten tulin kotiin, pesin pari koneellista lakanoita ja olin aivan tööt koko loppuillan. Luin yhden dekkarin loppuun ja katsoin toisella silmällä Simpsoneita pienimmän kanssa.
Tänään olen pessyt pyykkiä, istunut ulkona lukemassa tenttiin, harjannut kissan, silittänyt parin viikon pyykit (myös tämänpäiväiset, jotka kuivuivat ulkona mukavasti), kuunnellut NightValea, käynyt saunassa ja siinäpä se. Nyt olisin aika valmis petiin.
Loppuun piisi NightValesta, minulle outo yhtye muuten.
JEE, vihdoin. Perjantai. Jolla tosin ei ole mitään merkitystä tänä viikonloppuna, koska huomenna on lähiopintopäivä eli pari luentoa.
Eilen kävin töiden jälkeen leffassa työkaverin ja hänen nuoremman tyttärensä kera. Tällä kertaa vuorossa oli "Imitation game". Voin suositella lämpimästi! Sekä Benedict että Keira näyttelivät upeasti roolinsa, mutta itse asia oli myös tärkeä. Kyseessä on kertomus Alan Turing-nimisestä heppulista, joka kehitti nykyisen tietokoneen prototyypin Toisen Maailmansodan aikaan, kun Englanti koetti saada avattua saksalaisten kryptattuja viestejä. Samalla toki sivutaan homojen oikeuksia, mikä tavallaan luo perspektiiviä myös nykyaikaan.
Kotona sain allekirjoittaa pienimmän kahteen matikankokeeseen nimmarin. En olisi päässyt kokeista läpi, sillä menen aina sekaisin sanallisista tehtävistä. Onneksi lapsi sai molemmista 9-. En ymmärtänyt tehtävää, vaikka sekä mies että pienin selittivät ne.
Tänään kävin Kaisa-opiskelijakirjastossa esittelykierroksella ja onhan se hieno. Esittelyn meille piti kirjastonhoitajasetä, jonka erityisalueena ovat arabian-, heprean-, turkin- ja latviankielisen aineiston luettelointi ja kokoelmatyö. Varsin mielenkiintoinen henkilö.
Kaisa-kirjaston jälkeen juoksin hetken ympäri kaupunkia, kunnes läksin kotiin. Olin ensin aikonut mennä katsomaan "Theory of everything"-elokuvan, mutta en ihan oikeasti jaksanut. Vähän harmittaa, mutta kai sen joskus näkee.
Ostin eräästä pikkukaupasta amerikkalaista valmistaikinasekoitusta ihan testimielessä. Ihan hyviä brownieita tuli, ei ihan tällaisia. (Kuva on cakewrecks.com-sivustolta, kannattaa käydä hakemassa päivän naurut.)
Työpaikalla olen ensi viikon alussa pari päivää yksin, sillä se puolikas työkaveri on sairaslomalla kuun loppuun ja toinen pitää pari vapaapäivää, jotka anoi aikaa sitten. Hän oli valmis siirtämään niitä, mutta sanoin pärjääväni, koska hän istuu töissä _aina_ ja ansaitsee nyt tämän lyhyen vapaansa. Minä kyllä pärjään.
Keskiviikkona onkin sitten Perryn Katen keikka, jonne menen lainalapsen kanssa, saman jonka kanssa olin eilen leffassa. Oikein kiva tyttö, mutta täytyy sanoa, että kyllä tytöt aikuistuvat hurjan paljon aikaisemmin kuin pojat. Niin se vain on.
Tästä pääsenkin torstaihin, jolloin olisi viimeinen tentti olettaen, että pääsen läpi. Edellisestä sain ykkösen, onneksi. Siinä oli niin kummalliset kysymykset, että olin jo menossa uusimaan. Onneksi näin päin.
Ja loppuun hiukan electro swingiä. Lähden tästä nukkumatin seuraan.
Istun iltaa töissä, vielä parikymmentä minuuttia. Ehkä ehdin päivitellä.
Olin maanantaina spirometriassa ja se kai meni ihna kohtuullisesti. Kuulemma keuhkoni ovat 100% sesti sellaiset, kuin minun ikäiselläni ja kokoisellani naiseläjällä pitäisi olla (eli nelisen litraa tilavuus). Sain ohjeet jatkaa työpaikkaPEFfiä ja sitä olenkin harrastanut.
Eilen sitten iskikin tiistai taas.. Tällä kertaa oikeastaan muihin kuin minuun. Pienin jätti vanhingossa avaimet kotiin ensimmäisen kerran sitten ikinä ja mies joutui tulemaan Tapiolasta asti päästämään sisälle, koska isoveljet olivat pääsemässä kouluistaan vasta neljältä. Tämä aiheutti sen, että miehen piti olla myöhempään töissä ja minä sitten paahdoin töiden jälkeen kotio ja takaisen metrolle ja kaupunkiin teatterielämykseen.
Eli Maximiin kavereiden kanssa ihastelemaan Richardia The Crucible-näytelmän digitallennetta. Täytyy sanoa, että näytelmä oli melkein parempi näin kuin livenä, koska nyt näimme sen ns. lavatasosta. Mieletön kokemus taas. Myös porukan nuorin eli 18-vuotias neiti oli aivan liekeissä näytöksen jälkeen, kuten me muutkin. Alla pari kuvaa taltioinnista *köh* (nämä ovat siis tumblrista jo aikaa sitten blogattuja).
Joo.. tänä aamuna olikin lieviä käynnistysvaikeuksia. Onneksi tulin iltavuoroon, mutta voi miten pitkä ilta. Työkavereista se puolikas oli joutunut eilen sairaalaan anemian vuoksi ja kuulemma sai pari pussia vertakin. Kuitenkaan ei ole sen ihmeemmästä kyse kuin B12-vitamiinin puutteesta ja kykenee tulemaan huomenna töihin. Mutta kyllä me hiukan säikähdettiin täällä.
Huomenna aamusta menen keskimmäisen kanssa tikinpoistoon (luomen jäljiltä) ja illalla kaverien kanssa leffaan.
Kohta pääsen kotio. Vaihdoin aamusella tennarit jalkaa, oudon tuntuista.
Sunnuntai.. metkaa. Niin se on taas vilahtanut, aika, tässä puhallellessa ja kurssiraporttia kirjoittessa.
Torstai menikin varsin kävelyn ja retkeilyn merkeissä. Menin töihin, kävin naapuritalossa työterveydessä juttelemassa työterveyshoitajan kanssa, kävin töissä (vartin) ja lähdin keskimmäisen pojan luomenpoistoon koti-terveysasemalle. Sieltä kävelin pojan kanssa kotiin, söin ja lähdin takaisin töihin. Arvelen kävelleeni torstaina ainakin kymmenen kilometriä iahn pelkästään kodin ja työpaikan väliä. Uskomatonta.
Aloitin myös putkeenpuhaltamisen ja sainkin torstaina aika hyvät tulokset sanoin kuin kotona nyt viikonloppuna. Saa nähdä miten käy työpaikalla puhaltelun. Ihan mielenkiintoista nähdä. Torstaina lähtiessäni työpaikalta kuulin, että myös eräs vahtimestareista kärsii astmaoireista ja tekee samaa puhalluskoetta kuin minä.
Kurssiraportinkin tosiaan sain kirjoitettua viikkoa etuajassa, nytpä on sekin hoidettu. Jostains yystä pääsin varsinaiseen flow-tilaan eilen sitä vääntäessä ja sain melkein koko jutun valmiiksi muutamassa tunnissa. Tänään ei tarvinnut kuin vääntää yhteenveto ja kasata homma, jopa sivunumerointi meni kerrankin ekalla kerralla nappiin. Vielä pitäisi kirjoittaa joku keskustelualoitus oppimisympäristöön ja vastata muutamaan avaukseen.
Mietiskelen, menisinkö huomenna pitkästä aikaa uimaan, kun pienin menee kahdeksaksi kouluun.. Minulla on huomenna iltapäivällä spiro-puhkunta, niin se hiukan mietityttää tuon uinnin kannalta.
Tiistaina vihdoin on se päivä, kun näen The Cruciblen uudestaan digitaalisena versiona. Ihan ihanaa! Loppuviikosta onkin sitten erilaisia opiskelutapaamisia perjantaina ja lauantaina. Huhhuh.. Aioin siivota tablettia vielä täss, mutta saa nähdä. Ehkä menen vain sohvalle koomaamaan.
Pojilla on ollut keksiviikko, kirjaimellisesti, sillä mies osti Tarjousladosta kamalan määrän ylipäiväisiä keksejä. Joka paikka on myös täynnä keksinmuruja..
Noniin. Tänään kävin työpaikkalääkärillä keskustelemassa painon tunteesta keuhkoissa. Lopputulos: neljä putkea verta + allergianäytteet, pef-mittausta kahden tunnin välein 4 viikon ajan, keuhkoja avaava lääke, röntgenkuvat. Huomenna työterveyshoitajan puheille ja maanantaina spirometriaan. Jee. Saa nähdä löytyykö mitään ja jos, niin mitä. Mies kysyi jo voisiko lääkäri määrätä meidät muuttamaan vaikka Floridaan tai Havaijille :D
Eniveis.. huomenna on taas meikäläisen perjantai. Tulen kesken päivän saattelemaan keskimmäisen luomenpoistoon ja sitten kotiin ja sitten menen vielä itse joksikin aikaa takaisin töihin, ettei työaika pauku yli. Pienin puolestaan menee huomenna koulun kera laskettelemaan. Saa nähdä pääseekö vielä ensi viikolla.
Tänään on ollut pitkästä aikaa Maanantai. Jokseenkin vetämätön ja hankala päivä.
Kai mulla oli jotain asiantynkää mielessä, mutta se hävisi. Olkoon. Aamulla soitan työterveyteen, Marjaanan linkittämän sisäilmasivuston mikrobialtistuksen oireisto kuvaa tämän hetken oloa suhteellisen hyvin. Itse asiassa kaikki muu paitsi kuumeilu osuu ja iho-oireista jatkuva käsien kuivuus, joka on mulle tyypillinen talviongelma.
Lähden tästä sohvalle neulomaan ja kuolaamaan Ichabod Cranea katsomaan Sleepy Hollow'ta.Viikonloppuna katsoin Broadchurchin kaksi kautta melkein loppuun, tokan kauden vika osa on vielä löytymättä, ja niiden lisäksi katsoin viisi jaksoa Guy of Gisbornea Robin Hoodia pienimmän kera.
Yksi aikakausi on päättynyt Leonard Nimoyn kuolemaan. Jotenkin tämä on minulle suhteellisen iso asia. Olen surullinen, maailma menetti yhden paremmista ihmisistään.
Tokavika tentti ohitse ja edellisestä tuli kolmonen. Olen aika tyytyväinen. Tosin saa nyt nähdä kuinka tämänpäiväisen kanssa käy, oli aika jännät kysymykset.
Juttelin eilen aamulla yhden naapurin sedän kanssa. Siitä on varmasti vuosia, kun olemme viimeksi osuneet kohdakkain. Hän auttoi meitä aikoinaan alkuun talon rakennuksessa, mutta hän oli ns. besserwisser emmekä oikein tykänneet siitä. Ihan mukava muuten kyllä. Nyt hänkin on jo ollut pitkään eläkkeellä ja meitä huvitti, kuinka hän hämmästyi poikien iästä. Aika vilahtaa niin nopeasti..
Muuten onkin ollut ihan mukava työ- ja muu viikko. Tosin vähän oudostuttaa, kun tuntuu etten oikein saa henkeä. Jos tämä jatkuu ensi viikkoon, niin pitänee mennä lekuriin. Eilen töistä lähtiessä tuntui kuin olisin pökertynyt ja piti käydä hakemassa salmiakkia kotimatkalle.
Saattaa olla, että menen huomenna elokuviin pienimmän kanssa. Yö museossa odottelee :)
