Kummallinen päivä. Sikäli, että liikkuessani ihmisten ilmoilla tuntui, kuin kaikki olisivat tuijottaneet minua. Aamulla metrossa vanha setä tuijotti koko matkan, tunsin sen enkä ollenkaan tykännyt. Töiden jälkeen mennessäni keskustaan ja juostessani ympäri Kamppia taas ihmiset tuijottivat. Enkä yhtään ymmärrä miksi, huulipunatkin oli ihan paikallaan.
Töissä siirtelin kirjoja ihan järkyn määrän, mutta nyt se on tehty. Taidekirjat painavat vain niin paljon, että vähän alkoi olkapäitä ja käsiä särkeä.
Keittokirjat vaihtamassa paikkaa
Kävin askartelukaupassa ostamassa joulukorttitarvikkeita ja myyjä sanoi, että kiva nähdä kun et olekaan käynyt aikoihin. Kerroin hänelle pitäneeni taukoa opintojen vuoksi (jotenkin viime talvi vilahti ohitse).
Olen kävellyt tai ollut jaloillani koko päivän. Lievästi sanottuna nyt särkee.
Aamusta tein esimiehen ja pääisännän kera ns. vaarojen arvioinnin talossa vintiltä kellariin. Jeesus. Ihan liikaa portaita ja varastohuoneita. Näin loukkoja, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. Tosin nekin olivat ihan siistejä loukkoja, ei mainittavia turvapoikkeamia.
Loppupäivästä siirtelin kirjoja hyllystä A hyllyyn B. Polvi ja verenpaine haittasivat hommia. Aloin pökertyä, joten oli pakko lopettaa ja sitten pitkin jo lähteä, nimittäin keskustaan.
Olin luvannut jonkinasteisessa mielenhäiriössä mennä keskimmäisen kanssa farkkuostoksille. Silmämääräisesti arvioin lapsen koon oikein ja totesimme, ettei sitä kokoa löytynyt Kampista ja siirryimme Foorumiin. Sieltä löytyikin kahdet pökät, joista toiset jäivät lyhennettäviksi. Kävimme kääntymässä myös Stockalla hupparimetsällä. Ei ollut sopivia, värillisesti löytyi muttei koollisesti.
Onneksi mies tuli hakemaan metrolta, olisin joutunut luultavasti etenemään loppumatkan kulmia rypistelemällä. Teimme vielä kierroksen postikaupan kautta, sillä ihanat saapas-nilkkurini olivat saapuneet! Kotona odotti vielä toinen yllätys; viime viikolla tilaamani neulekirja oli myös saapunut! Jee!
Nyt menen petiin, että pääsen huomenna ylöskin. Torstaina koittaa vapaus! Työn orjat sorron yöstä nouskaa.. edes päiväksi tai pariksi.
Olen juuri matkalla petiin. Nukuin viime yönä todella huonosti johtuen mm. uimakisoista, joissa oli eräänlainen vastavirtavesieste. OSa ihmisistä oli jo pinnan alla ja aina välillä virtaus käännettiin toiseen suuntaan. Pääsin kuitenkin juuri hetkeä ennen kellon soittoa vastarannalle, jossa koneenkäyttäjä totesi , että kai sitä virtausta voisi vähän lieventää..
Siinä uituani puolen yötä raahustin enemmän unessa kuin hereillä vessaan aj sieltä tullessani astuin kissan päälle. Mokoma raukkanen makoili umpiunessa vessan ja khh:n välisessä oviaukossa, josta ilmeisesti näkee mukavasti joka suuntaan kun kuulo ei enää toimi. No, rauhoittelin kissan ja jatkoin aamurutiineja.
Pääsin vihdoin töihinkin ja totesin, että päätä vähän särkee. Tein hommat ja iltapäivällä päätin lähteä pois vähän etuajassa, koska en enää oikein nähnyt mitä ruudulla luki. Sain kuitenkin päivän hommat valmiiksi ja huomenna pääsen (!) vaarojenarviointi-kävelylle.. voi jeee.. Kävin vielä kotimatkalla hakemassa pari tenttikirjaa lisää, ettei lopu kesken.
No joka tapauksessa kotona päänsärky melkolailla väheni, ehkä suklaasalmiakkimanteleiden ansiosta. Sain viestin, että luettelointitehtävät olivat menneet lävitse (jee) ja näin tämän videopätkän (josta iski hurjat feelsit). Jos vain tuo taltiointi jossain täällä näytetään, menen ehdottomasti katsomaan. Se oli niin huikea kokemus.
Olen ehtinyt kirjoittaa jonkin matkaa seuraava Salien lukua ja nyt taidan lähteä vaaka-asentoon. Loppuun piisi, joka jostain syystä on minusta kiva.
En aio kirjoittaa kovin pitkästi (tänäänkään). On ollut ihan normaali sunnuntai, paitsi että jätin jälleen viljatuotteet pois ruokavaliosta ja teen empiirisen eläinkokeen itselläni. Olen nyt pari viikkoa kärsinyt vastakivuista ja koska olen huomannut pullansyönnin riistäytyneen täysin käsistä, on tämä ainoa ratkaisu jälleen kerran.
Tänään en ole juurikaan uhrannut aikaa enkä ajatuksia opiskeluille. Sen sijaan katsoin poikien kanssa yhdessä vanhan 'Ladykillers'-elokuvan, sillä menemme teatteriin torstai-iltana katsomaan sitä näytelmänä. Oli hauska huomata, että hyvä tarina kantaa edelleen; itse olen aina pitänyt tästä elokuvasta ja pojatkin pitivät siitä. Vanhanaikaiset veijarikomediat vain toimivat.
Iltapuolella silitin ja muuten selvitin kahden viikon puhtaiden pyykkien läjän. Nyt riittää jälleen liattavaa. Leikkasin miehen ja pienimmän hiukset pitkästä aikaa ja vaihdoin saunan jälkeen varpaiden lakat. Kohta voisi mennä nukkumaankin.
Viikonlopun viskidebattiin viitaten valittu piisi. Näkyillään!
Tänäänkin riitti touhua ihan koko päiväksi. Yksi oli vielä sairaana kotona, odottelin kunnes heräsi ennen kuin aloin imuroida. Sitten lähdin elokuviin pienimmän kanssa, ehdimme nippanappa ja leffa oli ihan käyttökelpoinen 'Boksitrollit', jossa muistutettiin aikuisia välillä unohtamaan maalliset asiat ja kuuntelemaan enemmän lapsia.
Leffan jälkeen kävimme syömässä Mäkkärissä, jossa pienin sai hervottoman naurukohtauksen ja herätimme pahennusta :P Ilo johtui vuotavasta popcorn-pakkauksesta, joka purki sisältään poppareita takapäästään, kuten onnistuin asian pienimmälle ilmaisemaan. Siitäkös riemu syntyi :)
Syötyämme kävimme ostamassa hänelle parit uudet verkkarit ja sitten lähdimme kahvilatreffeille, jotka olin sopinut ystäväni Kristiinan kanssa. Siinä olikin hiukan hommaa, sillä kahvila oli sitten viime näkemän lopettanut ja meidän piti etsiä sen jokin muu toimipiste, joka onneksi löytyi suht läheltä. Osuimme kahvilaan juuri sopivasti eli olimme valitsemassa kakkujamme Kristiinan ilmestyessä taaksemme. Juttelimme jonkin aikaa ja sitten pienin hiukan väsähti, lähinnä meteliin joka irtosi lähipöydän vauvakutsuja viettävistä naisista. Ostimme kotiväellekin leivokset ja raahauduimme kotikoloon.
Loppuillasta olen jutellut ystävän/ystävien kanssa FBn sätissä opiskeluista, lastenkasvatuksesta, neulomisesta ja tv-sarjoista jne jne.
Ihmettelen, mitä kirjoittaisin.. Tänään etsin itselleni mukavaa luettavaa eli informaatiolukutaitoa käsittelevään esseehen pitää tutkailla asiaa hipovia artikkeleita ja vietin mukavan parituntisen artikkelitietokannoissa kahlaillen. Tietoa oli ja tuli. Vielä kun joskus ehdin ne luakista ja alkaa kirjoitelman, niin hyvä olisi. Pari-kolme tenttiäkin on vielä tässä loppuvuodesta väännettävä plus muut kotitehtävät. Tekemistä riittää.
Puolikaan työkaverin äiti on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Osasimme sitä odottaa, mutta ainahan se yllättää. 'Viimeinen ovi on madonsuu', tapasi isäni sanoa. Totta on sekin.
Käväisin joogan jälkeen Hulluilla Päivillä ostamassa kangasta. Muuten siellä olikin ihan järkyttävästi liikaa ihmisiä ja alkoi ahdistaa, joten lähdin suosiolla pois. Nyt iltasella aloin haikailla yksien huivilankojen perään, kun ostin viime keväänä yhden jämäerän joka ei riitä mihinkään, joten oli pakko sitten tilata niitä lisää Englannista asti. Rahanmenoa ei voi estää.
Joulukortti-ideakin alkaa hahmottua. Aion tehdä jonkinlaista origamiväkerrystä. Toivon saavani pienimmän ainakin innostumaan siitä :P
Nytpä lähden hetkeksi neulomaan. Huomenna on päivä uus ja keskimmäisen kuume jatkuu :P
Ehdin aamulla Hulluttelemaan, lähdin nimittäin sen verran aikaisin töihin. Soitin sitten sieltä keltaisten kassien seasta pienimmälle, että pitäisi ruveta kääriytymään kouluunlähtöä varten, johon lapsi voihki ettei millään jaksa eikä pysty. No.. annoin sitten luvan jäädä kotiin, tiedän itse kuinka kurjaa on koettaa pysyä tikkana räkätaudissa (että kivittäkää vain) ja lähdin takaisin kotiin soiettuani ensin töihin, että menen vahtimaan sairasta mukulaa.
Toisaalta hyvä, että tulin kotiin, sillä itselläkin oli aika hempeä olo koko päivän. Luin ja tarkastin opintoparini tiedonhakutehtävän, mutta jätin vielä kirjoitushomman sikseen, koska oli pakko ottaa päiväunet. Illan ratoksi tilasin vielä saappaat Amazon-virran syövereistä.
Iltaa kohti keskimmäinen alkoi valitella oloaan, taitaa olla kuume nousussa sielläkin. Aamulla näkee kuin käy. Meidän oli tarkoitus mennä huomenna katsomaan herralle vaatteita, mutta saa nyt nähdä.
Esikoinen kävi itsenäisesti ostamassa itselleen takin Hulluilta päiviltä, olin vähän yllättynyt. Ennen niin erakko lapsi on kummasti reipastunut ja itsenäistynyt lukion alettua ja ystäviäkin tuntuu olevan. Paljonhan tuo vielä kotona istuu, mutta ehtiihän sitä. Vasta tulee 16v täyteen marraskuun alussa. Ai niin ja rontti on vielä koulussakin hyvä, tästä ekasta enkunkurssista on tulossa kymppi (arvosanat oli jo laitettu wilmaan, mies kertoi).
Esikoinen naureskeli äsken jutellessani kissan kanssa, ehkä nauku-murteeni oli oudon kuuloista :D
Selkää särkee ja jalat on kipeät, mutta kaipa huomenna raahaudun kustannuspaikalle, mutta nyt taidan lähteä petiin. Nähdään.
EIlen aamulla pienin kyseli ihan hassuja. Ensimmäinen kysymys taisi olla 'Mitä maapallolla oli ennen dinosauruksia?' ja seuraava loogisesti 'Miten maapallo on syntynyt?'. Onneksi tällaisiin mukaviin kysymyksiin voin vielä vastata, että 'kysy isiltä.'
Muistan vieläkin, kuinka esikoinen 5-vuotiaana kysyi eräänä kauniina pakkasaamuna kävellessämme tarhalle, että 'Paljonko sinivalaan kieli painaa?'. Sittemmin olen löytänyt senkin vastauksen, joka on 'afrikkalaisen urosnorsun verran'. Aika tyhjentävä vastaus vai?
Enivei, nyt menen neulomaan töllön ääreen ja juomaan teetä. Takapuoli on jäässä.