Ihmettelen, mitä kirjoittaisin.. Tänään etsin itselleni mukavaa luettavaa eli informaatiolukutaitoa käsittelevään esseehen pitää tutkailla asiaa hipovia artikkeleita ja vietin mukavan parituntisen artikkelitietokannoissa kahlaillen. Tietoa oli ja tuli. Vielä kun joskus ehdin ne luakista ja alkaa kirjoitelman, niin hyvä olisi. Pari-kolme tenttiäkin on vielä tässä loppuvuodesta väännettävä plus muut kotitehtävät. Tekemistä riittää.
Puolikaan työkaverin äiti on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Osasimme sitä odottaa, mutta ainahan se yllättää. 'Viimeinen ovi on madonsuu', tapasi isäni sanoa. Totta on sekin.
Käväisin joogan jälkeen Hulluilla Päivillä ostamassa kangasta. Muuten siellä olikin ihan järkyttävästi liikaa ihmisiä ja alkoi ahdistaa, joten lähdin suosiolla pois. Nyt iltasella aloin haikailla yksien huivilankojen perään, kun ostin viime keväänä yhden jämäerän joka ei riitä mihinkään, joten oli pakko sitten tilata niitä lisää Englannista asti. Rahanmenoa ei voi estää.
Joulukortti-ideakin alkaa hahmottua. Aion tehdä jonkinlaista origamiväkerrystä. Toivon saavani pienimmän ainakin innostumaan siitä :P
Nytpä lähden hetkeksi neulomaan. Huomenna on päivä uus ja keskimmäisen kuume jatkuu :P
Ehdin aamulla Hulluttelemaan, lähdin nimittäin sen verran aikaisin töihin. Soitin sitten sieltä keltaisten kassien seasta pienimmälle, että pitäisi ruveta kääriytymään kouluunlähtöä varten, johon lapsi voihki ettei millään jaksa eikä pysty. No.. annoin sitten luvan jäädä kotiin, tiedän itse kuinka kurjaa on koettaa pysyä tikkana räkätaudissa (että kivittäkää vain) ja lähdin takaisin kotiin soiettuani ensin töihin, että menen vahtimaan sairasta mukulaa.
Toisaalta hyvä, että tulin kotiin, sillä itselläkin oli aika hempeä olo koko päivän. Luin ja tarkastin opintoparini tiedonhakutehtävän, mutta jätin vielä kirjoitushomman sikseen, koska oli pakko ottaa päiväunet. Illan ratoksi tilasin vielä saappaat Amazon-virran syövereistä.
Iltaa kohti keskimmäinen alkoi valitella oloaan, taitaa olla kuume nousussa sielläkin. Aamulla näkee kuin käy. Meidän oli tarkoitus mennä huomenna katsomaan herralle vaatteita, mutta saa nyt nähdä.
Esikoinen kävi itsenäisesti ostamassa itselleen takin Hulluilta päiviltä, olin vähän yllättynyt. Ennen niin erakko lapsi on kummasti reipastunut ja itsenäistynyt lukion alettua ja ystäviäkin tuntuu olevan. Paljonhan tuo vielä kotona istuu, mutta ehtiihän sitä. Vasta tulee 16v täyteen marraskuun alussa. Ai niin ja rontti on vielä koulussakin hyvä, tästä ekasta enkunkurssista on tulossa kymppi (arvosanat oli jo laitettu wilmaan, mies kertoi).
Esikoinen naureskeli äsken jutellessani kissan kanssa, ehkä nauku-murteeni oli oudon kuuloista :D
Selkää särkee ja jalat on kipeät, mutta kaipa huomenna raahaudun kustannuspaikalle, mutta nyt taidan lähteä petiin. Nähdään.
EIlen aamulla pienin kyseli ihan hassuja. Ensimmäinen kysymys taisi olla 'Mitä maapallolla oli ennen dinosauruksia?' ja seuraava loogisesti 'Miten maapallo on syntynyt?'. Onneksi tällaisiin mukaviin kysymyksiin voin vielä vastata, että 'kysy isiltä.'
Muistan vieläkin, kuinka esikoinen 5-vuotiaana kysyi eräänä kauniina pakkasaamuna kävellessämme tarhalle, että 'Paljonko sinivalaan kieli painaa?'. Sittemmin olen löytänyt senkin vastauksen, joka on 'afrikkalaisen urosnorsun verran'. Aika tyhjentävä vastaus vai?
Enivei, nyt menen neulomaan töllön ääreen ja juomaan teetä. Takapuoli on jäässä.
Se olikin oikein perinteinen maanantai. Tai ainakin yritti olla. Alku lähti lupaavasti käyntiin.
Ensin käynnistyi kissa, joka huusi puolen yötä eikä antanut perheenäidin nukkua. Vihdoin kello soi ja äiti nousi pöpperöisenä ylös, sillä huolimatta kissan huutelusta hän oli onnistunut nukahtamaan hetkeksi ennen kellonsoittoa.
Äiti pukeutui ja pakkasi uintivarusteensa kassiin, kuten joka maanantai ja lähti herättämään nuorinta poikaansa löytäen tämän umpiunesta sohvalta. Siihen poika usein vaelsi yöllä, jos sattui heräämään kesken unien, joten se ei äitiä hämmästyttänyt.
Keskimmäinen poika ilmestyi silmiään hieroskellen esiin ja äiti alkoi herätellä nuorimmaista, joka nukkuikin varsin sikeästi. Vihdoin tämä heräsi ja alkoi valitella särkyä ja tukkoisuutta. Keskimmäinen lähti kouluun, mies oli jo mennyt jo hetkeä aiemmin. Äiti mittasi nuorimmalta kuumetta, mutta eipä mittari kovin kiivennyt ylemmäs 36:sta asteesta. Lapsi oli kuitenkin kovin sairaan oloinen, joten äiti päätti pitää tämän kotona.
Jonkin ajan päästä esikoinenkin kolisteli luolastaan ja linnoittautui nuorimmalta vapautuneeseen sohvaan aamukahvinsa kera. Äiti yritti lähettää Wilma-viestiä nuorimman kouluun lapsen höpöttäessä vieressä. Saatuaan nuorimmaisen wilman säädettyä äiti muisti yhtäkkiä, että keskimmäisellä olisi hammastarkastus! Lapsi ei varmasti muistaisi sitä, kun siitä oli ollut ohimennen puhetta viikonloppuna. Niinpä äiti yritti soittaa keskimmäiselle tietäen tämän jo olevan tunnilla. Kohta saapui pojalta viesti 'Mikä sulla on?' ja äiti vastasi kertoen hammastarkastuksesta.
Loppujen lopuksi maanantai sujui kuitenkin kohtuullisesti. Yksi ehti hammaslääkäriin, yksi oli sairaana kotona ja mies tuli kotiin lounastunnilta, että äiti ehti iltavuoroon.
Tänään käväisin töissä. Nimittäin juhlimassa jälleen työpaikan 100-vuotista taivalta. Oli ihan kivaa, oli puheita (mm. Tarja Halonen) ja tanssillisia esityksiä sekä kuorolausuntaa, mikä oli varsin hupaisaa :) Lopuksi Helsingin Balalaikkaorkesteri (tiettävästi maailamn vanhin balalaikkayhtye tällä hetkellä) soitti pari kappaletta, joista yksi oli Finlandia-hymni. Täytyy sanoa, ettei ihan ollut mun juttu (eikä kaverinkaan).
Paikkasimme järkytystämme herkullisella leivoksella (suklaa-mustaherukka) ja kahvilla ja sitten suunnistin kotio.
Yritin tapella wordin kanssa.. eli halusin yhdistää taulukoita normitekstiin ja word päätti yhtäkkiä tehtyään ihan nätisti siihen asti, että viimeiset taulukot ei nyt kyllä mene tällälailla vaan heittämällä. Loppujen lopuksi pienen turhautumiskyynelehtimisen jälkeen sain miehen avustuksella homman menemään kuten halusinkin.
Eilinen ja tämä päivä on mennyt melko lailla kotitehtävien kimpussa. Nyt ne ovat kuitenkin valmiit ja aion palauttaa ne joko nyt heti tai sitten huomenna. En usko enää lukevani niitä uudelleen, olen sen jo tehnyt muutamaan kertaan.
Sain ekasta tentistä kakkosen, joka on ihan riittävä. Sen lisäksi on kurssista tehtävä vielä kotitehtävät, jotka saattavat nostaa arvosanaa tai sitten eivät. Kuten arvaatte, olen vilkaissut tehtävänannon. Sen palautuspäivä oli joskus myöhemmin, joten en aio juuri nyt vaivat päätäni sillä.
Laiskikselle tiedoksi, että katsoin 'Vain elämää' nelosen nettisivuilta, mutten kestänyt kuin kaksi piisi. Voi hyvä isä. Things I cannot unsee.. En todellakaan tiedä, pitäisikö huolestua enemmän ihmisistä, jotka kys. ohjelmaa katsovat vai ihmisistä, jotka sitä tekevät. En vain käsitä. Niinkuin OIKEASTI. Joo ja anteeksi jos nyt loukkasin jotakuta verisesti. En ole katsonut telkkaria vuosiin, ehkä kymmeneen vuoteen, sillä katson vain niitä sarjoja, jotka kiinnostavat tarpeeksi. En esimerkiksi ole katsonut yhtään jaksoa Putousta enkä sitä ymmärrä, vaikka olen Munamiehen nähnyt livenä pomppivan palomiesten kanssa. En vain ymmärrä.
No, mutta se siitä. Nyt lähetän tehtävät ja menen katsomaan Johnsonin poikia sohvalle. Vihdoin olen saanut
kolmoskauden käpäliini ja se vaikuttaa hyvältä. Tosin eilen katsoin
ensimmäisen jakson ja siitä tuli jotenkin paha mieli, juonen takia siis.
Saa nähdä, miten etenee.
Allaoleva piisi kuvastaa tuntojani eilen ja tänään kotitehtävien parissa.
Minä nimittäin.
Seisoin töiden jälkeen ratikkapysäkillä matkalla joogaan, kun siihen huojuu mieshenkilö. Hyvä, ettei jäänyt Ykkösen ratikan alle, tie oli kovin kapea hänelle.
'Mihin tää menee?', kysyy minulta.
'Kauppatorille', vastasin.
Ratikka lähtee, mies huojuu lähelläni. Korkkaa limupullon ja tarjoaa minulle. Kieltäydyin päänpudistuksella, jatkan kirjan lukemista. Siirryn kauemmas miehestä ja yritän tiirata puiden lehvästön läpi kellonaikaa urheilukentältä. Mies huojuu lähemmäs ja vilkaisen sivusilmällä.
'Menisitkö kauemmas', sanon.
'Miksi?', mies kysyy.
'En jaksa sinua nyt', vastaan rehellisesti. Hän pysyttelee siinä missä on, muttei tule lähemmäs.
Ratikassa syöksyn viimeiselle yksittäiselle vapaalle paikalle, mies menee erään nuoren naisen viereen.
Olen jo nuorena ottanut käyttöön tämän tavan. En yksinkertaisesti jaksa kuunnella känniläisten örinöitä. Menköön sellaisen luo, joka jaksaa.
Loppuun piisi yhtyeeltä, jonka löysin Laiskiksen kautta. Kiitos jälleen :)
Lokakuu. Mitäpä siihen sanoisi. Opiskelujen kannalta helkkarinmoinen kuukausi ja kaiken muunkin kannalta. Onneksi on edes syysloma.. torstai siis.
Pohdin tässä kuvahaastetta, jatkanko sitä vielä vai annanko olla. Tänään tosin osallistuin FBssä, sillä kuukauden aiheena ovat aakkoset.
Taulu työpaikan portaikossa, olen ristinyt sen 'Aivopieruksi'.
Pienin lähtee huomenna retkurssin kanssa yöretkelle. Meidän alakoulussa on tapana järjestää taito- ja taideaineissa ns. kursseja ja nyt on 1-3 luokkien vuoro, pienin hinkui retkelle ja onneksi pääsi. Tosin nyt tulee pari retkeä peräkkäin, kun viime viikonloppuna olivat partion kanssa kämpällä. Kivahan se on, että tykkää :)
Jotenkin en jaksa nyt keksiä enempää tarinaa, vaikka mielessä on kaikenlaista. Taidan lähteä nukkumaan. Jostain syystä muistin tämän piisin, aivan kamalan surullinen mutta sopinee syksyyn. (Amanda Palmer on ihana ja kaiken lisäksi naimisissa yhden suosikkikirjailijani Neil Gaimanin kanssa.)
