Ilta, vihdoinkin

Vihdoinkin kotona! Oi, ihanaaa.

Älkää käsittäkö väärin, pidän työstäni kyllä ja pidän useimmista ihmisistäkin siellä. En vain aina jaksaisi työmatkaa. Vaikka se ei olekaan paha, näin pääkaupunkiseudulla.

Aamulla kävin uimassa. Kolmannen kierroksen alussa luulin hetken, että jalat kuoli, mutta onneksi vertyivät. Lihakset eivät siis krampanneet vaan jotenkin kuumottivat. Onneksi nyt päivän ajan kuitenkin ovat olleet ihan kunnolla. Hieroin pohkeita saunassa ja sekin varmaan auttoi.

Huomenna on pitkä päivä. Ensin aamulla on pienimmän lääkärintarkastus koululla, sieltä ravaan töihin ja illalla vielä luennolle. Saatan olla illalla hiukan väsy. Niin ja eilen luin siis ensin Saarikosken, sitten Märta Tikkasen ja vielä puolet Sonja O:sta (joka oli tylsä kuin mikä).

Meinasin vielä kirjoittaa kaksi lausetta Saleihin, mutta en tiedä jaksanko. Ehkä kaadun petiin vähän aiemmin kuin yleensä. Loppuu kaikille kissaihmisille tuttu kuvaus kakkaravista. Siltä se ainakin minusta vaikuttaa :D

Lavvantai

Eilen meni tuskassa. Joku pöpö iski, luultavasti sama joka on kiusaanut keskimmäistä koko viikon.

Torstai-iltana kävin keskimmäisen ja pienimmän kera katsomassa Kaupunginteatterin Tarzan-musikaalin ja täytyy sanoa, että se onnistui yllättämään iloisesti. Näyttelijät osasivat laulaa, äänet kestivät ja he olivat jopa erinomaisen uskottavia isoina apinoina. Erityisesti pidin isä-gorillasta ja Tarzanina meidän näytöksessä ollut Saska Pulkkinen oli syötävän söpö (surffarinvartaloineen). Hupaisaa oli, että kaikilla apinoilla + Tarzanilla oli samanlaiset Vibramin 5-finger-tossut, kuin miehellä ja isommilla pojilla ja jotka on erinomaisen mukavat jalassa (varsinkin jos niittää kaisloja järvestä).

Eilen tosiaan oli heikko olo, imuroidessa taloa mietin hetken pökertymistä mutta se meni ohitse. Illalla mittasin kuumeen, mutta olikin vain alilämpöä. Se on mulla ihan normaali ilmiö varsinkin jos yritän sairastua. Siinä kun muille nousee kuume, mulla laskee alle 36:n asteen. Oireet on samat.

Tänään olo on ollut parempi. Luin Tuntemattoman loppuun ja olen saanut toisesta sukasta kantapään valmiiksi. Luultavasti saan huomenna sukan valmiiksi ja pääsen lähettämään tuon parin jonnekin.

Huomenna aion selättää Saarikosken, siis kirjan. Luultavasti pitäisi lukea vielä tiistain luentoa varten Märta Tikkasen 'Vuosisadan rakkaustarina'kin. Jos vain jaksan.

Laitankin tähän Saarikosken kauneimman runon, siis minun mielestäni kauneimman. Tämä on se, johon aina palaan. Yllättäen se on juurikin tuossa tenttikirjassa :P

minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

(Pentti Saarikosken kokoelmasta Mitä tapahtuu todella?)

 

 

Allaoleva piisi Tarzanista on soinut nyt pari päivää päässä.

 

 

Ärsy

Tämä aamu on ollut täynnä pieniä ärsytyksiä, vaikka muuten onkin ollut ihan kiva aamu.

Ensinnäkin puhelin ei taaskaan suostunut soittamaan pienimmän luuriin, kun piti soittaa kouluunlähtöhälytys. Onneksi pienin jo itsekin huomaa kellonajan, mutta tykkää kun soitan. Tänä aamuna sentään molemmat isoveljet olivat vielä kotona, keskimmäinen lievästi sairaana ja esikoinen menee 10:ksi, joten soitin sitten potilaalle, joka oli jo itse yrittänyt soittaa minulle. Hän oli koettanut laittaa viestiä pienimmän pyynnöstä, mutta sormi oli lipsahtanut luurin kohdalle. Alan olla samaa mieltä, kuin mies siitä, että nykyään saa huomattavasti huonommin ihmisiä puhelimen päähän kuin lankapuhelimen aikaan.

Toinen ärsytys ja se on melkein joka-aamuinen. Tupakoitsijat. Olen elämäni ensimmäiset 20 vuotta asunut ketjupolttajan kanssa, joka poltti joka paikassa, siis ihan joka paikassa. Meistä viidestä ketjupolttajan lapsesta ei yksikään polta, esimerkki kolmen vihreän norttiaskin aiheuttamasta tupakkayskästä yms. oli vahva. Mutta siis tähän aamuun (tai jokaiseen kertaan, kun seison esim ratikkapysäkillä), miksi sitä syöpäkäärylettä ei voi mennä polttamaan tuulen alapuolelle? Miksi?

Kolmas asia lävähti silmille avatessani keskustelupalstan. Joku elvisteli sillä, että oli aamuviideltä käynyt lenkillä. Herranen aika. Miksi? Minua ei saa aamuviideltä ylös, ellei kyseessä ole lentokoneesta myöhästyminen. Muuten niillä tunneilla nukutaan ja sikeästi. Mutta kaikin mokomin menkööt ne, jotka jaksavat.

Ja neljäs asia liittyy töihin. Joka aamu hakiessani postin joudun jakamaan meidän lehdet uudestaan. Järjestään kirjaston laatikossa on kaikki mahdolliset taloon tulevat lehdet. Olen tullut siihen tulokseen, että vahtimestarimme (tai ainakin se yksi aamuvuorolainen, joak usiemmin jakaa postin) eivät osaa lukea. Valitettavasti. Surku häntä maassa, jossa lukutaito on oleellinen osa yhteiskunnassa pärjäämistä toisin kuin esim Amerikassa.

Mutta ilonaiheitakin on: menen tänään teatteriin kahden nuorimmaisen kanssa katsomaan Tarzania :)

Ilon ja onnen päivä

Ihan silkkaa ilkeyttäni päivitän tänään toisenkin kerran. Ei uskoisi, että tänään on tiistai.

Kotimatkalla kävin tervehtimässä ex-kolleegoja, sillä yksi hyvä kaveri oli jo pitemmän aikaa kärttänyt. Vaikka käynkin suht usein ex-töissä, olemme menneet usein ristiin enkä ole nähnyt häntä aikoihin. Nyt hänellä oli houkuttimena yllätys. Minulle :)

Näette sen täällä. Ehkä ymmärrätte tekstinkin ;) Oikeasti en ole kehdannut vielä esitellä sitä miehelle. Pelkään, että tulee pissi housuun En tiedä, miten pystyn pitämään naaman peruslukemilla.

Alla oleva video on mielestäni yksi parhaita kys. henkilölle tehtyjä synttärivideoita :D

P.S. Olen ehkä lievästi väsynyt, hihitän kaikelle mahdolliselle koko ajan.

Tekonauru

Ajattelin sanoa vain sellaista, että en ole koskaan tykännyt aprillipäivästä. Olen varmaankin liian tosikko tai jotain, mutta en vain ymmärrä miksi toisen nolaaminen on hauskaa. Sitten pitäisi vielä olla suuttumatta/loukkaantumatta, koska sehän ei kuulu asiaan. Lapsena olin kovin herkkäuskoinen, joten osittain lienee tämä pitämättömyyteni juontaa sieltä.

Tänään törmäsin erääseen faniblogiin, jossa oli aprillipäivitys. Sinällään ihan hauska kirjoitus siitä, kuinka tämä seuraamamme henkilö aikoo juuri tänään liittyä Twitteriin ja avata oman fanisivuston. Hyvin kirjoitettu oli, mutta.. mutta mutta. Ne ehdotetut nimimerkit olivat oikeasti tökeröitä ja niiden antama sävy alensi mielestäni sekä kirjoittajaa että artikkelin kohdetta.

Jotenkin en tiedä. Mennyt maku koko päivästä. Ainakin tällaisena ja tuo nyt oli vain yksi esimerkki, muita riittää esim päivän lehdissä vaikka kuinka. Tosin odotan ilolla, miten alakoulun rehtori on tänä vuonna jekuttanut oppilaita. Hänen kepposensa nimittäin ovat hauskoja.

Niin ja naurahdinhan Finnkinon aprillipilalle, jonka mukaan  seisomapaikat tulevat elokuvanäytöksiin.

Tämäkin uutinen olisi ollut hauska, jos se olisi ollut tosi.

Ura

Ura.. työuraani tässä ajattelin. Joo. Jonkin aikaa olen jo ajatellut valineeni ihan väärän uran. Nyt jos pitäisi valita, niin varmaankin opiskelisin joksikin elokuva-maskeeraajaksi tai -puvustajaksi. Siten voisi päästä jonkun ihanan tähden naisystäväksi.

Ehkä voisin vielä ruveta ammattimaiseksi fanitytöksi? Tosin siihen taidan olla jo liian vanha ja perhekin pistäisi vastaan. 

Huomenna en uskalla vielä mennä uimaan. Jalka ei enää ole krampannut eilen eikä tänään, mutta on vielä vähän arka. Eilen ja perjantaina pidin säärystintä koko päivän, ehkä se auttoi.

Kuuntelin päivällä silittäessäni Night Valen jälkeen hetken Hamletia. En ehkä osta äänikirjaa, mutta katkelmatkin riittävät oikean henkilön lukemina.

Loppuun vielä kevätpiisi. Aurinko kun maan lämmittää. Krookukset jo kukkivat pihallamme.

*rumasana*

Jalka meni taas pahaan kramppiin. Aamulla se oli suht hyvä, uskalsin jopa imuroida. Ehkä sitten yritin liikaa, mutta juostessani metroon Pienimmän kera leffasta lähtiessä jalka otti nokkiinsa. Nyt pystyn tuskin kävelemään.

Kotiin tultua laitoin siihen Piroxenia ja vedin pari Ibumaxia, lisäksi koivessa on villainen säärystin ja villasukka jalassa. Vituttaa kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä.

Lisäksi pojat tappelivat siitä, kenen vuoro on siivota kissan yökki ikkunalaudalta ilmoitettuani, että minä en siihen nyt pysty eikä mieskään muilta hommiltaan. Pistinpä sitten nupit kaakkoon Amorphiksen kera. Tapelkoot.

Paha mieli.

Kaveri

Aamu oli kaunis, tuntui aivan toukokuulta paitsi, että olisi voinut olla hiukan lämpimämpi. Töissä oli kivaa jne jne, kunnes sain Wilmaviestin Pienintä koskien. Säikähdin, että lapsi on taas törttöillyt mutta eipäs.

Opettaja kirjoitti viestissä, että ruokajonossa joku luokan pjista oli sanonut Pienimmälle, että se ei olisi saanut edes syntyä ja tästä oli Pienimmälle tullut kamalan paha mieli. Ope oli heti puhunut poikien kanssa ja asia oli sovittu, mutta hän laittoi viestiä tuon toisen pojan vanhemmille ja meille, että tiedämme, mistä on kyse, jos lapsi puhuu tästä. Minähän tietysti järkytyin tosi pahasti, mutta Pienimmän soittaessa koulun loppuessa kysyin vain, että miten meni ja miltä nyt tuntuu eikä tuo ollut yhtään pahoilla mielin enää, koska ope oli heti jutellut ja selvittänyt asian.

Illalla mies tuli metrolle vastaan ja kysyin sitten autossa, kun vietimme sitä kuuluisaa kahdenkeskistä laatuaikaa sen viisi minuuttia mitä ajomatka kestää, että oliko se jutellut lapsen kanssa ja olihan tuo. Mies oli kysynyt Pienimmältä, että mitä tapahtui ja Pienin oli vastannut, että hänellä on uusi kaveri. Eikä siitä sitten puhuttu sen enempää.

Ihan hyvä, että asia meni näin :)

Minullakin on uusi kaveri, nimittäin erään tosi mukavan luentokaverinaisen kanssa kuljemme aina yhdessä metromatkat. Hän pääsisi useammallakin metrolla kotiinsa, mutta odottaa aina kanssani Mellunmäkeen menevää junaa, että voimme jutella matkalla. Oikein mukavaa :)

Loppuun hiukan huumoria.