Jalka meni taas pahaan kramppiin. Aamulla se oli suht hyvä, uskalsin jopa imuroida. Ehkä sitten yritin liikaa, mutta juostessani metroon Pienimmän kera leffasta lähtiessä jalka otti nokkiinsa. Nyt pystyn tuskin kävelemään.
Kotiin tultua laitoin siihen Piroxenia ja vedin pari Ibumaxia, lisäksi koivessa on villainen säärystin ja villasukka jalassa. Vituttaa kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä.
Lisäksi pojat tappelivat siitä, kenen vuoro on siivota kissan yökki ikkunalaudalta ilmoitettuani, että minä en siihen nyt pysty eikä mieskään muilta hommiltaan. Pistinpä sitten nupit kaakkoon Amorphiksen kera. Tapelkoot.
Aamu oli kaunis, tuntui aivan toukokuulta paitsi, että olisi voinut olla hiukan lämpimämpi. Töissä oli kivaa jne jne, kunnes sain Wilmaviestin Pienintä koskien. Säikähdin, että lapsi on taas törttöillyt mutta eipäs.
Opettaja kirjoitti viestissä, että ruokajonossa joku luokan pjista oli sanonut Pienimmälle, että se ei olisi saanut edes syntyä ja tästä oli Pienimmälle tullut kamalan paha mieli. Ope oli heti puhunut poikien kanssa ja asia oli sovittu, mutta hän laittoi viestiä tuon toisen pojan vanhemmille ja meille, että tiedämme, mistä on kyse, jos lapsi puhuu tästä. Minähän tietysti järkytyin tosi pahasti, mutta Pienimmän soittaessa koulun loppuessa kysyin vain, että miten meni ja miltä nyt tuntuu eikä tuo ollut yhtään pahoilla mielin enää, koska ope oli heti jutellut ja selvittänyt asian.
Illalla mies tuli metrolle vastaan ja kysyin sitten autossa, kun vietimme sitä kuuluisaa kahdenkeskistä laatuaikaa sen viisi minuuttia mitä ajomatka kestää, että oliko se jutellut lapsen kanssa ja olihan tuo. Mies oli kysynyt Pienimmältä, että mitä tapahtui ja Pienin oli vastannut, että hänellä on uusi kaveri. Eikä siitä sitten puhuttu sen enempää.
Ihan hyvä, että asia meni näin :)
Minullakin on uusi kaveri, nimittäin erään tosi mukavan luentokaverinaisen kanssa kuljemme aina yhdessä metromatkat. Hän pääsisi useammallakin metrolla kotiinsa, mutta odottaa aina kanssani Mellunmäkeen menevää junaa, että voimme jutella matkalla. Oikein mukavaa :)
Keskiviikkoa siis. Tai voisihan sen käsittää niinkin, että näytän keskaria dieetille, sillä mässytän parhaillaan eilisten leffaherkkujen jämiä. Salmiakkisuklaamanteleita. OI! Ihanat ystävät niistä vinkkasivat jokin aika sitten ja nyt vihdoin olen jo muutaman kerran saanut niitä Kampin K-kaupasta ostettua. Harmillista on vain, että muu perhe myös pitää niistä.. Pitää ottaa aina iso säkillinen, jos aion itsekin saada muutaman.
Saattaa olla, että niitä ilmaantuu myös Kaisaniemen metroaseman karkkikauppaan. Onnistuin nimittäin eilen houreissani menemään Kamppiin ja vasta siellä tajusin, että leffahan on Kaisaniemessä kuten kaverikin. Menin sitten mantelikaupan kautta Kaisikseen, jossa kävimme karkkikaupassa ja esittelin mantelit kauppiaalle (joka on muuten todella mukava herrahenkilö). Hän paljasti meille eräänlaisen ammattisalaisuudenkin; hän ei vie töitään kotiin :P Ilmankos onkin suht hoikka mies edelleen, itse en varmaan pystyisi samaan.
Sain tänään ihanalta ystävältä (eri kuin eilinen leffakaveri) lainaan Spooks-tv-sarjan 7- ja 8- kaudet. Myöhemmin saan vielä 9:nnen kauden, kunhan hän ehtii katsoa sen ensin. Ne ehkä riittävät siksi aikaa, kun odottelen Richardin seuraavaa elokuvaa tulevaksi *krhm*. Elokuvassa on luvassa ilmeisesti melkoista myrskyä, kun isä etsii hurrikaanin viemää poikaansa (tosin koko army odottaa märkiä paitoja.. uuuh..).
Olikohan mulla jotain asiaakin?.. Ainiin, vapaita miehiä olisi muitakin tarjolla. Pepper Potts eli Gwyneth Paltrow ja Chris Martin ovat eronneet ja ilmeisesti myös Johnny Depp on jälleen vapaalla jalalla. Tosin Johnnylle eilinen ystäväni on jo lähettämässä surunvalittelukirjettä, että ei ehkä kannata muiden vaivautua.
Pistetään nyt loppuun vaikka joku piisi eilisestä leffasta.
Minä nimittäin. Istun pitkästä aikaa tietokoneluokassa päivystämässä ja ilmeisesti siivooja oli laittanut patterit melkein kiinni. Minä pistin ne puoliväliin ja laitoin kaikki koneet auki, mitä en yleensä tee. Sormet on siniset.
Tänään menen elokuviin ystäväni Kristiinan kanssa. Hän on se, jonka kanssa harrastan elokuvia aika useinkin ja muuta tyttöjuttua, katselemme koruja ja meikkejä jos sellaisten ohi kuljemme. Kristiina on minulle kuin isosisko (oma siskoni on minulle melko tuntematon, en tiedä hänestä oikein mitään).
Elokuva on 'Only lovers left alive' ja siinä on ihana Tom Hiddleston pääosassa. Oijoi. Kyseessä on siis vampyyritarina, jos en vielä maininnut. Naispääosaa esittää Tilda Swinton, joka on varmasti erinomainen näytteljä (vaikken hänestä niin kovin pidäkään). Mutta Loki vampyyrina.. hmm.
Jalka kramppasi oikein makeasti taas töihin tullessa, tosin pääsin suht hyvin kävelemään kuitenkin. Ehkä tässä vielä on toivoa, että se joskus paranisi.
Ihan näin pikaisesti ajattelin ilmoittaa olevani hengissä, koivetkin toimii jotenkuten. Jätin tosin aamu-uinnin väliin, koska oikea koipi on vielä sen verran muhevan tuntuinen, etten uskaltanut ruveta sitä treenaamaan.
Perjantai meni rattoisasti pienimmän kera asioita hoitaessa. Kävimme nimittäin uusimassa nuoren miehen passia, koska vauvakuvan imulihaksista on jo muutama vuosi mainittu. Kuvauksen ja passin lisäksi kävimme näyttämässä (keski)sormea kivalle lääkärisedälle ihan siksi, että sormessa on edelleen se ihottuma mikä syksylläkin. Saa nähdä auttaako uusi rasva. Lisäksi ostimme lapsiraukalle parit uudet verkkarit ja sukkia vinon pinon, koska tuo rutale kasvaa.
Keskimmäinen oli saanut hylkäyskirjeen valintakoe-yläasteelta, mutta koskapa siinä oli joitain kummallisuuksia mies kysyi asiaa naapurin tädiltä, joka selvittää sen. Joskus on mukavaa, että on suora yhteys kaupungin johtoon.
Viikonloppu meni, neuloin, luin ja katselin töllöä. En siis tehnyt mitään järkevää tai tuottavaa. Tutustuimme uuteen uunimme, jonka mies viime viikolla asensi ja mies muotoili vanhat pellit uuteen sopiviksi laikan kera. Hyvin mahtuu nyt.
Huomenna saan ystävältä lainaan Spooksin kaksi kautta (eli kaudet 7 ja 8). Hmm..hhmmm...hmm. Yritin viikonloppuna katsoa 'Walking dead'iä, mutta pilotti ainakin oli yksi tuskallisimman pitkäveteisistä mitä olen ikuna nähnyt, joten saa nähdä jaksanko katsoa sitä sen enempää.
NIIN ja vielä! Sain kirjallisuuden teoriakurssin proosa-analyysista kolmosen eli nyt saan oletettavasti kolmosen myös kurssin arvosanaksi! Jei! Ja mitään en ymmärrä analysoinneistani :P
Vieton korkeakulttuurisen illan pienimmän kera, kävimme baletissa. Kaunotar ja hirviö. Ihan kiva... joo. Paras oli pikkuhirviö, jota Hesarin arvostelussakin kehuttiin. Toivottavasti pieni tanssija jaksaa jatkaa aikuiseksi. Muutenkin lapsitanssijat olivat mainioita pikkuenkeleinä, joku hetkutti hauskasti huomatessaan siipien tärisevän liikkeen mukana :)
Huvittavinta oli ehkä se, että törmäsimme veljeeni ja hänen vaimoonsa ja kälyynsä juuri ennen esitystä. Minusta oli myös hauskaa, kun vanhemmat herrahenkiltö muutaman kerran utelivat pienimmältä tämän mielipidettä. Kiva, ettei enää olla niin jähmeitä.
Jonottaessamme kohti narikkaa näimme valtavan pitkän miehen, varmasti yli kaksimetrisen. Pieninkin katsoi häntä silmät ymmyrkäisinä ja minä mietin, että jos joskus olisi joutunut tanssimaan niin pitkän miehen kanssa niin se olisi tuskaa, koska hänen vyötärönseutunsa oli suunnilleen meikäläisen rintalastan kohdalla. Järkyttävää. Ja muistan kuitenkin miehen velipuolta, joka oli/on yli kaksimetrinen mutta tämä oli vielä pitempi. Sivumennen sanottuna miehen velipuolella oli ongelmana pituuden lisäksi järkyttävänkokoinen kengännumero. Se oli niinkin siro kuin 56. Juuh..
Mutta se siitä. Suosikki-satubalettini on edelleen Pähkinänsärkijä, ei voi mitään. Nyt taidan keittää itselleni mukillisen teetä ja nautin sen kera palan ruislepiää, jota työkaveri leipoi luomujauhoista ihan itse :)
Ah niin.. esikoinen katsoo Sleepy hollow'n alkujaksoja, joten on pakko säästää viimeinen jakso huomisaamuun. Voi nyyh. Iso kyynel. *haaveilee aamukahvista Ichabodin kera*
Hyvänen aika, mitä löysinkään juutuupista.. Spooksin yhdeksäs kausi. Kokonaisia jaksoja.. oijoi.. Piti aloittaa tenttikirjojen luku.. eeh..
Tiistai iski jälleen. En ymmärrä, miten saatoinkin unohtaa. Varmaankin siksi, että olin kotona.
Lyhyestä virsi kaunis; Pienin tuli koulusta iloisena kuin pieni eläin, koska keskimmäisen kaveri tuli meille kylään ja hän luuli saavansa olla isompien kanssa. Väärä luulo. Tuloksena itkua ja hammastenkiristystä. Josta johtuen minulta irtosi hampaasta kruunu. Siitä takimmaisesta, yksi kaikkein kivuliammista ylipäänsä. Soitin hammaslääkäriin, sain peruutusajan vajaan tunnin päähän. Revin vaatteet niskaan ja lähdin, sanoin lapsille että jossain on ruokaa. Hammaslääkärissä tajusin jättäneeni sen kruunun kotiin... uusi aika huomisillalle. Ravatessani metrolta kotiin pohje kramppasi niin, että melkein itkin (ja itkinkin jossain vaiheessa linkatessani himaan).
Niin, että puhutaanko tiistaista? Ei. Ei puhuta. Se on syvältä ja poikittain.
Menen tästä tunkemaan tippoja silmiini. Ja sitten aion katsoa hetken Ichabod Cranea. Sentään jotain iloa tässäkin päivässä (aamulla katsoin neljä jaksoa Sleepy Hollow'ta).
Nimittäin sairaslomalainen. Ääni lähti lomalle ja sain vaihtokaupassa silmätulehduksen. Kävin sitten työpaikan naapurissa työterveydessä illistelemässä lääkärille. Sain silmätipat ja kolme päivää lepoa. Ihan hyvä, ehdin ehkä lukea kurssikirjoja ja saan tuon halvatun sukan väännettyä johonkin malliin.
Sukasta sen verran, että olen nyt purkanut tuon tekeleen vissiin kolme kertaa. Eilen sain ensimmäisen mallikerran valmiiksi vain huomatakseni, että olin puolivälissä unohtanut tehdä yhdet palmikonsiirrot. Pentele. Ja siis tuohon sukanvarteen tulee sama mallikerta kahdesti... Kohta osaan sen varmasti unissanikin.
Löysin FBstä hupaisan sivun, jossa voi seurata tk-421:n seikkailuja. Tämä ei luultavasti sano mitään sellaiselle, joka ei pahemmin seuraa Star Wars-fandomia :P Minulla on kunnia tuntea ja lukea työ-pikkuveljekseni henkilö, joka omistaa käsittääkseni nykyään Suomen suurimman SW-kokoelman, joten...
TK-421 LeijuKattien kyydissä (HoverCat)
Jalatkin on omituiset. Viikonloppuna vasen koipi, se iskiaskoipi, oli tosi pahana ja tänään sitten oikea pohje kramppaa niin, että ihme kun pääsin lekurista kotiin. Toki vaiva alkoi vasta kotimatkalla.
Ainoa Metallican piisi, jota jaksan kuunnella.
P.S. Ainiinjahei! Se proosa-analyysi lähti eilen iltapäivällä hyvissä ajoin opettajalle, sain jopa venytettyä sen 9 sivuun. JEE.
