Analyysi nimittäin. Se valmistui joskus illansuussa enkä jaksanut enää katsella sitä, joten laitoin sen samantien opettajalle. Toivottavasti pääsen läpi. Muutaman viikon kuluttua pitää vääntää vielä proosa-analyysi, jotenkin arvelen sen olevan helpompi. Vaikka mistäpä sen tietää.
Istuskelen tässä, lueskelen ficcejä ja neuloin yhdet lapaset peukkuja vaille valmiiksi ja katselen välillä Bafta-palkintojen sivuja tietääkseni, mitkä elokuvat menestyvät nyt.
Esikoinen katsoo Arpinaamaa ja huomenna katsomme jälleen Tarun, koska emme pystyneet katsomaan sitä joululomalla. Viikolla olen ajatellut viedä isommat pojat katsomaan Robocopin remakea, muistan tykänneeni alkuperäisestä Stallone-versiosta mutta saa nähdä kuinka ovat tuon tuhonneet.
Ei sitten millään tunnu irtoavan analyyttista ajatusta. Vaikka onhan mulla jo melkein yhdeksän sivua koossa, kymmenkunta pitäisi olla. Jotenkin vain tällainen puolitieteellinen diipadaapa on liian kaukana mun ajatusmaailmasta, varsinkin kun eräs tuntemani runoilija sanoo aina innolla kuulevansa, mitä hänen runoistaan löytyykään. Hän itse kun vain kirjoittaa, eikä ajattele niitä mitenkään sen kummemmin.
Kävimme perheen kera katsomassa Lego-elokuva. Herranjestas, että se oli hauska! Onneksi sentään ehdin käydä vessassa ennen näytöstä, muuten olisi penkki kastunut. Lopputekstien lävähtäessä kankaalle osa aikuisista taputti, se on harvinaista ja hauskaa.
Ystävänpäivä on samanlainen pakkokaupallisuuden ruummilistuma kuin Isänpäivä tai Halloween, minun mielestäni. Minusta on tärkeämpää olla ystävä silloin, kun sinua tarvitaan eikä vain yhtenä nimenomaisena päivänä. Toki toivotan jenkkikavereille hyvää valentinen päivää, koska heidän kulttuurissaan se on ihan eri luokan juttu kuin täällä.
Minä olen viettänyt tätä päivää vääntäen lyriikka-analyysia. Saa nähdä saanko edes ykköstä. Sen verran vastustaa, vaikka seitsemisen sivua kymmenestä on jo kasassa. Huomenna jatkan yhteen vedolla ja sitten saa tapahtua ihan mitä tahansa. Evvk.
Loppuun laitan yhden suosikkikirjailijani Neil Gaimanin Valentinenpäivärunon. Se oli minusta hauska. Saa nähdä näettekö te tuosta tekstistä mitään... Jos ette, niin tuossa on tuo linkki. ja sen alta löytyy uusin Simon's cat.
Niin... töissä olin ja siellä oli sen verran tylsää, että vietin aikaani luetteloimalla käsityökirjoja, joita saimme ison määrän lahjoituksena. Niiden parissa aika kuluu rattoisasti ja vanha rakkauteni ristisanatehtäviin saa jälleen täyttymyksensä. Ne kun voivat olla melkoisia salapoliisitehtäviä välillä.
Muuten ei olekaan mitään ihmeempää raportoitavaa. Huomenna on perjantai, jonka aion viettää vääntämällä lyriikka-analyysia. Lauantaina menemme koko perheen voimin katsomaan Lego-elokuvan ja sitten ensi viikolla aion hiihtolomailla :D Olen jo suunnitellut kaikenlaista hommaa, saa nähdä mitä loppujen lopuksi saan hoidettua niistä.
Loppuun vanha Bowien piisi ja kuva hänestä Tilda Swintonin kanssa :)
Eilen oli tiistai, esikoinen heräsi vatsataudissa ja minä päänsäryssä. Esikoinen jäi kotiin, minä en.
Tänään aloitin aamun särkylääkkeillä, päänsärky jatkui siis. Tulin kotiin alkuiltapäivästä, ei ole paljonkaan järkeä istua töissä kun ei pysty lukemaan ruutua ja tuntuu, kuin silmät vuotaisivat verta, kun liikuttaa niitä. Mies vei keskimmäisen tarkastusröntgeniin, luut olivat ihan niin kuin pitikin. Minä katselin Doomin pienimmän kanssa. Tiedän, että sen ikäraja on korkeampi kuin pienimmän ikä, mutta ihan oikeasti leffa on niin huono, että nauroimme melkein jatkuvasti. En usko, että tuo saa painajaisia. Ei hän saanut Terminaattoristakaan vaan piti siitä kovasti. Olen huono vanhempi.
Joka tapauksessa nyt aion kaatua sänkyyn ja yrittää huomenna jälleen kömpiä töihin. Onneksi huomisen jälkeen alkaa hiihtoloma. Perjantaina aion keskittyä lyriikka-analyysiin.
P.S. Tajusin hetki sitten, että edellisestä migreenikohtauksesta on jotakuinkin 29 vuorokautta. Kuinka nautinkaan siitä, etten sentään joudu kärsimään enää siitä tulvasta, mikä aiemmin seurasi näitä kohtauksia. (Naispuoliset lukijani ehkä ymmärtävät viittauksen.)
Ajattelin ihan huvikseni kirjoitella lyhyen postin neulomisesta. Se kun on nyt pop näin suomalaisittain ajateltuna. Suomi maailmankartalle ja niin edespäin! Tästä johtuen siis. Ei vaan minusta on hauskaa, että nuori mies osasi neuloa jopa noinkin hyvin, lieneekö aiti tai tyttöystävä auttanut sujuvaan kädentaitoon.
Meillä keskimmäinen hurrasi tajutessaan muutama päivä sitten, että kipsi estää koulun kässässä lapasten neulomisen :D Oli raukka ehtinyt vasta saada silmukat luotua, kun käpälä meni. Esikoinen aikoinaan sai yhden lapasen aikaiseksi lukukauden aikana, joten enköhän minä edelleen jatka tässä perheessä neulomusten teossa.
Olisin kyllä voinut istua hetken kauemminkin käsieni päällä tänään. Onnistuin nimittäin ihan itse aiheutetusti hankkimaan ainakin yhden neuleprojektin sosiaalisen median kautta. Juu, olen ihan hiljaa. Ihan täysin... Pitänee huomenna katsella parit neuleohjeet, jos löytyisi inspis..
Loppuun vielä yksi elokuva, jonka aion katsoa kunhan se tulee tarjontaan.
Tänään olen analysoinut runoa, tai yrittänyt, sillä päässä on särki eikä ajatus oikein kulje silloin. Sain sentään jotain tehtyä, pääkohdat ovat suht selvillä. Ensi viikon loppupuolella voin ruveta kirjoittamaan analyysia, toivon mukaan saan sen sunnuntaina valmiiksi ja lähetettyä opettajalle. Alla kuva asiaan liittyen. Saa ihmetellä.
Pitkästä aikaa saimme leikkiä muovipussien ja teipin kera ennen saunaanmenoa, kun keskimmäisen kipsi piti suojata. Kaikenlaista siis. Muistelin siinä aikaa, kun yksi veljistäni mursi kyynärpäänsä ja ui mökillä järvessä kipsikäsi koholla pään yläpuolella. se se vasta oli näky :)
Illan piisinä PMMP:tä, yksi harvoja heidän kappaleitaan, jossa on minusta kiva tunnelma ja hyvät sanat. (En juuri kuuntele kotimaista poppia.)
Pienin täytti tänään 8 vuotta. Tavallaan se on pitkä aika, mutta samalla kovin lyhyt. Kaikenlaista on mahtunut näihin vuosiin, hänelle olen ollut erilainen äiti kuin vaikkapa esikoiselle.
Pienin 2-vuotiaana
Tämänpäivän kakku
Puhallettu on, virnuileva ja heilahtanut päivänsakari
Keskimmäisen kipsikäpälä
Että näin täällä Kattilassa on tänään juhlittu. Nyt nautimme ihanasta rauhasta. Loppuun vanha kesähitti ihan vain, koska.
