Olen ikävä ihminen. Joskus olen myös ilkeä. Kuten nyt, sillä aion moittia äitini miniän huonoa makua. Ihmiseksi, joka ilmeisesti sisustaa innokkaasti sisustuslehtien määrästä päätellen, hänellä on jonkinlainen outo käsitys tavaran määrän korreloivan laadun kanssa positiivisesti. Äitini ja hänen tyttärensä (eli allekirjoittanut) eivät voi kuin ihailla.
Kälyni tyyli eroaa minun ja äitini tyylistä kuin Kuu Maasta. Pidämme avarasta ja valoisasta, mahdollisimman vähän ryönää sisältävästä sisustuksesta. Nykyisin mökkimme seinät ovat täynnä tauluja siten, että seinäpintaa ei juuri näy. Emme myöskään pidä täytetyistä eläimistä tuvassa saati lasikupujen alle säilötyistä linnunpesistä (en uskalla edes kuvitella, mitä kaikkiea mahdollista niissä liikkuu). Jos haluaisin asua antiikkiliikkeessä, perustaisin sellaisen, mutta kun en halua. Mieheni sanoin 'Antiikki on jonkun muun vanhaa ryönää' ja se on myös minun käsitykseni.
Alla esimerkki kälyni mielestä kauniista lampusta, josta äitini oli kysynyt pojaltaan: 'Mikä hirveä kammotus tuo on?' En kommentoi. Paitsi, että kaipaan kovasti vanhaa siroa lamppua, jossa oli valkoisesta lasista tehdyt tulppaaninmalliset lampunkuvut. Itku.
Jos teksti on hieman sekava, niin minäkin olen. En pysty keskittymään lasteni ilakoidessa samassa tilassa. Ainiin.. mieheni sanoi kälyni mausta, että se on melkein yhtä huono kuin hänen isänsä ja edesmenneen äitipuolensa maku. Uskallan sanoa, että onneksi ette ole koskaan kokeneet niitä.
Pikaisesti päivitän (kun nyt vihdoin sain aikaiseksi kirjautua sisälle), että olemme kotiutuneet viime la-su välisenä yönä ja sisäinen kello on aivan sekaisin. Kaipa se siitä oikenee.
Huomenna iltapäivällä lähden poikien ja kissan kera mökille, mies joutui jo takaisin töipaikalleen. Äitini saapuu mökille lauantaina veljeni kyyditsemänä. Mökkimme on ns. yhteismökki, siten että se on äitini ja minä ja veljeni jaamme sen. Toistaiseksi siten, että veljeni huolehtii siitä ja viettää siellä suurimman osan lomastaan ja maksaa äitini kanssa kulut, minä vain lomailen pari viikkoa kesäisin äitini kera. Kunhan äitini heittää lusikan nurkkaan, koko hoito jää(nee) veljen niskoille. Oikeasti en ole katkera muusta kuin siitä, että veljen vaimo on armoton hamsteri ja mökki (sekä aitat) ovat aivan tupaten täynnä tavaraa, joka ei enää mahdu heidän (kahden aikuisen ja viiden kissan) kaupunkiasuntoon. Ensimmäiset vuorokaudet mökillä menevät minulla siihen, että koetan selviytyä tavarapaljouden aiheuttamasta ahdistuksesta. Onneksi aina voi menä metsään puskiin rauhoittumaan.
Joka tapauksessa palasimme siis kotimaahan. Pyykit on pesty ja silitetty, kaupassa ja kirjastossa käyty ja uusi luurikin on järjestyksessä Fíleineen kaikkineen. Voi onnea, voi autuutta! Uudessa luurissa on myös tekstiviestin äänenä kissan nau'unta, joka aiheuttaa perheessä lievää epätietoisuutta. Emme tiedä aina, onko se puhelimeni vai Kissa kun naukuu :P
Ostimme kuitenkin sieltä Mikkihiirimaan WalMartista uuden kameran, siellä kun sattui olemaan hyllyssä niitä, joita olimme jo katselleet. Mitäpä sitä lykkäämäänkään. Tässä yksi ensimmäisiä kuvia.
Allekirjoittanut Epcotissa.
Mies on erikoistunut ottamaan minusta kuvan aina sillä sekunnilla, kun alan kyllästyä poseeraamaan ja alan irvistellä. No, minäkin onnistuin yllättämään hänet. En kuvalla vaan... kääpiöllä :D
Kaipa se yllättyi vaikka väittikin meikäläistä pöljäksi.Vietimme miehen syntymäpäivää ystävien kanssa Animal Kingdomissa ja illan lopuksi he tulivat vielä meidän vuokrakämpälle kahville ja uimaan. Heidän kotimatkansa kesti kolmisen tuntia, päästimme heidät lähtemään iltakymmenen aikoihin. Mukava oli taas heitä tavata.
Mutta se siitä. Alla tulee olemaan vanha Michael Jackson-video. Pätkä on hupaisa, Epcotissa sen näkee alkuperäisenä 3D-versiona.
Pitkästä aikaa. Eiole oikein asiaa, päivittäisten kuulumisten kertominen näin lomalla on hiukan hankalaa plus kaikki päivät ovat suht samanlaisia.
Puhelimeni ja pieni kameramme kokivat kuoleman. Vesipullo vuoti laukkuuni huvipuistossa ja nuo juotuivat tulvaan eivätkä selvinneet. Kameran muistikortista sentään saatiin kuvat siirrettyä tähän läppärille, mutta puhelimesta ei pysty. Siinä nimittäin kosketusnäyttö ei avaudu.. tai avautuu, mutta hiukan hankala käyttää kun ei näe mitä tekee. Vaikeinta on ehkä ollut se, että aina puhelimen avatessani näin Filin hymyn ja nyt on pitänyt selviytyä ilman sitä jo monta päivää. Kamalinta on herätä miehen kännyn normaaliin herätyspingutukseen, omassa oli Rammsteinin 'Frühling in Paris' ja se Filin hymy, niillä päivä käynnistyi aurinkoisesti.
Tilasin jo uuden puhelimen kotiin odottamaan, mutta uutta kameraa emme osta ainakaan täältä. Aiempi oli täältä Walmartista ja uuden saisi myös, mutta nykyään se pitäisi tilata etukäteen ja näillä näkymin se olisi paikaillisessa kaupassa juuri lähtöpäivänä. Hyvässä lykyssä siis.
No, onneksi näitä laitteita kuitenkin on. Esikoiselle ostettiin täältä Nook, jolla pääsee myös nettiin, mutta sillä ei pysty soittamaan :P
Lauantaina tapaamme taas ystäväperheen. Tutustuin tämän perheen äitiin yhteisen ystävämme Laiskan Vaimon kautta ja olemme sittemmin tavanneet aika monesti perheinemme. Hänen miehensä bloggaa myös ja meillä on aina hauskaa keskenämme. pojat odottavat kovasti tapaavansa heidän lapsensa taas. Viime kesänä emme tavanneetkaan, sillä olimme väärällä rannikolla.
Taidamme olla lähdössä vesipuistoon tms. Olen kohta vesirakoilla.
Huomenna menemme Nasalle katsomaan raketteja. Josta tulikin mileeni, että näimme eilen hieman huvittavan rekisterikilven. Siinä oli raketin kuva ja siinä luki PUM ja alareunassa Challenger / Columbia. Heh.
Tässä on kuva siitä mitä tapahtuu kun vain koettaa päästä pois sateesta ja löytää paikan, johon ei ole kovin pitkä jono. Niin... Se toinen jono olisi ollut kuva prinsessojen kera. Ehkä parempi näin :)
Blogi alkaa rämettyä samoin kuin allekirjoittanut. Tarkoitan siis kirjoitustaukoa, joka iski tässä aiemman päivityksen ja tämän välillä.
Ennen reissua piti kertoa, kuinka kävin jalkahoidossa KutiKuti-nimisessä paikassa. Siellä pikkukalat hoitivat jalat kuntoon minun esiintyessä puolentoisa tunnin ajan kalanruokana. Täytyy sanoa, etteivät jalkapohjani ole koskaan olleet sileämmät kuin nyt.
Juhannustakin vietimme pitkästä aikaa kotimaassa. En muistanutkaan kuinka hiljaista kaupungissa voi olla, se oli rentouttavaa.
Nyt olemme täällä reissun päällä. Olimme pari yötä Miami Beachillä ja kävimme yhtenä päivänä katsomassa kaksi elokuvaa, ensin Imaxissa 'Man of steel'in ja sitten drive-in leffassa 'Monsters university'n. Näistä kahdesta Monsterit oli kyllä huomattavasti parempi kokemus, jo pelkästään äänenvoimakkuuden vuoksi, jota saattoi itse säätää. Imaxissa ääni oli niin kovalla, että me kaikki istuimme kädet korvilla herättäen pahennusta alkuasukkaissa. 'Man of steel' oli perusrytinää ja pahoja loogisia aukkoja tarinassa :P
Eilen kävimme luontokävelyllä Evergladesin alueella ja näimme muutaman nukkuvan alligaattorin sekä kotkia ja paljon paljon sudenkorentoja. Intiaanikylässä näimme alligaattoripainiesityksen ja saimme pitää alligaattorin poikasta kädessä, se oli söpö. Näimme myös paikallisen suokäärmeen, se näytti varsin vikkelältä tapaukselta. Ah niin.. ja kotilot ovat kämmenen kokoisia.
Tänään rakas mieheni etsi minulle kirjakaupan sillä aikaa, kun olin poikien kanssa uima-altaalla. Kirjakaupasta ostin uusimman Neil Gaimanin, John Greenen ja Charlaine Harrisin sekä puoleen hintaan tarjolla olleet Hobitti actionhahmot, nyt meillä on Bilbo, Thorin, Dwalin ja tupla Fili ja Kili (kotona ovat ne ensimmäiset). Ostin myös hienon kirjakassin, jossa on Tolkienin itse kuvittaman Hobitin kansikuva.
Aamulla tapasin ex-työkaverin metrossa. Hän kyseli olenko hakenut yhtä paikkaa heiltä, mutta sanoin etten viitsinyt kun en edelleenkään halua olla töissä sunnuntaisin ja hän ymmärsi. Töistä tullessa poikkesin kyseisessä paikassa hakemassa yhtä varausta, jota ei ollutkaan. Se löytyi kuitenkin musan työhuoneesta ja juoruilin hetken siellä olevan ex-työkaverin kanssa hänen laittaessaan levyn lainauskuntoon.
Näistä ja siitä Avoimen ilmoittautmis-epäonnistumisesta johtuen aloinkin tässä illalla pohtia, jos alkaisinkin puutarhatontuksi. Erään ystävän kanssa jo sovimme, että hän voisi olla sellainen pyllistävä tonttu ja minä voisin näyttää käsimerkkejä. Samalla pääsisi mukavasti irti varsinaisesta työelämästä, mutta ainut haittapuoli olisi tietysti sääolot. Toisaalta voisi olla ihan virallisesti tonttu ja ulkona.
Joo. Loppuun kummallinen video. En oikein tiedä pidänkö tästä kappaleesta vai en.
Aamupäivällä kävin nuorimmaisen kanssa kouluuntulotarkastuksessa ja oli oikein hauskaa, sillä terkka on aiemmin ollut poikien neuvolatäti. Juttelimme kaikista ja kaikesta, nuorimmainen toimi kuin unelma ja vastasi hienosti kysymyksiin eikä pelännyt. Oli hyvä käynti.
Tein kotihommat eli imuroin ja lauleskelin Marsin poikien kanssa ammuvainaan äänellä, tiskasin ja silitin. Silittäessä on mukava kuunnella kuunnelmia, tarkemmin sanottuna Cabin Pressurea. Kuuntelen sarjaa nyt toista kertaa, aina vain jaksaa naurattaa.
Loppuillan olen koomaillut ja katsellut vesisadetta. Koska meillä ei ole katsottu telkkaria vuosikausiin en aina tiedä tv-sarjoista ja niinpä tämäkin oli hauska yllätys. Flight of the conchords, jonka toinen puolikas Bret Mackenzie on myös haltia Lindir sekä Hobitissa että Tarussa. Jotenkin hupaisaa. Niin... unohdin sanoa, että aloin kaivata tenoja katsellessani tätä videopätkää.
Meillä oli työpaikan tyhy-ryhmän syksyn suunnittelupäivä tänään Kuusijärvellä. Polkaisin sinne reippahasti enkä edes eksynyt vaikka ihmettelinkin, kuinka halvatun pitkä matka yhdeksän kilometriä voikaan olla.
Tässä tulos viiden tunnin rupeamasta.
Loppuun piisi uudelta Marsin poikien levyltä. Pidän tästä levystä kovasti, vähän harmittaa etten näe poikia Hietsussa kuun lopussa. Kahdesti olen jo Jaredin livenä nähnyt.
