Klo 13:00

Tasan 60 minuuttia puolenpäivän jälkeen en muistanut painaa mieleeni, mitä mahdoinkaan tehdä tänään. Luultavasti istuin työpöytäni ääressä vahtimassa asiakkaita ja surffasin huoletta netissä. Kuukkeloin kuvia hakuasanoilla 'majestic thorin' ja nauroin itseni tärviölle. Äänettömästi.

Nih.

Ai hitto

Tajusin, että kaupan olisi erilaisia Hobitti action figuureja. Kaipaisikohan Lucius seurakseen kääpiöitä... hmm.. Ainiin ja ne legot myös.. Onneksi on poikia.

Pitäsi vain päättää ketkä kaikki haluan. Vaikeata vaikeata.

EDIT

JesusChristSuperstar mitä hintoja. Lucius saa odottaa kesälomaan seuralaisiaan.

Paperi

Ensiksi eilisen arvauskilpailun lopputulos: Rantakasvi on voittaja!! Se poikaystävän mökkitien kummitus.. en edelleenkään tiedä, mikä se oli. Poikaystävä ei havainnut mitään, mutta siellä oli jokin/jotain. Se ei pelottanut, kävi lähinnä sääliksi, mutta esim autolla ohi ajettaessa minä tunsin sen energian. Silloin nuorena en vielä kehdannut näistä etiäisistä ja unista yms. juuri muille puhua ja poikaystävä piti aivan hassuna, kun 'uskoin' hänen satuunsa :P 

Kakkoskohdasta sanoisin, että on hyvä saavutus jos meillä menee vuodessa miehen kanssa yhteensä kolme pullollista viiniä. Tosin niistäkin minä juon suurimman osan, tuo ei tykkää juoda. Kolmoskohdasta tosiaan muistan sen hetken. Sen, kun ymmärsin että ihan oikeasti kirjasto on pullollaan tarinoita. Sen energian, mikä niistä syntyy. Kuvitelkaapa mielessänne se hetki, kun kirjasto suljetaan, koneet menevät pois päältä ja kirjat huokaavat hyllyssä. Tunnetteko sen? Se on maaginen.

Ja sitten Paperiin. Olette varmaankin kuulleet termin 'paperiton toimisto'? Suuri kusetus. Tuntuu, että nykyään paperia generoituu kotiinkin aivan järjettömät määrät vaikka emme edes tilaa sanomalehtiä ja aikakauslehtiäkin tulee vain yksi. Mainokset olemme kieltäneet jo aikaa sitten. Silti paperilaatikkomme on täynnään kaikenlaista paperia, tosin en uskalla kuvitella tilannetta sanomalehtien kera (jos sellaisia tulisi).

Tähän mennessä olen kuullut yhdestä ihmisestä, joka otti termin tosissaan. Kuulemma työpaikkansa siirtyessä toiseen osoitteeseen hänellä oli mukanaan vain salkku, ei yhtään paperia. Kunpa joskus tilanne olisi sama meillä :P Raporttia sun muuta paperia pyörii pöydillä etkä koskaan löydä sitä, mitä olit etsimässä.

Ehkä minusta tulee vielä tällainen:

Totta vai tarua

Aikoinaan oli kai jokin tuonniminen tv-ohjelma. En seurannut sitä, koska olen aina ollut huono katsomaan kaikenmaailman visailuja (paitsi Tuplaa tai kuittia). Muistaakseni siinä piti kertoa kolme lyhyttä tarinaa itsestä ja sitten joku arvasi, mikä kolmesta oli satua. Joskus harrastimme vastaavaa keskustelupalstalla ja nyt ajattelin katsoa, jos teistä joku arvaisi, mikä seuraavista tarinoista alla on tarua.

1. Eräs poikaystäväni sai minut uskomaan pyöräilijän kummitukseen, joka esiintyi heidän mökkitiensä varrella, paikassa jossa pyöräilijä oli kuollut. Siitä syystä en uskaltanut kävellä yksin sitä tietä, ainakaan hämärissä.

2. Olen juonut viime vuoden kuluessa noin kaksi pullollista punaviiniä, koko perheen kulutuksesta.

3. Ekaluokkalaisena tutustuessamme ensi kertaa kirjastoon koulun puolesta, päätin ammattini. Halusin työskennellä kaikkien ihanien tarinoiden kanssa ja muistan kadehtineeni hieman tulevia työtovereitani jo silloin.

Kerron huomenna, mikä vastauksista sisältää muunneltua totuutta :) Loppuun pätkä, jonka löysin ja joka on yksi parhaita kohtia kys. leffassa (jonka heti arvasitte).

Katu

Polttaa kesäkatu miestä
Kosteaa höyryä nousee tiestä
Polttaa asfaltti ja tiili
Hengityksen täyttää pölyn sekä hiili
Autojen pakokaasuhuumaa
Kadulla on kuumaa
Kadulla on kuumaa

Katu kuuma kaupungin
Mä vaikka kärsinkin
Miksi sen silti hylkäisin
Koska voin saapua myöhemmin
Taas rakkain joka tuo illan viileyden
Viilentää yksin hän saattaa
Kesäkadun, tuli kuuman
Kesäkadun

Polttaa kesäkadun päivä
Iltaan tuskasta jäädä voi häivä
Polttaa sydäntä mun silloin
Odottaa jos turhaan sinua saan illoin
Päivän kesäkadun siedän
Illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän

Katu kuuma kaupungin
Mä vaikka kärsinkin
Miksi sen silti hylkäisin
Koska voin saapua myöhemmin
Taas rakkain joka tuo illan viileyden
Viilentää yksin hän saattaa
Kesäkadun, tuli kuuman
Kesäkadun

Polttaa kesäkadun päivä
Iltaan tuskasta jäädä voi häivä
Polttaa sydäntä mun silloin
Odottaa jos turhaan sinua saan illoin
Päivän kesäkadun siedän
Illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän

Katu kuuma kaupungin
Mä vaikka kärsinkin
Miksi sen silti hylkäisin
Koska voin saapua myöhemmin
Taas rakkain joka tuo illan viileyden
Viilentää yksin hän saattaa
Kesäkadun, tuli kuuman
Kesäkadun

Rakastan Helsinkiä, vaikka olenkin kohta puolet elämästäni asunut naapurikaupungissa. Tai onhan siihen sentään vielä muutama vuosi.. siihen puoleen elämään.

Minun

Hirnakka jakoi ennen joulua blogissaan eteenpäin tämän haasteen viidelle uusimmalle lukijalleen. Olen käsittääkseni yksi uusimmista, joten here goes.

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle."





1. Perhe - Niin rasittava kuin se onkin, niin on se mukava olemassa. Aika yksinäistä olisi ilman.

2. Kotieläin - Tuo huutava paholaisen karvakasa, joka ihanasti hyrisee ja kuorsaa.

3. Kirjat - “A room without books is like a body without a soul.” sanoivat jo muinaiset roomalaiset eli Marcus Tullius Cicero.


4. Musiikki - Avaa uusia maailmoja

5. Ystävät - Ystävänsä voi valita, sukulaisia ei.

6. Työ - Valitsin alani viihtymisen kannalta, en ansaitsemisen.

7. Terveys - Tässä iässä siitäkin pitää jo huolehtia.

8. Matkustaminen - Meillä kaikki ylijäävät rahat menevät matkusteluun, haluamme myös antaa lapsille mieluummin muistoja kuin tavaraa. Muistoja ei kukaan voi viedä pois eivätkä ne hajoa.

9. Käsityöt - Käsillätekeminen on hauskaa, samalla näkee heti lopputuloksen.

10. Ikkunoiden peseminen -  Suosikkini siivoamistouhuista. Tosin nyt en syksyllä ehtinyt pestä ikkunoita, koska aina vapaapäivänä satoi ja työpäivänä aurinko paistoi (silloin harvoin).

11. Leipominen - Liittyy käsillätekemiseen, toimii myös terapiana.

12. Askartelu - Myös käsillätekemistä. Lisäksi kuulun yhteen swappiryhmään, jossa siis lähetämme postitse vihkosia, joihin jokainen askartelee oman sivunsa joko annetun teeman mukaisesti tai vapaasti (jos se on mahdollista).

Annan tämän eteenpäin sellaisille, jotka eivät ole vielä tätä tehneet. Olisi hauska nähdä muiden kymmenen hyvän mielen tuojaa :)

Liike

Liike on useimmiten mukavaa, mutta joskus se ei ole. Kärsin nimittäin matkapahoinvoinnista helposti. Jopa ruotsinlaivalla pienessäkin merenkäynnissä lentokoneesta puhumattakaan. Voin huonosti, jos joudun istumaan ratikassa tai bussissa selkä menosuuntaan ja siksi seisonkin, jos ainoat vapaat paikat ovat tuollaisia. Metrossa sillä ei ole väliä, miten päin istun. Automatkoilla minun on nähtävä tie, samoin oli isänäitini laita aikoinaan.

Viimeksi voin huonosti liikkeen vuoksi elokuvissa. Olimme ennen joulua katsomassa 'Hobittia' ja sen 3D-efektit tekivät huonon olon. Tänään vahingosta viisastuneena laitoin ranteisiini akurannekkeet, joita käytän aina lentokoneessakin ja voin mahtavan upeasti. Pystyin keskittymään elokuvaan, enkä hillitsemään oksennusta. (Saatoin niin ollen myös kuolata erästä kääpiötä aivan rauhassa.)

Liikunnassa puolestaan saattaa liian raju liikkuminen aiheuttaa pökertymistä alhaisen verenpaineeni vuoksi. Niinpä toivonkin, että ensi viikolla alkava afrotanssi ei sisällä kovin paljon päällä tehtävää liikettä tai ylös-alas-jumppaa. Olen nimittäin melkein pökertynyt hyllyttäessänikin.

Onneksi olen myös salmiakki-addikti.

Edit: Oli pakko vaihtaa video. Olen nähnyt tämän jo aikaa sitten, mutta suosikkikääpiöni esittäjä on kohdassa 1:25. Uuh..  Taidan kohta mennä petiin haaveilemaan.

Näkökulma täältä

Nollavaimo puhui blogissaan rasismista eilen.

Omasta mielestäni en ole rasisti, mutta kokemuksesta sanoisin suhtautuvani hieman nihkeästi joihinkin vieraslajeihimme. Romaneja en tunne vaikka yksi on sukuun naitukin, en ole tavannut. Mitenkään korkea käsitys minulla ei ole heistä ihan siksi, mitä olen kuullut tämän henkilön sukulaisista ja mitä he ovat puolestaan aiheuttaneet tälle sukulaiselleni. 

Yleensä pyrin suhtautumaan ihmisiin ihmisinä, ihonväristä riippumatta. Idiootteja on kaikenvärisiä ja joka lähtöön. Hieman hätkähdyttävää on kuulla somalityttöjen huutelevan vittuja keskenään, mutta kaikkeen tottuu sanoi irlantilainen hirressä.

Viime kesänä äitini sanoi, että 'rotuja ei pitäisi sekoittaa'. Sanoin hänelle, että siihenkö vetoan jos joku pojista tuo erivärisen puolisokokelaan ensivierailulle. Äitini oli aika hiljaa sen jälkeen.

Jotenkin tökkivä otsikko tai teksti tai jotain. No, ehkä kuitenkin ajatus tuli selväksi. Minäpä lähden tästä keskustelupalstatapaamiseen. Mitäpä te teette näin perjantai-iltana?

Keskimmäinen esitti toiveen päästä katsomaan 'Hobitin' uudestaan.. *krhm*