Kevättä

On ollut aika lämpimät kelit, ainakin eilen ja tänään.  Eilen piti luopua kaulahuivista kotimatkalla ja tänään jätin sukkikset ja välipaidan pois ja vaihdoin ohueen takkiin, kun lähdin nuorimmaisen kanssa kaupoille.

Yritän miettiä, mistä kirjoittaisin. mitään kovin ihmeellistä ei ole meneillään. Olin tiistaina ja keskiviikkona yksin töissä vuorossa, sillä työpari lähti tutustumaan Baltiaan. Iltatunneiksi kirjastoon tuli tuuraamaan meidän puolikas-työläinen ja ihan hyvin oli mennyt. Tänään kirjasto olikin kiinni.

Eilen aamulla johtoryhmän kokouksessa ihmiset nauroivat kertoessani, että aion vapaapäivän kunniaksi siivota kun lapset lähtevät kouluun. Nauroin toki itsekin mukana, koska onhan se hassua. Loppujen lopuksi en edes siivonnut tänään, vaan lähdin lenkkarikauppaan pienimmän kanssa ja sitten nautin parvekkeella kevätillan lämmöstä.

Tänään löysimme parvekkeelta kartanokimalaisen ja keskimmäinen pelasti sen pihalle. Ihmettelin miksi pelastaminen kesti aika kauan, niin hän oli laittanut kimalaisen ensin yhteen kukkaan ja auttanut sitten vielä seuraavaan ja kolmanteenkin, kunnes kimalainen oli toipunut sen verran että jaksoi lentää itse.

Onneksi on neljä päivää vielä aikaa nauttia imuroinnista ja kukkapenkin rapsutuksesta. Luettavaakin on, yhden kirjan jo lopetin. Niin ja kirjoittaakin voisi.

Fanin kirous

Nyt väsyttää ihan järkyttävästi.

Sain viime viikolla katsottua loppuun OA-sarjan kakkoskauden ja sen jälkeen aloitin Star Trek Discoveryn jääden autuaasti jumiin. En meinannut eilen malttaa mennä nukkumaankaan. Ilokseni tämä uusi kapteeni Pike on melkinpä yksi yhteen TOS-sarjan Piken kanssa ulkonäöllisesti, ehkä siihen on jopa kiinnitetty huomiota jossain castingissä. Ykköskaudellahan Discoveryä ohjasti kapteenina Lorca eli hurmaava Jason Isaacs, joka on tuossa OAssa paha tiedemies.

Tämän fanituksen lisäksi kokeilin huvikseni, josko Avengers Endgameen saisi vielä lippuja ensi-iltapäivälle ja kylläpä onnisti: joku ei ollut noutanut varaustaan ja nyt minulla on viisi lippua varauksessa. Ei harmita ollenkaan :P

Olin jotenkin perjantaina niin äärettömän väsy (varmaan sen altistavan kokoushuoneen vuoksi), etten jaksanut imuroida enkä sitten imuroinut lauantainakaan. Mies lakaisi keittiön lattian ja minä asetuin sohvalle ja lukaisin yhden aika kivan romaanin. Summer of impossible things kuulosti takakansitekstin perusteella vähän siirappisemmalta ja niinpä olinkin aika ilahtunut, kun se veikin mennessään ja roistokin oli joku muu, kuin lukija olettaa. Olen -varmaan scifin vuoksi- ollut aina kiinnostunut aikamatkustus-kirjoista ja tämä oli siinä genressä mielestäni erinomainen, ehkä hieman samanlainen kuin Aikamatkustajan vaimo (yksi ikisuosikeistani).

Vaalit oli ja meni. Toivon, että tarkastuslaskennassa SDP saisi vielä yhden paikan ja väli PerSuloihin jäisi isommaksi. Tuskinpa niin käy.

Enää kaksi työpäivää tällä viikolla jäljellä ja sitten on päästäisloma! Ensi viikkokin on lyhyt ja samoin vielä vappuviikko. Ja sitten ollaankin jo kunnolla toukokuussa <3

Sivistymässä

Kävin tänään kokouksessa ja sen jälkeen tapasin mieheni keskustassa lounaan merkeissä Kampin Backyard Pick'issä. Siellä on todella hyvä lounasbuffet.


Lounaan jälkeen mies meni takaisin työpaikalleen ja mietin siinä mitä tekisin, ja päätin sitten mennä katsomaan onko Amos Rexiin kuinka kauhea jono, koskapa  vietin viimeistä virallista 4-päiväistä työviikkoani.

Magritteen ei ollut jonoa laisinkaan ja niinpä kävin sitten ihailemassa surrealistisia (ja muitakin) Magritten teoksia. Olen aina pitänyt hänen teoksistaan ja nytkin liikutuin varsinkin allaolevasta taulusta aivan kyyneliin asti. (Olen luullut olevani outo, mutta olenkin aivan normaali, hurmio vain kummittelee.)

Katse kaukaisuuteen

Kirous

 Kiersin myös perusnäyttelyn eli Sigurd Frosteruksen keräämä kokoelma suomalaista jälki-impressionismia, joka olivat aiemmin ahtaasti Amos Anderssonin kotimuseossa, ovat nyt kauniisti yhdessä isossa salissa esillä kaikki.

Lisäksi ihastelin ja kummastelin Studio Driftin leijuvaa Drifter-betonimöhkälettä ja Materialism-näyttelyä, jossa erilaisia esineitä oli pelkistetty perusaineksiinsa sekä Fragile future III:n voikukka-ledvalosysteemiä.

Drifter

Vähän eri kuvakulma valaistuksen vuoksi

Fiskarsin sakset Materialism-osiossa

Fragile Future III

Teletappimaa kevätauringossa

Vihdoin pääsin kotiin ja siellä minua odotti Freddie, joka saapui pitkän odottelun jälkeen ilokseni.

Loppuun kuitenkin Princeä, joka juuri soi Spotifystä. Tämä Princen levy on mielestäni yksi hänen parhaistaan, toki joku muu voi olla toista mieltä.

Tervehdys

Alkuviikosta on selviydytty ja voisi sanoa viikonlopun jo häämöttävän.

Eilen saattelin pienimmän ensimmäiseen FunAction-liikuntatapahtumaan eli Ruusulankadun keilahallille samalla, kun itse jatkoin siitä pilatekseen. Lapsi tykkäsi kovasti ja oli jopa löytänyt kotiinkin, tosin mies oli hakenut hänet metrolta.

Maisemaa aamulla bussipysäkiltä. Itse tykkään kovasti tuosta 'Palavasta enkelistä'.

Tänään tein ekskursion Malmille, jossa meillä oli kaupunginkirjaston ja oman virastomme kirjastojen tapaaminen. Olemme nyt tavanneet aina noin puolen vuoden välein ja on ollut oikein kiva nähdä saman alan ihmisiä vähän eri merkeissä, kuin muuten.

Tulin jo hyvissä ajoin kotiin, sillä en jaksanut istuskella töissä ja saldo antoi siihen mahdollisuuden. Käytinkin ajan hyvin ja leivoin porkkana-inkiväärikakkua KK:n ohjeen mukaan.

Taidankin siirtyä sohvalle Jasonin seuraan, jos vaikka aloittelisin uuden neuletyön samalla. Uudessa Taito-lehdessä oli villatakki, joka houkuttaa ja haastaa: se neulotaan ylhäältä alaspäin, helmassa on leveä kirjonta ja tämän lisäksi se neulotaan kokonaan suljettuna neuleena ja, leikataan lopuksi saksilla auki nappilistan neulomista varten. Tuo vähän hirvittää, mutta kaipa siitäkin selviää.

Sunnuntaita

Olen viettänyt mukavan viikonlopun tekemättä juuri mitään. Olen loikoillut parvekkeella nauttimassa lämpimästä kevätilmasta kuunnellen (Richardin lukemia) äänikirjoja tai lukien itse jotakin.

Eilen kävimme miehen kanssa kauppareissulla ja samalla poikkesimme Fasulla hakemassa Mignon-munat pojille, koska en ollut vielä käynyt 'uudessa' vierailukeskuksessa. Melko paljon oli ihmisiä menossa kiertokäynnille ihan tavllisena lauantaina, joten kaipa tuo on kannattava juttu.

Pääsiäispupu

Illempana siirryin parvekkeelta sisätiloihin katsomaan töllöä. Lopetin Syrjäseudut (Hinterlands) perjantaina ja aloitin Lutherin vitoskauden, joka olikin paljon parempi kuin neloskausi. Eilen sitten sain Lutherin loppuun ja aloitin OA:n kakkoskauden. Sekin on todella hyvä, Jason on ihana <3

Valdur Mikita: Kantarellin kuuntelemisen taito

Sain yhden äänikirjan loppuun ja samoin luin yhden paperikirjan, se oli tosin alle 200-sivuinen. Aloitin jo uuden äänikirjan pestessäni keittiön ikkunat ja tehdessäni bujoa tänään. Leivoin granaattiomenskonsseja, kun pelkäsin granaattiomenan menevän pahaksi ennen kuin ehdin tehdä sille mitään.

Nyt ajattelin mennä sohvalle jatkamaan OAta ja purkamaan yhden vanhan ufon eli neuleen, joka ei jostain syystä tunnu edistyvän kaapissa  ollenkaan.

Koriseva

Minulla on luultavasti jonkinasteinen ääniyliherkkyys. Ärsyynnyn helposti jos joku lätkyttää esim purkkaa suu auki tai pitää jotain muuta outoa ääntä, samoin jos on pakko julkisessa kulkuneuvossa katsoa videoita äänet päällä (rattoisaa metromatkaa.. minulle). Jatkuva tinnitus on myös kokoaikainen kaverini.

Meillä on asiakkaana eräs herrahenkilö, joka korisee jatkuvasti. Hän siis hengittää ilmeisen raskaasti sekä liikkuessaan että paikallaan istuessaan, ihan salin toiselta puolelta asti kuuluu jatkuva korina. Ja se riipii!! En KESTÄ!!

Tähän voitte lisätä Mörön tälle illalle, niin paketti oli täydellinen. Paitsi Mörön kynnysten paukuttelua ja korinaa myös ilmastointi humisee jatkuvasti.

..uhhuh.. Loppupelejä odotellessa voi vaikka katsoa traileria. Meinas tulla tippa linssiin. (Haluaisin halia Steven litteäksi, kun hän tajusi Buckyn menneen.)

Spoilerivaroitus! Piti alunperinkin laittaa tämä video, mutta en ehtinyt sitä töissä etsiä.

 

Lyhytkätinen

Työmatkan varrella kävin hakemassa eväitä Alepasta. Halusin parsakaalia, mutta kaikki pakasteet olivat ihan kaapin takaseinässä eikä käsivarret yltäneet sinne asti. Huomasin, että takanani jugurttihyllyn oven välissä oli nuorempi mies ja kysyin häneltä, jos hän voisi kurottaa minulle yhden pussin.

Iloisesti hymyillen hän teki työtä käskettyä ja veti kaikki pussit siihen hyllyn etureunaan ja lopuksi antoi minulle niistä yhden. Kiitin kauniisti ja ajattelin, että olipa hän ajattelevainen.

Mukava maanantai :)

Madon suu

Tänään kävimme Riihimäellä hautaamassa setäni Sakarin. Hän oli isäni pikkuveli, yli 80-vuotias jo. Ollessani lukiossa hän muutti Kemistä tänne alemmas ja löysi uuden vaimonkin työpaikaltaan. He kävivät jonkin verran vanhempieni mökillä ja nyt myöhemmin meillä esimerkiksi esikoisen yo-juhlissa.

Hiukan alakuloinen olen toki sikäli, että Sakari oli viimeinen isäni sisaruksista ja äitini perhe on mennyt jo aiemmin manan majoille. Tuntuu, että melkein joka vuosi on ollut hautajaiset ja tavallaan onkin, sillä viime vuonna ei ollut ja sitä edellisenä meni Sysikki. Alamme vähitellen tavata kaikki sukulaiset vain hautajaisissa, vaikka toisaalta onhan tässä vielä kaikenlaisia rippijuhlia ja yo-juhlia sun muita ehkä vielä edessä kuitenkin.

Muistotilaisuudessa eräs setäni ja vaimonsa naapuri muisteli jotakin ja sanoi, että Sakarilla oli omanlaisensa huumorintaju. Satuin juuri sillä hetkellä katsomaan vanhinta veljeäni ja meitä alkoi naurattaa. Se omanlainen huumorintaju on savolaista huumoria, samaa viljeli isämme. Mieheni sanoin savolaisen ja karjalaisen huumorin suhteen vastuu on kuulijalla, mikä pitää paikkansa.

Viimeinen ovi on madon suu tapasi isäni sanoa

Liisa-tätini, Augusta-mummi Sakari sylissään ja isäni Olavi 6v