Ajatusteni vuolas Tonava

on kutakuinkin tyrehtynyt. Ehkä Nukku-Matti on tunkenut liikaa hiekkasäkkejä?

No juu, joka tapauksessa viikonloppu meni erilaista köhimistä kuunnellessa ja kuumemittaria vahdatessa, pienin oli vasta sununtaina ensimmäistä kertaa viikkoon kuumeton koko päivän. Tosin tänäaamuna hän yski niin, että arvelin olevan parasta viettää vielä yksi kotipäivä.

Itse olin koko lauantain jokseenkin toistaitoinen, päässä oli särki ja lihaksia särki. Eilinen meni taas aivan hyvin ja tänään oli jälleen lauantain tunnelmat. Tulin töihin, mutta pohdin huomista. En tiedä jaksanko. Ja siitä pääsenkin taas pohtimaan nelipäiväistä työviikkoa.

Tällä hetkellä tuntuu jokseenkin selvältä, että elimistö ei jaksa tätä työpaikan ilmastoinnin yms. aiheuttamaa kuormitusta. Viikonlopun jälkeen, vaikka olisi ollut ihan hyväkin olo koko ajan, olen tiistaisin aivan poikki ja loppuviikko menee siinä kituessa.

Luin kerrankin niin hyvän dekkarin, että unohdin lukevani dekkaria. En edes arvannut murhaajaa, mikä on ensimmäinen kerta sitten.. öö.. aika pitkään aikaan. Kyseinen teos oli J.K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittama Käen kutsu, todellakin voin suositella. Suomenkielisen version oli kääntänyt Ilkka Rekiaro ja kieli oli kaunista, jäi hinku lukea kirja uudelleen alkukielellä. Katsoin myös tv-sarjan, joka oli suht hyvä vaikka hiukan kyllä hävisikin kirjalle.

Siinäpä ne tärkeimmät. Aloitin neulepuseroa (purkasinkin kerran) ylhäältä alaspäin-metodilla, joka on minulle tuntemattomampi vielä kuin perinteinen tyyli. Nyt olen jo päässyt yli 10 sentin ja aloittanut raidat. Saa nähdä, miten käy; tuleeko siitä UFO vai saanko valmiiksikin.

Kohta pääsen kotiin, enää kitu 10-minuuttinen.

Kotipäiviä

Olen ollut eilisen ja tämän päivän kpienimmän kanssa. Maanantai-iltana pienimmällä nousi kuume 40:een asteeseen, tiistaiaamuna oli vähemmän ja lähdin töihin aikeena lähteä takaisin kotiin heti, kun se olisi mahdollista. Kuitenkin itselleni iski migreeni ja koska työkaverille sopi, lähdin jo yhden maissa takaisin.

Se ilta menikin sitten koomaillessa, sekä minun että pienimmän suhteen. Keskiviikkoaamuna lähdin pienimmän kanssa lähi-terveyskeskukseen viettämään rattoisat pari tuntia. Pääsimme vartin jonotuksen jälkeen sairaanhoitajalle ja sitten kestikin lääkäriin pääsyssä, mutta vihdoin pääsimme sinnekin. Lääkäri tutki tarkasti ja otatti pika-crp:n ja taas odotettiin. Siinä istuskellessa pienimmälle iski pahaolo, melkein jo oksensikin mutta sen sijaan iski tuskanhiki ja pyörrytys. Sanoin tästä sille hoitajalle, jolla olimme olleet ja joka kulki sopivasti ohi ja hän laittoi meidät lääkärijonoon ensimmäiseksi. Aika pian pääsimmekin taas lääkärille, joka totesi että crp oli ollut hiukan koholla ja että jos olo huononee, niin sitten voi klo 16 jälkeen mennä jo Peijaksen lisäksi Jorviin tai Meilahteenkin.

Lähdimme sitten kotiinpäin ja pienin sanoi, että ulkona oli helpompi olla. Kotona hän majoittui sohvalle kissan kanssa ja minä neuloin ja katselin Raidia Areenasta. Illalla lämpö nousi enää lähelle 39:ää.

Aamusitruuna

Tänään tuo on ollut melkein normaali, mikä on helpotus. En kuitenkaan aio päästää vielä huomenna kouluun, levätköön nyt ihan kunnolla. Mies arveli tekevänsä huomenna lyhyemmän päivän ja minä menen ihan koko päiväksi, työpari on ilmoittautunut webinaariin klo 10-16 väliseksi ajaksi.

Käytin tänään tilaisuutta hyväkseni ja imuroin kämpän. Pienin kaiversi kurpitsan ja minä tein piirakan.

Esikoinen täytti tänään 19 vuotta. Kyllä en ymmärrä, minne nekin vuodet ovat menneet. Kun muistelen sitä aikaa, kun makasin eteisen lattialla pukemassa raivovan uhmaikäisen jalkoihin sukkia ja nyt se on tuollainen iso mies, ja silti minä itse en ole juurikaan muuttunut, niin onhan se kummallista. 

19-vuotias

Keskimmäinen oli eilen tyttöystävän kanssa katsomassa Tuntematonta, oli kuulemma ihan hyvä.

Messua sun muuta

Perjantaina tapasin ystäväni Jyväskylästä ja menimme yhdessä Kirjamessuille. Ostin pari pokkaria hänen kanssaan puoliksi tarjouksesta, jossa sai neljä kirjaa kympillä eli kumpikin sai kaksi kirjaa. Niiden lisäksi ostin pari joululahjakirjaa (Mauri Kunnasta) ja itselleni Kissojen maailmanhistorian, jota minulla ei vielä ollut. (Kissojen Suomi löytyy hyllystä kyllä.) Näiden lisäksi ostin Timex-kalenterin, koska se oli messutarjouksena edullisempi kuin ikinä olen nähnyt ja olen sellaista himoinnut useamman vuoden.

Minun oli tarkoitus mennä vielä iltakymmeneltä kuuntelemaan työkaverin yhtyettä CompanyRock'iin, mutat en yksinkertaisesti jaksanut. Päästyäni kotiin kahdeksan aikoihin levähdin sohvalle ja nautin kotonaolemisesta.

Lauantaina heräsimmekin ajoissa, sillä mies ja pienin lähtivät opastetulle kierrokselle Fazerin karkkitehtaalle pienimmän partioryhmän kanssa. Mies ei ole koskaan ollut tehdaskierroksella, vaikka on ikänsä asunut melkein naapurissa. Kuulemma oli mielenkiintoinen ja tulihan sieltä tuliaisiakin :P

Olimme aikoneet lähteä leffaan katsomaan Tuntematonta, mutta miehen olo huononi kun flunssa alkoi jyllätä uudelleen. Toden sanoakseni en olisi kyllä itsekään jaksanut istua kolmea tuntia leffassa. Paljon mieluummin istuin kotisohvalla ja katsoin Preacherin kakkoskauden neuloessani ja kissan nukkuessa vieressä.

Sunnuntai kului kuten lauantai, sadetta pidellessä ja kuunnellessa flunssan uusintakierrosta perheessä. Miehen jälkeen se otti uhriksi pienimmän, jolle nousi kuume. Illalla nukkumaanmennessä kuumetta oli jo 38 astetta, joten pienin ei mennyt kouluun enkä minä uimaan.

Lähdin iltavuoroon ja illalla miehen hakiessa minua metrolta kuulin, että kuume oli jo 40:ssä. Eli pienin ei mene kouluun huomennakaan, vaan kotoilee kissan kainalossa.

Töissä meni ihan mukavasti. Olemme saaneet uuden puhelimenkin, joka häiritsi töidentekoa pahasti. Päivittelen lehtivälittäjän sivuille tietoja saapuneista lehdistä. Siinä taitaa mennä vielä muutama päivä, koska en jaksa tehdä sitä kahdeksaa tuntia päivässä. 

Loppuun tämän päivän korvamato. Olkaa varuillanne.

Ruttu

Nimittäin Raaseporissa aamulla tapahtunut junan ja miehistönkuljetusvehkeen ruttaus säikäytti hyvän kerran. Ihan siksi, että ensimmäisissä uutisissa kerrottiin onnettomuuspaikan varusmiesten olevan Uudenmaan pataljoonasta eikä prikaatista, jolloin esikoinen olisi ollut siellä. Piti ihan tarkistaa asia mieheltä, mutta siis toimittajat olivat taas toimittaneet. Myös ajoneuvon suhteen oli pitkään epätietoisuus, itsekin ihmettelin ensimmäisiä uutisia siitä, että pnassarivaunu jäisi junan yliajamaksi. Eiköhän asia menisi toisinpäin kuitenkin.

Joka tapauksessa surullinen asia, olen koko päivän ajatellut niiden kolmen menehtyneen varusmiehen äitejä.

Ensilumi Kalliossa

Sitten toisiin asioihin. Lähetin alkuviikosta  parikin neulepakettia sekä koti-että ulkomaille. Kahdet vauvan villasukat, Suomi100-mallistoa, toiset Lontooseen ja toiset Jyväskylään. Lähialueille lähti myös polvenlämmittimet eräälle tutulle miehelle, joka pyöräilee talvellakin ja ystävälleni Pulmulle kämmekkäät, joiden arvelin ilmeisen oikein mahtuvan kipsikäden yli. Alla kuvia.

Suomi 100-sukat, sama kuin alla

Polvenlämmittimet, merinoa ja silkkiä koska kutiava henkilö kyseessä

Kämmekkäät Pulmulle, ohje kirjasta 'Little luxury knits'

Kirkasta keskiviikkoa

Aamun tunnelmaa kuvassa, katti tutkaili lehtiä tai muita lentäviä otuksia ja nappasin pikaisesti kuvan, kun otus istui kerrankin hiljaa paikallaan.

Alan olla voiton puolella Islanti-dekkareissa eli Arnaldur-maratoonin toiseksi viimeinen opus on aloittelussa. Hyvä niin, koska vaikka kovasti näistä pidänkin niin välillä tekee jo mieli lukea muutakin. Tosin viime viikolla aloitin "Variksen velho"-teosta afrikkalaissyntyiseltä kirjailijalta, jonka nimeä en osaa edes kirjoittaa. Tosin ei mun näppiksestä taida tuollaisia juttuja edes saada ulos..

Lisäksi on kesken Yawal Noah Hararin "Homo sapiens", joka on sen verran mielenkiintoista tekstiä että se vaatii paneutumista ihan eri tavalla kuin nuo toiset.

Ja perjantaina menen Kirjamessuillekin.

Eilen en jaksanut mennä töiden jälkeen jumppaan, vaikka oli kaikki kamatkin mukana. Olo huononi pitkin päivää ja loppujen lopuksi kotona mittailin lämpöä ja sain tulokseksi 35,7. Illan mittaan lämpö nousi jopa 36,3:een. En tiedä, johtuuko tämä (taas) lämmityskauden aloittamisesta töissä vai mistä, mutta jos se taas jatkuu, niin on pakko miettiä uudelleen nelipäiväistä viikkoa. Tuon lämmön sahaamisen lisäksi väsyttää aivan hillittömästi ja ääni lähtee taas. Oikea korva kutiaa ja ainavain rasvaan sitä iltaisin ja aamuisin. (Laitan näitä tänne ylös, että löydän ne jostain, jos tarvitsee.)

Loppuun vielä VR:n mainio mainosvideo. Meinasin melkein kuolla nauruun. (Video ei ollut vielä jaossa YT:ssa..)

Maanantain ratoksi

Oli outo maanantai, kaikki ihmiset olivat hyvällä tuulella. Ehkä se oli tuo aurinko, joka on viime päivinä tehnyt harvinaisen paluun.

Aamulla piti ladata matkakortti ja R-kioskin myyjän kanssa ihmeteltiin, kuinka nopeasti vuodet nykyään menevät, kun taas on kohta joulu (ostin siis kaksi kuukautta aikaa lippuun).

Uimahallin kassalla ladatessani uusia uintikertoja kortille kassahenkilö muisti minut aiemmasta työpaikastani. Hän olikin tuttu, juttelimme usein elokuvista :)

Altaalla eräs vanhempi herra luovutti minulle oman radan, hän lähti pois juuri kun olin aloittamassa urakkaani viereisellä radalla ja sanoi, että 'tässä on sulle oma rata'. No, en ihan koko aikaa saanut sitä yksin pitää, mutta oli kyllä harvinaisen vähän porukkaa aamulla uimassa.

Takaisin pukuhuoneessa naapurikopin mummu ihmetteli, kun oven lukko ei toiminut. Tajusimme, että hän oli laittanut siihen euron, kun 50-senttinen on ainoa sopiva. Hän ei löytänyt kukkarosta sopivaa, joten annoin oman 'polettini' ja sovimme, että hän antaa sen joskus takaisin, kun osumme yhtäaikaa sinne :)

Töissäkin oli yllättävän mukavaa, ilmeisesti syysloma oli tullut tarpeeseen monella. Esittelin Siriuksen kuvia kaikille ja sain pyynnön jokapäiväisestä kissankuvasta fb:ssä :P

Parhaat palat tältä päivältä. Muut kuvat olivat kovin epätarkkoja, koska kohde liikkuu kokoajan :P

Loppuun vielä piisi naapurimaan toivoilta. Hupaisat lyriikat :D

Meh

Ystäväni eli esikoisen kummitäti kävi syömässä poikansa eli meidän kummipojan kanssa ja lähtivät hetki sitten kotiinsa. Yleensä olemme nähneet hiukan useammin, mutta nyt on ollut kaikenlaista tautia sekä heillä että meillä, joten muutama kuukausi mennyt välissä.

Kummipoikani on eskarissa (jo) ja oli hyvin kiinnostunut kissasta, hiukan pelkäsikin koska on tottuneempi enonsa koiriin. Minusta on ihan terveellistä vähän pelätäkin kissaa, koska kissat voivat olla aika teräväkyntisiäkin. Onneksi Sirius oli vieraskorea ja nautti täysin rinnoin uudesta lelusta, jonka vieraat toivat.

Esikoinen karkasi jo ennen kummitädin saapumista ja keskimmäinenkin ruoan jälkeen, joten pääsin kertomaan viimeisimmän uutisen eli keskimmäisellä on tyttöystävä! Olemme pitkin syksyä ihmetelleet, kun hän lähtee 'jonnekin'. Maanantai-iltana tuli sitten takaisin sielt' 'jostakin' ja sanoi minulle, että oli 'yhden Juulian luona', johon en oikeastaan reagoinut mitenkään. Sanoin varmaan, että aijaa ja sehän kiva. Tiistaina kävellessämme kotiinpäin eläinlääkäristä kysyin, että onko Juulia 'vain' kaveri vai seurustelevatko ja hän sanoi, että ovat olleet kuusi viikkoa yhdessä. Sanoin, että ookoo, hoitavat homman sitten niin, ettei minusta tule vielä mummoa :P

Tämän lomaviikon aikana en ole kovin paljoa ehtinyt lukea. Sen sijaan olen katsonut Lucifer-sarjasta kaikki katsottavissa olevat jaksot ja neulonut sekä opettanut kissaa. Olen myös tehnyt jonkinlaista vaatehuoltoa ja siivonnut omani sekä pineimmän vaatekaapit ja raivannut vaatehuoneen lattialta vanhat vaatekassit.

Tein törkeän hyvää omenapiirakkaa viimeisistä omenoistamme, joten nyt ei tarvitse enää huolehtia niistäkään. Nyt voisin ottaa jäätelöä kulhoon ja mennä taas sohvalle neulomaan ja katsomaan jotakin kissa koiismassa jalkaa vasten.

Sirius, esikoinenkin tykästyi hassuun pikkukattiin.

Catnaps.

Tök-tök

Kone tökkii niin, että menee hermo. Lataa jokaista sivua järkyn kauan ja muutenkin lataa jatkuvasti.  Mies arveli, että kovalevy on hajoamassa.

Kirjoitan varmaan enemmän, jahka kone käyttäytyy paremmin. Nyt sanon vain, että uusi BladeRunner2049 oli oikein katsottava. Tykkäsin paljon, vaikken kovin paljon ekasta välittänytkään.

Pieni kissa syö, leikkii ja nukkuu. Rattoisasti menee aika.

Nähdään!