Tit-ti-dii

Lomaloma on täällä vihdoin :)

Yritin jonain iltana viikolla päivitellä, mutta koska blogger on nykyään usein lataamossa niin en vain yksinkertaisesti jaksanut odottaa.

Ei tässä sen hassumpata kuulu. Kävin torstaina Hulluilla päivillä pilatestunnin jälkeen ostamassa kompressiosukat lentomatkaa varten. Ainakin tuntuivat sopivan tiukoilta, kun kokeilin kotona. Lisäksi ostin uuden urheilutopin ja -rintsikat, kun en kohta meinaa enää kehdata mennä aina samoissa vanhoissa rytkyissä.

Perjantaina kävin vanhan työpaikan kautta selvittämässä matkakuluja Göteborgin reissun jäljiltä ystävän kanssa. Tapasin aika monta muutakin vanhaa työkaveria ja oli ihan kiva vaihtaa kuulumisia. Ehdin hyvin sieltä töihin pariksi tunniksi kuuntelemaan infoa kaupungin organisaatiomuutoksesta. Tosin työ-ystävän kanssa kärsimme molemmat tilan huonosta sisäilmasta.

Tänään olen siivonnut talon ja pessyt pyykkiä, huomiselle jää pakkaaminen ja äänestys. Lähtö on vasta illalla, ei varmaan koskaan ollakaan lähdetty näin myöhään.

Pienin esitteli varsin hupaisan videopätkän :)

Manana

Jotenkin tuntuu, että päivitän useimmin maanantaisin. Muulloin en ehkä ehdi? Nytkin istun tiskiä vahtimassa itseohjautuvien asiakkaiden tehdessä omia juttujaan.

Sattumalta huomasin viikonloppuna, että ex-pulju hakee ihmistä hankintaan. Laitoin tuossa äskettäin hakemuksen vetämään. Harmi vain, että olen ns. lomakelukutaidoton ja niissä on omat haasteensa muutenkin. Olen ainakin yrittänyt, sillä eivät ne tule kotoa hakemaan.

Päätin siirtää seuraavan tentinkin vasta elokuulle. En millään ehdi enkä jaksa lukea nyt monta sataa sivua media-antropologiaa, kun on reissukin kohta ja tentti olisi heti sen jälkeen. Muutenkaan koko viestintä ei oikein iske, tuntuu että se on niin samaa informaatiotieteen kanssa.

Meillä oli miehen kanssa melkein lapsivapaa viikonloppu. Pienin lähti perjantaina kahdeksi yöksi partioretkelle ja esikoinen kaverilleen, keskimmäinen palautui omalta retkeltään jo lauantai-iltana. Ehdimme käydä miehen kanssa keskustassa vaihtamassa miljoonia ja syömässä hyvin Santa Fe'ssä. Oli hiukan outoa.

Tänään aamupäivällä käväisin työterveydessä lääkärillä, joka oli sitä mieltä ettei minulla ole astmaa saati mitään siihen viittaavaakaan ja suositteli käyttämään nenäkannua sekä nenätippoja. Avaavaa lääkettä voin käyttää, jos ahdistaa. Näillä mennään sitten.

Mietelmä

Vihdoin muistan laittaa tänne mietelmän, jonka sanoi Kodin kuvalehdessä 4/17 nuori kehitysvammainen tyttö. Harvinaisen viisas lapsi.

Olen tänään ihmetellyt talon hiljaisuutta. Kai tähän tottuu. Joskus.

Sysikki

Minä laulan kissan laulun,

kissan parta kasvaa,

eikä se päivällä kasvakaan,

yöllä sen parta kasvaa.

Sysi Kat-Tiainen

1996-2017

Vuosipäivä

Äidin kuolinpäivä. Yksi niitä päivämääriä, jotka tulee muistamaan aina. Velikin soitti ja juttelimme hetken tästä asiasta, vaikka puhuimme kyllä muistakin jutuista.

Huomenna menemme illansuussa viemään Sysikin viimeiselle matkalleen.

Piti kertoa jotain muutakin, mutta olen jo unohtanut mitä se oli. Jotenkin en nyt pysty ajattelemaan kauheasti muita asioita.

Uutta pukkaa

Nimittäin nyt olis uusi pää ja uusi fillari. Olen ehkä iloisempi fillarista :)

Sain tällä viikolla jostain kimmokkeen katsoa hybridipyöriä ja päädyinkin katselemaan Nishikin malleja. Vanhakin on Nishiki ja hyvin se on palvellut, runko vain on hurjan raskas. Näytin eilen miehelle yhtä hybridiä ja hän lupasi kysyä töistä yhdeltä himopyöräilijältä arviota.

Näkymä miehen työpaikalta

Tänään sitten menin hiustenleikkuun jälkeen hakemaan miehen työpaikaltaan ja kävimme ostamassa pyörän. Ihan putkeen ei kaikki sujunut, ensin Forumin Intersportissa ei myyjiä kiinnostanut kaupanteko ja sitten saatuamme pyörän Mikonkadun Intersportista metrossa joku piripää mustalaispoika nappasi takapakkarilta kiinnityslenkin mukaansa. Elämää suurkaupungissa.

Ajelin Kontulasta kotiin ja oi, miten kulki liukkaasti matka! Tuskin maltan odottaa, että pääsen muutaman viikon päästä testaamaan pyörää oikealla reitillä :)

Uusi Niskahiki. Vanha punainen takana.

Esikoinen lähti ripsalle ja keskimmäinen samoin (muka kirkon hommissa..). Me vanhukset ja pienin vietämme rauhallista koti-iltaa, minä neuloen kuorsaavan kissan vieressä sohvalla pienimmän pelatessa äänekkäästi poikien huoneen koneella. Mies katselee jotain alakerrassa.

Että sellainen päivä

Aamusella meillä oli kirjaston yt-kokous, me kaksi ja esimies. Se meni aika kivuttomasti, sillä olimme jo aiemmin saaneet esittää toiveen loppusijoituspaikasta ja siihen oli suostuttu. Ainut mikä mietitytti, oli tuleva pomo, koska puljun kakkospäällikkö on aika käsi (kauniisti sanottuna) ja sähläri, mutta onneksi hän ei olekaan pomomme vaan puljumme ykköspomosta tulee sitten esimiehemme alkaen kesäkuun eka.

Iltapäivällä kävin käsiksi poistokirjaläjään, joka on tuotu eräästä työhuoneesta. Tämän työhuoneen viereisessä huoneessa on sädesientä (joka on normien rajoissa..). En ollut montakaan kirjaa ehtinyt käsitellä (poistaa rekisteristä ja repiä kansia irti), kun alkoi kurkkua kuristaa. Tein kuitenkin sen pinon valmiiksi, minkä olin aloittanut ja sitten sanoin työparille, että en pysty. Otin taas kaikki lääkkeet, myös särkylääkkeen, koska iski hillitön jysäri ja väsy. 

Tapoin aikaa kunnes saatoin lähteä pilatekseen. Ilmeisesti tuosta 'yliannostuksesta' johtuen meni ääni aika pahaksi sielläkin, koska rappukäytävä ja pukuhuone on aika huonossa kunnossa. Yleensä en saa oireita siellä, vaikka olen ollut varuillani. Siksikin yritän aina ulkoilla ainakin osan matkasta, että keuhkot saisivat vähän happea ennen tuntia.

Mies tuli metrolle vastaan ja haimme pienimmän partiosta. He olivat leiponeet muffinsseja ja koko auto tuoksui suklaalle :) Söin ja laitoin iltakahvit ja vein pienimmälle kahvit koneelle sillä seurauksella, että hän kaatoi ne syliinsä. Onneksi saatiin nopeasti kylmään suihkuun eikä sattunut pahemmin, vähän punoittaa (myös pippeli säästyi kuumalta). Pienintä harmitti ihan hirveästi, mutta olin laittanut tilkan enemmän kahvia, joten hän sai uuden kupillisen.

Tällaista tänään. Joskus ei tapahdu yhtään mitään ja joskus yhdestä päivästä riittäisi viikolle.

Iltaa

Meillä on saavutettu yksi rajapyykki eli pienin kävi yksinään jousiammunnassa. Tosin mies saatteli sen metrolla oikealle pysäkille, mutta siitä meni yksin ja tuli takaisin kotiin yksin, mies haki metrolta täällä päässä. Nämä keskiviikon junnuharkat alkavat niin aikaisin, että miehen on vaikea ehtiä kotiin ennen kuin pitää lähteä ja minä olen aina illassa keskiviikkoisin.

Esikoisella on perjantaina Ohi on-bileet, vaikka vielä on saksa ensi maanantaina edessä. Menköön nyt, tähän asti onkin istunut kiltisti kotona :)

Isovarpaissa on jäykistyvän nivelen vuoksi särkyä, pitänee sekin mainita työterveydessä sitten kun sinne vihdoin pääsen. Onneksi huomenna on pilates, jos vain jaksan mennä.

Perjantaina menen kampaajalle leikkauttamaan tukan, se on jo häiritsevän pitkä.