Oli nimittäin perjantaina eli tissien pienennysleikkauksesta on nyt kulunut vuosi ja pari päivää. Voin edelleen lämpimästi suositella kaikille, joita omat hinkit haittaavat.
Nyt on vuorossa sitten seuraava projekti eli vatsan pienennys. Sen olen aloittanut parisen viikkoa sitten Härkiksen avulla eli syön arkisin lähinnä Härkistä erilaisten kasvisten kera. Olen jo saanut parisen kiloa pois. Tähtäimessä on esikoisen yo-juhlat, jolloin aion olla 8 kiloa kevyempi. Vielä ehtii enkä stressaa siitä.
Stressaan hieman kyllä Viestinnän tentistä tämän kuun viimeisenä päivänä. Olen lukenut puolitoista kirjaa kolmesta ja huomannut, että tiedän aika hyvin asiat jo ennestään Informaatiotutkimuksen ajoilta. No, pakko kai se on tenttiä vain. Kunhan pääsen läpi on hyväksi havaittu metodi. Onneksi aina voi uusia kokeen, jos ei heti onnistu.
Kävimme tänään katsomassa työ-ystävän kissan kahta pentua, ne ovat kolmeviikkosia suloisia palleroita. Kotimatkalla haimme posti-kaupasta tilaamani Varustelekan farkut, jotka ovat muuten hyvät mutta hiukan pitkät. Kuten aina. Pitää vähän lyhentää.
Huomenna jätän uimareissun väliin. Aloitin lääkkeet torstai-iltana ja ovathan ne auttaneet jonkin verran, mutta yskä on edelleen sellainen, että yskänpuuskaan on varauduttava aina ristimällä jalat. Ärsyttävää.
Marjaanalta ihan täysin matkittu otsikko :) Nimittäin esikoinen sai enkusta L:n ja kemiasta M:n. Kemia oli lähtenyt koululta E:nä, mutta YLK oli päättänyt pudottaa yhden pisteen pois, jolloin siitä tuli M. Mutta se kyllä meille riittää hyvin.
Esikoisesta vielä sen verran, että tänään varasi ajan tk:een lääkärintarkastukseen erikoisjoukkojen hakemusta varten. Liikunnan ope tekee oman lappunsa myös ja saadaan hakemus lähtemään joulukuun 1. päivä. Perillä sen pitäisi olla 6.12 (eli siis 5.s), joten pitänee laittaa pikana menemään, jotta varmasti kerkiää. Huhhuh. Alkaa jänskättää äitiäkin.
Pienin lähti nyt lievästi kuumeisena kaverin synttäreille, jossa olisi tarkoitus pelata sählyä. Sanoimme, ettei pelaa jos yhtään tuntuu, ettei jaksa. Minulla särkee pää siihen malliin, että kuume nousee täälläkin. Siirrynkin siis sohvalle katsomaan Bansheen kakkoskautta, jossa eräs intiaaninainen näyttää aivan Pocahontasilta ja se ärsyttää aivan suunnattomasti.
Laitan kohta jakoon Helsingin sosviraston tekemän 'Kohtaaminen'-nimisen videon, joka on herättänyt huomiota mediassa tällä viikolla. Sitä ennen kuitenkin halusin kertoa, kuinka mukavasti eilen kävi.
Menin nimittäin työ-ystävän kanssa kahville työpaikan kahvilaan ja siinä lopetellessamme katsoin, että tuttu ihminen oli kassajonossa. Nimittäin entinen esimieheni, josta kovasti pidin. Menin moikkaamaan ja halasimme ja vaihdoimme pikaisesti kiihkeimmät kuulumiset. Kerroin myös äidin poismenosta ja ex-esinaiseni totesi, että hänelläkin on vielä (10 vuoden jälkeen) joka päivä äitiä ikävä. Jotenkin lohdullista.
Tänään kävin kohtaamassa työpaikkalääkärin, joka olikin varsin mukava (nuorempi) mieshenkilö. Hän ultrasi poski- ja otsaontelot jollain kynäsysteemillä ja sanoi sitten, että laittaa hoitavaa ja avaavaa inhaloitavaa lääkettä. Jos tauti ei ala mennä pois, niin viikon päästä jatketaan, mutta mielellään hän ei nyt kuvaisi, kun minua on niin paljon viimeaikoina sädetetty erilaisten keuhkotutkimusten yhteydessä.
Tämä video on mielestäni aika pöljä. Ensinnäkin vanhempi on äiti (daa), missä isä luuraa? Toisekseen aina on ollut välinpitämättömiä vanhempia ja kolmanneksi, kuten eräs tuttu sanoi, olisiko lapsi kiitollisempi nyrkin kohtaamisesta? Junpe.
Vaihteeksi en keksi minkäänlaista otsikkoa. Usein se onkin hankalin osuus koko kirjoittamisessa.
Viime viikko meni aika alakuloisissa ja suoraan sanottuna vittuuntuneissa tunnelmissa. En edes viitsi puhua merentakaisen maan vaalituloksesta, mutta kyllä ihme on, jos se maa siitä selviää ilman mitään sen kummempaa. Sillä vaalivoitolla on myös annettu kaikille hulluille Euroopassa (ja Suomessakin) lupa kertoa mielipiteitään. Hiukan huolettaa Ranskan vaalit näillä historioilla.
Olin aika väsynyt ja surullinenkin koko viime viikon. Luulen, että esikoisen juhlat aiheuttivat surun, koska Äiti ei enää ollut mukana. Lisäksi töissä on ihmeellinen säätö menossa meidän (siis minun ja kirjastonhoitajan = 2 henkeä) iltalisistä. Olin asiasta yhteydessä luottamusmieheenkin, joka sanoi ettei meidän missään nimessä pidä suostua moiseen (kuten olin itsekin ajatellut). Meidän iltalisämme kun ovat niin huimat, että olemme mieluummin ottaneet ne plussaminuutteina (1h = 9 minsaa). Toisaalta osastopäällikkö sanoi jo viimeisessä meilissään (ennen kuin kirjoitin luottikselle), että tehkää mitä tykkäätte-tyyliin. Sitä vissiin alkoi ottaa pannuun :P Mutta asia selvinnee tällä viikolla, ehkä.
Lauantaina tein Marjaanan aiemmin jakamalla Carmelitas-ohjeella oman versioni. Jätimme siitä pois kinuskikastikkeen ja laitoimme sen sijaan noin 300g suklaata sulatettuna kakun päälle. Kyllä oli hyvää! Vielä parempaa se oli sunnuntaina saatuaan olla yön yli rauhassa :)
Kohta on maanantai ohi. Ainakin iltavuoro. Olen taas oppinutkin jotain, nimittäin kielten sähköinen aineisto on tulostettavissa. Työpari ja it-hemmo yrittivät sitä tulostaa eräälle opettajalle huonolla menetyksellä. Opettaja tuli tänne nyt illalla ja sanoin, ettemme onnistuneet ja hän sanoi, että kunpa olisi vapaa kone niin hän näyttäisi ja olihan sellainen. Nyt tiedän, mistä saadaan tulosteet ulos. Lupasin näyttää työparillekin, joka juuri pyörähti tässä takkiaan hakemassa.
Kävin aamulla uimassa, viime kerrasta on kai nelisen viikkoa. Nyt tuntuu muuten hyvältä, mutta yskä on pahentunut enkä tiedä, johtuuko se uinnista, rasituksesta vai flunssan paluusta. Vähän alkaisi jo riittää tällainen neljän viikon flunssaputki.
Pienin lähtee huomenna yöretkelle koulun kanssa. Osa koulumme taito- ja taideaineista on aina suoritettu kurssein ja koska pienin on viimeksi ollut yöretkellä koulun kanssa tokalla, niin halusi nyt mennä. Yöretkeltä puolestaan palasi keskimmäinen, jonka TET-jakso seurakunnassa loppui Isosleiriin eli hän oli pe-su välin Korpirauhassa.
Nyt pääsen ihan justiinsa kotio, lähden käärimään kamoja kasaan. Nähdään!
Olin aikeissa mennä huomenna tapaamaan serkkuani ja hänen pientä Aarrettaan Meilahteen. Laitoin tekstarin varmistaakseni asiaa ja serkku vastasi, että ei kannata tulla. He ovat nimittäin menossa vihdoinkin kotiin pariksi viikoksi!! Ihan paras uutinen :)
Eilen juhlimme esikoisen 18-vuotista taivalta kummien ja minun sisarusteni kera kakkukahveilla ja oli ihan mukavaa. Vanhemmat sisarukseni, jotka ennen eivät juuri 'ehtineet' jutella kanssani, halasivat ja juttelivat ihan pitkät ajat myös minun kanssani. Tiedä sitten, mistä johtuu.
Yksi vanhimmista ystävistäni, esikoisen toinen kummitäti, oli myös perheineen ja olipa niin mukava nähdä pitkästä aikaa. Hänellä on (myös) vuorotyö, josta syystä emme ole nähneet pariin vuoteen. Tutustuimme kolmannella luokalla eli noin 37 vuotta sitten. Hurjaa!
Vihdoin on se päivä, kun esikoinen on täysi-ikäinen. Aikuiseksi en ehkä vielä sano, ainahan se on mun pieni kuitenkin :) Olen yrittänyt miettiä, että kai se on suht hyvin selviytynyt pikkuveljien tuomasta traumasta ja vaikka olen ollut aika kamala äiti joskus, niin onhan niitä hyviäkin puolia varmaan löytynyt. Nuori ei vielä ajattele tällaisia kuitenkaan.
Sunnuntaina pidämme synttärikahvit sukulaisille ja kummeille.
Muihin asioihin.
Pienin oli tänään vielä kotona, yskä on komea. Olen miettinyt, jos tuo olisi vielä huomisenkin. Tuntuu, että sama yskä vain jatkaa aaltoliikettä eikä parane oikein kokonaan, kun pienin menee kouluun puolikuntoisena. Tosin itsekin olen nyt neljättä viikkoa flunssassa, sama aaltoilu jatkuu.
Töissä olemme ihmeissämme, sekä minä ja työtoveri että henkilöstösihteeri. Hallintojohtaja on melkoinen leppäkertun rakastaja ja on nyt käynyt läpi kaikki mahdolliset työajat ja nyt sitten meidän oudot työaikamme ovat aiheuttaneet pulman, kun ne eivät sovi varsinaisen toimistotyöajan liukumien piiriin.
Emme oikein ymmärrä, kun kaiken järjen mukaanhan me olemme paikalla kun kirjasto on auki ja tähän asti on riittänyt, että teemme viikkotyötunnit täyteen. Henkilöstösihteeri saa harmaita hiuksia jo entisten lisäksi, kun johtajamme on sitä mieltä, että kyllä ne pitää laittaa nyt kuntoon.
Tänään olen syönyt Kuntatalolla jälleen kerran siitakesienirisottoa. Jostain syystä Palmian vääntämä risotto on niin hyvää, että sitä on pakko mennä syömään jos sitä on listalla. Söinkin sitä sitten niin, että oli mahanahka tiukilla. Toki sen lisäksi oli porkkana-inkiväärisosekeittoa ja siikamurekepihvejä sekä marjasalaattia jälkkäriksi. Hyvä, ettemme pyörineet takaisin puljulle.
Työkaveri, jonka kanssa kävin syömässä, kertoi käyneensä hammaslääkärini luona hoidossa ja vielä menevänsä uudelleenkin. Nyt siis jo kaksi läheistä työkaveria on myös hurmaantuneet häneen. Voi minua! Hammaslääkärini on myös avustanut Miika Nousiaista tämän vastikään julkaistun kirjan suhteen ja myös kirjasta tehtävän tv-sarjan kuvausryhmän saattamisessa ajan tasalle uusien hoitomuotojen suhteen. Voi minua uudelleen!
Olen tänään ostanut lentoliput Göteborgiin helmikuulle. Menen ystäväni kanssa sinne teatteriin ja näytelmän kirjoittaja on kutsunut meidät illalliselle kanssaan. Pitää petrata ruotsin sanavarastoja hiukan. On ollut jo pari vuotta muutama ruotsinkielinen romaani hyllyssä odottamassa lukemista. Nyt on vissiin pakko ruveta.
Ostin myös punaiset Kontiot kotimatkalla, sillä minulla on vain hervottoman isot armeijan Kontiot enkä halua käyttää niitä kaupungissa. Tosin huomenna jos tulee lunta, niin en taida uusia kumppareita laittaa silloinkaan vaan talvikengät. Kaipa tässä vielä saadaan vesisateita tänä syksynä.
Pienin on ollut tänään kotona ja on myös huomenna, sen verran hurjankuuloinen yskä. Näin myös minä saan nukkua hetken pitempään aamulla, kun ei tarvitse nousta häntä herättämään.
