Tynkä

Tämä on jonkinlainen tynkäposti, koska yritän keksiä asiaa.

Olen ihmetellyt, kun luuri on toiminut miten sattuu ja ollut muutenkin huonokäytöksinen ja epäluotettava. Eilen aamulla mies avasi sen ja katsoi akkua, joka olikin iloisen pullistunut. No, mies irrotti akun ja lähti sen kanssa Giganttiin ostamaan samanlaista tilalle. Kuulemma myyjät olivat heti pyytäneet laittamaan vanhan akun paloturva-roskikseen ja hamuilleet sammuttimia lähemmäs. Ihme, ettei koko luuri ole syttynyt tuleen.

Nyt on uusi akku. Aion huomenna hakea lisää muistiakin luuriin, siinä on vähemmän kuin pienimmän luurissa.

Tänään mies ja pojat pelasivat pari erää Monopolia sillä aikaa, kun minä siivosin kirjoituspöytääni ja kuuntelin Princeä. Olen myös kammannut kissasta isoimmat villakasat, se ei oikein tykännyt. Ilmeisesti villahousut olivat tiukassa. Ehdin myös silittää pari koneellista pyykkiä ja kuunnella samalla Richardin lukemaa David Copperfieldiä. Taisin kyllä lähinnä kuunnella Richardia, enkä kirjaa :P

Väsyttää aivan törkeästi, mutta kohtahan voi kellistyäkin petiin. Tosin meinasin katsoa Hobitin ekan osan loppuun tänään :P

Jää hyvästi, Äiti!

Siinä se, koko päivä kiteytettynä. Oli haikeaa ja oli hauskaa. Oli kaunista ja kylmää.

Pikkuserkkuni sanoin: 'Äidit eivät katoa meistä koskaan.'

Villi luonto tervehti meitä

Äidin suvun hauta puun alla

 

Lepää rauhassa, Äiti

Näkymä Honkalan pihalta

Oli oikeasti ihan mukavat juhlat aiheen surullisuudesta huolimatta.

Kohta liikaa

Nimittäin kuolemaa. Alan tykätä tästä vuodesta yhä vähemmän ja vähemmän. Odotan kauhunsekaisella mielenkiinnolla, kuinka tämä jatkuu.



"Dearly beloved
We are gathered here today
2 get through this thing called life
Electric word life
It means forever and that's a mighty long time
But I'm here 2 tell u
There's something else
The afterworld
A world of never ending happiness
U can always see the sun, day or night"

Prince oli ensimmäinen suuren fanityttöyteni kohde. Kesällä 1984 kuulin radiosta 'When doves cry'-piisin ja maailma pysähtyi, muistan liikuttuneeni. Luin jopa saksalaisia nuortenlehtiä pysyäkseni mukana häntä koskevista uutisista.

Onneksi ehdin nähdä hänet livenä Helsingissä.

**********

Kiitos Marjaanalle hauskasta yllätyksestä, se piristi :)

Vihdoin pienimmälle taisi iskeä mummin-ikävä, nukkumaan mennessä. Istuin vieressä ja silitin selkää, kunnes rauhoittui.



 

Löysyys

Kävin hierojalla ja aionpa mennä toistekin.

Oli oikein mukava nuori mies, näkövammainen. Juttelimme lukemisesta ja totesimme lukevamme aika paljon sanoja kirjailijoita. Hän on Suomen Maalipallo-maajoukkuessa ja matkaillut pitkin ja poikin sen myötä. Seuraavaksi hän on menossa pelimatkalle Rio de Janeiroon ja ehdotin, että kävisi katsomassa paikallista kirjastoa, joka on maailmankuulu.

Kuulemma poskilihakseni ovat kovat kuin kivi, että ei ihme jos on päässä särki. Nyt menen lepuuttamaan lihaksiani vaaka-asentoon.

Jälkipala

Tuli mieleeni, että ei teistä kukaan olisi kiinnostunut vanhasta Artekin pyöreästä ruokapöydästä (läpimitta 135 cm) ja siihen kuuluvista kahdeksasta tuolista? Nyt saisi halvalla.

Myös jotain muuta huonekalua löytyy. Esim. talonpoikaissohva ja rottinkinen nojatuoli. Pulassa ollaan.

Uupu

Jostain kumman syystä en saanut eilen illalla unta ennen kello yhtä. Stressaan perjantaita ja aloin muistella yöllä, mitä kaikkea pitäisi vielä muistaa ennen perjantaita. Tosin perjantaina on varmaankin minuuttiaikataulu..

Muistin kaikesta huolimatta tänään hoitaa kaiken, mitä pitikin, joten nyt ei oikeastaan ole enää muuta kuin se perjantai. Yllättäen myös isän puolen serkkuja on tulossa ainakin yksi puolisonsa kera. Olen tainnut viimeksi nähdä heitä sisareni pojan ylppärijuhlissa  alle 10 vuotta sitten.

Veljeni kävi työmaalla, puhuimme muistotilaisuudesta yms ja pohdimme vähän kaikkea. Veli oli löytänyt testamentinkin vihdoin, se oli  ollut äidin vanhan kirjoituspöydän salalokerossa yhdessä äidin hautajaisiinsa suunnitteleman listan kanssa. Arvasimme kuitenkin esimerkiksi musiikit ja ruoat oikein. Huh.

Huomenna menen töiden jälkeen hierojalle, jalat kramppaavat koko ajan ja hartiat ovat niin jumissa, että miehellä ei riitä enää käsivoimat. Huomenna olenkin ehkä sitten ihan lötkö :)

Alla vielä kuva Tornin huipulta sekä kalleimmasta drinkistä, jonka olen ikuna nauttinut (mutta kyllä se olikin makoisa).

näkymä Tuomiokirkolle päin

Gin Basil Crush

Huis

Sinne se vilahti taas, viikonloppu. Huomaan, että olen viimeksi postannut keskiviikkona.

Torstaina kävin kampaajalla leikkauttamassa haivenia hiukan sellaiseen siistimpään kuntoon, ettei tarvitse ensi perjantaina hävetä sukulaisten edessä. Meillä oli taas kampaajan kanssa hauskat jutut ja hän kertoi joitain vitsejä, jotka tässä väsymystilassa saivat meidät molemmat nauramaan hillittömästi. Oli oikein mukavaa :)

Perjantaina meillä oli kokouspäivä eli aamulla oli koko osaston parituntinen kokous, jonne onneksi tuli myös työystävä. Kävimme sitten yhdessä lounaalla Palolaitoksella ennen kuin kiirehdin seuraavaan kokoukseen it-hemmojen kanssa. Onneksi tässä vaiheessa meille riitti vajaa tunti tarinointia ja pääsin luistamaan pois.

Lähdin töistä aikaisin, koska pienin valitti silmän olevan turvoksissa ja olin sopinut treffit terveyskeskukseen hänen kanssaan. Suunnilleen tunnin kuluttua olimme jo ulkonakin, vaikka pienin valittikin että piti odottaa ihan kamalan kauan. Lääkärisetä oli mukava venäläismies, joka puhui hyvin rauhallisesti ja kuunteli lasta.

Päästyämme ulos terkkarista otimme pienimmän polkupyörän mukaan ja kampesimme itsemme metrolla Kontulaan. Kävin tilaamassa äidin kummityttären muistokimpun, valkoisia ja keltaisia neilikoita, samasta kukkakaupasta kuin meidän kukat. Kukkakaupasta menimme apteekkiin hakemaan pienimmän antihistamiinit ja sitten kävimme vielä ruokakaupassa hakemassa maitoa ja muuta.

Keskimmäinen oli pakkaamassa  partioretkikamojaan ja lähti tyytyväisenä retkelle. Esikoisella nousi kuume 39:n illan ratoksi.

Lauantaina imuroin kämpän ja pesin lattiat. Mies kävi lautatarhassa ja teki tukipuun, että saimme vihdoin aulan lamput vaihdettua. Se on ollut hiukan hankala projekti. Pesin vanhoja pieneksikäyneitä takkeja pari koneellista, nyt nekin voi laittaa johonkin vaatekeräykseen kunhan ensin tsekkaan, ettei kukaan tuttu tarvitse.

Illalla lähdin syömään keskustelupalstan naisten kanssa, meitä oli yhteensä seitsemän ja oli oikein hauskaa. Kävin elämäni ensimmäisen kerran Tornin Ateljé-baarissa ja teimme ekskursion naistenvessaan, josta olikin kivat näköalat. Tulin kotiin puoli yhdentoista aikoihin, mies haki metrolta.

Tänään olen vain lukenut koko päivän ja pessyt pari koneellista pyykkiä. Keskimmäinen tuli kotiin partioretkeltä ja oli ihan tööt. Esikoinen alkaa parantua, mikä onkin hyvä, koska ei oikeastaan voi olla pois koulusta nyt ennen perjantaita.

Huomenna taas töihin. Viikonloput menevät aivan liian nopeasti.

Kiirettä pitää

Kävin tänään veljeni kanssa tapaamassa pappia, joka siunaa äidin. Hän oli todella mukava nuori nainen ja saimme asiat järjestykseen noin tunnissa. Laiskan vaimon vinkistä esitin toiveen siitä, että kukkatervehdykset vietäisiin arkulle heti ensimmäiseksi, silloin arkku olisi kaunis ja ihmiset (ainakin minä esiintymiskammoisena) pystyisi paremmin keskittymään siihen siunauspuoleen. Onneksi veljeni oli lopulta samaa mieltä kanssani.

Sen jälkeen menimme äidin asunnolle, veljeni oli sopinut tapaamisia kiinteistövälittäjien kanssa. Kolme eri välittäjää noin tunnin välein. Kävin yhdessä välissä kaupassa ostamassa meille lounasta ja kun viimeinenkin välittäjä oli hoidettu pääsimme vihdoin rauhaan.

Sillä aikaa, kun Kimmo viihdytti viimeistä välittäjää, pakkasin astioita pois Kimmon ja Annen astioiden tieltä. He muuttavat äidin asuntoon siksi aikaa, kun heillä on putkiremontti, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta huono. Nimittäin he haluavat tuoda sinne omia huonekalujaan yms (tauluja, koriste-esineitä-jne).

Olin kotona puoli viiden maissa ja saimmekin melkein saman tien lähteä miehen ja pienimmän kanssa elokuviin. Varasin nimittäin liput uuteen Viidakkokirjaan ja se olikin hyvä. Hienosti animoitu ja tarina oli jotenkin kokonaisempi kuin piirrosversiossa.

Nyt väsyttää ihan sikana.