Jotenkin tuntuu, että aina unohtaa asiat joista aikoi kirjoittaa.
Aamulla kävin uimassa ja mielestäni ihan hyvä veto joulu- (ja kesäloma)läskeistä huolimatta, sillä pääsin kilsani 34 minuutissa. Uinnin jälkeen kävin Itiksen kirjastossa ja Kallion kirjastossa vielä ennen töihinmenoa. Töissä aika kuluikin rattoisasti nuotteja muovittaessa. No, onneksi iltavuorokin loppuu joskus.
Päivän aikana ehdin ihmetellä ainakin Pähkinäraivo-uutista. Tuntuu vähän siltä, että taustalla on jokin isompi asia kuin pelkät pähkinät. Toisaalta eräs tuttu stuertti kertoi, että esim. Japaninlennot ovat aivan hirveitä varsinkin jos joutuu ekaan luokkaan vuoroon, koska siellä kaiken pitää olla ihan juuri eikä melkein.
Pohdiskelen tässä Salejakin.. Eräs kirje on päässä aika valmiina mutta en tiedä milloin ja miten saan sen kirjoitettua. Sen myötä nimittäin on herännyt taas kaikenlaisia omia sisäisiä tunnelmia, jotka olisi tietysti hyvä saada ulos, mutta en tiedä. Jouduin nimittäin kotiin kävellessäni sellaisen tunnekuohun valtaan siihenliittyvistä asioista, että itkin päästessäni kotiovesta sisälle. Mies vähän huolestui.. Onneksi halaaminen auttaa aina.
Pienimmän kanssa olemme jo ihan Harry Potterin lopussa, puuttuu enää 'loppulause' lukea huomenna ja sitten se on ohi. Yritämme miettiä, mitä seuraavaksi.
Taidan lähteä tästä petiin. Onnistuin pyydystämään jostain tämän kamalan rallatuksen korvamadoksi, joten koitanpa jos se tarttuisi teillekin.
Perjantaina kävin kaupungilla, ensin palauttelin tenttikirjat omiin paikkoihinsa (Työväenliikkeen kirjastoon ja Kansalliskirjastoon) ja sitten kävin leffassa kaverin kanssa. Keski-Maassa poikkesimme jälleen. Oivoi. Niin.. edelleen pidän elokuvasta. Olen luvannut mennä pienimmän kanssa vielä ensikuun alussa, kun hän täyttää yhdeksän, mutta eiköhän se riitä jo sitten. Toivottavasti.
Lauantaina neuloin koko päivän kummipojan villatakkia ja sainkin sen melkein valmiiksi. Katselin samalla Ylen Areenasta 'True detective'-sarjaa, josta olin lukenut kovasti kehuja ja täytyy myöntää, että olihan se hyvä. Ihan erilainen kuin odotin ja epäamerikkalainen. Pidän Matthew McConaugheystä, hän on hyvä näyttelijä nykyään.. Nuorempana en oikein tiennyt ja hänen roolinsa olivat usein vähän outoja. 'Mud' on vielä katsomatta, vaikka sen jo kesällä ostinkin. Harmitti kun en nähnyt sitä teatterissa, silloin kun se meni niissä. McC oli hyvä myös 'Dallas buyers club'issa, saihan hän siitä oscarinkin.
Tänään jatkoin villatakin kimpussa, nyt se on vielä viimeisteltävä loppuun eli ommeltava napit ja tarkistettava langanpätkät yms ja prässättävä, mutta sitten se olisi valmis.
Katselin yhden luentovideon ja etsin muutama artikkelit, viikon päästä maanantaina on palautettava yksi kirjoitelma. Saa nähdä kuinka sen kanssa käy.. Noh, ainakin (oletettavasti) pääsen kurssista lävitse, koska olen muista saanut kakkosen kummastakin.
Saimme kutsun vanhimman veljeni vanhimman tyttären pojan (eli meidän poikien pikkuserkun pojan) rippijuhliin. Ovat Ähtärissä.. emme taida lähteä sinne asti. Niin mukavaa kuin olisikin nähdä kaikkia siellä pitkästä aikaa niin ei vain onnistu. Syitä on monta ja kaikki oikeasti aika huonoja, mutta... jos juttu olisi kesällä viikonloppuna, niin ei olisi varmaan mitään ongelmaa mutta nyt. Nou kän duu.
Ainiin, se kuva josta mainitsin Paimenelle.. Erään tuttavan FB-sivulta, oletettavasti hänen työpaikaltaan.
Ja vielä päivän video. Tällainen osui silmään/korvaan YTn ehdotuksista.
Vuoden ensimmäinen tentti meni jotenkin, saa nähdä miten. Ainakin vastasin kaikkiin kysymyksiin. Nyt voin aloittaa seuraavaan tenttiin luvun.. jee.
Muuten ei kuulu mitään ihmeitä edelleenkään. Olen liikkunut vain töiden ja kodin väliä. Olen yrittänyt välttää tumblriakin, mutta eilen ilmoitettiin Hannibal-tv-sarjasta ilouutinen kaikille Richard-faneille. Hän nimittäin tulee kolmoskauteen ja nyt pitää siis ottaa äkkiä kiinni kaksi ensimmäistä kautta.. Onneksi niissäkin riittää katsottavaa Mads Mikkelsenin muodossa ;)
Huomenna menen viemään tenttikirjat pois, käyn varmaankin moikkaamassa kaveria Kympissä ja menen toisen kaverin kanssa leffaan. Jep..
Ainiin, juttelin töissä erään meidän opettajan kanssa. Eikö ole kummallsita kuinka joidenkin kanssa voi puhua ihan mistä tahansa heti ja toisten kanssa ei millään ilveellä keksi mitään sanomista? Onneksi tämä ihminen kuuluu ensimmäiseen ryhmään. Meillä oli oikein hauska kahvihetki.
Törmäsin minulle uuteen tanskalaisyhtyeeseen, tykästyin. Kannattaa laittaa äänenvoimakkuus tarpeeksi isolle :)
Tervehdys taas. Jostain syystä en ole päivitellyt hetkeen, vaikka oli vakaa aikomus.
Piti kirjoittaa esimerkiksi eräästä ihmisestä viime viikolla, joka kävi meillä töissä esittäytymässä ja oli erittäin epäkohtelias minulle. Ei siis päin naamaa suinkaan vaan käytökseltään. Hän nimittäin keskittyi lähinnä katselemaan meikäläisen rintavarustusta. Asia, josta en tykkää ollenkaan sillä minulla on ihan kasvotkin, joille voi puhua (minkä onneksi useimmat ihmiset muistavat). Jostain kumman syystä tällaiset henkilöt ovat yleensä vanhempia mieshenkilöitä. Jokseenkin visto olo tulee tuollaisesta.
Viikonloppu sujui tenttikirjojen merkeissä, vaikka mieluummin olisin suunnitellut villatakki-ideaani ja laskenut sen palmikoita. No, minkäs teet.. Tosin täytyy sanoa, että jos en olisi maksanut tuosta kurssista niin h**vetisti niin jättäisin kesken. Kaikki into katosi siinä marras-joulukuun puserruksessa.
Tänä aamuna, kun istuksin keittiössä lukemassa ja olin aikeissa juuri lähteä töihin, soi puhelin. Tapani mukaan vastasin ennen kuin Fonecta ehti tsekata soittajan numeron ja hetken pelkäsin, että se olisi taas joku myyntipuhelu. Eli vastasin nimelläni ja toisesta päästä vanha iloinen ääni sanoi: "Ai hei, Siiri täällä". Mutisin jotain vastaukseksi, sillä luulin mummelia joksikin äitini ystävättäreksi. Mummu jatkoi: "Sinä olet varmaan lähdössä juuri töihin? Minä yritin soittaa Tapiolle, mutta otin väärän numeron". Juu.. sanoin että olin tosiaan juuri lähdössä töihin ja mummu toivotti hyvät päivänjatkot ja vastasin samoin. Mietiskelin itsekseni, että mitähän rouva ajatteli kun selvisi, että oli jutelut jonkun tuntemattoman kanssa. Minä sentään olen sen verran hyvin kasvatettu, että käyttäydyin kohteliaasti, joten toivottavasti jäi ihan hyvä mieli hänellekin.
Töissä ihana työkaveri (joka siirtyi siis toiseen paikkaan meiltä syksyn alussa) tuli moikkaamaan ja kävimme kahvilla yhdessä. Koska olen joka tapauksessa menossa perjantaina kaupunkiin, niin sovimme leffatreffeistä.. arvaatte varmaan mikä elokuva :)
Nyt menen laittamaan huomiset eväät valmiiksi ja sitten kaadun sänkyyn. Nähdään taas.
Arki alkoi ja rämmin töihin. Tai no.. en rämpinyt, mutta vastatuulta oli riittävästi ja se yhdistettynä -8 asteeseen oli varsin raikas kokemus.
Olisin varsin hyvillä mielin voinut jatkaa hyvin alkanutta uraani sohvaperunana, mutta ei auta. Loppuvuonna yritin olla vähemmän netissä ja ilmeisesti onnistuinkin, koska Paimen jo huolestui. Jotenkin ei vain kiinnostanut.. ja katselin elokuvia perheen kera ja neuloin hulluna. Kädet kipeinä vieläkin.
Joulun ajan leffalistaa:
Taru sormusten herrasta-trilogia
Kapteeni Amerikka
Saapasjalkakissa
Ghostbusters
Highlander
Dragonheart
Divorcing Jack
Dredd
Terminator 1 ja 2
Pitch black
Almost human-sarja
Noiden lisäksi luin viikonloppuna yhden tenttikirjan. Muuten en olekaan lukenut (taaskaan) muuta kuin fanifiktioita. Ei jotenkin vain jaksanut. Varsinkin kun Tapanina kirjoitin yli 5 sivua itsestäni opsikeluhommiinkin.
Siinä se kului mukavasti, loppuvuosi ja alkuvuosi. Nyt odottelen, että Kusti toimittaa 'Into the storm'-elokuvan iloksemme :P
Tämän vuoden ensimmäinen päivitys alkaa kirjalistalla. Jos jotakutra kiinnostaa katsoa, mitä minä luin viime vuonna, niin tässä on linkki. Joukossa oli hyviä ja huonoja, kuten kai yleensä laita.
Hyvää vuotta 2015! (jostain syystä näen tässä lohikäärmeen)
Tämä joulun aika on kulunut mukavasti, olen katsonut paljon elokuvia ja neulonut niin, että kädet ovat kipeinä. Sain juuri äsken valmiiksi kummipojan joululahja-villatakin kappaleet, nyt ne voisi ommella yhteen ja jatkaa kauluksella ja nappilistalla jos olisi lankaa.. niin. No, ehkä voin ommella jonkin aiemman neuleen valmiiksi, niitä kun on ollut odottamassa. Tai aloittaa uuden. Olen menossa nimittäin jatkamaan sohvaperunan eloani.
Huomenna pitää aloittaa seuraavien tenttikirjojen luku, mutta siitä en nyt ota stressiä. Alla erään henkilön linkkaama Hobitti-piisi.. se oli aika hupaisa sovitus :P
Joo. Piti itse asiassa kirjoittaa jo eilen yhdestä tutusta, jonka tapasin kadulla mennessäni torstai-aamuna töihin päin, mutta koska se asia ei nyt oikeastaan enää ole niin kovin kummoinen niin antaapi olla. Tuttu on siis kirjastotuttu, ex-työkaveri ja olimme vain samaa mieltä Keskustakirjastosta ja nykyisestä kirjaston hallinnosta. Mutta se siitä.
Tänään oli siis viimeinen työpäivä ennen ensi vuotta, joten olen melkein pari viikkoa vapaalla. Voin sanoa, että kyllä tätä on odotettu. Ihan oikeasti.
Kävin ystävättären kanssa Keski-Maassa. Ennen leffaa ystävä istui kahvilassa kyyneleet valuen, kun tulin vessasta ja sanoi, että kaikki on hyvin. Että sitä hän itse asiassa itkee, että kaikki on hyvin. Hänen isänsä kuoli kesällä ja koska pystyin jotensakin samaistumaan tunteeseen 'kaikki on hyvin' nyt tässä hetkessä (koska ymmärrän niin hyvin hänen ajatuksiaan) niin minäkin liikutuin. Mutta ei siitä sen enempää, se nyt vain on elämää. Nykyään liikutun ihan missä vain suht helposti, elämässäni oli pitkän pitkä aika kun en itkenyt juuri ollenkaan. Missään.
Nyt katsellessani elokuvaa toistamiseen samanhenkisen ihmisen kanssa liikutuin ihan uusista asioista, kuin ensi kerralla. Näin kävi myös ekan Hobitin kanssa, siinä olen itkenyt varmasti joka kohdassa kun lasketaan kaikki 11 (vai 12) katsomiskertaa yhteen. Saa nähdä käykö tässä samoin.
Tänään en kyllä enää jaksa katsoa opiskeluhommia, mutta huomenna varmaan siinä karjuessani kitapurjeet levällään jälkeläisille voisin edistää niitä taas hiukan.
Nähdään. Joe Cockerin muistoksi allaoleva piisi.
AINIIN.. appiukko on nyt sitten loppusijoituspaikassa. Tässä parin kuukauden aikana hänen muistinsa on huonontunut aivan järkyttävän nopeasti ja tänään, kun mies kävi katsomassa isäänsä ei tämä muistanut ollenkaan. Luuli isäkseen ja kertoili olevansa näyttelijä (?). Nyt voimme vain toivoa, että hänen loppuaikansa täällä ei ole pitkä.
Huomasin juuri, että on aika vilahtanut viime päivityksestä. Viikko oli melkoinen, joten en oikein ehtinyt päivitellä vaikka sitä välillä ajattelinkin.
Tiistaina menin työparin kanssa lounaalle Kuntatalolle ja söimmekin niin, että napa paukkui. Myöhemmin kävin töiden jälkeen kahvilla ystäväni Kristiinan kanssa. Olimme sopineet treffit Tuomaksen markkinoille Senaatintorille. Täytyy sanoa, että aika köyhää oli. Onneksi kuusi oli kaunis ja kahvila lähellä.
Keskiviikkona olin töissä ja sen jälkeen ravasin jälleen kaupungilla, kun hain tenttikirjoja. Ensin juoksin Työväenliikkeen kirjastoon, sieltä Kansalliskirjastoon (jossa kirjani ei ollutkaan varattujen hyllyssä) ja sitten käväisin vielä vanhassa työpaikassa hakemassa varaamani cd:t. Löysinpä sieltä muutaman lisääkin samalla reissulla. Illalla pienimmälle nousi kuume.
Torstai alkoi mielenkiintoisesti, sillä Pienimmällä oli yli 38 asteen kuume emmekä kumpikaan miehen kanssa voineet olla pois töistä. Teimme sitten niin, että minä lähdin vähän myöhemmin töihin ja mies poikkesi lounastunnillaan katsomaan potilasta. Työpäivän aikana ehdin myös käydä naapuritalossa lääkärissä ja saada silmätulehduslääkkeet itselleni ja käydä työakverien kanssa kahvilla läheisessä kahvilassa. Lähdin töistä myös hiukan aikaisemmin, kaarsin Kansalliskirjaston kautta hakemassa sen onnettoman tenttikirjan ja menin kotiin. Potilas oli aika raato emmekä siten päässeet koulun joulujuhlaan, ensimmäinen kerta kymmenen vuoden aikana minulle, kun ne kemut jäivät välistä.
Perjantaina pienin alkoi olla kunnossa, mutta minusta tuntui kuin silmät olisivat oikein petranneet ja olin aivan flunssainen. Onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään ja sain opiskeluhommiakin tehtyä eli kirjoitettua sen onnettoman oppimisnäkökulma-raportin ja palautettua sen.
Tänä aamuna heräsin puoli kahdeksan siihen, että esikoinen ei ollut vielä lähtenyt kouluun. Kävin herättämässä hänet ja tuo lähtikin liukkaasti liikkeelle. Onneksi ei myöhästynyt paljoa. Sitten keskimmäinen lähti kouluun kahdeksaksi myös ja pienin meni ysiin, joten hänet heitimme miehen kanssa matkan varrella. Lähdimme samalla hoitamaan loppuostaokset joulun ruokien suhteen eikä siinä onneksi mennytkään kovin kauan. Samalla reissulla ostimme naapurin joulukukan ja olimme kotona hiukan ennen kuin pienin tuli koulusta.
Kirjoittelin yhden toisen opsikeluhomman tänään valmiiksi ja palautin sen. Ajattelin huomenna aloitella vielä viimeisen kirjoitushommelin, jos saisin sen valmiiksi ennen joulua olisi mukava loma edessä. Maanantai on viimeinen työpäivä tälle vuodelle, kunhan siitä selviän niin olen onnesta soikea. (Saattaa olla, että menen töiden jälkeen käymään Keski-Maassa toisen kerran.)
Ainiin, olen myös saanut neulottua kummipojan villatakkia suht mukavasti. Äsken aloitin toisen etukappaleen, mutta en silti tiedä ehtiikö tuo aattoon valmiiksi. Hihat pitäisi vielä väkertää ja niin edelleen. No, onneksi on muita vara-lahjoja jos ei ehdi.
