Elämä täällä Kattilassa on yhtä riemua kuulkaa! Viikonloppu meni, pipareita paisteltiin (minä + juniorit) ja väännettiin itku silmässä kotitehtäviä (minä). Luin myös tenttiin viikonloppuna ja nautiskelin itsenäisyyspäivän vastaanoton tuijottelusta, koska siellä oli tuttavan tytär (nuorin linann vieraista tänä vuonna).
Eilen oli tuskaisa päivä. Päässä oli särki ja yksi tehtävä pisti hanttiin niin maan perusteellisesti, että ihan oikeasti sain hyperventilaatiokohtauksen. Pidin pienen itkuhetken ja selvitin ne saamarin hommat loppuun. Pienin sai kuumeen ja tänä aamuna hänen lisäkeen kotiin jäivät myös isoveljet. Minä ja mies lähdimme hiukan huonovointisina töihimme. Tulin aiemmin töistä ja tein loput tehtävät, jotka olivat hävyttömän helppoja (oikeasti).
Nyt on tuosta yhdestä kurssistä jäljellä enää oppimisnäkökulmasta kirjoittaminen ja tentti joskus helmikuun lopulla. Toisesta kurssista on tentti torstaina. Alkaa hivenen helpottaa.. tosin joulukorttistressiä alkaa pukata.
Saattaa olla, etten ehdi paljoa täällä pällistelemään. On kaikenlaista hommaa. Pitää lukea tenttiin ja tehdä tehtävä, leipoa piparit ja vääntää joulukortit ja siinä sivussa vähän neuloa ja niin edelleen. Eipä tule tyhjää hetkeä.
Joo.. olin töissä köhimässä koko päivän. Työkaverin kanssa muodostamme varsinaisen keuhkotautiparantolan äänimaiseman, että tervetuloa vain peremmälle.
Muihin asioihin sen verran, että sain eilen sen onnettoman kyhäelmän valmiiksi, jota myös opiskeluhommaksi sanoin ja tungin samantien pois käpälistä. Meni sitten läpi tai ei, niin se on tehty ja voin keskittyä seuraavien kantojen kääntämiseen.
Tänään eräs henkilö sanoi haastattelussa, että sukat ovat hänen mielestään kaikkein paras (joulu)lahja, mitä voi saada. Jostain syystä tämä herätti lievää huvittuneisuutta Ravelry-ryhmässä ;) ja he olivat kovasti sitä mieltä, että se oli selkeä viesti eräistä villasukista. No.. tietysti toivon, että asia on niin, mutta toisaalta.. ääh. Onhan tietysti mukava kuulla, että sukat ovat suosiossa :)
Loppuun vielä mainittuun haastatteluun liittyvä pätkä. Huomenna aloitan origami-taiteilun.
Käväisin töissä ja tulin takaisin kotiin. Kamala olo. Särkee joka paikkaa, mutta lämpö ei nouse. Päinvastoin se laskee.
Onneksi saatoin ensin tehdä hiukan opiskelujuttuja pois ja sitten keskityin yhden tietyn elokuvan Lontoon ensi-iltaan. Kaksi tuntia livestriimausta.. ei tehnyt heikkoakaan ja samalla sain neulottua erään pienen henkilön joululahjaa eteenpäin. Takakappale alkaa olla kohta valmis.
Laiska töitään luettelee, mutta silti aion sortua siihen.
Olen tänään kaiken muun toiminnan (pienin askarteli lumitähtiä ikkunoihin..) ohessa pessyt pyyhkeet (95-asteessa, kestää melkein kolme tuntia), naputellut melkein koko halvatun informaatiolukutaitojutun valmiiksi (enää puuttuu sopivien kohtien poimiminen tekstin tueksi ja lähteiksi), leiponut korvapuusteja keskimmäisen kanssa (köksän kotiläksy) ja katsonut pienimmän kanssa Guardians of the Galaxyn samalla neuloen melkein puolet kummipojan villatakin takakappaleesta.
Keskimmäinen teki taikinan itse, kerroin vain mitat ja järjestyksen
Lopputulos. Olivat maukkaita.
Kai se tästä vähitellen. Joku lukko aukesi tuon kirjoitushomman suhteen ja nyt olen suorastaan täpinöissäni. Viikko sitten väänsin itkua mokomasta tässä vaiheessa iltaa.
Ja nyt ajattelin mennä katsomaan Hobitti-elokuvaa.. niin. Pitäähän ne kaksi osaa kerrata ennen kuin menen kolmatta katsomaan. Krhm.
Ensinnäkin oli aivan tosi hienoa, että se kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista meni nyt läpi eduskunnassa. Suuri päivä Suomen parlamentarismille ja siinä ohessa sateenkaarihenkilöille. On myös hyvä, että pääsimme tässä asiassa muun (Pohjois-)Euroopan kanssa samalle tasolle.
Otsikko tuleekin osin tästä. Mietiskelin tässä istuskellessani, että on se oikeasti todella helppoa noilla Raamattu-uskovaisilla, kun ei tarvitse itse miettiä mitään. Sen kuin avaa VTn ja katsoo sieltä, millaisilla neuloilla rukousteltta tulee ommella. (Uskokaa pois, että se kerrotaan siellä. Olen lukenut Raamattuni minä. Osan jopa tenttinyt.) Meidän ns. tavallisten ihmisten pitää ihan omin pikku omatunnoin ja aivoin tehdä päätöksemme. Ei mikään taho auta. Itse saamme myös kärsiä seuraukset.
Yksi ikävä uutinen eiliseltä (tai no toinen) on Maxim-elokuvateatterin lopettaminen. Vakuutusyhtiö Ilmarinen aikoo purkaa ykkössalin, mutta säästää kakkosen (joka on suojeltu) mm. kokoustarkoituksiin. En ymmärrä, en. Myisivät sen jollekin taholle, joka haluaa säilyttää edes yhden vanhoista ihanista teattereista, mutta ei.
Niin ja se toinen ikävä juttu.. appiukon muisti on aika finaalissa. Oli soittanut useaan otteeseen miehelle, että kun hän ei saa vaimoaan kiinni puhelimella. No kys. vaimo nro. 2 kuoli noin kymmenen vuotta sitten, että ehkäpä ei enää vastaa. Nyt vain toivomme, että appiukko pääsee muistisairaiden vanhainkotiin.
Joo.. mutta nyt taidan lähteä petiin. Pääsin alkuun informaatiolukutaito-paperissa. Enää kolme ja puoli sivua kirjoitettavana :P
Tämäkin päivä on kälvitty vihdoin. Olin töissä ja koskapa Elisa-neiti pisti nettiyhteydet kumoon kirjoittelin sitten Salien yhdeksännen luvun loppuun. Luku ei ole pitkä, mutta pisti sitäkin enemmän hanttiin ja lisäksi opiskelukiireet päälle.. Eihän sen kirjoittamiseen mennyt kuin pari kuukautta. Huokaus. Seuraavaa lukua en uskalla luvata ainakaan tämän vuoden puolella.
Ajattelin hetken rentoutua neuleen parissa. Taidan aloittaa pienemmän kummipojan joululahjan teon, sillä se on aika paksua lankaa, joten voisin kuvitella sen valmistuvan suht nopsaan.
Näkyillään. Loppuun piisi yhtyeeltä, jota en ole koskaan kuunnellut mutta eräs ystäväni pitää siitä kovasti. Vähän liikaa sokeria ehkä..
Menee niin hermo yhden keskustelupalstan jeesustelijan kanssa, ettei ole todellista. Kyse on siis ns. Raamattu-uskovaisesta ihmisestä ja asia liittyi tähän uutiseen. Minun mielestäni asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta tämän ihmisen mielestä tämä kuvastaa 'kaikki mulle heti tänne nyt'-aikaamme. *ggrrrr* Ja nyt en sano siitä enää enempää.*
Töissä oli suht rauhallista, työkaveri oli edelleen poissa ja puolikas onneksi töissä. Ehdin tehdä puolitoista osiota tiedonhakutehtävää. Töiden jälkeen kävin hakemassa Hobitin liput ja joulukorttitarvikkeita. Nyt sitten vain hommiin.. uuhuu.
Ääni on karannut ja aivastuttaa, lisäksi palelen kuin pieni eläin. Kai se tästä tauti iskee minuunkin. En juuri nyt olisi ehkä kaivannut (mieluummin ensi viikolla), mutta minkäs teet.
Nyt kaivaudun vällyihin.
CU .. eiku HY.
*Sanon sittenkin. Vastasin hänelle näin:
(Kyse on) ihmisarvoisesta elämästä. Jos haluaa saada lapsia
tai ei halua, ei se kuulu kenellekään muulle kuin sille ihmiselle ja
hänen mahdolliselle kumppanilleen, oli mitkä värkit tahansa. Ihan sama
kuin seksuaalisuuden kanssa.
