Käväisin töissä ja tulin takaisin kotiin. Kamala olo. Särkee joka paikkaa, mutta lämpö ei nouse. Päinvastoin se laskee.
Onneksi saatoin ensin tehdä hiukan opiskelujuttuja pois ja sitten keskityin yhden tietyn elokuvan Lontoon ensi-iltaan. Kaksi tuntia livestriimausta.. ei tehnyt heikkoakaan ja samalla sain neulottua erään pienen henkilön joululahjaa eteenpäin. Takakappale alkaa olla kohta valmis.
Laiska töitään luettelee, mutta silti aion sortua siihen.
Olen tänään kaiken muun toiminnan (pienin askarteli lumitähtiä ikkunoihin..) ohessa pessyt pyyhkeet (95-asteessa, kestää melkein kolme tuntia), naputellut melkein koko halvatun informaatiolukutaitojutun valmiiksi (enää puuttuu sopivien kohtien poimiminen tekstin tueksi ja lähteiksi), leiponut korvapuusteja keskimmäisen kanssa (köksän kotiläksy) ja katsonut pienimmän kanssa Guardians of the Galaxyn samalla neuloen melkein puolet kummipojan villatakin takakappaleesta.
Keskimmäinen teki taikinan itse, kerroin vain mitat ja järjestyksen
Lopputulos. Olivat maukkaita.
Kai se tästä vähitellen. Joku lukko aukesi tuon kirjoitushomman suhteen ja nyt olen suorastaan täpinöissäni. Viikko sitten väänsin itkua mokomasta tässä vaiheessa iltaa.
Ja nyt ajattelin mennä katsomaan Hobitti-elokuvaa.. niin. Pitäähän ne kaksi osaa kerrata ennen kuin menen kolmatta katsomaan. Krhm.
Ensinnäkin oli aivan tosi hienoa, että se kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista meni nyt läpi eduskunnassa. Suuri päivä Suomen parlamentarismille ja siinä ohessa sateenkaarihenkilöille. On myös hyvä, että pääsimme tässä asiassa muun (Pohjois-)Euroopan kanssa samalle tasolle.
Otsikko tuleekin osin tästä. Mietiskelin tässä istuskellessani, että on se oikeasti todella helppoa noilla Raamattu-uskovaisilla, kun ei tarvitse itse miettiä mitään. Sen kuin avaa VTn ja katsoo sieltä, millaisilla neuloilla rukousteltta tulee ommella. (Uskokaa pois, että se kerrotaan siellä. Olen lukenut Raamattuni minä. Osan jopa tenttinyt.) Meidän ns. tavallisten ihmisten pitää ihan omin pikku omatunnoin ja aivoin tehdä päätöksemme. Ei mikään taho auta. Itse saamme myös kärsiä seuraukset.
Yksi ikävä uutinen eiliseltä (tai no toinen) on Maxim-elokuvateatterin lopettaminen. Vakuutusyhtiö Ilmarinen aikoo purkaa ykkössalin, mutta säästää kakkosen (joka on suojeltu) mm. kokoustarkoituksiin. En ymmärrä, en. Myisivät sen jollekin taholle, joka haluaa säilyttää edes yhden vanhoista ihanista teattereista, mutta ei.
Niin ja se toinen ikävä juttu.. appiukon muisti on aika finaalissa. Oli soittanut useaan otteeseen miehelle, että kun hän ei saa vaimoaan kiinni puhelimella. No kys. vaimo nro. 2 kuoli noin kymmenen vuotta sitten, että ehkäpä ei enää vastaa. Nyt vain toivomme, että appiukko pääsee muistisairaiden vanhainkotiin.
Joo.. mutta nyt taidan lähteä petiin. Pääsin alkuun informaatiolukutaito-paperissa. Enää kolme ja puoli sivua kirjoitettavana :P
Tämäkin päivä on kälvitty vihdoin. Olin töissä ja koskapa Elisa-neiti pisti nettiyhteydet kumoon kirjoittelin sitten Salien yhdeksännen luvun loppuun. Luku ei ole pitkä, mutta pisti sitäkin enemmän hanttiin ja lisäksi opiskelukiireet päälle.. Eihän sen kirjoittamiseen mennyt kuin pari kuukautta. Huokaus. Seuraavaa lukua en uskalla luvata ainakaan tämän vuoden puolella.
Ajattelin hetken rentoutua neuleen parissa. Taidan aloittaa pienemmän kummipojan joululahjan teon, sillä se on aika paksua lankaa, joten voisin kuvitella sen valmistuvan suht nopsaan.
Näkyillään. Loppuun piisi yhtyeeltä, jota en ole koskaan kuunnellut mutta eräs ystäväni pitää siitä kovasti. Vähän liikaa sokeria ehkä..
Menee niin hermo yhden keskustelupalstan jeesustelijan kanssa, ettei ole todellista. Kyse on siis ns. Raamattu-uskovaisesta ihmisestä ja asia liittyi tähän uutiseen. Minun mielestäni asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta tämän ihmisen mielestä tämä kuvastaa 'kaikki mulle heti tänne nyt'-aikaamme. *ggrrrr* Ja nyt en sano siitä enää enempää.*
Töissä oli suht rauhallista, työkaveri oli edelleen poissa ja puolikas onneksi töissä. Ehdin tehdä puolitoista osiota tiedonhakutehtävää. Töiden jälkeen kävin hakemassa Hobitin liput ja joulukorttitarvikkeita. Nyt sitten vain hommiin.. uuhuu.
Ääni on karannut ja aivastuttaa, lisäksi palelen kuin pieni eläin. Kai se tästä tauti iskee minuunkin. En juuri nyt olisi ehkä kaivannut (mieluummin ensi viikolla), mutta minkäs teet.
Nyt kaivaudun vällyihin.
CU .. eiku HY.
*Sanon sittenkin. Vastasin hänelle näin:
(Kyse on) ihmisarvoisesta elämästä. Jos haluaa saada lapsia
tai ei halua, ei se kuulu kenellekään muulle kuin sille ihmiselle ja
hänen mahdolliselle kumppanilleen, oli mitkä värkit tahansa. Ihan sama
kuin seksuaalisuuden kanssa.
Taas on maanantai. Eikä niitä olekaan enää kovin monta jäljellä tälle vuodelle. Itse asiassa tosi vähän, ehkä viisi jos oikein laskin. Jännittävää?
Joka tapauksessa viikonloppu meni. Lauantai-aamuna varasin liput Hobitin viimeiseen osaan. Vain tunnin odottamisen jälkeen.. huhhuh. Finnkinon sivut olivat aivan juntturassa. Loppupäivän menetin hermoni opiskeluhommien kanssa, olin jo aivan valmis lyömään hanskat tiskiin koko jutun kunnes sunnuntaina vihdoin tajusin jotain ja saatan jopa saada homman toimimaan. Ei kivaa. Melkein itkin.
Sunnuntaina sain ommeltua itselleni uuden työkassin. En tosin tiedä, olenko ihan tyytyväinen, mutta onpa ainakin hätävara. Käsilaukku on vähän turhan pieni välillä, aloin jo kyllästyä lukemaan ficcejä luurista metrossa.
Tänään kävin uimassa, vaikka oli aika tuskaa. Pääsin lopulta kuitenkin kilsan, mutta tiukkaa teki. Töissä työkaveri on sairas, lähti parin tunnin jälkeen kotiin. Siis hän, joka ei sairasta koskaan. Nyt minusta tuntuu, että olisi kuume nousemassa, mutta ehkä ei. Yleensä menee alilämmön puolelle, kun tuntuu tältä. Kaikkia jäseniä särkee.
Nyt lähden petiin. Nähdään taas. Tämä piisi on soinut päässä koko päivän, olkaa hyvät.
Kävin tänään (työ)kaverin ja tyttärensä kanssa Rasvaletti-näyttelyssä Hakasalmen huvilassa. Se oli ihan mielenkiintoinen, oli hauska nähdä vanhoja kuvia Helsingistä. Tosin juuri iltapäivällä alkanut lumisade teki huvilasta suhteellisen vilpoisan ja palelin kuin pieni eläin koko kotimatkan ajan.Tuntuu kuin vieläkin olisi takalisto jäässä. Näyttelyn jälkeen kävimme kaverini kanssa Helsingin parhaassa gluteenittomien leivonnaisten kahvilassa samassa pihapiirissä sijaitsevassa entisessä pehtoorin talossa. Mietiskelin, millaista on ollut asua noissa silloin kauna sitten.. En taitaisi vaihtaa sähkölämmitystä ja -valoja siihen aikaan.
Täytyykin kertoa episodi menomatkalta. Käteni palelevat helposti (varsinkin oikea etusormi erään palovamman seurauksena) ja niinpä istuuduttuani metron penkille aloin puhallella sormiini sillä seurauksella, että parin penkin päässä istuva vanhempi nainen (jonkin vaikutuksen alaisena) huusi minulle: 'Ei sinulla voi vielä sormet olla noin kohmeessa.' Katsoin mummoa jäätävästi ja ilmeisesti sanaton viestini ('Älä v***u mulle ala') välittyi, koska mummo hiljeni mykäksi. Olen jokseenkin kuuluisa jäätävistä katseistani ja oli mukava huomata, että taito pätee lasten ja teinien lisäksi mummoihin.
Keskimmäinen toi kotiin välitodistuksen, jonka lukuaineiden keskiarvo oli ennalta-arvattavasti 9.7. Esikoisella alkaa huomenna toisen jakson koeviikko fysiikan kokeella. Minä yrittelen sitten huomenna kirjoitella jotain opiskeluhommia varmaankin, sillä joulukuu alkaa olla jo ikävän lähellä. Minne tämä kuukausi katosi?
Loppuun tuttavan fb-sivulleen linkkaama piisi. Sopii tähän lumiseen tunnelmaan jotenkin.
Työsuojelu oli ihan kiva Harmillista vain on se, että se loppuu juuri kun porukka on tullut tutuksi ja päästään juttuun mukavasti. Toisaalta kaikki ovat sen verran kokeneita (=keski-ikäisiä), että uskaltavat avata suunsa oudommillekin.
Kysyin erästä asiaa, joka jäi vaivaamaan aiemmasta työpaikasta ja se oli kuten olin arvellutkin, minua oli syrjitty. Suoraan sanottuna ihan selkeä nakki. No.. äänestin aikoinaan jaloillani, joten se siitä.
Kurssin jälkeen käväisin töissä ja sitten menin poikia vastaan, ehdimme Matkijanärheenkin ihan hyvin. Leffan alussa joku lipunrepijäpojista piti niin hauskan spiikin, että sai aplodit katsomolta. Se oli oikeasti tosi kiva, epävirallinen ja rento muistutus siitä, että leffan kuvaaminen kännyllä on laitonta ja muuta hauskaa jupinaa. Pisteet Finnkinolle :)
Kotimatkalla metrossa istui joku niin hirvittävä hajuhemmo, että koko vaunu haisi ihan sille itselleen. Kaikki muut pitivät kättä naaman edessä ja joka pysäkillä ihmiset haukkoivat henkeä saadakseen raitista ilmaa edes vähän. Mikä nautinto..
Vanha piisi, mutta ihan ookoo. En saanut tuosta bloggerin YT-liitännäisestä sitä, mitä oikeasti halusin joten pitää tyytyä sitten tähän.
