Lätinää

Kuten ehkä olette huomanneet (monikko, huom) olen läntännyt Hobitti-trilogian viimeisen osan laskurin tuohon sivuun. Se on julman kokoinen, mutta minkäs teet. En aio nimittäin ostaa moista vekotinta ja tuo oli suht ainoa versio, joka suostui toimimaan tässä bloggerin pohjassa. Joka tapauksessa kohta (muutaman viikon päästä) saa ruveta varaamaan lippuja.. IIH!

Oli olevinaan kaikenlaista asiaa kerrottavana, mutta nyt en tiedä muistanko ensimmäistäkään. Ensinnäkin oli metka aamu, kun tennarit jalassa liukastelin töihin. Täällä koti-periferiassa kun lunta ei ollut juurikaan vielä tullut, mutta Kalliossa sitä sitten olikin. Onneksi lumen alla oleva katu oli melko kuiva, joten en onnistunut kaatumaan (toisin kuin virastopomo, jota käskin heti tekemään ilmoituksen läheltäpiti-tilanteesta).

Töissä oli melko rattoisaa ja aika vilahti mm. kehityskeskutelussa lähipomon kanssa ja sen jälkeen lähdin Kirjamessuille vilkaisemaan sitäkin tarjontaa.

Kirjamessuilla oli aika rauhallista ja sain ihan rauhassa katsella monella osastolla kirjoja. Nyt on kuvattuna erilaisia opuksia sekä joulupukkia varten että itselle muistiin kirjastosta etsittäväksi. Yhden kirjan ostin ja tapasin kolme entistä työkaveria ja yhden kolleegan naapurivirastosta. Sen jälkeen menin ruokamessujen puolelle ja ostin ihania goudajuustoja englantilaissyntyiseltä nuorelta mieheltä, joka puhui suomea melko hyvin. (Ilmeisesti olen aiemmilla messuilla asioinut hänen isänsä kanssa, joka on varsinainen supliikkimies ;) )

Mitäs vielä.. Olen koko illan ihmetellyt sitä, että tänään moneen otteeseen olen saanut iloisesti jonkun kanssakulkijan mukaan jutteluun. Aamulla metrossa oli lipuntarkastus ja koska olen osunut viime aikoina todella moneen tarkastukseen, utelin onko joku kampanja menossa ja vastapäätä istuva nuori nainen yhtyi ihmettelyyn. (Ei kuulemma ole, ihan normimenoa.) Ratikassa juttelin vanhan rouvan kanssa kirjamessuista ja lähiAlepassa eräs kanssajonottaja alkoi jutella minun ja mieheni kera kassalla. Ihan kummallista. Mies totesi, että sen täytyy johtua säätilasta. Niin se varmaan on, kaikki ovat helpottuneita lumentulosta. Ei tarvitse pelätä helteitä enää.

Ah niin.. huomenna menen entisen työpaikkani (monitoimitalon) 30-vuotiskemuihin. En tiedä, milloin tulen sieltä ja miten. :P

PliiPlaa

Olen ollut päivän koulutuksessa ja kylläpä oli raskasta istua kahdeksan (no seitsemän) tuntia aloillaan ja kuunnella. Lounaalla kävin työkaverin kanssa tutustumassa Kuntatalon antimiin, jotka olivatkin varsin runsaat ja makoisat.

Ilta on kulunut tämän parissa. Ihan sanonko minkälainen purettava. Kettu vieköön.

Kohta voisin kellistyä petiin. Ainiin, lunta satoi Hakaniemessä!

Uusi viikko alkaa

Viikonloppu meni; lauantaina yksi meni metsään, mies meni katolle ja keskimmäinen leipoi mustikkapiirakkaa ja pullaa. Pienin hankki skypekaverin Filippiineiltä. Kummipoika ja äitinsä kävivät kylässä, mies tuli katolta (ehjänä) ja lapsi/esikoinen metsästä. Esikoinen sai naapurintädiltä lahjaksi venäjän armeijan ulkoilupuvun. Aidon. Että joo..  Jaa niin sunnuntaina en tehnyt mitään eli kertasin tenttiin huonosti ja ripustin pyykkiä ihan samperisti. Sen voisin ulkoistaa. Voin kyllä pestä pyykkiä ja silittää, mutta se helkkarillinen ripustaminen, kun joka ainut sukka ja kalsari on nurinperin ja ja ja aaaargh. En tykkää.

Tänään kävin vetämässä kilsan altaassa 32 minuuttiin, mikä on sinällään ihme kaiken viikonlopun syömisen jälkeen. Hyvä, ettei vedet tulleet ylös altaasta, kun meikä meni sinne.

Töissä oli rattoisaa. Heitin yhden rehun jäänteet pihalle ja laitoin uudet mullat pistokkaan kera ja kastelin muut rehut, ihmettelin erilaisia tuntilistoja ja muistelin kuukauden takaista kurssia, joka jatkuu huomenna. Muovitin, autoin asiakkaita, leikin puhelimella jne jne ihan normi työpäivä.. ehdin jopa kirjoittaa pari lausetta 9:ttä lukua.

T niin kuin ratikka

Taidan lähteä petiin. Aamulla pitää olla kukonlaulun aikaan jo koulutuksessa. Voi elämä.. *etsii tulitikkuja valmiiksi* Loppuun taattu korvamato.

Kyldyyria

Kulttuuria juu on tullut harrastettua.

Eilen olimme koko perheen voimin nauttimassa Kaupunginteatterin 'Sarjahurmaajista' eli ap. nimeltään 'Ladykillers'-esityksestä. Se oli varsin hauska, pieninkin jaksoi hyvin ja selvästi näyttelijätä vähän hänen jaksamisestaan peilasivatkin kappaleen imukykyisyyttä, koska olimme ensimmäisellä rivillä. Pirkko Mannola oli ihana ja Asko Sarkola unohteli sanojaan. Miehen vieressä istuva apuohjaaja-täti oli kuulemma manaillut puoliääneen :D Mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Tänään käväisin katsomassa 'Dracula untold'-elokuvan ystäväni ja keskimmäisen pojan kera. Sekin oli varsin nautittava ja olin jopa positiivisesti yllättynyt. Pätkä ei ollut ollenkaan sellainen verenhimoinen raakuuksilla mässäily, kuin olisi voinut kuvitella, vaan varsin inhimillinen kertomus miehestä, joka rakasti perhettään ja kansaansa. Puvustus oli upea, slaavilaistyyppinen ja koko juttu ihan oikeasti varsin hyvä myös kuvauksellisesti.

Lopun 'twist' oli myös varsin mielenkiintoinen.. saa nähdä saammeko kakkososan joskus. En panisi pahakseni :)

Muuten en olekaan tehnyt juuri mitään, lähinnä kirjoittanut ja surffannut. Opiskeluhommia pitäisi ehtiä hiukan katsoa jossain välissä, mutta onhan tässä vielä aikaa... Eilen illalla eräs henkilö yritti kaataa twitterin laittamalla uuden selfien itsestään. Voin sanoa, että hetken kaipasin paperipussia.

Tuijottelua

Kummallinen päivä. Sikäli, että liikkuessani ihmisten ilmoilla tuntui, kuin kaikki olisivat tuijottaneet minua. Aamulla metrossa vanha setä tuijotti koko matkan, tunsin sen enkä ollenkaan tykännyt. Töiden jälkeen mennessäni keskustaan ja juostessani ympäri Kamppia taas ihmiset tuijottivat. Enkä yhtään ymmärrä miksi, huulipunatkin oli ihan paikallaan.

Töissä siirtelin kirjoja ihan järkyn määrän, mutta nyt se on tehty. Taidekirjat painavat vain niin paljon, että vähän alkoi olkapäitä ja käsiä särkeä.

Keittokirjat vaihtamassa paikkaa

Kävin askartelukaupassa ostamassa joulukorttitarvikkeita ja myyjä sanoi, että kiva nähdä kun et olekaan käynyt aikoihin. Kerroin hänelle pitäneeni taukoa opintojen vuoksi (jotenkin viime talvi vilahti ohitse).

Huomenna saan nukkua! Ihanaa :)

Ryyd

Olen kävellyt tai ollut jaloillani koko päivän. Lievästi sanottuna nyt särkee.

Aamusta tein esimiehen ja pääisännän kera ns. vaarojen arvioinnin talossa vintiltä kellariin. Jeesus. Ihan liikaa portaita ja varastohuoneita. Näin loukkoja, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. Tosin nekin olivat ihan siistejä loukkoja, ei mainittavia turvapoikkeamia.

Loppupäivästä siirtelin kirjoja hyllystä A hyllyyn B. Polvi ja verenpaine haittasivat hommia. Aloin pökertyä, joten oli pakko lopettaa ja sitten pitkin jo lähteä, nimittäin keskustaan.

Olin luvannut jonkinasteisessa mielenhäiriössä mennä keskimmäisen kanssa farkkuostoksille. Silmämääräisesti arvioin lapsen koon oikein ja totesimme, ettei sitä kokoa löytynyt Kampista ja siirryimme Foorumiin. Sieltä löytyikin kahdet pökät, joista toiset jäivät lyhennettäviksi. Kävimme kääntymässä myös Stockalla hupparimetsällä. Ei ollut sopivia, värillisesti löytyi muttei koollisesti.

Onneksi mies tuli hakemaan metrolta, olisin joutunut luultavasti etenemään loppumatkan kulmia rypistelemällä. Teimme vielä kierroksen postikaupan kautta, sillä ihanat saapas-nilkkurini olivat saapuneet! Kotona odotti vielä toinen yllätys; viime viikolla tilaamani neulekirja oli myös saapunut! Jee!

Nyt menen petiin, että pääsen huomenna ylöskin. Torstaina koittaa vapaus! Työn orjat sorron yöstä nouskaa.. edes päiväksi tai pariksi.

Uupu-uupu

Olen juuri matkalla petiin. Nukuin viime yönä todella huonosti johtuen mm. uimakisoista, joissa oli eräänlainen vastavirtavesieste. OSa ihmisistä oli jo pinnan alla ja aina välillä virtaus käännettiin toiseen suuntaan. Pääsin kuitenkin juuri hetkeä ennen kellon soittoa vastarannalle, jossa koneenkäyttäjä totesi , että kai sitä virtausta voisi vähän lieventää..

Siinä uituani puolen yötä raahustin enemmän unessa kuin hereillä vessaan  aj sieltä tullessani astuin kissan päälle. Mokoma raukkanen makoili umpiunessa vessan ja khh:n välisessä oviaukossa, josta ilmeisesti näkee mukavasti joka suuntaan kun kuulo ei enää toimi. No, rauhoittelin kissan ja jatkoin aamurutiineja.

Pääsin vihdoin töihinkin ja totesin, että päätä vähän särkee. Tein hommat ja iltapäivällä päätin lähteä pois vähän etuajassa, koska en enää oikein nähnyt mitä ruudulla luki. Sain kuitenkin päivän hommat valmiiksi ja huomenna pääsen (!) vaarojenarviointi-kävelylle.. voi jeee.. Kävin vielä kotimatkalla hakemassa pari tenttikirjaa lisää, ettei lopu kesken.

No joka tapauksessa kotona päänsärky melkolailla väheni, ehkä suklaasalmiakkimanteleiden ansiosta. Sain viestin, että luettelointitehtävät olivat menneet lävitse (jee) ja näin tämän videopätkän (josta iski hurjat feelsit).  Jos vain tuo taltiointi jossain täällä näytetään, menen ehdottomasti katsomaan. Se oli niin huikea kokemus.

Olen ehtinyt kirjoittaa jonkin matkaa seuraava Salien lukua ja nyt taidan lähteä vaaka-asentoon. Loppuun piisi, joka jostain syystä on minusta kiva.

Lyhyesti

En aio kirjoittaa kovin pitkästi (tänäänkään). On ollut ihan normaali sunnuntai, paitsi että jätin jälleen viljatuotteet pois ruokavaliosta ja teen empiirisen eläinkokeen itselläni. Olen nyt pari viikkoa kärsinyt vastakivuista ja koska olen huomannut pullansyönnin riistäytyneen täysin käsistä, on tämä ainoa ratkaisu jälleen kerran.

Tänään en ole juurikaan uhrannut aikaa enkä ajatuksia opiskeluille. Sen sijaan katsoin poikien kanssa yhdessä vanhan 'Ladykillers'-elokuvan, sillä menemme teatteriin torstai-iltana katsomaan sitä näytelmänä. Oli hauska huomata, että hyvä tarina kantaa edelleen; itse olen aina pitänyt tästä elokuvasta ja pojatkin pitivät siitä. Vanhanaikaiset veijarikomediat vain toimivat.

Iltapuolella silitin ja muuten selvitin kahden viikon puhtaiden pyykkien läjän. Nyt riittää jälleen liattavaa. Leikkasin miehen ja pienimmän hiukset pitkästä aikaa ja vaihdoin saunan jälkeen varpaiden lakat. Kohta voisi mennä nukkumaankin.

Viikonlopun viskidebattiin viitaten valittu piisi. Näkyillään!