maanantai 9. joulukuuta 2013

Huoh

Selvisin tentistä hengissä, ehkä osasin jopa jotain vastata oikeinkin. Olin nimittäin jokseenkin varma ainakin yhdestä suomalaiselle kirjallisuudelle tyypillisestä asiasta eli kansankuvauksen traditiosta ja sitäpä sitten kysyttiinkin. Voisin siis olettaa pääseväni läpi ainakin. Toivottavasti. Seuraava tentti (oli se sitten uusinta tai joku muu) on joka tapauksessa vasta ensi vuonna.

Illan olen viettänyt katsomalla kuvia Hobitti-elokuvan kakkososan Berliinin ensi-illan livestreamauksesta. Sillä lopputuloksella, että aivotoiminta on vegetatiivisen puoelella johtuen eräiden henkilöiden ihan liian hotista habituksesta. Uhhuh..

Esikoisen TET-harjoittelu Eläintieteellisessä keskusmuseossa alkoi ja hän tykkää siitä tosi paljon. Miten mä arvasin? :D Ja pienin vaihtaa luokkaa, vaikutti itse tosi innostuneelta uudesta luokasta. Toivon, että koulu alkaisi nyt sujua mukavemmin. Uusi ope on jämäkkä, mutta reilu.

Huomenna pitäisi ilmeisesti aloitella joulukorttipajan käynnistelyä. Kiinnostaa ihan kympillä.




sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kommentoinnista

Jostain syystä tänne on alkanut tulla erilaisia mainosviestejä kommenttilaatikkoon ja koska inhoan sellaisia, oli pakko laittaa kommentoinnin tsekkaus päälle. Valitan syvästi tällaista 'Isoveli valvoo'-meininkiä, mutta oli pakko. En halua, että blogiani käytetään tällaiseen toimintaan.

Nähdään jossain vaiheessa, tänään paneudun jälleen Suomen kirjallisuudenhistorian saloihin.


perjantai 6. joulukuuta 2013

96s

Itsenäisyyspäivä siis, noin mones jo. Silti niin lyhyt aika, kun ajattelee, että isovanhempani olivat nuoria tai teini-ikäisiä (vaikka silloin ei moista sanaa tunnettukaan) Kansalaissodan/sisällisodan aikaan, miten sitä kukin haluaa nimittää. Myöhemmän sodan aikana he olivat jo perheellisiä, isoisäni olivat rintamalla ja isoäidit hoitivat kotejaan, toinen toimi lottana ja äitini ja tätini olivat pikkulotissa.

Muistin sytyttää kynttilätkin ikkunoihin, ne kaksi. Ihan siksi, että äitini sedistä joku oli jääkäri, karannut Saksaan.

Juhlistin Itsenäisyyspäivää leipomalla pipareita kuten muulloinkin. Tällä kertaa esikoinen ei enää osallistunut, hän oli tehnyt koulussa meille piparitalon. Keskimmäinen oli hetken verran, mutta pienin auttoi loppuun asti ja meillä olikin tosi hauskaa. Todistusaineistona kuva:





Pipareiden jälkeen luin loppuun kirjallisuudenhistorian osuuden, joka tulee lukea maanantain tenttiin ja selasin Noitaympyrää. Olin aamulla selannut loppuun kirjan, josta en tykännyt yhtään, olkoonkin viime vuosien parasta suomalaista scifiä. Oli ihan kamala, mutta en vain selkeästi ymmärtänyt sitä. Merkkaan sen kuitenkin luetuksi, koska en jättänyt sitä kesken.

Käsi on parempi kuin eilen, vaikka pelkäsin leipomisen haittaavan enemmän. Sen sijaan pää on hakleamispisteessä, ollut koko päivän. Pitäisi varmaankin mennä nukkumaan kohtapuoliin. Huominen on jälleen lukupäivä ja samoin sunnuntai.

Päivään liittyen laitankin loppulauluksi Kansalaislaulun, jonka J.H. Erkko tekaisi joskus 1800-luvun lopulla kansallisromantiikan ollessa huipussaan. Tämän jo ala-asteelta kaikille tutun viisun siis.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Hyydyttää

Jotenkin olen aivan katkipoikki. Aamulla ensimmäinen ajatus taisi olla, että onneksi enää yksi aamu töihinlähtöjä tällä viikolla ja jossain välissä melkein esitin pienen voitontanssin, kun tajusin perjantain olevan vapaapäivä myös koululaisilla, eikä minun tarvitsisi nousta katsomaan, että pienin lähtee ajoissa. Jes.

Töiden (joita en muista tehneeni, vaika tiedän tehneeni) jälkeen kävin ostamassa joulukorttitarvikkeita. Tajusin nimittäin eilen, että ne pitää olla postissa ensi viikon perjantaina. Apuva. *hengittää paperipussiin* Maanantaina on tentti, johon pitäisi lukea ja jossain välissä pitäisi tehdä pipareitakin jakoon. Että joo.

Nyt taidan kuitenkin mennä petiin. Viime yönä heräsin johonkin puoli neljältä (oletan, että siihen kun kissa oksensi) ja valvoin tunnin! Ennenkuulumatonta! Minä en valvo koskaan, vaikka kävisin vessassakin yöllä niin sammun samantien kun pääsen takaisin lämpimään kolooni.

Tässä hieman joulutunnelmaa, tämä on nyt tänään kiertänyt pitkin ja poikin sosiaalista mediaa eli olkaatten hyvät.


tiistai 3. joulukuuta 2013

Vankilapäivä

Katajanokan vankila oli oikein kaunis ja jos tulisin Helsinkiin turistina, saattaisin jopa yöpyä siellä. Ruokakin oli hyvää ja oli hyvää seuraa. Ennen lähtöä nauroimme töissä, kun työpari sanoi puolikkaallemme: 'Jos tulee iso hätä, niin soita meille'. Nauroimme ehkä vartin. Halvat huvit :P

Luennollekin ehdin ajoissa, vaikka kävin moikkaamassa yhtä kirjastolaista, vein hänelle yhdet tekemäni kämmekät ja kävin ostamassa villatakin matkalla ratikalle. Kirjastoystävä oli kultainen, juttelimme lasten erilaisuudesta ja sen sellaista. Luento meni kivasti ja vihdoin parin kuukauden istumisen jälkeen tuntuu, että ihmiset alkavat (muutkin kuin minä ja vanhin) jutella keskenään. Olen jo siis ylittänyt sen rajan, että uskallan puhua tuntemattomillekin :)

 Kotona kysyin mieheltä, mitä viimeisin Wilma-viesti koski. Nyt ollaan nimittäin siinä pisteessä, etten oikeine nää uskalla avata Wilma-viestejä, elleivät ne ole tulleet myös keskimmäiselle, jolloin tiedän niiden koskevan kaikkai koulun oppilaita. Mies sanoi, että tämä viesti oli kaikille ekaluokkalaisille ja koski sekä joulujuhlaa että lisäksi joitain oppilaita uudelleensijoitetaan toisille ekaluokille. Toivon nyt kovasti, että pienin pääsisi eri luokalle, esim juuri tämän musaopen luokalle, koska hän tuntuu olevan jokseenkin järkevä ihminen. Sanoi moiteviestissään viime perjantaina, että on ihanaa kun lapset ovat erilaisia <3

Ja nyt menen tästä jonnekin... tuota.. Keski-Maahan. siis. juu.. ahhuh. Hee. Aivotoiminta pysähtyi jonkin kuvan jälkeen. Nähdään huomenna.





maanantai 2. joulukuuta 2013

Uusi viikko alkaa

Uima-altaassa alkoi, kilsa meni 32 minuutissa. Se on jotakuinkin oma henk.koht. ennätykseni. Olen siihen kyllä tyytyväinen, vaikka varmasti pääsisin vielä nuo pari minuuttia tiukempaan aikaan jos saisin muutaman kilon pois painolastista. Mutta kun en saa, ne näyttävät olevan ihan kiinni. Niin.. Pullaa on tullut syötyä ja leipää myös. Tiedän, että ainakaan nyt ennen joulua en pysty olemaan syömättä leivonnaisia, joten ehkä sitten tammikuussa voin kiristää taas itseäni. Varsinkin kun sitten on reissukilojakin varmasti poistettavana.

Elämään ei juuri nyt kuulu ihmeitä, sillä odottelen fanisaittien räjähdystä, koskapa huomenna/ensi yönä on Los Angelesissa DOSin ensi-ilta.

Huomenna en juuri ehdi töissäkään katsella kuvia siitä, sillä menemme koko porukan kera Katajanokan vankilaan. (Ehkä joku jääkin sinne :P) Meillä on tyhy-iltapäivä ja sen jälkeen minun on vielä mentävä kuuntelemaan luentoa. Jei.

Aargh, muistin juuri luvanneeni toimittaa yhdelle tuttavalle kämmekkäät huomenna jossain välissä. Niistä on vielä langat päättelemättä ja ne pitäisi ehtiä prässäämäänkin. Ei muuta kuin toimeen! Näkyillään!


lauantai 30. marraskuuta 2013

Lukupäivä

Tänään luin yhden tenttikirjan, mutta olen sitäkin ylpeämpi, että vihdoinkin sain sen luettua. Kirja oli nimittäin 'Putkinotko'. Olen joskus nähnyt jonkin tv-sarjan tai elokuvan, joka siitä on tehty ja voi herranjestas, että kirja oli ihan yhtä kauhea tai pahempikin taapertaa läpi. Mutta nyt se on tehty! Nyt ei tarvitse enää IKINÄ lukea tuotakaan opusta.

Tähän loppuun laitan 'Vihan liekkien' lopussa soineen Coldplayn piisin, sillä se oli minusta kaunis :)

perjantai 29. marraskuuta 2013

Perjantaiperjantaaaaii

Noin joskus 80-luvun lopulla huuteli General Njassa RadioCityssä. Eipä taida enää huudella, en tosin tiedä, kun en radiota kuuntele. En nimittäin jaksa enää ollenkaan radion kaltaista melusaastetta, mielluummin kuuntelen kullakin hetkellä mielialaan sopivaa musiikkia.

Olin isompien poikien kera elokuvissa. 'Vihan liekit' oli ihan hyvä leffa ja noudatteli kirjaa suht uskollisesti. odotin, että loppu olisi ollut hieman dramaattisempi, kun jatko-osa on kuitenkin tulossa, mutta sekin meni kirjan mukaan eli ihan ok.

Vieressäni istunut mieshenkilö söi koko leffan ajan. Minäkin kyllä mutustin karkkeja, mutta en sentään ihan kokoaikaisesti jaksanut. Tällä miehellä oli ehkä jäänyt lounas ja pari muutakin ruokailua väliin, kun sen verran ahnaasti pisteli eväänsä. Hieman häiritsi.

(Tähän aion laittaa nyt varoituksen sanan eli allaoleva kuva saattaa aiheuttaa sydämen liikalyöntejä tai tajuttomuutta.) Kotiin tultua etsin pienimmälle pyynnöstä ryhävalaan kuvan ja mihin kummaan kuukkeli törmäsikään, ellei tähän kuvaan, jonka näin eräässä ryhmässä aiemmin. Hieman repesin :D

Loppuun vielä hieman joulumusiikkia, johan sunnuntaina saa avata kalenterinkin :)