Negausta Kikiltä

Istun töissä ja yrittelen keksiä tekemistä vielä puoleksitoista tunniksi, joten nappasin sitten Negauskyselyn Kikiltä. 

1. Milloin lapsena muistat pettyneesi ensimmäisen kerran ja mihin.

Noin neljävuotiaana koin karvaan pettymyksen, kun naapurin kolme vuotta vanhemmalla tytöllä oli leikkikaverina joku muu. Muistan vieläkin, kuinka istuin rappukäytävässä itkemässä.

2. Mikä oli inhokkiruokasi tuolloin?

Luultavasti munuaiset. En ole syönyt niitä sitten 80-luvun alun, jolloin äitini lakkasi niitä valmistamasta. 

3. Entäpä inhokkiruokasi nyt?

No se tilliliha. *puistattelee*

4. Mikä sinusta piti tulla isona?

Ennen kouluikää halusin hierojaksi.

5. No tuliko ja jos ei, niin mikä oli syy?

Rakastuin kirjastoihin.

7. Milloin käytit viimeksi hyväksi jotain toista ihmistä ja miten?

Mihin kutonen hyppäsi? No enivei, lomalla olen käyttänyt hyväkseni erilaisia palveluammatissa toimivia henkilöitä alkaen allaspojista hierojaan.

8. Oletko kieltäytynyt tekemästä jotain vaikka toisaalta mieli tekisi?

Olen. Vähän vaatii harjoittelua, mutta kannattaa loppupeileissä.

9. Ankea päivä, mitä teet?

Luen fanifikkejä ja neulon, surffailen eri paikoissa. Leivon. Kuuntelen Rammsteinia tai Linkin Parkia nupit kaakossa. 

Alla plakaatti osallistumisesta ja yksi ehkä negatiivisimpia piisejä, minkä tiedän (ja samalla huvittavimpia). Sanat ovat Juutuupilinkin 'alla'.

Ja jumpe, en tiedä mitä tein, mutta on oudon näköinen tämä päivitys. En jaksa säätää. Kärsikää.

Terapian tarpeessa

Terapian tarpeessa varmasti olisi monikin, mutta harva kai sinne loppujen lopuksi menee. Itse tunnen yhden ihmisen, joka kävi terapiassa omasta halustaan. Tosin toinen tuttavani meni pahan kolarin jälkeen hieman autettuna. Mutta pääsääntöisesti en tunne montakaan terapoitua henkilöä 'IRL'.

Sen sijaan minusta on alkanut tuntua, että saatan kohta itse kaivata terapiaa. Sitä varten minulla on kylläkin se kaikkein vanhin blogini, joka on suurelta ylesöltä suljettu. Sinne aikoinaan kaadoin kaiken mahdollisen ja se auttoikin, nyt pohdin pitäisikö jälleen ottaa sama metodi käyttöön.

Näin nimittäin eilen tämän* kuvasarjan surffaillessani fandomissa. Tänään pohdiskelin sitä kävellessäni metrolle ja tajusin, että jos koskaan pääsisin tuolle etäisyydelle Deanosta itkisin silmät päästäni vain siksi, että hän olisi siinä elävänä. En tiedä tajuaako tätä kukaan muu kuin eräs ystäväni, joka on eri fandomissa. Hänkin ymmärsi asian vasta viime viikolla (ja pyysi minulta anteeksi aiempaa ymmärtämättömyyttään). 

Tiedän, ettei tämä ehkä ole teistä aivan yhtä kiinnostavaa kuin minusta, mutta älkää nyrjäyttäkö silmiänne pyöritellessänne niitä. Kyllä tämä tästä. Joskus. Ehkä parin joulun päästä... (kun Deanon esittämä kääpiö kuolee :/ ). Ööh.. siis joo. Toivon totisesti, että Sir Peter keksii jonkin muun ratkaisun.

*Linkki johtaa meikäläisen Tumblr-sivulle. Saa käydä. Kannattaa valita sivusta 'archive' jos haluaa nähdä enemmän.

Illan ratoksi

Tuossa hieman alemmassa päivityksessä (tavoista) mainitsin jotain fandomeista ja tänään olen seurannut mielenkiinnolla erästä Tumblr-fandom'kriisiä'. Koskapa kriisi liittyi suosikkikääpiöni esittäjään, oli mielenkiintoni taattu.

Loppujen lopuksi kuitenkin kyse oli myrskystä vesilasissa, mutta se alkoi juurikin siten kuin alempana pelkäsin eli oletettiin kys. henkilön nähneen jotain sellaista, mikä olisi ollut erittäin ikävää. Se olisi saattanut vaikuttaa erittäin negatiivisesti kyseisen henkilön käsitykseen faneistaan, mutta asia selvisi parhain päin ja koko fandom on huokaissut helpotuksesta.

Huomenna töihin. Toivottavasti en nukahda ennen iltavuoron päättymistä.

Tervehdys

Iltatervehdys. Pitäisi vielä hetki pysytellä hereillä, jotta saan pyykit koneesta narulle. Keskimmäinen sammui jo, melkein aulan lattialle nukahti ja pieninkin alkaa olla kypsää kauraa.

Tällä kertaa nukuin koneessa sen verran hyvin, etten ethinyt katsoa kuin puolitoista elokuvaa ennen Lontoota. Toinen oli 'Piin elämä', joka oli hieno mutta saattaa olla hankala jos ei ole lukenut kirjaa. Se puolikas oli 'Silver linings playbook', joka vaikutti mielenkiintoiselta. Alun perin olin hieman epäluuloinen sen suhteen.

Kone kuuluu linkoavan, joten kohta pääsen sänkyyn minäkin. Ehkä.

EDIT
Joku saattaa huomata tuossa sivussa uuden aforismi'laatikon'. Ei ollut muutakaan tekemistä. Saa tutkailla jos haluaa.

5 omituista tapaani

Aiemmin lupasin Pepposelle, että tekisin tämän vasta kotoa käsin, mutta olen altaan reunalla ehtinyt pohdiskella tapojani siinä määrin, että voinkin kertoa nämä jo nyt. Valitsin viisi päivänvalon kestävää tapaa, omituisuudesta en tiedä.

1. Tiskirätin suoristaminen
Tiskirättiä ei jätetä runttuun altaan reunalle kuivumaan, silloin pöpöt innostuvat. Jostain syystä tuo toinen puolisko ei tätä oikein ole sisäistänyt. Rätti myös huuhdellaan kylmällä vedellä, ettei se ala haista. (Huom. ei toimi maitoon).


2. Kirjanmerkit
Kirjanmerkki on eri asia kuin taittaa sivu koirankorvalle tai säilöä makkaravoileipä kirjan väliin. Suklaapapereita ei myöskään arvosteta. Sen sijaan mikä tahansa paperilappunen tai vessapaperin pala (puhdas) sopii käytettäväksi.

3. Järjestyksellinen epäjärjestys
Työpöytäni saattaa asiaatuntemattoman silmään näyttää epäjärjestyksen ja kaaoksen risteysasemalta, mutta siinä on tietty järjestys. Tiedän tasan tarkkaan, missä mikäkin lippulappunen on. Sen sijaan jos siivoan unohdan missä mikäkin on, ellen saa tehdä sitä rauhassa ja omalla logiikallani.

4. Hidastelu
En jaksa hidastelua. Nykyään minulle tuottavat tuskaa ihmiset, jotka vellovat kauppojen käytävillä päämäärättömästi ympäriinsä ja niin hitaasti, että ehdin harmaantua ennen kuin pääsen heistä ohi. Samaan sarjaan kuuluvat ihmiset, jotka pysähtyvät rullaportaiden päähän miettimään, minne olivatkaan menossa. Kerran jouduin yhden mamman suorastaan työntämään pois alta, etten olisi hypännyt niskaan.

5. Äänen avaus (matkittu Pepposelta)
Kuten Pepponen, minäkin avaan ääntäni ennen kuin soitan 'virallisen' puhelun. Tosin vain yskimällä ja sen jälkeen testaamalla, että ääni toimii suht normisti. Tosin teen 'äänitestin' aina haukottelun ja yskimisen jälkeen, kuulemma saattaa oudommasta olla metkaa, mutta lähipiiri lienee jo tottunut hymähdyksentapaiseen, jonka päästän.

6. Bonuskohta eli Real Person-fanifiktiot
Tämä on asia, joka kuuluu minusta sarjaan 'erittäin ei-sopivaa'. Fanifiktiot todellisista ihmisistä (esim. näyttelijöistä) loukkaavat kyseisten ihmisten yksityisyyttä ja pahasti. Valitettavasti olen huomannut, että aika monet kirjoittavat näitäkin. jotkut kirjailijathan ovat sanoneet suoraan, etteivät pidä kirjoistaan tehdyistä fanifiketistä, jonka senkin tavallaan ymmärrän ja toisaalta taas en, mutta ihan oikeasti (tunnetun) ihmisen elämästä ei kirjoiteta fanifiktioita, vaikka kuinka tekisi mieli, ei edes naapurin elämästä. Niistä voi kukin kirjoittaa omassa mielessään omaksi ilokseen.

Siinäpä se, ensimmäiset jotka tulivat mieleeni. Kiitos vain Pepponen :) ja prenikan poimin kotikoneelle :P

Lopuksi piisi, joka soi tänään ruokapaikassa. Sattumalta pidän juuri tästä aika helkkaristi.

Pikapäivitys

Eilen olimme koko päivän autoretkellä ja kiersimme saaren eri paikoissa. Aloitimme päivän kahviplantaasilla, jossa joimme kissankakkakahvia ja ihailimme sivettikissoja, jatkoimme hindutemppelien ja vesiputouskävelyn kautta kuumavesilähteille uimaan.

Päivä vilahti iloisesti ja iltaysiltä olimme takaisin hotellihuoneella hellepäivä-väsähtäneinä.

Pura Ulun Danu

Vesiputoukselle mentäessä tapasimme ihanat pikkukisut

Olen hyvä

Hyppään nyt yhden tarinan yli, koska aikojen alusta en keksi sanottavaa. Siirryn siis kertomaan, että olen hyvä lukemisessa.

Luen mitä tahansa ja milloin tahansa, osaan myös lukea lahjakkaasti (ja pysyvästi) väärin erilaisia asioita. Yksi sellaisia on kirja nimeltään 'Pianomiehen tytär', josta aina ja ikuisesti tulen unohtamaan ensimmäisen i-kirjaimen ensikerralla sen unohdettuani. Muuttaa oletusta kirjasta melkoisesti yhden pienen vokaalin puuttuminen.

Tällä hetkellä minulla on uima-allaskirjana viimeinen osa aikoinaan kuuluisasta kirjasarjasta, jossa pikkutyttä joutui perheensä menettyään adoptoiduksi neandethalinihmisten liikkuvaan joukkoon. Tämä viimeinen osa on odotellut suunnilleen vuoden hyllyssä vuoroaan, mutta enpä tiedä jaksanko kahlata loppuun asti. Yleensä en jätä kirjaa kesken, kirja saa olla huonokin mutta tämä alkaa olla jo sitä luokkaa, että evvvk. Olen hypellyt muutamia satoja sivuja eikä tarina juurikaan edisty, joten aion katsoa homman pikaluvulla loppuun ja jätän tänne. Ilahduttakoon jotakuta onnellista. Onneksi on monta kirjaa mukana ja ostin kentältä vielä pari lisääkin.

Loppuun kuva Om-tavusta, joka symboloi Brahmania ja universumia. Erityisesti Pepposta muistaen.

PS Vielä täytyy sanoa, että Luojan kiitos omat mukulat on jo itseohjautuvia. Älkää huoliko, pidän kyllä kummipojasta, mutta olin jo niin autuaasti unohtanut alle 2-vuotiaiden ongelmat (tai kehityksen). Ensimmäistä kertaa ikinä huomasin kyllä äitinsä hermojen olevan aika tiukilla myöskin. Hah.

Minä

Minä olen monia asioita, mutta juuri nyt en jaksa paneutua niihin.

Sen verran voin kertoa, että nyt alkaa näkyä rusketusrajat. Aurinkorasvaa on pakko läträtä ja tänään oli ensimmäinen todella aurinkoinen päivä. Mikä ihana lämpö. Pienin tauolla altaasta.

Illan kuva olkoon meidän ulkohuoneesta.Tähän 'huoneistoon' kuuluu siis normivessan ja suihkun lisäksi tällainen kylpyläosio, josta aina aamuisin pelastamme sammakoita.