Kaksin käsin

Kauanko kestää Pantteripussin tyhjentäminen? Normaalin ihmisen vauhti lienee hitaampi. Minä tyhjennän sen alle vartissa.

Voin syödä salmiakkia vaikka kaksin käsin :P

Sinä

Sinä teit sen. Tiedät kyllä, minkä. En tiedä, annanko koskaan tätä anteeksi sinulle. Ehkä. Ehkä en. Saa nähdä. Jos selviän tästä hengissä.

Alas

Alas.. ei kyl irtoa nyt mitään.

Meinasin jäätyä pystyyn tänään. Kävin esikoisen koululla tapaamassa opettajia, oli oikein hauskaa jutella heidän kanssaan ja kuulla teinin menestyksestä. Lumipyry vain oli paha ja metroasemalla puhalsi varmaan suoraan Siperiasta niin, että takalisto oli umpijäässä vielä kotona, vaikka mies tuli hakemaan metrolta ja yritin autossa sulattaa läskejäni takalistonlämmittimellä.

Töissä juttelin pitkään erään asiakkaan kanssa horoskoopistani. Hän sanoi syntymäkarttani olevan varsin metka (kuten olen kuullut aiemminkin sen olevan) ja väitti minun olevan Oinasmainen. Olen myös kolminkertainen ilmanmerkki, sekä Kuu että Aurinko ovat Vaa'assa ja nouseva merkki Kaksosessa.

No, tulipa jotain sepustettua vaikka olin täysin ajatukseton päivän sanan suhteen. Ne, jotka ovat saaneet selvitettyä työpaikkani, voivat katsoa sen mainospätkän juutuupista (sitä voi myös pyytää meilitse: nokisuu at yahoo piste com).

Kasvaa

Kasvu on mukavaa. Olen jo aiemmin maininnut, että lasten kasvaminen on todella yksi parhaita asioita elämässä. Samoin henkinen kasvu ja elinikäinen oppiminen ovat hyviä asioita.

Toki parhaiten oppi menee perille kantapään kautta. Ehkä se on se, mitä tarkoitetaan mukavuusalueen ulkopuolelle menemisellä?

Myös action figuuri-kokoelmani kasvaa. Tänään posti toi minulle suosikkikääpiöni ihan omiksi :D

Lisäksi sain Marjaanalta tällaisen ihanan sydämen :) Se pitäisi antaa eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Voinen siis antaa sen kaikille seuraajilleni, koska a) en nyt jaksa paneutua jakamiseen ;) ja b) koska kaikki nyt vaan ansaitsee sydämen. Nih.

 

Päivän piisi voisi olla vaikka Marinaa vaihteeksi :D

Läpiä päähän

Ajattelin kertoa, että ensinnäkin vihaan napinläpien ompelua. Koneella ja käsin, molemmat ovat perin v-mäisiä tapoja. Toisekseen ajattelin kertoa kahdeksan totuutta itsestäni, koskapa Kiki niin vaatii. Hmph. No ei vaan ihan kiva :)

Ainiin ja tämä piti vielä jakaakin kahdeksalle.. Menna , Peppis, Rantis, MrsB, Neo, Nollis, Partapappa ja Marjaana. Lisäksi saatte tällaisen plakaatin kopioida itsellenne:

1. Vihaan virkamiestekstejä enkä osaa niitä kovin hyvin laatia, vaikka sitäkin joudun työni puolesta tekemään. Puppulausegeneraattorini ei toimi (hyvin).

2. Juon mielelläni kahvia ja paljon. Illalla nukahdan makoisasti kuuman kupillisen jälkeen. En tiedä onko tämä sukuvika äitini puolelta vai vain harjaantumisen tulos.

3. Rakastan elokuvia melkein yhtä paljon kuin kirjoja. Melkein mikä tahansa uppoaa, toiminta tai lässy, mutta kauhusta en juuri perusta. Katsoin niitä aikoinaan ihan riittävästi ja Manaaja kummittelee joskus vieläkin.

4. Nakerran jatkuvasti kynsinauhojani, varsinkin lukiessani. Saatan huomaamattani repiä kynnenvierustan tai sormenpään verinahkaan saakka. Nam.

5. En osaa laittaa matoa ongenkoukkuun. Mökillä äitini hoiti homman siihen asti, kunnes esikoinen alkoi hallita sen ja voi nykyään auttaa pienintä. Madot ovat söpöjä. (Samoin kuin sammakot ja sudenkorennot.)

6. Aloitin sosiaalisen median käytön noin vuonna 1996, kun meille tuli kotiin vihdoin kunnollinen yhteys. Ensin keskustelin SF-netin keskustelupalstoilla (mm. Babylon 5-ryhmässä Samuli Törssösen kera) ja sitten ajauduin esikoista odottaessani Vauva-lehden keskustelupalstalle. FB-kavereissani on edelleen muutama ihminen siltä ajalta, me jopa pidämme yhteyttä ihan livenäkin silloin tällöin :)

7. Pyydän usein apua enkeleiltä ja aika usein he auttavatkin. Tänä aamuna sanoin mielessäni, että olisi tosi kiva, jos uimahallissa ei olisi ihan hirveä tunku ja katso! Sain oman radan melkein koko ajaksi. Minusta se oli oikein kiltisti tehty heiltä. Muistan kyllä aina kiittää heitä.

8. Vaikka ihastun helposti ja saatan käyttäytyä täydellisen päättömästi, kuten vaikkapa nykyään kun nauran ja itken yhtäaikaa katsellessani joitakin kuvia, niin silti mieheni on minulle tärkein. Tarkoitan nyt miehen ja naisen välistä suhdetta, äiti-lapsisuhde on ihan eri juttu. En koskaan tekisi mitään sellaista, minkä tiedän loukkaavan miestäni.

Koska en nyt enää jaksanut etsiä piisiä, jossa olisi jotain kahdeksikkoa, saatte tyytyä nuoreen Dannyyn. Olihan hänessäkin puolensa silloin joskus.

Aurinko

Aiemmin en pitänyt kovastikaan auringosta enkä oikein sopeutunut yli 25 asteen lämpötiloihin, vaan tulin lähinnä kiukkuiseksi (kuin ampiainen). Iän myötä sekin on muuttunut. Viime kesänä käydessämme Death Valleyssä (toistamiseen) kehuin miehelle, kuinka kerrankin on mukavasti lämmin. +45C asteen lämmössä.

Parin viikon päästä pääsen taas lämmittelemään, samaan paikkaan kuin viime helmikuussa. Sielläkin pitäisi olla sopivasti jonkin verran yli +30 astetta. Tuskin maltan odottaa :P

Muuten voisin kertoa, että olen taas ollut koko viikonlopun upoksissa Keski-Maassa ja lukenut fanficcejä. Hmm. Jotkut osaavat kirjoittaa, se täytyy myöntää.

Yhdessä

Vietimme tänään laatuaikaa miehen kanssa ja kävimme tukkukeikalla eli ruokakaupassa kahdestaan. Pojat halusivat olla kotona, mikä olikin hyvä juttu. Juttelimme autossa varmaankin enemmän kuin koko viikolla yhteensä. Laadukasta parisuhdetoimintaa :D

Maaliskuun puolivälissä juhlimme tapaamispäivämme 21:stä vuosipäivää. Puolet mun elämästä. Huh. Hyvin tuo puolisko on kestänyt meikäläistä.

Maisema

Katselin tätä postia varten aika monta maisemakuvaa serveriltämme ja huomasin suosikkikuvissani olevan samat elementit: avaruus, valoisuus ja rauhaisia olo. Se pätee sekä Grand Canyonin kuviin että mökin järvimaisemaan. Niitä kuvittelen mielessäni silloin, kun ahdistaa tai en saa unta. Saatan myös muistella vaelluksia Lapissa, pilvien varjoja tunturissa.

Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin tähän kuvaan. Siinä on minun tärkein kaupunkini, se jota rakastan. Tässä elämässä synnyinkaupunkini.

Loppuun vielä yksi kauneimpia lauluja ikinä.