Minusta

Neon yllyttämänä päätin minäkin kirjoitella sen 16 asiaa itsestäni. Osa lienee jo tuttujakin, jos on yhtään seurannut näitä jorinoita.

1. Rakastan kirjoja ja luen jatkuvasti, kaikkea mahdollista.
2. Päätin kuusivuotiaana haluavani kirjastotädiksi, sillä kirjastossa saan työskennellä kaikkien ihanoiden tarinoiden vaikutuksenalaisena.
3. Uskon aiempiin elämiin, kuten myös joulupukkiin.
4. Saan etiäisiä ja näen enneunia.
5. Olen käynyt akupunktiossa, Shiatsuhoidossa ja Rosen-terapiassa iskiasvaivojeni vuoksi, johon lopulta kaikken parhaan avun sain syvärentoutuksesta hypnoosin avulla.
6. Ollessani kolmannen poikamme kanssa kotiäitinä opiskelin Avoimessa yliopistossa yleisen kirjallisuustieteen peruskurssin ja informaatiotieteen peruskurssin.
7. Käytän paljon sosiaalista mediaa.
8. Olen roikkunut noin 14 vuotta samalla keskustelupalstalla.
9. Rakastan kissoja ja lohikäärmeitä.
10. Katson mielelläni vanhoja Star Trek- ja Babylon 5-tv-sarjoja. Kaikki muukin scifi ja fantasia uppoaa hyvin.
11.Musiikkimakuni on erittäin laaja ja monikirjoinen.
12. Olen ujo, mutta työskentelen ihmisten parissa.
13. Olen hyvä leipuri.
14. Teen parempaa makaronilaatikkoa kuin mies.
15. Tykkään halkojen hakkuusta ja saunomisesta.
16. Harrastan korttiaskartelua ja swappaan art decoja.

ja vielä lisäkohtana salaisin paheeni

17. Naureskelen JTuksulle :P

No niin.. Jospa lähtisin tutustumaan Pinterestin saloihin...

Pienet ongelmat

Istun töissä ja koetan keksiä jotain kirjoitettavaa tähän. Tyhjä valkoinen ruutu on suunnilleen yhtä inspiroiva kuin vessapaperi ennen pyyhkimistä.  Tai sen jälkeen.

Ilmastointi puhaltaa taas päin naamaa, silmät kuivuu ja kurkkuun sattuu, vaikka on kaulahuivikin ollut kaulassa jo kolme tuntia. Eli heti siitä, kun tähän läsähdin.  Lisäksi Haisuli tuli istumaan iltaa, hänen vuokrakämpässään alkaa putkiremontti ja hän käy täällä täyttämässä kuponkeja uutta kämppää varten. Ei muuten haittaisi, mutta hänen suosikki-istumapaikkansa on juuri se kone, jonka takaa ilmastointi puhaltaa. Niin. Silmät valuvat vettä, vaikka onneksi Haisuli on tainnut käydä Arlassa viikonloppuna. Katku on ollut joskus pahempikin.

Olen Sanan kimpussa eli yritän väkertää aukioloaikalappuja onnettomalla tekstinkäsittelyohjelmalla, joka on markkinoiden parasta antia. Hahhaa. Kyllä on Gates nauranut partaansa monesti saatuaan koko pallon kusetettua. Vielä pahempi on excel, siihen en suostu koskemaan pitkällä tikullakaan. Eräs ystäväni väitti aivojensa päästäneen kliks-äänen sillä hetkellä, kun hän ymmärsi miten se paholaisen taulukko-ohjelma toimii. Jotenkin voin kuvitella.

Kunpa olisin kissa. Saisi maata lämpimässä, nukuskella, käydä katsomassa ruokakuppia ja kommentoida isäntäväelle. Vaan ei auta, kolmen vartin päästä kipitän metrolle ja metrolta kotiin. Onneksi huomenna voin jäädä vesirokkopotilasta päivystämään.

Leffa

Pakko nyt sitten kirjoittaa siitä elokuvasta.

Ensinnäkin olen lukenut/selannut Judge Dredd-sarjakuvat joskus 90-luvun alkupuolella ja pidin niistä silloin. Tämä elokuva oli hyvin uskollinen niille. Leffa oli hyvin väkivaltainen, mutta silti erinomainen. Huumetripit näyttivät siltä, kuin olen aina kuvitellut niiden näyttävän eli minusta ne olivat onnistuneita. En ole itse koskaan käyttänyt huumeita, joten eos miltä ne oikeasti nisteistä näyttävät.

Karl oli todella hyvä roolissaan Dreddinä, samoin pidin Andersonin esittäjästä Olivia Thirlbystä. Jopa aiemmin Cersei Lannisterina paremmin tuntemani Ma-Ma (Lena Headey) oli oikein hyvä pääpahiksena.

Jos saatte käpäläänne tämän jostain, niin suosittelen. Puolitoista tuntia hujahti ohi kuin siivillä. Myös ystävättäreni (10v minua vanhempi) piti kovasti. Olimme luultavasti yleisön vanhimmasta päästä, mutta nautimme silti erittäin paljon.

Tuossa käväisi mielessäni, että pidän muutenkin enemmän toimintaleffoista kuin romanttisista ruikutuksista. Tai niissä pitää olla sillä tuulella, että haluaa piehtaroida itsesäälissä.

Ah niin ja musiikki. Pidin :)

Fanityttö

Tunnustan; olen fanityttö. Fanitan suht moniakin asioita, mutta nyt on kyseessä eräs ihanista miehistäni :) Menen huomenna erään hyvän tyttöystäväni kera katsomaan Judge Dredd-leffan. Sen pääosaa esittää Karl. Tosin kypärä päässä, hänestä näkyy vain hurmaava komea leuka ja suloinen mutrusuu. Oi. Nyt jo sukat pyörii jalassa.

Sen sijaan voin jo arvata, että ensi kesänä tänne kotoSuomeen karauttavat Rammstein Tilleineen ja 30 Sekkaa Marsiin Jaredeineen juuri kesälomani aikaan, joita en nyt sitten näe. Joka ikinen kerta olen ollut pois kotoa, kun Rammstein on vieraillut täällä. Jaredi olen kyllä nähnyt jo kahdesti. Joskus pohdin, vieläkö hän mahtaa käyttää neulomiani lapasia. *punastelee*

Faneiluuni liittyen minulla on myös Lucius-figuuri seisoskelemassa ikkunalaudalla edessäni tälläkin hetkellä. Sekä Jason-kalenteri. Ehkä pitäisi olla jo hiljaa.. :D

Lopuksi vielä yksi suosikkivideoni. Jasonista/lta :)

Sori vaan. Tiedän, että tällaiset postit on vähän liikaa. Mutta joskus on pakko :)

Vesirokko

Parisen viikkoa siinä meni, ennen kuin se meille rantautui. Vesirokko. Jälleen kerran. Tällä kertaa nuorimmalle perheenjäsenelle.

Nyt sitten seurailemme, mihin se kehittyy. Tuleeko samanlainen kuin esikoisella (ja minulla), jolla oli pari pientä näppyä eik kuumetta vai tuleeko keskimmäisen versio, jossa näppyjä löytyi sekä nenän että silmäluomien sisäpuolelta. Huh.

Olin jo tänään itse pois töistä flunssan vuoksi, nyt olen vielä huomisen ja torstaina on miehen vuoro. En oikein pysty nyt keskittymään kirjoittamiseen, päässä tuntuu pahalta.

Häiriöitä riittää..

Blondit asialla

Minä ja työtoverini siis.

Saamme iltavuoroistamme iltalisää, työkaveri saa sen rahana ja minä olen vaihtanut sen plussaminuuteiksi. Puhumme siis päätähuimaavista lisistä. Niin päätähuimaavista, ettemme työkaverin kanssa edes ole tajunneet koko vuonna, ettemme ole moisia lisiä saaneet.

Ne kun pitää erikseen anoa. Siis henkilöstösihteeri lähettää työajanseurantalomakkeen meille, siitä pitäisi itse laskea kys. tunnit ja ilmoittaa joko taloushallintoon (=rahaversio) tai henkilöstösihteerille (=aika). Tätä ei oltu meille kerrottu, vaan elimme siinä ihanassa uskossa, että kaikki työt on meille maksettu, kunnes viime viikolla työkaverini valaistui.

Tämän iltavuoron aikana olen laskenut koko kuluneen vuoden iltalisä-minuutit. Niitä tulee sen verran, ettei minun tarvitse joululoman vapaapäiviä varten tehdä kuin kaksi päivää sisään. Niillä saan sitten pidettyä kaksi viikkoa 'lomaa'. ('Lomaa' siksi, että saan oikeasti kuunnella kaksi viikkoa poikasten kitinää.) No ei vaan ihan kiva oikeasti :)

Tämän tuulipäivän kunniaksi yhden suosikkiyhtyeeni Wind-kappale.

Messuilla

Kävin ystäväni kanssa Käden taidot-messuilla Pasilassa. Samaan aikaan siellä oli myös Metsä-, Elma ja Lemmikkimessut. Ihmisiä oli kuin pipoa jo kymmeneltä, kun messut avattiin. Tosin ihmisiä oli vielä enemmän muutaman tunnin päästä, voin kertoa ihan empiirisen tutkimuksen pohjalta.

Kiertelimme ja kaartelimme ympäri messuja. Aloitimme päivän nauttimalla englantilaisia cheddar-juustoja, jotka olivatkin todella maukkaita. (Kurvasin ennen kotiinlähtöä sen kojun kautta ulos.) Sitten löysimme erilaisia helmiä, ystäväni harrastaa korujen vääntelemistä, ja samalta kojulta löysin ihanaa silkkilankaa, jota tehdään Intiassa sarikankaiden kudonnasta ylijäävistä silkinpätkistä. Langat kimaltavat kuin korut. Aion tehdä huivin sekä itselleni että ystävälleni.

Kävimme myös lemmikkimessuilla. Näimme siellä frettejä ja koiria sekä marsuja ja joitain kaloja. Muistaakseni. En ihan hirveästi jaksanut keskittyä enää siinä vaiheessa.

Matkallamme takaisin juustokojulle näimme todella upean ja mahtavan metsätyökoneen. Ehdotin ystävälleni, että hän voisi ostaa sen isälleen isänpäivälahjaksi. Nauroimme kuvitellessamme isän ilmettä hänen nähdessään koneen pihamaalla. Hulluilla on halvat huvit.

Kotiin raahauduttuani oli vielä tehtävä pakollinen ruoanhankkimisretki. Koskapa en ollut koskaan käynyt tutustumassa meitä lähimpänä sijaitsevan Rihmakaupan tarjontaan, ryykäsimme sinne muitten sekaan. Nyt on murkinaa viikoksi. Sielläkin oli sikana populaa, se ahdistaa sekä minua että miestä ja kiitimme onneamme, että voimme käydä useimmiten tukussa, jossa käytävät nitisevät tyhjyyttään. Mikä rauha ja autuus.

Riittipä taas varmasti vuodeksi nämä messuilut nyt. Ensin kävin viime kuussa Kirjamessut ja nyt tämä, enempään ei erakkoluonteinen asiakaspalvelija pysty venymään. Kaupan päälle vielä Stockan Pöljät päivät ja jouluostokset.

Karvoista

Ihmettelin äsken, että mikä ihmeen hämähäkinseitti heiluu ruudun reunassa. Siis sehän ei olisi mitenkään omituista edes, mutta kuitenkin. Otin sen näppeihini ja huomasin sen olevan esikoisen hius.

Esikoisella on meidän perheen pisin tukka, sellainen surffaritukka. Seitsemännen luokan alkuun asti hiukset sai leikata ihan lyhyeksi, mutta sitten alkoi teinix-elämä ja ajattelimme, että olkoon. Pitäköön. Eksyin aiheesta eli esikoisen hius oli ruudun päällä roikkumassa siksi, että hän majailee parvella minun tämän kirjoituspaikkani yläpuolella. Meillä on huoneiden korkeus kolme ja puoli metriä yläkerran makkareissa, hyvin mahtuu parvet  (ja taas mentiin ohi aiheen).

Oman hiuksistoni kävin leikkauttamssa eilen kotimatkalla. Parturini on sopivasti puolivälissä töistä metrolle, joten poikkeaminen ei ole iso askel. Lisäksi seikka, jota arvostan; hän on nopea. Yleensä leikkaukseen menee puolesta tunnista kolmeenvarttiin pesuineen ja föönauksineen. Nyt meni vähän kauemmin, kun lätkittiin uusi väri päähän.

Hiusten lisäksi siivosin muuta karvastoa tänään pienimmän ollessa eskarissa. Pidän eniten sokerihommista, mutta nyt kokeilin vahaa. Juu, ei ole mun juttu. Minä ja vaha ei sovita samaan huusholliin :P

Eniveis, tässä mun ikisuosikkini Gunnareilta :)