Aamumetrossa istui nainen, jonka toisessa poskessa näkyi harmaa hailakka kaari. Hänet oli varmaan rakastettu hiljaiseksi.
Se nainen olin minä. Kaari poskeen syntyi pienimmän suukottaessa minua niiden maaliviiksiensa kanssa. Vasta töissä huomasin muiston, kokeilin omia rystysiä siihen ja ne sopivat muodon puolesta erinomaisesti jälkeen.
Kuinkahan moni arveli noin, kuten kirjoitin? Monenlaisia johtopäätöksiä saa tehtyä tuntemattomista ihmisistä helposti.
Vaatehuoneeseen oli pesiytynyt epäjärjestys. Hetken jo epäilin, että kaiken kaman alla jossain oli musta aukko, joka toimi nurinpäin eli syötti kamaa lisää vaatehuoneeseen. Yritimme siis etsiä pienimmälle naamiaisasun viittaa, joka on viimeksi nähty puolisen vuotta sitten. Onneksi keskimmäinen muisti sen olinpaikan ja paikallistimme viitan.
Aamu alkaa siis viiksien maalaamisella (ei kissan-). Jei.
Lisäbonuksena yksi maailmanhistorian pahimmista korvamadoista, joka on sinnikkäästi koettanut pesiytyä minun korviini koko päivän.
En ole ihan hirveästi jaksanut seurata Estelle-laivaa tai sen tapahtumia, mutta ihan oikeasti joskus käy pienen katin mielessä, että onko ihan pakko aina tunkea joka paikkaan? Sitten ollaan ihan hoomoilasena, kun sattuu jotain ikävää.
On tietysti ihan helkkarin hienoa, että on joku joka jaksaa. Ettei kaikki vaan istu kotona ihmettelemässä. Mutta ns. aikuisten oikeasti minulla ainakin riittää ihan omasta takaa tarpeeksi hommaa tässä kuuluisassa arjen pyörittämisessä. Ei tulisi mieleenkään lähteä jonnekin toiselle puolelle maailmaa pelastamaan koppakuoriaisia (jos nyt saa sanoa äärimmäisen esimerkin).
Otsikko viittaa tämän päiväiseen James Bond-päivittelyyn. Ketä ihan oikeasti kiinnostaa jonkun kuvitellun vakoojan seksuaalinen suuntautuminen? Käsi ylös! Hedvekki sentään. Kai nyt jo kyseisen tyypin kansalaisuus on pieni vinkki, sisäoppilaitoksissa henkilön oletetun lapsuuden/koulunkäyntivuosien aikaan varmaan poikarakkaus oli ihan yleistä ja siksi siitä ei juuri puhuta. Näin olen antanut itseni ymmärtää joistain historiallista tosihenkilöiden muistelmista.
Mielestäni Bond on sen tyyppinen hahmo, joka vetoaa sekä miehiin että naisiin eikä se haittaa mitenkään, melkein päinvastoin. Itse luen suht paljon fanfictionia ja nimenomaan slashejä. Siis miespareista kirjoitettuja tarinoita, yksi suosikkiparini on StarTrekin Kirk/McCoy. Parhaat tarinat ovat usein niitä, joissa ei kerrota yksityiskohtaisesti sänkyhommista. Olenpa itsekin sellaisen kirjaillut :P
Ylipäätään minusta tällainen kohu on ihan älytön. Minulla on homo- ja lesbotuttavia, eikä tulisi pieneen mieleenkään mennä kysymään, että mites muuten sänkyhommissa panee? En kysele sellaisia heteroystäviltänikään. Koko seksikeskustelut alkavat vähitellen riepoa, esim. ip-lehdissä kysellään kaikenlaista typerää ihmisiltä aivan kuin ei muuta elämään mahtuisi.
Ehkä ei mahdukaan, mistäpä sen tietää.
Loppuun vielä päivän korvamato, syyttäkää keskimmäistä joka vaati kuunnella moista sontaa muutama viikko sitten.
Huh. Syyslomakin sitten vilahti ohi. Tuosta noin vain. Hyvä, että huomasi.
Torstaina siivosin talon ja ompelin serkulle kirjasta käsilaukun. Perjantaina serkku tuli kylään eli aamukahville, sai laukkunsa ja minä läksin pienimmän kera saattelemaan kaupunkiin saakka, sillä menimme pienimmän kera elokuviin katsomaan Niko 2:ta (ei ollut kummoinen aikuisen mielestä mutta 6v tykkäsi). Lauantai meni lorviessa, latasin osan kesälomakuvista Flickriin. Sunnuntaina (=tänään) jatkoin kuvahommia ja appiukko paukahti kylään... Puuh.
Rauha maassa taas ja huomenna töipäivä. Altaan kautta iltaan.
Opinahjossamme on tällä viikolla syysloma, ei kursseja eikä asiakkaita häiritsemässä rauhaisaa työntekoa. Onneksi meillä riittää ns. sisähommia kuitenkin, ettei tarvitse aivan istua peukaloita pyörittelemässä keskenämme. Eilen meitä muisti kirjakauppias ja saimmekin ison laatikollisen uusia kirjoja. Ehdin tosin luetteloida ne jo ennen töistälähtöä, joten tänään pääsin suosikkihommaani eli muovittamaan.
Oi, miten pidänkään muovittamisesta! Puhdas lappu uutuuttaan nitisevän kirjan selkään, puhdas uusi muovi ja askartelua. Ah, mikä nautinto! En sentään ehtinyt aivan kaikkia vielä muovittaa, vaan säästin huomiseksi ne kurjimmat eli kansipaperilliset ja yhdeksän kappaletta samaa laulukirjaa :P Tuskin maltan nukkua ensi yönä!
Lisäksi huomenna illalla menemme koko perheen voimin Sirkus Finlandiaan katsomaan esitystä. Mies ja pojat olivat hieman nyreissään, kun muistelin lapsuuteni sirkuskokemusta. Ollessani 3- tai 4-vuotias vei kahdeksan vuotta vanhempi veljeni minut pummilla sirkukseen norsuteltan kautta. Vieläkin muistan sen norsunlannan hajun, muuta en siitä päivästä muistakaan. Pitäsikin kysäistä, muistaako veli?
Moni tuttava ja ystävä on tänä syksynä menettänyt läheisiään tai hieman kauempiakin sukulaisiaan. Osittain siksi haluan nyt laittaa tähän tämän Lassi Nummen kauniin runon.
Kuiskaus
Kun maailma on ohi, otan pienen, luisen pääsi,
ja hiekan lävitse ohimoni tuntevat hyväilysi.
Niin nukumme, ja mäntyjen ääni valvoo
ja hiekka valvoo ja nukkuu ja hyväilee valkein käsivarsin.
Me nukumme hiekan ja hiekan ja veden ja hiekan
lävitse maailman pohjaan, nukumme pohjaan.
Me nukumme kaiken hiekan ja kaiken itkun ja kaiken meren.
Me nukumme männyt, pienen majan ja kynttilän sammuksiin.
Maailma yhä (1988) Lopuksi kuitenkin vielä pieni kevennys. Eräs asiakkaamme kertoi tavanneensa ihmisen, joka harrasti kulttuuria muttei tuntenut Pentti Saarikoskea nimeltä eikä tuotannolta. Tämä henkilö oli kysynyt asiakkaaltamme, että millaista runoutta Saarikoski kirjoitti. Asiakkaamme oli muistanut vain tämän Tuula-Liina Varikselle omistetun rakkausrunon:
Hampaasi ovat niin harvat että kun hymyilet, tuuli tekee minut mustasukkaiseksi.
Sunnuntaina ikävuodet karttuivat jälleen, mikä ei minua haittaa yhtään. Minulle sisäinen ikä merkitsee enemmän ja voinen kertoa, että minun henkinen ikäni taitaa olla jossain siellä parinkymmenen korvilla.
Tiistaina tuli 20 vuotta siitä, kun aloin ihan vakituisesti Kaupungin virkanaiseksi. Hyvin olen viihtynyt, leipä on kapea mutta riittoisa. Kuulemma saan jonkin palkkionkin tästä uhrautumisestani, en pelkkää lämmintä kättä. Jään odottelemaan.
Kaiken tämän kunniaksi vanhat Converse-koristossuni sanoivat työsopimuksensa irti, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja ostaa paukautin Marimekko-kankaiset Converset. Ne vain olivat niin mehevät.
Mehevyydestä puheenollen tykästyin aika lailla tähän Marinan videoon ;)
