Tilipäivä

Sekä minulla että 'vapaa-aikasuuntautuneilla henkilöillä', kuten naapurimaassamme Ruotsissa asia ilmaistaan. Ihmettelin nimittäin hetken iltavuoroon tullessani, miten metrossa ja ratikassa olikin taas kaivautuneet rakkaat haisulimme esille jostain sienen alta sadetta pitämästä kaikki möykkäävimmät olennot. Yksi Haisuli istuksii tuossa melkein nenäni alla nytkin. Onneksi se on sentään kiltti ja hiljainen, henk.koht. mielipieteeni on myös lievä kehitysvamma. Mutta erinomaisen ystävällinen sielu, mitä ei kaikista haisuleista voi sanoa.

Naapurimaastahan voisi lohkoa vitsin poikineen, mutta menköön nyt tällä vanhalla eli
-Mitä sellaista on Ruotsilla mitä ei ole Suomella eikä Norjalla?
-Hyvät naapurit.
HAAH.

Hohhoijaajoo

Otsikko ei kuvasta sen kummempaa kuin, että olen viime aikoina pannut merkille huokailevani jatkuvasti. Ärsyttää moinen ihan helkkaristi ja yritän olla huokailematta vain huomatakseni hetken päästä taas hohhoijaavani joo. TODELLA rasittavaa. Kohta varmaan joku muukin ärsyyntyy :P

Olin elämäni eka kertaa tänään syvänveden jumpassa. Löytyi ihan uusia persuslihaksiakin. Auh.

Vanhempainilta

Eka seiskaluokan vanhempainilta. Opettaja oli ihana, tyttömäisen innostunut mutta ammattimainen ote. Paikalla olevat oppilaat vaikuttivat mukavilta. Samoin vanhemmat. Rehtori hurmaava vanhempi herra. Erinomaista!

Lapsi on ensimmäinen eri kunnan alueelta tuleva luma-luokkalainen. Byrokratiaa.

Terapiaa

Tänään meinasi olla Erittäin Huono Päivä. Syitä on monia, yhtenä niistä naapurin tädin syöpä, mutta suurin osa johtui ihan omasta korvienvälitilanteesta. Eli eniten vitutti kaikki. Kunnes kontattuani omenat pihalta säkkeihin ja saatuani hillokattilan porisemaan aloin vääntää omenapiirakkaa muistin, ettei sellaista vaivaa olekaan mihin ei leipominen auttaisi. Siis henk.koht-terapiamuotona. Muutama päivä sitten mietin, miten selvisin järjissäni kotiäitivuosista mutta minähän leivoin, melkein päivittäin.

Huomenna taas sorvin ääreen.

Soppailua

Kävin ystäväni kanssa Kädentaito-messuilla Wanhassa satamassa ja meillä oli oikein mukava iltapäivä. Jopa niin mukava, että meni sekä omat että toisten rahat. Tuli kumminkin täydennettyä askartelutarvikekokoelmaa ja ostinpa talviviimoja varten Minna Suuroselta huopahatun, oikein kivan.

Nyt on kyllä koivet sitä mieltä, että sopisi nostaa vähitellen vaakatasoon koko muija.

Vääntö

Olen huono vääntämään asioista. Toiset jaksavat ja haluavatkin vääntää ja kääntää asioista suoletkin pihalle, mutta minä en yksinkertaisesti jaksa. Ensinnäkään se ei yleensä auta mitenkään vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä ja toisekseen en minä jaksa enkä viitsi. Olkoon sitten sitä mieltä ihan keskenään vain. Ja minä olen omaani. Ei pitäisi kaivaa kenenkään napaa.  Minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni ilman, että sitä tarvitsee dissektoida. Jos olisin halunnut väitellä, olisin hankkiutunut lakimieheksi.

Päivän horroskooppi nousevalle merkilleni:

Kaksonen  09.09.2011
Olet valmis omistautumaan muutamaksi minuutiksi ongelmille, joita perhe ja ystävät sinulle esittävät. Jos näyttää, ettei ongelmaa voi ratkaista alle 20 minuutissa, anna sen olla ratkaisematta vielä toinenkin päivä.

Väsyttää

Väsyttänyt koko viikon aivan julmetusti. Eilen sain jonkinlaisen aivonitkahduksen ja hetken harkitsin vakavissani aloittavani viestinnän opinnot Avoimessa, mutta sitten heräsin todellisuuteen. Ensimmäinen ns. normiviikko takana ja meikä oli jo eilen niin väsy, et meinas nukahtaa pystyyn. Että säästänpä aivovoimistelut johonkin toiseen vuoteen.

Sadeilma väsyttää myös. Voisin muuttaa pois tästä 'lottovoitto'-maasta, jos vain keksisin minne. En tiedä onko joku muu paikka tällä planeetalla sen parempi, muissa maissa on omat ongelmansa. Tosin aurinkoa olisi mukava nähdä hieman enemmän, varsinkin kun syksy alkoi heti elokuun alusta.

Muotitietoinen

Olen huomannut viime aikoina huolestuttavasti selailevani muotiblogeja aina silloin tällöin, enimmäkseen tylsistyneenä. Varsinkin jos ystävämme Johanna T. ei ole päivittänyt blogejaan löydän itseni ihailemasta/kummastelemasta nuoria naisia mitä erilaisimmissa asuissa.

Joka kerta totean, että en todellakaan ole muotitietoinen. Edelleen suosikkiasuni on farkut ja yläosan peitoksi tempaisen ensimmäisen puhtaan t-paidan kaapista (tai pesuhuoneen narulta). Suosikkivaatetta saatan hyvinkin käyttää kevyet 15 vuotta ja silloinkin sen on oltava jo aika kulahtanut tai täydellisen korjaamiskelvoton, että maltan heittää pois. 

Guessin laukut ovat minusta edelleen aivan järjettömän rumia, en huolisi edes maksusta.