tiistai 30. tammikuuta 2018

Ystävä

Eilen, palauttaessani kirjoja uimareissun jälkeen entiselle työpaikalleni, sovin pikaisesti ystäväni kanssa tälle illalle ruokatapaamisen. Hänellä oli synttärit eilen, enkä keksinyt muutakaan lahjaa. Tämä on se ystävä, jonka kanssa olimme Richardia tapaamassa muutama vuosi sitten :P

Tänään menimme sitten Neroneen syömään. Ystävä halusi pizaa ja minä jotain hyvää ja kuumaa ruokaa :P (Kuvan lisäys ei onnistunut..)

Juttelimme kaikenlaista. Ystävä haki talon sisäiseen työpaikkaan (hankintaan) ja pääsi haastatteluun. Uusi homma alkaisi maaliskuussa ja toivon, että hän saa sen paikan. Juttelimme myös hänen äidistään, joka on saanut hiukan lisää painoa. Alzheimerin vuoksi äiti painoi vuosi sitten 37 kiloa, mutta nyt vähän päälle 40 sentään.

Tämä ystävien ja heidän vanhojen vanhempiensa seuraaminen vierestä on aika raskasta tavallaan. Samalla olen jollain lailla tyytyväinen siitä, että oma äiti sai nukkua pois, vaikkakin yllättäen, eikä hänen tarvinnut kärsiä eikä meidän riidellä hoitovuoroista tai hoitopaikan saamisesta.


***

Sunnuntaina leivoin banaanileipää mustista banaaneista. Se oli oikein hyvää.


***
Hassuja kysymyksiä on asiakkailta tullut näinä kahtena päivänä, ilmeisesti johtuu kuun asennosta, sillä ystävällä oli ollut samanlaisia kysymyksiä.

  • Eräs vanhempi rouva kyseli, mistä voisi hankkia kirjastokärryt, kun hän haluaa laittaa lastenlasten kirjat siihen.

  • Toinen (vakimummo) kyseli, miten hän saa pankin sijoitustilin lopetettua, kun pankkivirkailija pelkää häntä eikä palvele. 
***
Eilen otin osaa työsuojelukokoukseen. Vasta siellä minulle selvisi, että yksi työpaikan tiloista (samassa talossa) suljettiin puolitoista vuotta sitten ts-valtuutetun toimesta, koska hän katsoi tilan olevan hengenvaarallinen. Ilmanko saan oireita sillä käytävällä.

Tänään on ollut taas huonohko olo. Päänsärky alkoi yöllä ja jatkui koko päivän, jyllää edelleen. Olen myös palellut nämä kaksi päivää ja tuntuu kuumeiselta. Saattaa olla, että jään huomenna suosiolla kotiin.



sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Löyly

Kävin sitten Löylyssä eli siinä Jasper Pääkkösen ja Antero Vartian Hernesaarenrantaan rakentamassa puukiulussa parin hyvän ystävän kanssa ja lisäksi mukana oli kutsujan naapuri sekä eräs kutsujan ystävä, jota olen viimeksi nähnyt noin kaksikymmentä vuotta sitten. 

Kokemus oli ihan hyvä, vähän sellainen kylpylämäinen, mitä varmaan sillä on haettukin. Pukuhuone (ainakin naisten) oli suht pieni ja pesuhuone samoin. Saunoja oli kaksi, tavallinen ja savu-, sekä lisäksi privaatisti vuokrattava sauna. Lisäksi oli muutama suihku ilmeisesti sitä varten, että kun tulee merestä niin voi huuhtoa ja sitten oli ns. lounge eli olohuone, jonka keskellä oli lasiseinäinen takka. Siellä saattoi istuskella ja seurustella ystävien kera lasi kädessä mukavasti.

Näkymä ravintolasalista

Saunomisen ja avannossakäynnin jälkeen menimme syömään ravintolan puolelle. Sekin oli ihan mukava tila, takka keskilattialla ja paljon puuta sisutuksessa. Istuin sohvalla, mikä oli ehkä vähän hankala ruokailun kannalta, mutta ihan hyvin selvisin. Ruoka oli aika hintavaa ja annokset kauniita, mutta pieniä. Söin hirvenlihapullat (3 kpl), annokseen kuului pullien lisäksi tuorepuolukkasurvosta sekä keiteyt perunat valmiiksi tilsittynä, ei minkäänlaista salaatintapaista. Seurueestamme kaksi söi pihvit (listan kallein annos), yksi ahventa ja yksi kasvisruoan, kaikki olivat oikein hyviä.

Otimme vielä jäkiruoat, kolme tilasi suklaajälkkärin ja minä otin lakritsa-vadelmajälkiruoan. Jälkiruoat tulivat tarjottimen kokoisilla lautasilla ja annos itsessään oli suht pieni. Hyviä olivat nekin kyllä.

Lakritsa-vadelmajälkkäri
Lähdin kymmenen aikaan kotia kohti, koska en jaksanut jäädä seuraamaan Pekka Haavisto-showta enkä muutenkaan jaksa nykyään olla kovin kauan missään illanvietoissa. Bussi oli juuri mennyt ja seuraavaan olisi ollut vartin odottelu, joten kävelin Kamppiin metrolle. Päästessäni sinne näin bussin tulevan perässäni, joten aika ei mennyt hukkaan. Muutenkin oli makava kävellä, koska kaupunki oli aivan kuollut.

Kutsuja-ystävän naapuri kysyi, mistä tunnemme toisemme. kerroin, että ollessamme kolmannella luokalla oli J:n koulu tullut meidän kouluumme evakkoon sillä aikaa, kun heille rakennettiin uusi koulu. Olemme siis tunteneet noin 38 vuotta, hän on myös esikoisen toinen kummitäti ja hyvinkin tärkeä ihminen vaikkemme kovin usein näekään.

Tänään kävimme äänestämässä miehen ja esikoisen kera. Palattuamme kotiin ulkoilin hetken Siriuksen kanssa pihallamme.

Jännää!
Loppuun biisi, jonka nimi sopii päivän teemaan.

Ultramariini - Vaalipäivä


perjantai 26. tammikuuta 2018

Korso

Olen selkä. Eli siis takaisin, hyvin meni reissu.

Matkalta jäi pari ihmetyksenaihetta ja mietinkin, ovatko nämä vantaalaisia erikoisuuksia.

1. Bussissa seuraavalla pysäkillä jäävä henkilö painaa pysäytysnappia heti, kun renkaat kääntyvät pois edelliseltä pysäkiltä. Tällaiseen en ole törmännyt vielä missään, ex-helsinkiläisenä olen tottunut painamaan pysäytysnappia vasta, kun pysäkkini on näkyvissä. Samoin käyttäytyivät aiemmin mummot Porvoonbusseissa.

2. Olen aiemmin (virheellisesti) luullut, että vain naisten kassit (=käsilaukut, reput, yms.) tarvitsevat oman penkin. Näköjään Vantaalla myös miesten kantamukset ovat niin arvokkaita, ettei niitä voi edes ruuhkabussissa kuljettaa omassa sylissä/lattialla.

Jep. Siinäpä ne kiihkeimmät.

Ystävää oli kiva nähdä ja hän oli suht positiivisella mielellä.




torstai 25. tammikuuta 2018

Lähimatkailua

Lähden ihan kohta nukkumaan, mutta halusin vain tulla kertomaan lähteväni huomenna seikkailemaan pitkin asuinkaupunkiani. Että jos ei kuulu mitään, niin olen jossain Vantaan perukoilla :P


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Aamukahvilla

Istun tässä koneen ääressä. Oli laitettava kone käyntiin, koska joogasin juutuupivideoiden avulla saatuauni pienimmän lähtemään kouluun. Nyt olen jo käynyt suihkussa ja maalannut silmät päähän ja kohta pitää lähteä tuonne lumituiskuun. Nyt sitä tuleekin vaakasuorassa, huomenna saadaan sitten vettä (jota en yhtään kaipaa).

Maanantaiaamuna kiivetessäni Itiksen uimahallista maanpinnalle, oli hämmentävää nähdä uimahallin parkkipaikalla kaksi paloautoa, tikasauto ja palojohtajan auto. Näkyi siellä olevan joku nuori nainen juttelemassa heidän kanssaam, eli ilmeisesti olivat saaneet väärän palohälytyksen uimahallista. Ajattelin vain, että olisipa ollut oikeasti kurjaa sesistä -10 asteen pakkasessa uimapuvussa odotamassa, että saavat hallin tarkastatteua. Vanhassa työpaiakssa kävi samanlaisia hälyjä välillä eli joku koodi väitti tulipaloa, vaikka mitään hälytyksiä ei kuulunut.

Kävin samalla reissulla ostamassa pienimmälle uudet sormikkaat, koska aamulla niitä ei ollut löytynyt. Olivat koulussa löytyneet repun pohjalta, joten lähden kohta palauttamaan uusia hanskoja takaisin Itikseen.

Eilen kävimme juhlistamassa työ-ystävän syntymäpäivää kakkukahveilla kolmannen ystävän liittyessä mukaan. Oli oikein hauskaa, istuimme puolitoista tuntia Cafe Aallossa Akateemisen yläkerrassa ja sitten tutustuimme vielä kirjakaupan tarjontaan. Pääsin ulos ostamatta mitään.

Kotona aloin katsella huvikseni lentoja jonnekin hiihtolomalla. Lopputuloksena minä ja pienin lähdemme Londoniumiin kolmeksi päiväksi. Varasin liput Harry Potter- kiertoonkin, joka on niin kallis ettemme ole useamman ihmisen kera voineet sitä toteuttaa.

Siinäpä ne tärkeimmät tapahtumat täältä. Kohta lähden rämpimään metrolle.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sunnuntain ratoksi

Kävimme eilen pienimmän ja miehen kera katsomassa The Greatest Showmanin, joka oli ihan ookoo. Kuvaus ja puvustus olivat upeat, samoin tanssikohtaukset. Pidin sekä Hugh Jackmanista että Michelle Williamsista, mutta itse tarina jäi ohueksi pintakiilloksi tai periamerikkalaiseksi 'ryysyistä rikkauksiin'-tarinaksi vaikka Barnumista olisi saanut enemmänkin irti. Eniten ihmetytti se, että mielestäni tarina käsitti useamman vuoden Barnumin perheen elämästä, mutta tyttäret eivät vanhentuneet ollenkaan.

Iltapuolen katselin tv-sarjaa Mad men, jossa olen jo viidennessä kaudessa, ja neuloin Suen lapasia. Kyllä ne kohta valmistuvat.

Tänään olen pessyt pyykkiä ja lähinnä ollut. Kävimme viemässä poikien pieneksijääneitä vaatteita työkaverilleni, joka saa niitä jaettua eteenpäin. Sanoin, että olen vain sullonut kamat kasseihin ja heittäkööt loput/risat pois.

Pienimmällä on ensi viikolla luistelua, nekin on nyt tarkistettu ja kaivettu myös paksumpi talvitakki esille. Esikoinen lähti taas takaisin Santikseen komentamaan alokkaita.

 Täytyy vielä mainita, että katsellessani elokuvaa muistelin samalla erästä seikkailua. Ollessani vielä alle kouluikäinen, menimme veljeni Kimmon kanssa Kisahallin kentällä olevaan sirkukseen norsuteltan kautta pummilla. Vieläkin muistan elefantinlannan hajun :)


perjantai 19. tammikuuta 2018

Siellä se jyllää

Nimittäin uusi pyykkikone. Meni hermo totaalisesti tänään pyykinpesuun, kun vanha kone jäi jumiin aina uuteen kohtaan ohjelmaa. Lopulta, kun mies sai luukun auki koneen ollessa keskellä ohjelmaa, päätimme vaihtaa sen.

Mies ja esikoinen kävivät hakemassa uuden koneen ja mies asensi sen ja teimme ensipesun. Siinä selvisi, että kone itse päättelee ohjelman pituuden pyykin painon mukaan. Onneksi testipesu kesti vain puolitoista tuntia ja nyt tämä ensimmäine oikea pesu on kestänyt tunnin, joten kohta pääsen ripustamaan pyykit ja sitten nukkumaan.

Voi tätä ilon ja onnen päivää!

Lisäksi aamuinen kokous meni oikein mukavasti ja loppui sen verran ajoissa, että ehdin käydä Kuntatalolla syömässä maksapihvejä. Ne ovat nimittäin erinomaisia näissä työmaaruokaloissamme.

Kävin työpaikalla istumassa pari tuntia (melkein) kuolleessa kirjastossa ja ehdin aiempaan metroon kuin mies, joten pääsin odottelemaan häntä Mellarissa. Olimme kotona niin ajoissa, että vein Siriuksen ulos ihastelemaan lunta.

Vaikka sillä oli kylmä, ei se olisi millään malttanut lähteä takaisin sisälle. Ihan selvä lapsi vielä mieleltään :)




torstai 18. tammikuuta 2018

Torstai-iltana

Totean selviytyneeni suht kunnialla uusista edustustehtävistäni. Ammattiyhdistyksen alajaostosta en sano mitään, mutta ihan mukavaa oli sielläkin, varsinkin kun entinen työ-veljeni oli myös paikalla. Palaan siihen myöhemmin, jos  menisin kerrankin aikajärjestyksessä.

Eilen aamulla löysin siis itseni oikeasta paikasta oikeaan aikaan. Bongasin pomoni ratikassa ja ujuttauduin hänen vanavedessään sisälle, missä hän hetkellisesti hylkäsi minut mutta löysin kuitenkin oikeaan kokoushuoneeseen, jossa olikin valtavan mukavia ihmisiä. Kokous sujui mallikkaasti ja lähdin takaisin kustannuspaikalle. Ratikkapysäkillä aikataulu ilmoitti, että ratikka tulisi ehkä 7 minuutin päästä ja koska en jaksanut odottaa siinä tuulessa ja tuiskussa, niin kävelin työpaikalle ja siitä Palolaitokselle syömään. Aikaa meni noin vartti eikä ratikkaa näkynyt missään vaiheessa, mistä sen reitin näin (tai kuljin).

Työpäivä oli pitkä kuin nälkävuosi vaikka kesti vain nelisen tuntia. Lähdin yhdistyksen kokoukseen viideksi Kisikselle ja siellä eteisessä tapasin muutaman muun epätietoisen etsimässä oikeaa kokouspaikkaa. Löysimmekin sen suht helposti kysyttyämme vakseilta.

Tämäkin kokous sujui reippaaseen tahtiin, vaikka talousarvio ja siihen liittyvä eräs toinen asia herättivät kiihkeää keskustelua, mutta muuten vuosikokous saatiin purkkiin 2 tunnin ja vartin väännöllä. Entinen työveljeni jäi vielä hallituksen kokoukseen enkä tiedä milloin hän pääsi kotiin sieltä :P

Matkalla ratikalla Sörnäisiin juttelin erään vanhemman herran kanssa, joka oli samassa kokouksessa. Puhuimme mm. sisäilmaongelmista ja kissoista :)

Tänään olinkin sitten taas kokouksessa, jossa puolet osanottajista oli samoja kuin eilen aamulla :P Kokous sujui varsin rattoisasti ja varatun kahden tunnin sijaan ei mennyt kuin puolitoista tuntia. Siinä välissä saimme myös makoisan yllätyksen, sillä Stadin ammattioppilaitoksen ruokapuolen opiskelijat olivat tehneet tänään samassa talossa vierailevia kansanedustajia varten liikaakin tarjottavia ja tulivat tuomaan niitä meille.

Alavasen: mini-blini, ylävasen: vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä punajuurisiivulla, alaoikea: porkkanaa, quinoaa ja maa-artisokkasipsi salaatinlehdellä. Jälkkäri tyrnimousse oli niin kaunis, että oli melkein sääli syödä se.

Näkymä viidennestä kerroksesta

Ehdin takaisin ns. oikeisiin töihin tunniksi ennen kuin lähdin pilatekseen. Voin sanoa, että olipa mukava tunti, kun olin käynyt tässä välissä muissa jumpissa. Tällä kertaa uutuutena oli piikkipallo, joka asetettiin ensin aluksi jalkapohjien alle ja lopuksi lapaluiden alle. Teki aika makeaa.

Tähän loppuun esitän pienen valituksen; meille selvisi eilen vahingossa, että yksi tietokoneluokan päivystäjistä on poissa vielä tämän viikon (iloisen perhetapahtuman johdosta). Vahingossa tarkoittaa sitä, että tämän henkilön äiti (entinen työkaverimme) oli kertonut työparille ilouutiset aamulla vesijuoksussa.

Meitä nyppii tämä asia siksi, että a) olemme ensimmäisinä ottamassa vastaan negatiivisen asiakaspalautteen, b) asian olisi voinut laittaa sähköiseen ajanavarauskirjaan, jolloin mekin olisimme nähneet sen.

Ehdotin työparille, että voisimme laittaa s-postin kaikille näille päivystäjille, että vastaisuudessa voimme parantaa asiakaspalvelua laittamalla päivystyspoikkeamat sinne ajanvaraussysteemiin.

Ainiin, vielä toinen asia eli olin eilen aivan tööt. Molemmat eiliset kokoukset olivat tiloissa, joista sain oireita. Ensimmäisessä kokouksessa alkoi yskittää ja tuli sellaista paksuhkoa limaa, joka oli uusi tuttavuus. Iltakokouksessa taas silmiä viilteli.  Aamulla silmät olivat aivan rähmässä (muustakin kuin nukkumisesta).

Tänään kokouksessa olin nukahtaa, sellainen perinteinen humahdus-väsymys. Kukaan muu ei näyttänyt kärsivän, joten ehkä olen vain väsynyt, vaikka en kyllä usko sen olevan ainoa syy.

Huomenna olen menossa aamupäivällä vielä luottamusmiesten kokoukseen ja sitten minun on pakko mennä töihin pariksi tunniksi, koska työparin on pakko pääästä erääseen toiseen kokoukseen eikä tietotekniikkaluokassa päivystävä puolikkaamme pysty sen varsinaisen päivystäjän poissaolon vuoksi päivystämään kirjastossa.

Onneksi kuitenkin vain kaksi tuntia, mutta sekin tuntuu aika paljolta tässä tilanteessa, kun tunne olevani ei-kunnossa. Työparikin sanoi, että ei tämä nyt ihan ollut tarkoitus näissä mun perjantaivapaissa, että olen sitten joka perjantai kuitenkin siellä kokouksissa jne. 

Mutta näillä mennään.



tiistai 16. tammikuuta 2018

Lataus

Jumppakorttiin on ladattu seuraavat 10 kertaa, jotka pitää käyttää kahden vuoden kuluessa. Ehkä nyt saan sen käytettyä hiukan aikaisemmin kuin viimeisen 6kk aikana, jos kukaan ei kuole. Nimittäin silloin kaksi vuotta sitten, kun hankin tuon ekan 10n kerran kortin helmikuussa, äiti kuoli maaliskuussa. Ei paljon jumpauttanut ja sen kesänhän ajoin fillarilla ihan riittävästi.

Töissä jumituin lukemaan  Havaijille muuttaneen suomalaisnaisen blogia. He (koko perhe) muuttivat Big Islandille heinäkuussa. Tuli aivan kauhea hinku päästä taas sinne kauas, siellä sielu lepää ja lämpö hivelee jäseniä.

Nyt illalla luin fasesta, että eräs entinen luokkakaveri aikoo osallistua ensi syksynä Sveitsin Alpeilla johonkin 90km:n polkujuoksuun, naisten sarjassa oli neljä osallistujaa kun katsoin listaa. Siinä on oikeasti kova mimmi. Aloitti juoksuharrastuksen oikeasti pari vuotta sitten ja hurahti täysin maasto- ja polkujuoksuun ja on käynyt niissä kisoissa juoksemassa mm Ranskan alpeilla. Hän on myös aivan hurjan mukava ihminen, oli jo koulussa vaikkemme olleetkaan mitään sydänystäviä :)

Huomenna pitäisi selviytyä kahdesta kokouksesta. Ensin aamulla on meidän 'alajaoston' johtoryhmän kokous, sitten menen töihin ja iltapäivällä viideltä on JHLn yhdistyksen kokous. Kummastakaan kokouksesta en tunne kuin yhden ihmisen ja jännittää ihan sikana. No, ei kai ne purematta niele.


maanantai 15. tammikuuta 2018

Pimpelipom

Vähän väsyttää nyt.

Kävin aamutuimaan uimassa perinteisen kilsan puoleen tuntiin. Altaassa oli mukavasti väljää, vaikka ensin pelästyin. Onneksi osa lähti pois eikä jäänyt kälvimään. Saunassa juttelin erään rouvan kanssa vesijuoksusta ja kylmävesialtaasta, joka oli yllättävänkin raikas tänään.

Töissä oli kiire, suoraan sanottuna. Jatkuva vipinä iltakuuteen asti, jolloin vähän rauhoittui. Puhelimet soivat jatkuvasti, toinen siksi, että sen majapaikka on nyt kevätkauden maanantaisin suljettu (tilaa tarvitaan opetukseen) ja toinen siksi, että opetus alkoi ja opettajat soittelevat. Toki opiskelijatkin, mutta opettajat ovat yhtäkkiä huomanneet taas tarvitsevansa sitä sun tätä.

Minulle selvisi tänään, että osallistun tällä viikolla neljään kokoukseen. Viidennen jätän väliin ihan siksi, että se menee päällekkäin luottamusmieskokouksen kanssa. Kysyin tutulta pääihmiseltä, näemmekö keskiviikkona yhdistyksen kokouksessa ja hän kysyi heti, olisinko kiinnostunut yhdistyksen hallituksessa olosta. Sanoin, etten tiedä vielä.. Sehän se vaara on aina kokouksiin osallistuessa, että joutuu ns. tekemään jotain.

Mies kävi iltasella Munkassa kardiologilla, sydän on ennallaan eli ihan ok. Paluumatkalla mies poimi mut kyytiin töistä ja kävimme vielä kaupassa ennen kotiutumista. Avattuani koneen luin, että Cranberriesin laulajatar on kuollut äkillisesti. Pidin kovasti hänen äänestään. Heillä oli muitakin hyviä biisejä, kuin Zombie, joka itseasiassa on aivan järkyttävä korvamato.

Nyt aion kellistyä petiin, huomenna menen töiden jälkeen jumppaan ja saan sillä kortin nollille :P


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Söndagsöppet

En keksinyt muutakaan, niin olkoon tuo.

Tulin juuri saunasta ja alkoi nukuttaa aivan järkyttävästi. Onneksi kohta pääsee sänkyyn pyörimään nukkumaan, vaikka su-ma yö onkin aina huono.

Luin päivällä loppuun kirjan Illallinen, hollantilaisen Herman Koch'in kirjoittama tarina. En oikein tiedä, mitä mieltä olen. Ihan hyvä se oli, tykkäsin alusta enemmän kuin lopusta, koska se muistutti Thomas Bernhardtin Hakkuuta. Loppu.. no se nyt oli mitä oli. Tulipahan luettua.

Pitäisi keksiä metrokirja. Lainasin kyllä kirjastosta enkunkielisen Carrien, koska siitä on melkein 30 vuotta, kun luin sen viimeksi. Saattaa olla enemmänkin. Jostain syystä se ei silloin jättänyt juuri minkäänlaisia muistijälkiä. Nyt luin juuri Stephen Kingin Kirjoittamisesta-nimisen muistelman (tai jokin sinnepäin), niin ajattelin lukea tuonkin uudelleen.

Olemme taas leikkineet pyykkikoneen kanssa. Meni viitisen tuntia puolentoista tunnin ohjelmaan. Oikein rattoisaa.

Pari kukkakuvaa aamulta. Silloin, kun vielä paistoi aurinko.


Tää oli hupaisa video, osui sattumalta feediin juutuupissa :P


lauantai 13. tammikuuta 2018

Uudistettua elämää

Nyt on sitten läppäri telakassaan ja uusi näppis, jossa on jopa vielä kirjaimet näkyvissä näppylöissä. Pöytäkin on siisti, ainakin hetken aikaa. lattialalla on järkyttävä kasa paperinkeräykseen menevää paperia.

Sudelle mielenpiristykseksi Fingerpori, joka sattui vastaan.


Yritän tässä totutella outoon näppikseen. Sirius nukkui päiväunensa esikoisen farkuissa tänään, lähetin kuvan WAssa lapselle inttiin.


Eilen kävin töissä kokouksessa ja sen jälkeen tapasin erään ystävän lounaalla samalla onnistuen tekemään miehelle oharit. Olimme jossain vaiheessa sopineet, että jos hän menee töihin, niin soitan kokouksen jälkeen lounassuunnitelmista ja kuinka ollakaan unohdin ihan täysin. Vähän harmitti, molempia.

Eräs Richard-fandomin pitkäaikainen ihana ihminen kerää joka viikko eräänlaisen uutispläjäyksen kys. henkilöstä ja jakaa linkit blogissaan. Tämän viikon 'kansikuva' Twitterissä on varsin kuolattava, en pysty katsomaan sitä kyllikseni ja samalla saan siitä liikaakin feelsejä. En tiedä tajuaako tätä kukaan muu kuin toinen fani. Katsoessani kuvaa ajattelin, että siinä voisi hyvin olla Salien John (todella yllättävää eikö, koska erääseen Richardin hahmoon olen perustanut hänet).

Annoin blogin osoitteen eräälle työkaverille, joka seurasi aiempaa blogiani ja olemme fasekavereita. Hän sanoi, ettei ymmärrä miten teen koko ajan kaikenlaista ja on fasessa ihmetellyt, miten ehdin. samaa muistaakseni rakas Pastori ihmetteli joskus ja itse ihmettelen sitä, että mistä kummasta tällaiset käsitykset ovat saaneet alkunsa. Minähän lähinnä istun kotona :D

Loppuun hiukan hupaisaa Musaa Flight of the Conchordsilta. Viimeksi Jermaine esiintyi 'Legion'-sarjassa ja Brethän on Hobitissa ja Tarussa tehnyt vissiinkin isoimmat roolinsa :D





torstai 11. tammikuuta 2018

Otsikko tähän

Tänään töissä oli jälleen kerran ihan mukava päivä. Tosin jättäessäni oven hetkeksi auki sieltä lappasi väkeä sisälle kyselemään tyhmiä kaikenlaista. Yrittäessämme lähteä töistä puhelin soi jatkuvasti, sekä työpari että minä olimme lähdössä omiin menoihimme hieman ennen neljää ja tämä tietysti oli telepaattisesti tiedossa kaikilla meitä kaipaavilla ihmisillä.

Menin taas sinne hikijoogaan. Ajattelin, että yritän ehkä tehdä joitain jooga-asentoja kotona joskus, koska ne ovat mukavia ja nyt ehkä muistan ja osaan ne vähän paremmin kuin yhden kerran jälkeen. Toinen syy tälle uusintatunnille oli se, että olen siten ensi viikolla alkavassa pilateksessa edes vähän parempikuntoinen. Itse asiassa nyt ei tullut läheskään niin hiki kuin viimeksi. Sitä paitsi jumppakortissa on enää yksi kerta jäljellä ja sen käytän tiistaina.

kuva katjakokko.com-sivuilta


Pääsin jo melkein (no en tod) tähän Harakka-nimiseen asentoon. Ongelma on lähinnä se, etten uskalla nostaa jalkoja irti. Tosin ei mun käsivarret varmaan edes kestäisi tän ruhon painoa, että sikäli. Mutta yritän.

Saa nähdä pääsenkö päivittelemään huomenna, sillä vihdoinkin uusvanha läppäri, jonka mies pelasti työpaikaltaan, on saanut uuden akun. (Sitä odotettiin kuukausi..) Läppäriin kuuluu myös telakka, joka majailee tässä missä nyt kirjoitan ja saan myös uuden näppiksen. Vanhan koneen kovalevy jää pois käytöstä (saan kuulemma edelleen pitää sen jalkatukena) ja entinen ruutu (iso ja litteä) saa myös jäädä paikalleen. Nyt saan läppärin napattua sitten kätevästi esim keittöön. Aamuisin voin silti edelleen käyttää vanhaa tablettiani uutisotsikoiden silmäilyyn aamujugurtin lomassa.

Olen tässä illan mittaan ihmetellyt, miten hurjan negatiivisesti ihmiset suhtautuvat joskus toisiin esim fasessa. Eräs tuttava, joka kärsii synestesiasta, valitteli omassa päivityksessään ääntä, joka syntyy kenkien nastaremmien nastojen osumisesta lattiaan esim kaupassa, kun vanhukset eivät pysty ottamaan niitä pois ihan helpolla. Siihen eräs toinen tuttu (tietämättä synestesiasta!) kommentoi sanomalla, että onpa erikoista valittaa tuollaisesta ja että olisi hyvä laittaa vaikka kuulokkeet päähän sitten JA silloin kolmas henkilö hyökkäsi ihan törkeästi tämän kakkos-kommentoijan kimppuun. 
Well. That escalated quickly.
En ymmärrä, miksi asiaa ei voinut selvittää ihan nätisti. Totta on toki, että ap kommentoija olisi voinut hänkin vähän miettiä sanojaan, mutta hän ei tiennyt päivityksen kirjoittajan ongelmasta.

Tämä on se syy, miksi en oikein enää jaksa roikkua somessa. Paska lentää niin laajalle alalle tuulettimesta, ettei siltä säästy kohta kukaan.

Nyt taisi Nukumatti käydä iskemässä hiekkasäkillä, sillä silmät ei pysy enää auki. Huomenna pitää raahautua työpaikalle vielä kokoukseen, sitten alkaa viikonloppu.

Loppuun hupaisa lyhyt pätkä Taika Waititista Thor-leffan taustamatskuissa. On siellä Jeff Goldblumkin tanssimassa :)



keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Pissismummot

Olen tänään törmännyt outoon ilmiöön eli pissismummoihin. Tarkoitan tässä pissiksellä ihan sellaista teinimäistä muista viisveisaavaa käyttäytymistä, jolla saa kanssaihmiset hermostumaan tai ällistymään tai molempia.

Nämä mummoryppäät kävelevät kadulla samalla tavoin rinnakkain kuin teinitytöt, parhaimmillaan kolmen rinnakkainkävelevän mummon ohi pääsee kävellen puolen metrin levyistä kaistaletta jalkakäytävän toisessa reunassa samalla odottaen jonkun mummon kyynärpäätä kylkiluiden väliin (kun kehtaa mennä ohi). Kolme mummoa rinnakkain on samanlevyinen rintama kuin viisi pissisteiniä, katseet ovat yhtä terävät.


Tullessani kotiin talon edestä lähti juuri pakettiauto, olin saanut postiostokseni kotiovelle. Tällä kertaa kyseessä ei olleetkaan kirjat, vaan aivan hurmaava pieni penaali. Niin. Kangaspenaali, jonka saa rullalle :) Ajattelin, että se mahtuu työkassiin jos nyt uuden luottamustoimen myötä tarvitsen sellaistakin. 


Ihanuus

Luen parhaillaan Stephen Kingin kirjaa "Kirjoittamisesta : muistelma leipätyöstä" ja se on niin hauska, että olen useamman kerran joutunut metrossa puremaan huulta, etten nauraisi ääneen. Toki siten saisi nopeasti tyhjää tilaa ympärille, mutta olkoon. 

Metrosta vielä sen verran, että eilen aamulla mies lähti hyvissä ajoin töihin (kuten aina) klo 7 metrolla. Minä menen hiukan myöhempään ja niinpä, kun katsoin luuria Sörkassa huomasin miehen laittaneen WA-viestin klo 8.15. jossa hän ilmoitti vihdoin päässeensä töihin. Mellunmäki-Kamppi viis varttia. Ehkä pisin aika ikinä. Lisäksi kuulemma espoolaiset eivät osaa Kampissa kulkea a) rullaportaissa b) laiturialueelle johtavissa ovissa :D 


Olen ilmoittaunut maaliskuun puolivälissä viisipäiväiseen luottamusmieskoulutukseen. Toivottavasti siellä on yhtä hauskoja tyyppejä, kuin oli yt-kurssilla :)


Työlääkärikin soitteli, kilpirauhasnäyte on hyvälaatuinen ja nyt seurataan eli vuosittain pitää käydä tarkastuksessa. Kysyin samalla niistä verikokeista, kun se aiempi lääkärisoittelija oli vähän outo ja nyt tämä sanoi, että ne on oikein hyvät arvot enkä tarvitse lääkkeitä. Kai se on uskottava sitten. Ilmeisesti kaikki oireet johtuvat sitten kuitenkin sisäilmasta. 


Mies on sairas, vatsa sekaisin ja kuumetta melkein 39. Toivottavasti menee nopeasti ohi eikä tule meille muille.


Nuoriso katsoo taas Tarua, joten Suen lapaset on taas hetken tauolla. Tosin enää puuttuu puolet toisesta sekä peukalot molemmista, että älä Susj' hättäile.


Outo mielihalu iski: kirjoitushinku. Pitäisi ehkä hyödyntää se.





Tuskin maltan odottaa huhtikuuhun, kun näen taas Jaredin :)

P.S. Unohdin ihan kertoa hammaslääkäristä. Siinä meni ehkä kaksi minuuttia, hyvä kun ehdin tuoliin istua. Hän hioi kiukuttelevaa hammasta matalammaksi (arvelimme molemmat puremisen olevan syynä kylmänarkuuteen) ja lähtiessäni varasin ajan hammastarkastukseen maaliskuulle. 

Edelleen sydämessä läikähtää hänet nähdessä <3 

P.S. 2. En tiedä mitä helkkaria tekstille tapahtui, mutta en jaksa enää säätää.  Muutakin tekemistä.


sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Kertooko kaksi kuvaa enemmän kuin kaksi tuhatta sanaa? jne jne..

Käsi eilen

Kuinkas tässä näin kävi?

En kyllä liiku mihinkään

Aurinkoakin näkyi
Eli lyhyesti: tein Siriukselle puvun eilen. Vääränlaisen vetoketjun vuoksi emme tykäneet. Tänään vaihdoin vetoketjun ja keskimmäisen tyttöystävä sai sen puettua Siriuksella ilamn naarmun naarmua (vieraskorea katti!).

Otimme puvun jo pois, sillä se aiheutti erilaisia tasapaino-ongelmia. Sirius ei ole pahemmin nuolut haavaa, mutta seuraamme tilannetta.

Keskimmäinen ja tyttis katsovat juuri *Taru*n ensimmäistä osaa. Saan kohta Sujen ensimmäisen lapasen valmiiksi ja pienimmän tukka pitää vielä leikata. Esikoinen lähti jo takaisin inttiin, huomenna tulevat uudet alokkaat.