Kuusimetsän tuoksu

leijuu työpaikalla, koska tänne on raahattu 23 kuusipuuta viikonlopun Suomi100-tapahtuman vuoksi. Minäkin tulen perjantaina rakentamaan leirinuotiota kirjastoon, siis sellaista feikkitulijuttua, koska täällä on tarinanlukupiiri.

Päivän zombivaroitus linkissä eli nainen, joka ei tiedä olevansa zombi vaan luulee olevansa kuin filmitähti. Tässäkin haluaisin nähdä, miltä hän on näyttänyt ennen 'kauneusleikkauksiaan'. Hiukan myös aina ihmettelen leikkaavien lääkäreiden ammattietiikkaa, mutta kaipa se on raha, joka ratkaisee.

Koko syksyn ensimmäinen pienimmän käytöstä koskeva wilmaviesti tuli tänään. Oletteko yllättyneitä, jos sanon sen tulleen ekaluokan syksyn luokanvalvojalta? Kauhea takauma iski aamulla, kun avasin viestiä. Kysyin pienimmältä asiasta ja se ei ollut ihan niin paha, kuin opettaja kertoi. Mutta juu.. pitää laittaa vastaus, että olemme keskustelleet.

Luetteloin taas vaihteeksi kässänkirjoja, joita oli tullut lahjoituksena. Menee hermo, yksi oli kiinankielinen (onneksi löytyi isbn ja sillä löytyi worldcatista) ja sitten on monistenivaska erilaisten kansallisasujen päähineiden teko-ohjeita. Niitä en viitsinyt vielä edes aloittaa, kun niihin menee niin paljon aikaa. Ärsyti.

Kotimatkalla käymme pienimmän kera ostamassa luokan pikkujoululahjan Tigerista, pienin sai kerrankin ensimmäisen arvan ja saa siis jotakin perjantaina. Muistimme molemmat väärin, että luokan ja kummiluokan nyyttärit olisivat olleet torstaina, mutta ne olivatkin olleet tänään. Ärsyti. No, huomenna on partion nyyttärit.

Päivän korvamato, iski luetteloidessani sitä kiinankielistä opusta.

P.S. Kävimme eilen miehen ja pienimmän kera katsomassa Thor : Ragnarök-elokuvan, joka olikin varsinainen komedia :) Tänään tuli ulos ensimmäinen traileri Avengers : Infinity War'ista. Uijui! 

Pieni asia

joka ärsyttää juuri nyt eniten, on se, että tämä ruutu on vinossa. Onneksi se on toistaiseksi helppo korjata *noin* ja nyt ei enää ärsytä. Paitsi se, että olen pitkästä aikaa kitutuntia viettämässä huoneessa, jossa saan pahimmat oireet ja täältä on hävinnyt rullahiiri. Olen laittanut siitä kyselyn it-tuelle, mutta en ole saanut vastausta. Tahdon rullahiireni takaisin!

Asia, josta olen oikeasti iloinnut tänään, on ollut uutinen Englannin Prinssi Harryn kihlautumisesta. Niin, joku varmaan pitää minua tosi pinnallisena, mutta kun muistan hänet pikkuisena poikana veljnsä kanssa äitinsä hautajaisissa kulkemassa surun murtamana arkun perässä, en voi muuta kuin ajatella, miten hienoa on, että hän on löytänyt rakkaan ihmisen rinnalleen ja että isoäiti ei laittanut pahemmin kapuloita rattaisiin.

Tuon äskeisenkin uutisen kommentteja kävin aiemmin lukemassa Ylen fb-sivuilla. En ihan ymmärrä, miksi kaikkeen pitää valittaa miten huonosti itsellä menee. Välillä toivoisi, että ihmiset ottaisivat päänsä pois perseestään ja katsoisivat vähän ympärilleen.

Luin ip-lehdestä, että santahaminalaiset ovat sotaharjoituksessa ja kuulemma kevätpuolella esikoinen pääsee niissä merkeissä myös läntiseen naapurimaahan reippailemaan. En juuri ehtinyt nähdä esikoista viikonloppuna, hän tuli torstaina ja lähti perjantaina kaverille, josta kotiutui eilen. Ehdimme syödä yhdessä ja sitten hän palautui armeijan kurkkusalaattiin.

Loppuun vähän Ismoa.

Yhdellä sanalla

Ajankulua Marjaanan majasta :)

1. Missä kännykkäsi on? Vieressä
2. Puolisosi? Alakerrassa
3. Hiuksesi? Likaiset
4. Äitisi? Kaivattu
5. Isäsi? Kuopattu
6. Suosikkisi? Salmiakki
7. Unesi viime yöltä? Sensuroitu
8. Mielijuomasi? Kahvi
9. Unelmasi? Tropiikki
10. Missä huoneessa olet? Kirjastohuoneessa
11. Harrastuksesi? Erilaisia
12. Pelkosi? Vähäisiä
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Kotona
14. Missä olit viime yönä? Sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? Himourheilija
16. Muffinsit? Joo
17. Toivelistalla? BoraBora
18. Paikka, jossa kasvoit? Helsinki
19. Mitä teit viimeksi? Luin
20. Mitä sinulla on ylläsi? Farkut
21. Televisiosi? Kiinni
22. Lemmikkisi? Kissa
23. Ystävät? Ihania
24. Elämäsi? Kuluu
25. Mielialasi? Hyvä
26. Ikävöitkö jotakuta? Kyllä
27. Auto? Pihassa
28. Jotain, mitäs sinulla ei ole ylläsi? Bikinit
29. Lempikauppasi? Lanka-
30. Lempivärisi? Vaaleanpunainen
31. Milloin nauroit viimeksi? Eilen
32. Milloin viimeksi itkit? Tänään
33. Kuka on tärkein läheisesi? Perhe
34. Paikka, jonne menet uudelleen ja uudelleen? Havaiji
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Elokuvateatteri
36. Lempiruokapaikkasi? Oma koti

ShopBailut

Vaikken vietäkään ns. Black Fridayta, koska en ymmärrä miksi minun pitäisi näin suomalaisena moiseen amerikkalaiseen hömpötykseen osallistua, ostin silti tänään aika isolla rahalla erilaisia asioita.

Nimittäin keskimmäinen haluaa mennä kaverinsa kanssa IronMaidenin keikalle ja sinne piti saada liput. Minäpä onnistuin ostamaan liput kuten pitikin, paitsi yläkatsomoon (permanto ei edes ollut myynnissä kuin VIP-hinnoilla). No, asia jäi harmittamaan sen verran, että kun olin käynyt suhkussa aloin katsella Ticketmasteria uudestaan ja nytpä olikin ilmestynyt lisäkeikka seuraavalle päivälle. Ostin siis liput sinnekin, tällä kertaa alakatsomoon (koska se hemmetin permanto..) eli nyt on sitten lippuja. Aloin töissä manata Ticketmasterin p*skoja sivuja ja työpari sanoi, että hän voisi ehkä ostaa ne huonommat paikat. Wau. Toki ainahan ne varmaan kaupaksi saa, mutta kävisi niinhelposti jos saisin ne heti pois käpälistä. Keskimmäinen on ihan tyytyväinen kuitenkin.

Äsken sitten muistin, että olen jo pitemmän aikaa lykännyt erilaisten kirjallisten hankintojen tekemistä, joten nyt muistaessani ostin pari pokkaria Amazonin virroilta ja lisäksi pienimmälle (ehkä) joululahjan eli pelin, jota meillä on himoittu Worldconista asti.

Muita tapahtuneita asioita: kävin eilen työpaikkalääkärissä vinkumassa lähetettä kilpirauhaskokeisiin. Lääkäri oli sama mukava naislääkäri, joka elokuussa ihmettelin korvaani ja nytkin hän kuunteli tarkasti, mitä minulla oli sanottavaa ja kokeili sitten kaulaani (joka vähän tuntui ikävältä). Lopputulos; sain lähetteen kilpirauhasen ultraäänitutkimukseen ja palaamme asiaan, kun sieltä tulee tulokset. Aamulla katselin peilistä kaulaani ja huomasin, että siinä on oikealla puolella sellainen turvotus, joka näyttää hiukan valumalta. Kuvaus on parin viikon päästä, oletan valuman olevan silloin vielä paikoillaan.

Naapurin rouvan haastattelu oli tänään Hesarissa. Ovat käyneet ihan tuossa meidän pihalla kuvaamassa, vähän jänskää ajatella :D Moni ei pidä hänestä, mutta meille hän on aina ollut oikein kiva. Lisäksi jos ihminen pitää jääkapiissa aina lettutaikinaa voidakseen paistaa perheelleen lettuja, niin ei hän voi olla kovin paha, vai mitä?

Esikoinen tuli eilen lomille ja lähti tänään lukiokaverin järjestämään lukioluokan tapaamiseen ja kotiutuu sieltä vasta sunnuntaina. Ensi talvena sitä varmaan näkyy vielä vähemmän, kun muuttaa opiskelukämppään kesän kuluessa.

Pienimmän oli tarkoitus lähteä kahden yön partioretkelle, mutta hän oli hiukan haluton ja arvelin, että koska ollaan juuri tervehdytty (tai melkein) niin ei olisi ihan välttämätöntä lähteä pyydystämään uutta tautia. Miestäkään ei yhtään innostanut ajatus lähteä ajamaan pimeyteen perjantai-iltana, joten peruimme tämän homman. 

Sirius on löytänyt aivan ihana asian eli käsienpesulavuaarit. Kun niihin laskee vettä ja tulppaa veden pysymään altaassa, kissa jaksaa kalastaa vaikka kuinka kauan. Eilenkin se oli aivan likomärkä tullessaan sohvalle viereeni. yyh.

Olin melkein unohtanut Deadpoolin trailerin, joka tuli ulos joskus ennen sairastumistani. Tuskin maltan odottaa!!

Tauti

Kävin eilen töissä kääntymässä sen verran, että soitin työterveyteen ja näin tt-hoitajan, joka sanoi että mene kotiisi siitä vielä kolmeksi päiväksi. Kuume laski kyllä sunnuntaina aika alaskin, 35:n pintaan, mutta illan keikka Hartwall areenalla ei parantanut alkavaa keuhkoputkentulehdusta. Nyt sitten istun tässä nauttimassa teetä, johon lisäsin inkivääriä pieninä paloina. Vatsa ja kylkiluut särkevät yskimisestä.

Äsken, katsellessani telkkaria, eräs tuttu laittoi WA-viestin ja kyseli josko suostun edustamaan JHLlää meidän organisaation henkilöstötoimikunnassa. Lupasin alustavasti, pitää vielä torstaina jutella siitä työparin kanssa. Vähän hirvittää kyllä.

Sain kämpän imuroitua. Kun ulkona on kostea/märkä keli, niin hiekkaa ja muraa tulee aivan uskomattomat määrät sisälle kenkien pohjissa. Aamulla, kun pienin lähti kouluun, hänen kenkiensä alta paljastui kauhea murakasa, johon tietysti kissa meni makoilemaan sillä aikaa, kun hain harjan. Outo katti :P

Velikin soitteli ja juttelimmekin uusimmat kuulumiset, mikä ei ehkä ollut ihan parasta mun kurkulle, mutta toisaalta who cares. Äidin perikunta (eli me kaksi) saa veronpalautuksia joitain satasia.

Sain teen juotua, nyt pitäisi mennä leipomaan muffinsseja. Banaanit ovat taas päässeet kypsymään aika kunnolla eikä nuoriso syö niitä sellaisina. Kuulemma keskimmäisen tyttis haluais tulla joku päivä katsomaan kissaa, mikä on toki ihan kiva :)  Toivon tietysti, että tulisi niiden muffinssien aikaan :D

Tuo Adamin puku oli ihana <3 Video ei ole minun ottamani, emme olleet näin lähellä lavaa.

Lisäys:

Muffinssiohje

2 munaa
1½ dl sokeria
50g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
~1 tl suolaa
1 dl maitoa

Lisäksi esim. banaaneja, marjoja, suklaata jne mitä haluat.

Vaahdota sokeri ja munat vaaleaksi vaahdoksi, lisää voi ja maito sekä jauhot sekoittamalla hitaammalla nopeudella. Lisää 'mausteet' ja sekoita taikina tasaiseksi. Jaa taikina 12 muffinssivuokaan ja paista 175C asteessa 12-15 minuuttia. 

Itse en lisää suolaa, koska käytän aina normisuolaista voita.

Sohvan pohjalta

Eilen illalla iski tauti ja kuume nousi 38:aan asteeseen. Voitte ehkä kuvitella, kuinka huonolta tuntuu, kun yleensä lämpö on alle 36 ja puolen asteen luoķkaa.

Olin menossa tänään syömään kahden melkein vanhimman ystäväni kanssa, mutta piti se peruuttaa.

Kissan kanssa kävimme eläinlääkärissä tehostepiikillä, onneksi mies ehti kotiin niin saatiin autokyyti tuohon viiden minuutin kävelymatkan päähän.

Toivon vain, että kuume laskee sunnuntaihin ja pääsen Queenin keikalle. Tosin jos ei laske, niin pitää ottaa maksimilääkitys.

Nyt jatkan Lutherin parissa, luurilla on hankala päivittää. Orkideat kukkivat töissä.

Pöntöstä asiaa

Sarjassa 'Asioita, joita en ymmärrä' eli pöntön istuinrengas ja sen herättämät tunteet.

Huomasin muutama päivä sitten Twitterissä tuttavan twiitanneen siitä, kun työpaikan miehet jättävät unisex-vessoissa renkaan ylös käyntinsä jälkeen. (Tämä tuttava on siis ranskalaisnainen, joka opiskelee Aallossa, olemme olleet vuosia nettituttuja.)

Hänen tviitistään muistui mieleeni, kuinka entisessä työpaikassani oli alkuun kaksi unisex-vessaa. Lähdin kolmeksi vuodeksi kotiin lapsen kanssa ja palatessani työmaalle näin vessojen ovessa M- ja N-kirjaimet. Kysyin syytä joltakulta ja sain selitykseksi, että eräs naiskirjastonhoitajista oli aina henkilökuntakokouksissa vaahdonnut ylösjätetyistä rinkuloista ja sitten oli päädytty tähän ratkaisuun. Tietysti kaikki, joita renkaan ylösjättäminen ei haitannut, voivat hyvin käyttää M-vessaa edelleen (esim. allekirjoittanut).

Viishenkisessä perheessä, jossa minä olen ainoa naispuolinen kissan lisäksi, tästä saisi varmaan megaluokan perheriidan, jos vain ymmärtäisin miksi en voisi ihan itse laskea rinkulaa miehen jäljiltä. Olen ajatellut, että minulta varmaan puuttuu joku nais-geeni-juttu.

Tämä aihe on ilmeisesti monelle naiselle yksi esimerkiksi suhteen suurista kompastuskivistä. Toivoisinkin armaiden lukijoideni selitystä tälle, jos siis tunnet kuuluvasi siihen joukkoon, jolle renkaan ylösjättö on kaikkein pahin mahdollinen asia (tai jotain sinne päin), niin kerro miksi?

Loppuun vielä hupaisa mainosvideo.

Päätös

Tänään rohkaisin mieleni, kun meillä oli briiffaushetki erään toisen asian tiimoilta työparin ja puolikkaan kanssa ja kysyin, mitä mielipuolta he olisivat jos aloittaisin nelipäiväisen työviikon tekemisen. Työpari kysyi, että tällä viikollako jo ja sanoin, että joo (koska miksipä ei) ja sitten seuraavaksi pohditiinkin puolikkaan työvuoroja perjantaille. Eli ihan kivasti meni suuremmitta nikotteluitta. Miehelle sanoin jo viikonloppuna, että voin sitten eläkkeellä syödä kaurapuuroa ja porkkanoita :P )

Kävin myös uimassa aamulla. Joku pöpö on mullakin, koska tuntui kuin ei olisi saanut keuhkoihin kunnolla ilmaa. Oli aika raskas keikka, jopa raskaampi kuin kesän jälkeen, mutta tulipa tehtyä. Ensi maanantaina en ehdi ja viimeiset kaksi maanantaita jäi väliin pienimmän taudin vuoksi.

Yksi päätös liittyy naapurin rouvaan. Kotikaupunkimme valitsi hänet kaupunginjohtajaksi. Hän juuri viikko sitten valitteli miehelle haravoinnin lomassa, ettei ikinä enää hae mitään virkaa, kun hakuprosessi on niin raskas. No, nyt hänen ei tarvinnekaan enää hakea muita. Ja vuoden päästä Linnan juhlien kutsu menee jälleen kerran heidän laatikkoonsa. (Edelleen huvittaa se yksi vuosi, kun kolme naapuria sai kutsun. Vitsailimme, että postimies oli hukannut meidän kutsumme. Tosiasiassa en tiedä, mitä tekisin jos niihin kemuihin tulisi kutsu.)

Pienin oli tänään koulussa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja jaksoi hyvin, meni jopa luokkakaverille koulun jälkeen.

Työpari on lenkkeillessään kaatunut ja ilmeisesti murtanut kylkiluunsa. Urheilija ei tervettä päivää näe, tapasi isäni sanoa. Niin ja toinen työkaveri oli saanut molempiin polviinsa niveltulehduksen.

Metrossa oli tunnelmaa taas kotiinpäin tullessa. Istuin kaikessa rauhassa lukemassa, kun joltain asemalta viereeni tuli nuori nainen, joka alkoi koväänisesti valittaa 'aaah' ja 'uuh' ja vääntelehti. En kysynyt mihin sattuu, koska vamma vaikutti enemmän itseaiheutetulta (=pillereitä tms). Jossain vaiheessa hän melkein tippui lattialle ja siirtyikin sitten seisomaan edelleen valitellen ja jäi Itiksessä pois. Kysymys; MIKSI AINA MINUN VIEREENI? AARGH!

Vielä loppuhuomautus: teen aika hyvää kaalilaatikkoa.

Hupaisa kasarihitti.

Kamelin selkä

Tänään tämän kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa, kun parin tunnin draamasession (pienin) jälkeen huomasin, että tiskikone oli laittamatta (esikoinen) ja roskis viemättä (kuka tahansa). Sain aivan järkyn itkukohtauksen ripustaessani pyykkejä. Mies laittoi ruoan, mutta hän ja pienin eivät ehtineet syödä, koska pienin oli menossa kaverin keilailusynttäreille. Pöydässä oli aika hiljaista.

Olen aika väsynyt. En tiedä, johtuuko se altistuksesta vai huolesta vai vain pimeästä ajasta, mutta mieleni tekee kovasti aloittaa neipäiväisen työviikon teko. Tuntuu, että olen aivan äärirajoilla jatkuvasti (=koko syksyn).

Nyt menen katsomaan tuon yhden läksyjä. Draamaa odotettavissa. *huokaus*

Keuhkokuumetta

ja korvatulehdusta löysi lääkäri eilen pienimmältä.

Torstaisin on kympin kouluaamu ja yleensä pienin soittaa, että on herännyt. Soitti nytkin, mutta alkoi melkein heti itkeä, ettei jaksa lähteä. Soitin sitten miehelle ja pohdimme, mitä tehdä. Mies oli sitä meiltä, että kyllä kouluun pitäisi mennä vaikkei niin huvittaisikaan ja minä olen aika samaa mieltä yleensä. Nyt kuitenkin olin kahden vaiheilla ja kun työpari tuli töihin, sanoin lähteväni lapsen kanssa lääkäriin. Soitin Pikkujättiin ja varasin ajan niin, että ehdin kotiin ja hakea pienimmän ja ehdimme kävellä rauhassa takaisin metrolle.

Tässä testataan sohvan pehmeyttä

Lääkäri oli puolisen tuntia myöhässä, pahoitteli kiirettä ja kehui pienimmän yskää muhevaksi. Kuunteli tarkasti keuhkot, epäili ensin mykoplasmaa mutta koska ääniä kuului vain vasemmalta, niin ei voinut olla sitä. Pienin oli sanonut matkalla lääkäriin, että toinen korva on kuuro ja siellä olikin ihan kunnollinen tulehdus.

Saatiin antiloopit ja muut, sitten mentiin kotiin. Ehdin juoda kahvit ennen miehen tuloa ja sitten hän heitti minut autolla metrolle, jotta ehdin pilatekseen. Olikin ihan kiva tunti, meitä oli vain kahdeksan. Takaisinpäin tulin metrolla erään pilateskaverin kanssa Hertsikaan asti, oli ihan mukava jutella.

Jouluvaloja pilatesluokassa

Laskin illalla, että olen kävellyt noin 10 kilometriä, joista suurin osata metrolle ja takaisin.

Nyt pitäisi vääntää yksi työsähköposti, jota olen lykännyt aika monesti. Suurin ongelma on löytää kaikki entiset meikäläiset eli sähköpostilistat virastojen mylläyksen jäljiltä. Samoin pitäisi tehdä it-ihmisille pyyntö tulla katsomaan yhtä konetta, nykyään pitää heidän esimiehen kautta laittaa tällaiset että mitään tapahtuu. Että kiitos vaan Pajuselle tästäkin.

Päivän polttava

tai ehkä eilisen asia jo, mutta silti palaan siihen eli Arstilan kolumni ET-lehdessä. Oli sikäli mielenkiintoinen se kirjoitelma, että edes muutaman vuoden Pirkkoa vanhempi äitini ajatteli asioista aivan eri tavalla. Äitini ei todellakaan pukeutunut kauppareissuille mahdollisia miesten katseita varten ja onneksi opetti tämän itsenäisen naisen näkökulman minullekin (samoin kuin isoäitini).

Tässä on hyvä kaavio, jos joku kokee tarvitsevansa.

Olin eilen taas kotona pienimmän kanssa, sillä olin itse taas kerran alilämpöinen (35,4) enkä jaksanut lähteä töihin. Tänään pienin lähti kouluun ja puoli yksitoista tapasin hänet hammastarkastuksessa. Lapsiraukka oli aivan piipussa ja valkoinen kuin lakana, joten laitoin opelle wilmaviestin ja lähetin lapsen kotiin. Itse jatkoin töihin iltavuoroon, mikä olikin ihan ookoo.

Katselin aamusella viimeisimmän jakson Lucifer-sarjasta, lopussa oli sellainen kohtaus, joka olisi aiheuttanut mahtavan Ugly crying-kohtauksen, jos en olisi jo maalannut työnaamaa valmiiksi.

Tällaisen Drachenfels-huivin neuloin ja lähetin ystävälle, oli kuulemma mieluinen.

Ajatusteni vuolas Tonava

on kutakuinkin tyrehtynyt. Ehkä Nukku-Matti on tunkenut liikaa hiekkasäkkejä?

No juu, joka tapauksessa viikonloppu meni erilaista köhimistä kuunnellessa ja kuumemittaria vahdatessa, pienin oli vasta sununtaina ensimmäistä kertaa viikkoon kuumeton koko päivän. Tosin tänäaamuna hän yski niin, että arvelin olevan parasta viettää vielä yksi kotipäivä.

Itse olin koko lauantain jokseenkin toistaitoinen, päässä oli särki ja lihaksia särki. Eilinen meni taas aivan hyvin ja tänään oli jälleen lauantain tunnelmat. Tulin töihin, mutta pohdin huomista. En tiedä jaksanko. Ja siitä pääsenkin taas pohtimaan nelipäiväistä työviikkoa.

Tällä hetkellä tuntuu jokseenkin selvältä, että elimistö ei jaksa tätä työpaikan ilmastoinnin yms. aiheuttamaa kuormitusta. Viikonlopun jälkeen, vaikka olisi ollut ihan hyväkin olo koko ajan, olen tiistaisin aivan poikki ja loppuviikko menee siinä kituessa.

Luin kerrankin niin hyvän dekkarin, että unohdin lukevani dekkaria. En edes arvannut murhaajaa, mikä on ensimmäinen kerta sitten.. öö.. aika pitkään aikaan. Kyseinen teos oli J.K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittama Käen kutsu, todellakin voin suositella. Suomenkielisen version oli kääntänyt Ilkka Rekiaro ja kieli oli kaunista, jäi hinku lukea kirja uudelleen alkukielellä. Katsoin myös tv-sarjan, joka oli suht hyvä vaikka hiukan kyllä hävisikin kirjalle.

Siinäpä ne tärkeimmät. Aloitin neulepuseroa (purkasinkin kerran) ylhäältä alaspäin-metodilla, joka on minulle tuntemattomampi vielä kuin perinteinen tyyli. Nyt olen jo päässyt yli 10 sentin ja aloittanut raidat. Saa nähdä, miten käy; tuleeko siitä UFO vai saanko valmiiksikin.

Kohta pääsen kotiin, enää kitu 10-minuuttinen.

Kotipäiviä

Olen ollut eilisen ja tämän päivän kpienimmän kanssa. Maanantai-iltana pienimmällä nousi kuume 40:een asteeseen, tiistaiaamuna oli vähemmän ja lähdin töihin aikeena lähteä takaisin kotiin heti, kun se olisi mahdollista. Kuitenkin itselleni iski migreeni ja koska työkaverille sopi, lähdin jo yhden maissa takaisin.

Se ilta menikin sitten koomaillessa, sekä minun että pienimmän suhteen. Keskiviikkoaamuna lähdin pienimmän kanssa lähi-terveyskeskukseen viettämään rattoisat pari tuntia. Pääsimme vartin jonotuksen jälkeen sairaanhoitajalle ja sitten kestikin lääkäriin pääsyssä, mutta vihdoin pääsimme sinnekin. Lääkäri tutki tarkasti ja otatti pika-crp:n ja taas odotettiin. Siinä istuskellessa pienimmälle iski pahaolo, melkein jo oksensikin mutta sen sijaan iski tuskanhiki ja pyörrytys. Sanoin tästä sille hoitajalle, jolla olimme olleet ja joka kulki sopivasti ohi ja hän laittoi meidät lääkärijonoon ensimmäiseksi. Aika pian pääsimmekin taas lääkärille, joka totesi että crp oli ollut hiukan koholla ja että jos olo huononee, niin sitten voi klo 16 jälkeen mennä jo Peijaksen lisäksi Jorviin tai Meilahteenkin.

Lähdimme sitten kotiinpäin ja pienin sanoi, että ulkona oli helpompi olla. Kotona hän majoittui sohvalle kissan kanssa ja minä neuloin ja katselin Raidia Areenasta. Illalla lämpö nousi enää lähelle 39:ää.

Aamusitruuna

Tänään tuo on ollut melkein normaali, mikä on helpotus. En kuitenkaan aio päästää vielä huomenna kouluun, levätköön nyt ihan kunnolla. Mies arveli tekevänsä huomenna lyhyemmän päivän ja minä menen ihan koko päiväksi, työpari on ilmoittautunut webinaariin klo 10-16 väliseksi ajaksi.

Käytin tänään tilaisuutta hyväkseni ja imuroin kämpän. Pienin kaiversi kurpitsan ja minä tein piirakan.

Esikoinen täytti tänään 19 vuotta. Kyllä en ymmärrä, minne nekin vuodet ovat menneet. Kun muistelen sitä aikaa, kun makasin eteisen lattialla pukemassa raivovan uhmaikäisen jalkoihin sukkia ja nyt se on tuollainen iso mies, ja silti minä itse en ole juurikaan muuttunut, niin onhan se kummallista. 

19-vuotias

Keskimmäinen oli eilen tyttöystävän kanssa katsomassa Tuntematonta, oli kuulemma ihan hyvä.