Pikaisesti ennen petiä

Viikonloppu on mennyt taas. Tuntui, että se kului hitaasti vaikka tein kaikenlaisia asioita.

Luin tänään erään tutun linkkaamana tämän uutisen ja olen aika ihmeissäni. Mietin kuka oikeasti haluaisi ostaa tuollaisen ja samalla pohdin, kuinka vaarallinen tuollainen olisi jos puoliso on pahasti mustasukkaista sorttia. Tiedän erään naisen, jonka mies oli hyvin mustasukkainen jopa puhelinmyyjistä. Se ei ollut hauskaa.

Olen myös lukenut erilaisia juorulehtiä Johnny Deppistä, joka on ilmeisesti hyväillyt nuorikkoaan hiukan liian kovakouraisesti ja he ovat nyt eroamassa. Ikävää. Toivottavasti Depp saa jotain 'anger management'ia tuomarin määrämänä.

Juttelin serkkuni kanssa ja tuli taas suru puseroon. Hän on kovasti odottanut iloista perhetapahtumaa, monta vuotta toivonut ja nyt se on alussa, mutta näyttää huonolta. Pienellä on sydämessä jotain vikaa eikä loppuodotus näytä hyvältä. Lokakuun alkuun pitäisi pysyä kuitenkin vielä masussa.

Jokseenkin raskasta ja jatkuu.

Kevyesti kampaajalla

Kävin eilen kampaajalla. Olen käynyt hänellä jo vuosia, vaikka pari vuotta jäi välistä kun hän muutti hetkeksi pois, onneksi löysimme kuitenkin toisemme uudestaan.

Eilen istuin väri päässä ja juttelimme kaikenlaista päätyen Euroviisuihin. Saman huoneen toisella puolella oli menossa ripsien kestovärjäys, kun Petri-kampaajani alkoi imitoida Suomen Euroviisuesitystä. Hyvä, ettei ripsiasiakkaan värit menneet ihan hullusti kun nauroimme niin kovasti Petrin esitykselle. Se oli hieno analyysi Sandhan tyylistä :D

On niin mukava, kun olemme Petrin kanssa samalla aaltopituudella. Meistä tuli ystävät varmaan heti ensimmäisellä kerralla, kun astuin hänen liikkeensä ovesta sisälle vuosia sitten. Jotenkin hän on minulle se tyttökaveri, jonka kanssa voin puhua kaikesta.  Se on helpottavaa.

Ja nyt on hieno pää taas kerran :) Kuva Petrin FB-sivulta.

Niin ja miehen leikkaus meni hienosti :)

Psiih, sanoi kattila

ja puhalsi paineita. Olen ihan seistöötkatkipoikkiväsy.

Mies kävi tänään leikkauksessa ja se sujuikin nopeasti. Olin juuri palannut lounaalta, kun piti lähteä noutohommiin. Kelataksi tipautti minut pyynnöstä Hakaniemessä pois ja mies jatkoi kotiin asti, jossa oli jo pari pojista vastassa. Mutta kaikki meni hyvin, nyt on särkyinen tietysti.

Eilisellä hammaslääkärikeikalla hampaat tasapainotettiin hammaslääkärin hankkiman uuden lelun avulla, eli katsottiin purentaa ja hiottiin ja hiottiin ja hiottiin. Myös purukiskoa hiottiin. Hammaslääkäri arveli, että jos onnistuimme hyvin, saatan päästä koko kiskosta eroon. Se olisi melkoinen ihme.

Minä menen petiin nyt ja nautin uudesta hammaskalustostani. 

Hätäapu

Sain eilen postista ilmoituksen kirjatun kirjeen saapumisesta. Ihmettelin vähän, koska en ole juuri nyt tilannut mitään. Kävimme illalla kotimatkalla hakemassa sen ja siellä oli ihana yllätys eräältä irlantilaiselta Richard-faniemolta!

Hän on se, joka askartelee taskualttareita ja oli ajatellut yllättää minut, kun luki twitteristä suru-uutiset ja vaihdettuamme joitain s-posteja. Hän teki tällaisen rasiaan, jonka jokin aika sitten lähetin hänelle ihan muuten vain :)

IIH! Lisäksi sain suklaata ja kortin :)

Vihaiset tiput ja muita juttuja

Angry birdit oli oikein hauska leffa, voin suositella lämpimästi. Erityisesti pidin elokuvan muusikista, vanhoja diskokappaleita oli hauska kuunnella. Juoni oli hyvä eikä elokuvassa ollut ns. hiljaisia hetkiä lainkaan. Hyvin kesti, voisi kestää toisenkin katsomisen.

Mies pääsee jo torstaina veitsen alle, tyräys osa 2 hoituu paikallispuudutuksessa. Pääsen saattelemaan hänet kotiin sitten iltapäivällä (eli lisää miinustunteja rapisee..). Kerrankin nopeaa toimintaa julkiselta. Tai olihan se minunkin leikkaukseni suht nopealla aikataululla.

Unohdin kertoa siitä, että keskimmäisen harjoitusvaellus oli mennyt hyvin. Käsipuoli pappi oli kuulemma ollut kova eksymään, mikä huvitti toisessä ryhmässä ollutta keskimmäistä. Iltanuotiolla papit olivat heittäneet huonoja vitsejä irtokädestä :D Ilmeisesti ihan hyviä tyyppejä, kai niille uskaltaa lapsen jättää viikoksi hoitoon villiin luontoon.

Kohta lähden polkemaan takaisin kotiinpäin. Aamulla meni 50 minuuttia 14,1 km:n matkaan, nautin auringosta ja mäettömästä reitistä.  Nyt testaan, löydänkö samaa reittiä takaisin vai tuleeko taas joku metka kierros :)

Ei puutu jännitystä elämästä!

Kylmä rinki

Otsikko johtuu meikäläisen taidosta maalata piruja seinälle. Olen erinomaisen taitava siinä.

Mies valitti vatsaansa koko viikonlopun ja sanoin, että menisi lääkäriin tänään, jos se nyt olisi vaikka umpisuoli. Puoli kaksitoista hän soittaa lähtevänsä Peijakseen näytille, kun terveydenhoitaja oli ollut sitä mieltä, että se olisi hyvä juttu.

Unohdin tietysti luurin äänettömälle jossain vaiheessa ja puoli kahden maissa huomasin miehen laittaneen viestin, että on kotona. Siihen mennessä olin jo ehtinyt umpisuolesta eturauhassyöpään ja siihen, että pitää ruveta taas ajamaan autoa, että voin viedä miestä hoitoihin.

Onneksi kaiken takana olikin tyrä, joka oli vaihtanut tunkeilupaikkaansa, kun ei edellisen leikkauksen jälkeen muualta päässyt.

Huh.

Illalla 'Angry birds' pienimmän kanssa.

Loppuviikkoa

Onneksi huomenna on jo taas perjantai ja kesäloma lähenee jälleen. Hiukan, mutta kuitenkin.

Eilen olimme keskimmäisen ripari-infossa muiden vaellusrippikselle osallistuvien teinien vanhempien kanssa. Oli mukavaa ja papit olivat varsin mukavia, kuten nuorisopapit yleensäkin tuppaavat olemaan. Viikonloppuna rippilapset ja papit menevät yhdessä harjoitusleirille Siuntioon. Sikäli metkaa, että isosena ollessani vaellusrippiksellä ei meillä moisia ollut :) Mutta ajat muuttuvat, ehkä hyvä niin.

Tänään fillaroin töihin ensi kertaa tänä keväänä ja olikin ihan kivaa, koska vaihdoin reittiä. Kyllästyneenä tappomäkiin ajelin nyt Viikin rantoja pitkin eikä reitti pidentynyt kuin kilometrillä. Tosin takaisin tullessa tein pienen ylimääräisen mutkan, mutta eipä sekään haitannut. Nouseepa kunto.

Huomenna menen serkulleni käväisemään, sillä hänen isänsä tekee perunkirjoituksen meille ja on sitä varten tullut Vaasasta tänne. No, on hänellä kuulemma luokkakokous, että siinä samalla. Kun sieltä selviän, menen takaisin töihin ja kokoukseen. Jee.

Nyt on pakko kellistyä. Nähdään.

Nyt kyllä sanon rumasti

Oli oikein mukava päivä. Kävin hammaslääkärissä, joka totesi että katsotaan hammasta uudestaan ensi viikolla kunhan olen ottanut Sirdaludeja enemmän (..jooh..) ja nyt illalla kävin katsomassa Shakespeare Live-esityksen Kinopalatsissa ystäväni kanssa. Se oli oikein mukava ja siinä oli kaikki nimekkäät ja vähemmän nimekkäät englantilaistähdet.

Mutta sitten. Tulin kotiin ja avasin päivän postin, mm. Porvoon srk lähestyi perikuntaa kirjeellä. Hermo meni aika totaalisesti. Nyt vittu oikeesti?

Kirjeessä oli toki lasku ja sen lisäksi siinä pyydettiin sukuselvitystä äidin sukuhaudasta. Tämä pitää esittää virkatodistuksin suoraan alenevassa polvessa ensimmäisestä vainajasta (äidin isä). Yllättäen ne fakin virkatodistukset saa HEILTÄ itseltään. Voi Jeesuksen perse sanon. Pitäkööt tunkkinsa, vittu.

Mä.en.jaksa.

En oikeasti jaksa.

Mun mielestä ihan törkeätä a)rahastusta , b) kiusantekoa.

Hoitakoon veli.

Tuli niiin paha mieli :(

Linjoilla taas

En ole jaksanut päivitellä ja lisäksi viime viikko oli kovin hektinen.

Torstai-iltana veimme yhden pieneksi jääneistä poikien fillareista työkaverilleni, jonka eskarilainen oli kovin innoissaan pyörästä. Työkaveri asuu vanhan Vuosaaren puolella, he muuttivat saman taloyhtiön sisällä isompaan asuntoon ja hänen äitinsä muutti heidän vanhaan asuntoonsa. Kivat kämpät, varsinkin tämä uusi. Jos harkitsisin asunnonvaihtoa, niin tuo voisi olla listalla. Mutta en harkitse.

Perjantaina kävin hammaslääkärillä aamupäivällä. Vanha amalgaamipaikka on siis murtunut stressin aiheuttaman paineen alla ja nyt sain lihasrelaksantit ja tulehduskipulääkkeet alkuhoidoksi. Menen siis tiistaina uudelleen vastaanotolle ja silloin katsotaan, mitä paikan alta paljastuu. Luultavasti edessä on juurihoito, en jaksa uskoa, ettei hammasta tarvitsisi tappaa ja sen jälkeen kruunutus. Mahtavaa. Juuri helmikuussa kaikki oli kunnossa ja hammaslääkäri oli kovin tyytyväinen (kuten toki minäkin). Kysyin esimieheltä yhden jälkeen töissä, että voisin lähteä aikaisemmin säryn vuoksi ja tuo antoi luvan, joten olin kotona jo ennen kolmea.

Olen piirtänyt kaavoja ja ommellut koko viikonlopun. Kesämekon kaavat piti suurentaa ja lopulta ompelin vanhasta pussilakanasta koeversion, joka ihme kyllä oli aika sopiva. Tänään olenkin sitten ommellut mekon melkein valmiiksi, puuttuu pään- ja kädenteiden loppusiistiminen ja helmankääntö sekä vyön teko. Ehkä jo ensi viikonloppuna pääsen ompelemaan shortseja. Aion käyttää niiden lahkeisiin vanhoja lakanapitsejä 'jujuna'.

Sirdalud on vetänyt tehot aika nollille, varsinkin eilinen meni jokseenkin sumussa kun otin pe-iltana kokonaisen tabun. Eilen otin puolikkaan ja tänään olenkin ollut melkein oma itseni- Nyt mietin juuri, viitsinkö ottaa lääkettä ollenkaan, mutta toisaalta purisin leukoja vähemmän yhteen (vaikka onkin kisko).

Kirjaruno

Nappasin tämän Rozin blogista, jossa käyn turhan harvoin. Kaikki kirjojen nimet omasta kirjahyllystä.

Jos olisin jotain kaunista
 Olisin Päivien kimallus

Jos olisin jotain suljettua
 Olisin Krypta

Jos olisin jotain särkyvää
 Olisin Kristalliruusu

Jos olisin jotain vahvaa
 Olisin Puuhevonen pakkasessa

Jos olisin jotain arkista
 Olisin Syyskuu

Jos olisin hiukan pelottava
 Olisin Sadan vuoden yksinäisyys

Jos olisin minä
 Olisin Lokkien varjo

Kävin nyt aamutuimaan lapsuudenkodin nurkilla pankissa hoitamassa Äidin pankkiasioita ja sainkin kiireisimmät laskut hoidettua. Loput sitten joskus perunkirjoituksen jälkeen.

Veljeni valitsema kiinteistönvälittäjä on yksi pain.. Nyt hän on huomannut, että virkatodistuksista puuttuu vuodet 1950-52, jolloin äiti oli Englannissa. Saa nähdä pääsemmekö asioissa eteenpäin, ainakaan pankissa ei haitannut parin vuoden puuttuminen. Kyselin jo Lontoon suurlähetystöstä, mistä moiset todistukset voisi saada ja sain vastaukseksi että nou kän duu. Repiköön siitä.

Irstas Irmeli

Ihan pakko kertoa erään työkaverin tarina muistitekniikoista, se oli aika hupaisa. Nimittäin työkaveri oli ollut vetämässä jotain työryhmää, eikä ollut millään muistanut ihmisten nimiä. Hän oli kuitenkin kuullut tekniikasta, jolla on helppo muistaa juuri nimet eli nimen eteen liitetään jokin adjektiivi, joka alkaa etunimen ensimmäisellä tavulla. Ryhmässä hän oli sitten avoimesti kertonut muistitekniikasta ja ottanut esimerkiksi erään ryhmäläisen nimeltään Irmeli. Ikävä kyllä työkaveri ei ollut keksinyt äkkiseltään mitään muuta adjektiivia kuin irstaan ja Irmeli veti herneet niin syvälle otsalohkoon, että jätti lopun ryhmästä väliin kokonaan. (Vähänkö repesimme.) Voi Irmeli-parkaa!

Kävin eilen Allergiasairaalan keuhkolääkärin juttusilla ja totesimme, että altistuminen on näillä näkymin saatu aisoihin eli lopetamme hoidot ja tutkimukset tähän. Jos saan oireita, niin sain reseptiin jatkoajan hoitavalle keuhkolääkkeelle, joka on tuntunut auttavan. Kaikki kokeet ja kuvat sun muut olivat puhtaat, mistä olen tyytyväinen eikä minun tarvitse ainakaan nyt työskennellä sellaisissa tiloissa, joissa saan oireita.

Matkalla takaisin töihin poikkesin Oopperassa noutamassa varaamani liput 'Liisa Ihmemaassa'-balettiin (lokakuussa) minulle ja pienimmälle. Osuin kassalle, jonka viereisellä työpisteellä istui eräs lapsuudennaapuri. Hän tietysti ilmaisi osanottonsa, olivat huomanneet Äidin kuolinilmoituksen Hesarissa. Oli kuitenkin varsin mukava jutella hänen kanssaan ja vaihdoimme muutkin kuulumiset samantien.

Tämä päivä menikin kokoustaessa ja kahvia juodessa, tuntuu kuin ei olisi töitä tehnytkään :P Kävin töiden jälkeen Herttoniemessä testaamassa erään kuntosalin pilates-tunnin Unelmien liikuntapäivän varjolla, kun pääsin ilmaiseksi. Totesin, että tunti oli samanlainen kuin Kallion urheilutalon vastaava, joten enpä tarvitse sitä vastaisuudessa. Varsinkin kun kymmenen kerran kortista Kallioon on jäljellä vielä yhdeksän. 

Näyttää siltä, että pääsen huomenna hoitamaan äidin pankkiasiat. Olisi yksi homma vähemmän hoidettavaksi. Alkaa nimittäin ahdistaa laskujen eräpäivät, vaikka se onkin täysin minusta riippumattomista syistä.

Kuuntelen tässä samalla Euroviisuja, Ranskan ja Aussien kappaleet on mun suosikit. Aamulla lukiessani uutisen Riki Sorsan poismenosta ajattelin, että olipa harmi ihan jo euroviisuviikonkin kannalta. Pidin aikoinaan 'Reggae ok'-piisistä :) Riki vaikutti aina fiksulta. Linkitän myös Areenasta Hittimittarin, ihan siksi että Rikin takana soittava valkotakkinen basisti on serkkuni mies :P

Etukäteiskesäloma

Siltä on tuntunut tämä neljän päivän vapaaputki. Ihan kuin olisi jo kesälomalla. Pojatkin ovat valitelleet, kuinka vielä voi olla neljä viikkoa koulua jäljellä., mutta kaipa nämä kelit tästä vielä kylmenevät.

Huomenna onkin rattoisa päivä töissä tai oikeammin töistä luistamisessa. Menen puoliltapäivin Allergiasairaalaan tapaamaan lääkäriä, koska olen kohta käyttänyt pari kuukautta keuhkoja hoitavaa lääkettä enkä tiedä, miten jatkaa. Sitten menen hetkeksi töihin, kunnes menen kolmeksi keskimmäisen kanssa Pasilaan passitoimistoon. Se oli ainoa suht sopiva vapaa aika ennen kuun loppua.. ja sitten menen taas takaisin töihin, sillä miehen pitäisi tuoda pari tuolia sinne odottamaan uusia omistajia.

Ai niin ja yksi kruunu halkesi. Eli jossain välissä pitää soittaa (ja mennä) hammaslääkäriinkin. Onneksi se on viiden minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta, mutta kuitenkin. Kaikenlaista.

Näiden lisäksi pitäisi ehtiä vielä jossain välissä käydä pankissa hoitamassa Äidin pankkiasiat loppuun. Ehkä sen voisin laittaa keskiviikolle.. Sitten onkin jo viikko täynnä, kun torstaiksi varasin pilates-tunnin. Huhhuh.

Aagh.. tenttikirjat pitää hoitaa.

Nyt menen hetkeksi katsomaan Poldarkia, se voitti BAFTAn yleisön suosikki-kategoriassa :)

Auringossa

Sitä sun tätä

Onkin vilahtanut aika jälleen, mutta en ole vain jaksanut päivitellä. Aina ei jaksa enkä ala nyt kertaamaan kaikkea tämän viikon aikana tekemääni.

Eilen oli ihana kesäpäivä, tuntui jo aivan lomalta tai ennakko-sellaiselta. Istuin ulkona lukemassa Neljäntienristeyksen loppuun samalla käräyttäen dekolteeni mukavan punaiseksi. Kirja ei mielestäni ollut ihan sen hypetyksen arvoinen, mitä olen siitä lukenut. Minusta se oli surullinen kertomus ihmisistä, jotka eivät uskaltaneet tai saaneet olla omia itsejään kuka mistäkin syystä. Ihan alkoi harmittaa.

Iltapäivän lopuksi grillasimme ja söimme päivällisen ensimmäistä kertaa ikinä näin aikaisin vuodenaikaan nähden pihalla. Kissakin oli ihan pihalla.

Tänään sitten kävimme Porvoossa saattamassa Äidin viimeiselle matkalleen. Haimme uurnan Honkanummelta ja ajoimme Porvooseen. Täytyy tunnustaa, etten jaksanut pitää uurnaa sylissä, ihan painon vuoksi mutta myös siksi, että se oli aika raskasta.

Hautausmaalla tapasimme äidin hyvän ystävän, Porvoon entisen rovastin Aino Mäki-Punton, joka oli halunnut tulla uurnanlaskuun sekä veljeni Kimmon perheensä kanssa. Haudalla lauloimme Suvivirren ja Aino luki Daavidin psalmin.  Laskimme kukkaset, sytytimme kynttilät ja sanoimme hyvästit. Äitienpäivästä voi tulla hankala.

Saimme kauniit kukkaset unohtuneen arkkulaitteen tilalle

Siunaustilaisuuden kukat oli laitettua haudalle, ne olivat säilyneet yllättävän hyvin.

Me lähdimme Kimmon perheen kanssa syömään Jokikadun Gabriel-ravintolaan, joka olikin mukava uusi tuttavuus meille, ja sen jälkeen ajelimme Brunbergin tehtaanmyymälän kautta kotiin. Tosin leikimme turisteja ja kävimme kirkossa ennen ruokaa.

Olen lapsesta asti pitänyt tuosta yksisarvisesta

Porvoon joki

Vanhaa kaupunkia

Esikoinen tuli melkein yhtäaikaa meidän kanssamme, hän nimittäin oli koulussa, ja lähti illansuussa ystävälleen yöksi. Katsoin pienimmän kanssa 10nnen Tohtorin ekan kauden loppuun, taidamme huomenna aloittaa seuraavaa jos jaksamme.

Ilmoittauduin maanantaina alkavalle verkko-opintoina suoritettavaan Viestinnän perusopintojen ensimmäiseen luentosarjaan.  Jos vain jaksan, niin jatkan syksyllä muilla viestinnän pertsaan kuuluvilla kursseilla. Mies ei vastustanut pahasti ja niistä voi olla hyötyä työelämässä.

Olen katsellut kaavoja uutta shortsikangasta sormeillen ja samalla miettinyt, tekisinkö sittenkin 'puolikello'hameen mekkooa varten ostamastani kankaasta. Saa nähdä.

Pitkät piuhat

Olen jo muutaman vuoden (!) ajan katsellut kahta neglantilaista herraa, jotkä käyvät aika usein meillä syömässä. Tänään he osuivat taas samaan aikaan minun kanssani ja toisella korvalla kuuntelin, kun he vaihtoivat kuulumiset kahvilanpitäjän kanssa. Yhtäkkiä tajusin, että a) he ovat kaksoset ja b) heidän firmansa on tuossa ihan työpaikkani vieressä ja c) toinen heistä on yhden opiskelukaverini mies!

NIIN! Eikä mennyt kuin ..ööh.. kolme vuotta? No, menin sitten kysymään heiltä, että oletteko te ne-ja-ne ja he vastasivat olevansa ja sanoin sitten, että olen toisen heidän vaimon tuttuja. Seurasi ihan hauska rupatteluhetki :D